• Pyykkivuoreni muistuttaa Pisan tornia miehen minimaalisen kalsariläjän rinnalla. Mies pesee ehdottomasti useammin pyykkiä ja aina pieniä määriä kerrallaan. Minä kuulemma täytän pyykinpesukoneen liian täyteen ja mies paasaa aina vierellä, ettei noin iso määrä peseydy kunnolla. Mielestäni peseytyy ihan hyvin koska eivät ne ole koskaan sieltä uloskaan tulleet likaisina 😀

 

• Mies tykkää käyttää tuoksuvia pyykinpesuaineita ja minä tuoksuttomia. Tässä kohtaa annan periksi, nimittäin mies on meillä enemmän se lakanoiden ja pyyhkeiden pesuvastaava.

 

• Miehen mielestä hän täyttää järkevämmin tiskikoneen. Minulla on kuulemma liikaa päällekkäin astioita. Jos minulta kysytään, niin astiathan vain hellästi nojailevat toisiinsa. Jos mieheltä kysytään, ne ovat kuin likaisten astioiden jättimäinen maatuska.

 

• Minun mielestäni kaikki tavarat pitää olla omilla paikoillaan järjestyksessä ja mieluiten piilossa omissa laatikoissaan. Miehen mielestä on ok pitää piuhoja, ruuvimeisseleitä ja ties mitä pyöränosia ruokapöydällä ja tuoleilla.

 

• Miehen mielestä aluslakana pitää vetää sänkyyn jollain todella oudolla tiukennustekniikalla mitä en ole vieläkään oppinut. Vai esitänkö vain.. Haha, jos et halua tehdä jotain itse, tee se huonosti. Miten muutenkaan saisin hänet auttamaan lakananvaihdossa?

 

• Miehen mielestä kaikki hänen kitaratarvikkeensa ja urheilupalkintonsa pitää olla mahdollisimman esillä. Mieluiten tietty seinillä kiikkumassa tai itse tehdyillä palkintopaaleilla asunnon paraatipaikoilla.
Anteeksi nyt vain, mutta koristanko minä seiniämme ikivanhoilla esteratsastuksen palkintoruusukkeilla?

 

• Meillä on omat kukat mitä kastelemme. Miehellä yksi rahapuu (mikä on nyt kuollut. R.i.p) minulla kaikki muut 15 viherkasvia hoidettava.

 

• Roskis on yksi mysteeri meidän taloudessa. Meillä on pieni sekaroskis ja se täyttyy aina ennätysvauhtia. Miehen mielestä täysinäistä roskista ei saa sulkea eikä varsinkaan siirtää minnekään – herranjumala puhumattakaan siitä, että ne veisi eteiseen odottamaan roskienvientivuoroa.
En ole vieläkään murtanut tätä koodia – minne laitan roskat kun edellinen on kukkuralleen täysi eikä minulla ole aikaa käydä roskakatoksella? Meillä on myös erikseen bio, pahvi, metalli ym roskikset ja välillä tuntuu että elän jossain todella huonosti organisoidussa jätelaitoksessa.

 

• Miehen mielestä tiskit voi laittaa ihan likaisina tiskikoneeseen. Meillä on taas kotona pienestä pitäen huuhdeltu ensin hyvin ettei jää kovettumaan, tai ettei koneeseen tule tukkeutumia.
Mielestäni mies ei ehkä ihan tajua, etteivät ne astianpesumainokset ole täysin totta. Esim. Fairy mainoksen pojan huoneeseen jäänyt lasagnevuoka (miksi se edes ylipäätänsä on siellä?) ei ainakaan meidän pesukoneesta tule ulos mainoksen lailla kristallinkirkkaana..

 

• Mielestäni vanhoista tavaroista voi luopua, mutta mieheni pitää kynsin hampain vielä kiinni 20v vanhoista pokemonkorteista ja vanha inttilaatikko on kuin mikäkin aarrearkku johon ei saa kukaan muu koskea.

 

• Ja jos ne pokemonkortit ym ovat niin rakkaita, eikö näitä voisi edes säilyttää kellarissa, missä niitä voi käydä silittelemässä aina kun tarve vaatii (eli ei koskaan), mutta ei. Niiden pitää olla siinä hyllyllä ylitsepursuavassa läpinäkyvässä(!) roinalaatikossa, joka aina hyllyn ohi kävellessäni huuta, että katso minua minä olen muuten laatikoksi aika ruma.

 

• Miehen pyörä on kuin kolmas ihminen meidän taloudessa. Suurimman osan ajasta se on vierashuoneessa, mutta aina kun tulen esim. duunireissulta löytyykin pyörä keskeltä olkkaria. Miehen mielestä sitä on kuulemma ”kiva katsella”. Minä taas olen varma, että joku päivä löydän tuon pyörän vielä sängystä omalta puoleltani lakanoista..

 

Mites teidän taloudessa? 😀

 

♥SEURAA TÄÄLTÄ♥
INSTGRAM / BLOGLOVIN / FACEBOOK


Pohdiskellessani millä upealla sisällöllä täytän uuden blogini sivuja, mietin mitä itse haluaisin muiden blogeista lukea.

