Åre yllätti ensikertalaisen. Kun ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia, saikin positiivisia yllätyksiä kokea toden teolla. Kolmessa päivässä kolusimme rinteitä, ravintolaoita, after ski-pippaloita, sekä keskustan katuja. Oli mielenkiintoisia kohtaamisia, kommelluksia, onnistumisia ja epäonnistumisia. Kaiken kaikkiaan ihan älyttömän paljon naurua. 

Erityisesti kauhunsekaista naurua lasketellessa. Koitin turvautua huumoriin kun minä aloittelijana kapuan uhkarohkeana suoraan punaiseen mäkeen, katson alas pystysuoraa mäkeä ja ohitseni vilahtelevia valonnopeudella laskevia ruotsalaisia ja tajuan, että nyt on saatava äkkiä rohkaisuksi minttukaakaota, tai muuten pissaan toppahousuihini kauhusta. 

Åre on käsittääkseni todella iso paikka ja siellä on monta erilaista rinnettä ja laskettelumahdollisuutta. En vain usko, että Kari Traan tyypit ihan hiffasivat kuinka katastrofaalisen tytön he ovat juuri raahanneet laskemaan alas Åreskutanin huipulta. Ehkä olisi pitänyt hieman harjoitella, nimittäin lasketteluhistoriastani on erittäin lyhyt; lapsena laskin päin puuta, jonka jälkeen heräsin pelastuskelkasta ja jäi traumat. Uskaltauduin rinteeseen ensimmäistä kertaa tuon jälkeen vasta viime vuonna Talmassa. Että sellainen osaaminen löytyy meikäläisen suksista.

Pienen alkusekoilun jälkeen loivemmat mäet meni todella hyvin ja nautin niistä, mutta tottakai sillä puolella rinnettä missä me olimme, oli suurin osa helpoimmista sinisitä rinteistä kiinni ja jouduimme välillä laskemaan myös punaisia rinteitä. Viimeinen mäki oli niin jäinen ja pystysuora, että jouduin tulla sen sivuttain alas etanavauhtia. Hävetti, mutta itsesuojeluvaistoni otti vallan – sekä häntäluuni oli niin kipeä hissistä tippumisen jälkeen, etten voinut ottaa sille enää yhtäkään kolausta. 

 

 

Kaikenkaikkiaan nautin päivästä. Siitä, että teki jotain uutta, oppi uutta ja oli todella paljon adrenaliinia suonissa.
Erityisesti nautin myös niistä keskellä mäkiä olevista tunnelmallisista rinneravintoloista, minttukaakoista, hehkuviinistä, sekä ihanista lumisista maisemista, tunnelmasta ja niistä loivemmista rinteistä, joissa pystyi nauttia ilman että pelkäsi kuolevansa. 

 

Kyllä tämä herätti taas älyttömän kipinän oppia lisää, ja jos jonkun uudenvuodenlupauksen tee, niin olkoon se sitten se, että käyn vielä tällä laskettelukaudella harjoittelemassa. En ehkä ihan Åressa asti, mutta jossain lähellä sijaitsevista hiihtokeskuksista näin alkuun. Unelmana olisi tehdä tulevaisuudessa laskettelureissuja sitten pidemmälle poikaystävän ja ystävien kanssa. En halua olla se, joka yksin laskee aina vain niitä sinisiä mäkiä ja jota joutuu aina muut odotella. Nyt vaan itseään niskasta kiinni, monot jalkaan ja harjoittelemaan.  

Onko teillä hyviä vinkkejä paikoista joissa aloitella tätä uutta harrastusta?

 

Tags:

Kaupallinen yhteistyö: Hairlust
(Psst. Postauksen lopussa alennuskoodi)

 

 

Suihkukorimme on lastattu vaaleanpunaisilla purnukoilla ja se saa minut pesun yhteydessä joka kerta hymyilemään. Rakastan sitä jos tuotteet ovat samaa sarjaa ja purkit esteettisiä. Kai siitä tulee hieman spa-henkinen rauhoittunut olo.
Ennen näky ei kuitenkaan ollut näin nätti. Suihku ei nimittäin ole täysin yksin valtakuntaani ja siellä on ollut rikkomassa linjaa milloin mikäkin miesten tummaapuhuva purnukka.

Syy siihen miksi tummat putilot eivät ole enää siellä on se, että myös mieheni käyttää näitä samoja vaaleanpunaisten pakkauksien Hair Lust -tuotteita. (Ja uskokaa pois hän on aika nirso shamppoidensa kanssa – niiden kun pitää olla mahdollisimman luonnollisia).
Minua ei haittaa ollenkaan jakaa mieheni kanssa hiustenpesutuotteita, sehän onkin koko tämän tanskalaisen brändin idea, että HairLustin tuotteita voi käyttää kuka tahansa hiustyypistä tai väristä riippumatta. Koko talous pärjää samoilla purkeilla.

