EPÄONNISEN ONNELLINEN AFRIKAN REISSU 14 helmi 2020
Kuten olettekin saaneet kaikkialta somestani huomata (ihan man-flu -tyyppisesti kun olen tätä uhriutuneena toilottanut), niin sain heti lähtöpäivänäni kunnon riivaaja-viruksen mukaani matkakaverina. Virus kaatoi minut jo lentokoneessa täysin voimattomaksi, mutta lopulta päästyäni Kapkaupunkiin, olin 40-asteisena houruilevana ihmis-patterina täysin vuoteen oma monta päivää ja odottelin vain kuumeisesesti (heh) taudin loppumista, jotta pääsisin nauttimaan Kapkaupungista ja ystävieni seurasta.
Ja kun lopulta pääsin, niin vähät tiesinkään mitä oli edessä. Tavallaan olin terve matkaaja, mutta n. 20% akkulatauksella varustettuna. En ollut koskaan ennen kokenut vastaavaa uupumis-jälkitautia (joka myöhemmin tutkittua oli normaalia influenssan tai mononukleoosi-mikälie taudin, mikä minulla nyt olikaan, jälkioire ja saattaisi kestää jopa viikkoja). Ja hitsi se oli niin outoa! Olla täysin terve, mutta fiilis oli kuin joku olisi murskannut unilääkkeitä ruokaani joka aterialla. Aina kun oli vähän energisempi fiilis, se kesti vain hetken ja sitten teki mieli taas vain nukkua.
Mutta tietenkään en malttanut levätä, vaan halusin mennä muiden mukana. Olihan meillä vaikka mitä juhlia, pöytävarauksia, minireissuja, viinitiloja, ystäviä, sukulointeja, golf-matkaa ja safaria suunniteltuna. Kaiken lisäksi mukanani oli tietty muutama työprojekti. Kuvauksia ja muutamia isompia kampanjasuunnitteluja.
Siinä minä sitten kuukahtelin milloin missäkin tilanteessa. Jos menin mm. Huoneeseeni vaihtamaan vaatteita ja istahdin sängylle, saatoin herätä siitä siitä tunnin kuluttua vaatteet puoliksi vaihdettuna. Meileihin vastaaminen ja työn teko sujui niinkin tehokkaasti, että kuola vain valui näppikselle kun heräsin poski läppäriini painautuneena.
Olen muutenkin hieman introvertti luonteeltani, joten iltoina kun talo oli täynnä väkeä, piti tehdä kyllä ekstraduunia, että jaksoin ylläpitää edes hieman normaalia keskustelua, enkä näyttää joltain huumatulta uninallelta.
No mutta! Jos jotain hyvää, niin tavallaan tämä kuukahtelu (varsinkin iltaisin) tuntui jollain tapaa jopa kivalta! Kuten tiedätte, kärsin usein nukahtamisongelmista, eikä minulle unenpäästä kiinni saaminen ole koskaan ollut kovin helppoa. Tuntui niin hassulta nukahtaa tuosta noin vain! Tältäkö se tuntuu kun saa heti unta? Hyvät unenlahjat omaavat tyypit ovat kyllä onnekkaita!
Tosin tottakai mielummin olisin ollut oma itseni koko loman ajan, mutta oli Kapkaupunki jälleen kaunis jopa unihiekkaisin silmin katsottuna.
Kummipojastani oli kuoriutunut mitä suloisin ja iloisin pikkutaapero ja parhaan ystäväni kanssa oli ihanaa juoda viiniä auringonlaskussa ja käydä läpi meidän jokakertaisia terapiakeskusteluja.
Kaikinpuolin siis pienestä epäonnesta huolimatta, oli meillä oikein onnellinen ja ihana loma 🙂