Tämä pohdiskelu itseni kanssa meni jotakuinkin näin:

 

Minä: uusille sivuille pitäisi keksiä jotain uutta.
Minä: Miten olisi kotijuttuja, niitä ei ole tullut pitkään aikaan ja tiedät itsekin miten tykkäät tiirailla muiden kotikuvia.
Minä: Ihan stalkkerina kyllä kiinnostaa onko kaikilla muilla kivempi vessa ja vieläkö trendimatto makaa muidenkin olkkarissa.
Minä: Mutta sitä varten pitäisi siivota, ottaa kuvia ja kato nyt tämän pöydänkin sekasortoa.
Minä: Toisaalta mitä väliä, miksi liimailla kiiltokuvia? Eikö idea ollut antaa vähän rennompia postauksia..
Minä: itse asiassa totta, miksi en vain voisi kuvata kotia tismalleen miten se on juuri tällä sekunnilla. En siivoa likaisia astioita ja voin jopa näyttää mitä on jääkaapissa. Siellä on vain puoliksi juotu viinipullo ja kattila!

 

Eli täältä tulee. Meidän koti juuri sellaisena kun se oli tämän hienon itsekeskustelun aikana. Ei edes kovin sotkuisena, mutta juuri sellaisena kun se on suurimman osan meidän arjesta.

 

 

Ja samperi. Jääkapissa olikin pari muuta purnukkaa kattilan ja viinipullon kaverina. Ihan liikaa niitä vadelmahilloja ja Dijon-sinappeja mitkä on ollut siellä vuosia. Ei näillä helteillä tule ollenkaan kokkailtua kotona ja ajatus kuumasta hellasta saa minut samantien karkaamaan piknikille valmissalaatin kanssa.
Vai miltä näyttää teidän jääkapissa? Tai ylipäätänsä kotona? Voisinpa tiirailla kaikkien huusholleja ja itse asiassa siitä tulikin mieleen – mitä jos haastan kaikki bloggaavat kollegani näyttämään kuvilla just än yy tee nyt miltä näyttää siellä teidän kotona? 
(Vai olenko ainut hyypiö joka haluaa nähdä vähän enemmän kiiltokuvattomia kotikuvia? :D)

 

 

♥SEURAA♥
INSTGRAM / BLOGLOVIN / FACEBOOK

 

Muutama vuosi sitten surffaillessani sisutustaulujen nettikaupoissa harmittelin, ettei mikään kuvista tuntunut oikein omalta, ja jos tuntui, se sama taulu oli jo valmiina varmaan joka toisen kaverini kotona. Poikaystävä totesi, että miksi en vain tekisi omista kuvistani tauluja. Niitä kun on roppakaupalla kovalevyllä varastossa ja koko ajan lisää tulossa.
Vaikka olinkin miettinyt asiaa, olin myös miettinyt kellarissa lojuvaa tyhjää kangastaulua ja sen vieressä käyttämättömiä akryylivärejä. Kuinka useasti olin uhannut maalaavani senkin taulun? Tiesin siis, että en olisi kovinkaan aikaansaava myöskään tässä valokuvahommassa 😀  

Balilla sitten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hyppelin viidakossa, pelloilla ja rannoilla sisustustauluideoiden myllertäessä takaraivossa. Muutama kehystettäväksi sopiva kuva tulikin otettua, mutta totta kai koneeni sekosi juuri loman lopussa ja nyt nuo kuvat ovat pelkkää pölyä jossain bittiavaruudessa.
Hienoa.

 

Uusi yritys tuli vasta viime viikolla. Hetken mielijohteesta päätin että nyt vain valitsen testiksi muutaman kuvan viime reissuilta (lempikatuni Kapkaupungista ja kaktuspuska Ibizalta). Muokkasin niistä hieman ja muutin ne printtikokoon. Tämän jälkeen Googletin kuvajulisteiden printtipalveluita ja klikkailin itseni lopulta eksoottisesti Ifolorin sivuille. Klik ja klik, En edes tiennyt, että se olisi ollut näin mutkatonta. Valitsin vain kuvajulisteen, koon ja syötin kuvani ohjelmaan. Ei tarvinnut edes tuolilta nousta. Muutaman päivän päästä kuvat oli jo noudettavissa lähipostista ja koko lysti maksoi parikymmentä euroa. Okei, olipas tämä helppoa.

 

Odotukset eivät tosin olleet kovin korkealla kun kävin kuviani postista noutamassa ja tietenkään en malttanut edes kotiin asti niitä kanniskella, vaan avasin käärön siinä jouluruuhkaisessa postissa ja ihan oikeasti hypähdin tasajalkaa kun mielestäni kuvat olivat niin hienoja 😀

 

 

Tämä oli ns. Testierä ja nyt olisi tavoitteena vaihtaa kaikki kodin taulut omiin kuviin. Ifolorilta ei mielestäni saanut kuvia mattapintaisena, joten seuraavaksi testissä jokin toinen kauppa.
Lopullisena ideana tuoda vähän jokaiselta reissulta jokin muisto koristamaan seiniä tauluna <3

 

P.s tuo toinen “taulu” kaktuksen vieressä seinällä on oikeasti telkkari (Samsungin The Frame). Siis telkkari mihin saa tv:n kiinni ollessa valita taideteoksen. Niin kiva idea ja näyttää mielestäni todella paljon raikkaammalta kuin musta mötikkä keskellä olohuonetta 🙂 

Tags: