Olisko tän kokosta munakoisoa tarjolla?

 

Jos en olis bloggaaja, olisin ninja // Sen verran sulavasti tulen mm. alas näitä rappusia.

 

Nyt joltain pääs kyllä leija.

 

Kyllä elämä on rankkaa // joka paikkaan pitää aina  juosta.

 

Monelta se vesijuoksu alkoikaan? // Kasuaalisti kakalla tässä aavikolla.

 

Hei nyt on kyllä tosi paha nestehukka.

 

Kattokaa oon tulessa!

 

Eipä mulla muuta 🙂 Läppäri on huollossa ja kaikenmaailman teknisiä ongelmia nyt alla, mutta onneksi olin ehtinyt ladata nämä kuvat tänne luonnoksiin, niin voin nyt näiden kautta toivottaa hauskaa viikonalkua kaikille 🙂

Palaillaan kun läppäri on taas kunnossa. Toivottavasti pian.

Tags:

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Starbucks ja Indieplacen kanssa*

 

Julia 6v;
– miksi aikuisilla ei ole puumajoja?
Mikseivät he tee peitoista pesää komeroon, tai rakenna tyynyistä linnoja ja valvo siellä yötä fikkarin valossa, kun ihan varmasti kuitenkin voisivat? 

Minä rakastin pienenä erilaisia majoja, koloja, pesiä ja omia pikku salapaikkoja. Mielikuvitusta riitti rakentamaan niitä lähestulkoon ihan minne tahansa. Metsään, kotiin ja jopa kouluun.

Kun en enää mahtunut komeroon ja pehmolelujen kanssa hartaasti puhuttu salakieli alkoi tuntua kovin yksipuoliselta, lähdin lukemaan kirjaa tai kuuntelemaan musiikkia mitä ihmeellisimpiin paikkoihin piiloon maailmalta.
Saatoin kiivetä puunoksalle kirja kourassa, istua jyrkän kallion reunalla junaraiteiden yllä kuunnellen korvalappustereoita. Viihdyin hyvin omissa oloissani ja niin viihdyn edelleen.

Minulla ei ole puumajaa vaikka lapsena kovasti vannotin sellaisen aikuisena minulla olevan, mutta minulla on edelleen tiettyjä piilopaikkoja minne menen kun haluan olla yksin ja vain olla. Ne saattavat olla kalliot Eiran rannassa, hylätty laituri telkalla, tai kuvissa näkyvä Lapinlahden vanhan mielisairaalan puisto rakennuksen takapihalla lapinlahdenpolulla.

Paikka on vastikään kunnostettu ja ehkä siksi sinne ei vielä kovin moni osaa tulla. Kuin salainen puutarha. Kaunis ja rauhallinen. Hassua, että tämä paikka on ihan lähellä keskustaa. Hietaniemen hautausmaan kupeessa, mutta tuntuu silti ihan omalta maailmalta.

 

 

Täällä istuskelen hetken kun olen lenkillä, tai saatan tulla varta vasten lukemaan kirjaa. Ostan eväitä läheisestä K-Marketista Pohjoiselta Rautatiekadulta – siitä on puistoon vain n. 5 minuutin kävelymatka. Kassissa marjoja ja kädessä kylmä Starbucks Chilled Classics -kahvijuoma.
Istun puiston penkillä, avaan kirjan ja unohdan ajankulun. Kesähelteillä Starbucksin Almond Iced Coffee loppuu ennen kuin haluaisin sen loppuvan, joten päätän ostaa vielä toisen kotimatkalla. 

Olen juonut näitä jääkahveja niin kauan kun ne ovat olleet kaupoissa saatavilla. Ennen lempparimakuja oli Caramel Macchiato, Cappuccino, tai tavallinen latte, mutta nykyään kasvipohjainen Almond iced coffee ja sokeroimaton skinny latte on useimmiten mukana. 

 

 

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän osaa arvostaa ajankulun unohtamista. Tuntuu, että välillä pää on niin täynnä, ettei saa rauhaa edes omilta ajatuksilta. Siksi omat piilopaikat ovat tärkeitä, ne aikuisten ”puumajat”.

Onko teillä omia piilopaikkoja?

 

 

Terveiset lentokoneesta. Istun keskipaikalla pyöräilystä kipeytyneillä pakaroilla ja hermoilen muistinko pakata kaiken tarvittavan mukaan. Ehdin olla kotona Ahvenanmaan pyöräilyreissun jälkeen vain 20 tuntia, ennen kuin oli aika lähteä aamulennolla kohti meidän Ranskan ratsastureissua – suoraan pyörän satulasta hevosen satulaan. Voin kertoa, että paikat ovat tuolla alakerrassa jo nyt kokeneet aika kovia. Millaistakohan perunamuussia siellä on kun neljän päivän polkemisen jälkeen pompin vielä muutaman päivän perään satulassa? 😀

Se onkin ainoa pikku murheeni tällä kesälomalla, se ja Ranskan helteet. Olemme suuntaamassa keski-Ranskaan, jonne on luvattu kevyet 40 astetta. Helle varmasti tulee haittaamaan meidän ratsastustunteja, mutta turha tässä on spekuloida. Katsotaan sitten paikan päällä tilannetta 🙂
Onneksi siellä on uima-allas, sekä lampi, jossa voi käydä uimassa hevosten kanssa. 

 

 

Kirjoittelen heppareissusta lisää myöhemmin ja palailen myös itse Ahvenanmaan pyöräilyyn. Pyöräilyreissusta tuli Instagramiin paljon kyselyitä ja ajattelin tehdä siitä vielä koosteen tänne. Mitä ottaa mukaan ja millaisia päiviä ajoimme. Ja vaikka paikat ovat vähän kipeät nyt, niin vitsi, että nautin niistä saaristomaisemista, sekä polkemisesta, enkä malta odottaa uudelleen satulaan nousemista – sekä pyörän, että hevosen.