 

Suihkukorimme lempparit:

HairLust Hair Growth & Repair Shampoo 
Uudelleenrakantava shamppoo sisältää mm. ekologisesti tuotettua kasvivoita, joka tasapainottaa ja puhdistaa päänahan kokonaan ilman, että hiukset jäävät rasvaisen tuntuisiksi tai latteiksi.

Hair Growth & Repair Conditioner
Sisältää mm. ekologisesti tuotettua aloe veraa, jolla on kosteuttavia ja korjaavia ominaisuuksia. Ravitsevat ainesosat auttavat suojaamaan hiuksia kosteuskadolta ja tekevät niistä helpommin selvitettävät.

HairLust Protein Reconstructor Hair Mask
koostuu vaikuttavista aineista, kuten hiiva- ja kasviproteiineista, jotka auttavat korjaamaan vahingoittuneita hiuksia, ihokerroksia ja kuituja. Tuntuu, että tällä korjaa pahatkin vauriot, esim aurinkomatkan jäljiltä.

Kaikki tuotteet ovat Sertifioidusti ekologisia ja vegaanisia.
Tästä linkistä pääset tuotteisiin.

 

 

Entä sitten suihkun ulkopuolella?
Kaikkihan me tiedämme, että tie kauniisiin hiuksiin käy vatsan kautta. Perusteiden on oltava kunnossa, jotta tukkakulta jaksaa edes heilua siellä pään jatkeena.

mm. Näitä ruokia hiukset rakastavat:

Kananmuna
Banaani
Keltainen paprika
Lohi
Pinaatti
Avokado
Bataatti, peruna
Chia- ja pellavansiemenet
Mantelit, saksanpähkinät ja pekaanipähkinät
Osterit
(Unohtamatta runsasta vedenjuontia).

Näistä hiukset saavat mm. Proteiinia, sinkkiä, mineraaleja, omega-3 rasvahappoja, vitamiineja, rautaa ja biotiinia.
Mutta koska hiukset saavat ravinnon viimeisenä kehossa, ei välttämättä koko listan popsiminen aina tuota haluttua tulosta ja tällöin hankin lisäapuja vitamiinipurkeista 🙂

Esimerkiksi Biotiinin (tuon hiusvitamiinien ykkösen) ongelma on se, että pelkästään ruoka-aineista saatava biotiinin määrä on todella pieni ja sen saanti usein kaipaa pientä lisäapua.
Biotiinia on monissa kauneudenhoitotuotteissa, mutta erityisesti hiustuotteet sisältävät usein runsaasti biotiinia.
Voit lukea täältä, miksi biotiini ja hiukset ovat aivan voittamaton pari.

 

 

Suosikkivitamiinini ovat edelleen

HairLust Hair Gummies
Ne tarjoavat päänahalle ja karvatupille ravintoaineita, jotka auttavat hiuksia kasvamaan. Tiivistetyt pitoisuudet biotiinia ja sinkkiä vahvistavat hiuksia ja edesauttavat niiden normaalia kasvua.

 

o Sopii vegaaneille ja allergikoille

o Ei sisällä gluteenia, laktoosia, soijaa tai gelatiinia

o Lisää hiustenkasvua ja estää hiustenlähtöä

o Hillitsee hiusten katkeilua, sillä terveet hiukset katkeilevat vähemmän

o Terveellisiä, vähäkalorisia, hyvänmakuisia ja helposti pureskeltavia

o Luonnollinen väri porkkanamehusta

o Uudet hiukset kasvavat terveempinä ja vahvempina

o Luonnollinen maku mansikoista

 

Näillä pääsee jo pitkälle ja todella pitkälle ollaan tultukin, nimittäin Hair Lust -tuotteiden kokeilua on nyt takana melkein vuosi ja minä sekä hiukseni olemme todella tyytyväisiä tuloksiin. Hyvä hiuspäivä on muuttunut huomaamattamme hyväksi hiusvuodeksi. Näillä kutreilla hyvillä mielin kohti uutta vuotta.

Onko teille Hair Lustin tuotteet jo tuttuja?

 

ALENNUSKOODI

Koodilla: JULIA20 saa -20% Hair Lustin tuotteista. Voimassa 7/11 asti.
(Käyttö on rajoitettu yhteen kertaan per asiakas). Katso koko Hair Lust valikoima täältä.

