Painotetaan heti alkuun, että ihanampi kuin kamala, mutta ei kai se ole salaisuus, että perhelomatkin voivat olla välillä haastavia? Tykkään perheestäni älyttömästi, mutta jännä miten sitä aina vain helpommin kinastelee sisarusten kuin esim. kaverusten kanssa ja kaikki perheenjäsenet ovat erimieltä lähes jokatoisesta asiasta.

Meidän perheessä on pelkkiä naisia, kunnon akkavalta ja kaikki ihan erilaisia. Ei millään tavalla vääränlaisia, vaan ihania omia persoonia, mutta jos vertaa vaikka meitä sisaruksia, niin ollaan me kuin päivä yö ja.. vasara.

Myönnän. Voisin itsekin olla empaattisempi ja vähemmän suorasanainen (taidan olla siis olla tuo meidän perheen vasara), mutta onhan sen nyt kumma kun autossa aikuiset ihmiset kinastelevat tunnin siitä kuka saa istua milläkin paikalla. Yksi lähtee lätkimään koko autosta, minä painan vain kaasua, samalla kun kolmas pitää mykkäkoulua ja neljäs yrittää soitella autosta juuri karanneelle ”tule nyt takaisin” –puhelua.

 

Perheen kesken kun on kai aina helpompi olla dramaattisempi ja näyttää erilailla tunteensa. Sisarukset eivät laita välejään poikki pienestä kinastelusta vaan seuraavana päivänä koko asia on jo maton alla ja äidille saa itkeä.. no ihan kaikesta.

Perhelomat ovat haastavia, mutta omalla tavallaan terapeuttisia ja kasvattavia.
Varsinkin jos olet pitkällä lomalla täysin pallon toisella puolella ja kriisiratkaisutaitoja on taiottava jokainen vuorollaan ties mistä taikurin hatusta.

 

 

Kaiken kaikkiaan perheloma siskoni luona muutamaa kommellusta lukuun ottamatta Kanadan Calgaryssä oli superhauska. Ajoimme pari roadtrippiä, näimme eri vuoristokyliä ja mitä upeimpia maisemia. Kävimme ostoksilla, syömässä, kävelyillä ja juhlimme äitimme syntymäpäiviä. Pääsimme jopa siskojen kesken kurkkaamaan hieman menoa Calgaryn baarissa lauantai-iltana. Mikä on aika ennenkuulumatonta – jos ei nimittäin lasketa mummomme kylä-kuppilaa, emme ole koskaan olleet yhtä aikaa ulkona juhlimassa.

 

Miten teidän perhelomat? Ihania, kamalia, vai ihania -ja kamalia?
Ja pliis älkää jättäkö kommenttiboksia tyhjäksi tai perheeni nirhaa minut sanomatta, että olen täysin yksin näiden perheloma ajatuksieni kanssa 😀

 

Olenko outo kun nautin aikaeron tuomasta ennenaikaisesta heräilystä ja nukahtelusta?
Varsinkin silloin kun jetlag herättää minut klo 05.00 täysin pirteänä muiden vetäessä vielä sikeitä.

Siinä on kaikki aika heittää juoksukengät jalkaan ja lähteä aikaiselle aamulenkille katsomaan miten kaupunki herää yöunilta, tai voi lukea kaikessa rauhassa kirjaa, tehdä työjuttuja ja kokkailla aamupalaa pitkällä kaavalla.
(Paras jetlag muistoni oli kun reissulta palattuamme lähdimme poikaystäväni kanssa skeittaamaan pitkin aamussa sarastavia Helsingin katuja).

Ehkä tykkään jetlagista siksi, että minulla on usein uniongelmia ja unen saanti iltaisin ei ole niin yksinkertaista. Kun on herännyt jo aamuviideltä ja touhunnut koko päivän, tuntuu silmäluomien painaminen älyttömän ihanalta. Painaessasi pääsi tyynyyn tiedät, että nukahdat 100% varmuudella. Ei tarvitse pyöriä ja pelätä että saako tänä yönä kuinka nopeasti unta.

 

 

Kanadassa nukuin koko viikon Airbnb kämppämme epämukavalla sohvalla ja salaa hieman jännitin tulenko saamaan siinä ollenkaan unta. Yllätyksekseni nukuin joka yö yhtä sikeästi kuin koko muumitalo yhteensä talviunia.
Aamuisin kävin juoksemassa lenkkejä läheisen Calgary joen rannalla, tein töitä ja nautin omasta ajasta. Kun muut heräsivät olin saanut jo urheiltua ja tehtyä töitä. Koko päivä oli aikaa tehdä kaikkea muuta.

Suomessa puolestaan nautin iltaväsymyksestä ja siitä, että nukahdin poikaystävän kainaloon Netflix-sarjan ensisekunneilla. Aamuisin heräsin yllättävän myöhään (n. klo 07) mutta täysin virkeänä. Nyt jetlagista ei ole enää tietoakaan ja ollaan täysin Suomi-ajassa. Toisaalta ihan kiva, nimittäin ollaan kohta isolla kaveriporukalla mökillä ja sama unirytmi muiden kanssa on ehkä tähän hetkeen ihan ok homma 🙂

 

 

Onko muita jetlag-faneja?

 

Dress & bag – & Other Stories
Shoes – Hermes

Kokemustahan minulla on videoiden editoimisesta yhtä paljon kuin perhokalastuksesta, joten pahoittelut edelleen alkuhaparoinnista. Naureskelin juuri kuinka monta iltaa olen viettänyt koneella tätäkin kasatessa.
Lopputulos 2min 27sekuntia.

Mutta minulla oli hauskaa tämän kanssa.
Tykkään puuhata videoiden parissa yllättävän paljon. Pystyn uppoutua koneelle tuntikausiksi ja kun uppoudun, ei minua sieltä ihan heti ylös ongita.

 

Ongelmana minulla oli tällä kertaa tosin se, ettei ollut paljon materiaalia. Jotenkin sitä ei vain muista kuvata! Kamerahan on miltei koko ajan kourassa, mutta ensisijaisesti kuvia varten. Vaatii totuttelua muistaa myös liikkuva kuva.
 

Mutta seuraavalla reissulla sitten ehdottomasti uudestaan! Aion olla sormi koko ajan siinä REC -nappulalla. 

 

EDIT: Ulkomailla asuvia lukijoita varten – jotka eivät tuon taustamusiikin takia tietyissä maissa pysty videota katsomaan, tein version missä musiikki on muutettu.