Tags:

 

Pienenä ratsastin useamman vuoden Kilontalleilla. Muistan vieläkin lempiponien -ja hevosteni nimet; Gene, Risk, Dante ja Kornet.
Näitä hoidettiin, ratsastettiin (ja piirrettiin omaan Hevos Hullu -lehteen) lähestulkoon joka päivä. Kun ei oltu talleilla, oltiin heppaleireillä – tai missä tahansa missä oli oikeita tai kuvitteellisia kavioita. 

Gene oli ensimmäinen ponirakkautteni, ruunivoikko Newforestinponi Kilontallien ensimmäisessä oikeanpuoleisessa karsinassa. Säästin viikkorahojani kuukausitolkulla koska olin varma, että joku päivä vielä ostan Genen omakseni.
Gene hirnuisi aina kun näkisi minut ja yhdessä laukkaisimme pitkin niittyjä auringonlaskussa. 
Haaveet unohtuivat kuin kasvoin isoksi ja siirryin ratsastamaan hevosilla, viikkorahatkin hupenivat vahingossa karkki/vaateostoksilla. 

Oman hevosen puutteesta huolimatta olin monen muun tytön tapaan Hevoshullu isolla H:lla. Rakastin erityisesti esteitä, olisin halunnut hypätä ja kisata joka päivä. Mielestäni ratsastus oli helppoa kuin heinänteko ja kuvittelin sen jatkuvan ikuisesti. Minusta tulisi isona kuuluisa esteratsastaja!
Kunnes kuvioihin tuli pojat, baarit, työt ja se kaikki aikuiselämä. Muka niin kiireistä.
Ajattelin aina, että otan sitten yksityistunteja ja jatkan harrastusta. Pidän nyt vain ihan vähän taukoa. 

Tämä tauko olikin sitten odotettua pidempi. Reilu kymmenen vuotta vierähti niin, että istuin sen aikana ehkä yhteensä kolme kertaa satulassa ja loput kerrat näin vain unta, että olin ratsailla. Joka aamu hevosunen jälkeen vannoin, että varaan  tunnin, mutta en vain saanut aikaiseksi. En tiennyt enää mistä aloittaa.

 

 

Oppitunnit jäivät täysin ajatuksen tasolle ja ratsastussaappaat pölyttyivät kellarissa. Vasta meidän Ranskan ratsastusloman jälkeen sain itseäni niskasta kiinni kun ystäväni pyysi mukaansa Karlvikin ratsastustalleille. Siitä lähtien olemme käyneet siellä muutaman kerran kuukaudessa ratsastamassa ja kaikki kunnia Essille kun raahasi minut mukaansa. Yksin olisi ollut vaikea aloittaa 🙂
Tykkään myös tuosta Karlvikin tallista, todella rento meininki. Tykkään siitä, ettei tallilla hienostella, eikä tarvitse pelätä jos ei osaakaan ihan kaikkea.

 

HASSUA:

• Harrastuksen uudelleen aloitettuani olen huomannut, että taitoni ovat ison lantakerroksen alla. Perusjutut tulee kyllä ihan selkärangasta, mutta kaikkea muuta voisi loputtomiin viilata. Tuntuu kuin olisin ihan laitumilla. 

• Olen myös huomannut, että osa opeistani on niin sanotusti vanhanaikaisia. Ratsastuksenopettajanikin on tästä muutamaan otteeseen maininnut ja välillä tunnen olevani kuin jokin muumio siellä satulassa. Onko koko ratsastus muuttunut tässä vuosien varrella?

• Jännä myös miten paljon varovaisempi on nyt kuin silloin nuorempana. Vaikka hevonen astui varpaille, pillastui, pukitti, tai tiputti, en ollut moksiskaan asiasta. Nyt itsesuojeluvaisto on korkeammalla (ja muumion luut hauraampia).
Tämäkin on toki vain tottumuskysymys. Jo muutaman tallipäivän jälkeen huomaa, että hevosia käsittelee paljon rempseämmällä otteella.

• Myös kaikki ratsastustarvikkeet ovat nykyään ihan hassuja. Mistä lähtien ratsastuskypärissä on ollut glitteriä ja timantteja?

  ∼ ∼ ∼

Muumio-otteista ja timanteista huolimatta, ratsastuspäivät menevät ihan terapiasta. On niin ihanaa keskittyä hevosten hoitoon ja ratsastamiseen. Kaikki huolet unohtuu siinä touhutessa. 

 

Onko siellä muita uudelleen ratsastuksen aloittaneita?
Tuntuu, että yllättävän moni on löytänyt lapsuudenharrastuksensa uudelleen 🙂

 

Kuvat: Mona Salminen