Juuri kun ehdin tässä viime viikon postauksessani kirjoitella, etten ole saanut vieläkään asennettua olohuoneen verhoja tai käytyä läpi keittiön astiakaappeja, niin kappas kun toimintaan tuli täyskäännös ja yhtäkkiä siivosin monta päivää putkeen ihan hulluna. Tiedättekö kun menee sellaisen maaniseen siivousmodeen, jonka aikana pausenappula on rikki ja stoppia voi painaa vasta sitten kun jokainen nurkka kiiltää puhtaana?

Miehen katsoi huvittuneena sivusta kun minä täällä kävelin pitkin seiniä imuri toisessa kädessä ja rätti toisessa. Putsasin kaiken roskalaatikoiden kiskoista patterin väleihin ja kiillotin jopa kaikki koruni ja pesin ovenkahvat ja valokatkaisijat.
Tosin pelkkä siivous ei ihan riittänyt tällä kertaa, vaan halusin myös vaihtaa järjestystä, myydä vanhoja tavaroita, päästä turhasta eroon ja karsia kaikkea krääsää. Nyt kun on viettänyt niin paljon aikaa kotona, näkee kaikki nurkat ihan uudessa valossa.
”Mitä hittoa olen ajatellut” – lause onkin pyörinyt päässäni usean tavaran kohdalla ja niitä on nyt viety kierrätykseen ja annettu eteenpäin aikamoisella vauhdilla. 

Mikä täällä sitten on muuttunut?
mm. meidän ikivanhasta Ikean divaanisohvasta otettiin divaaniosa pois ja nyt siitä kuoriutui tuollainen pienempi sohva, joka sopii mielestäni tänne paljon paremmin.
Lisäksi vaihdoin sohvapöydän, maalasin sävyihin sopivan uuden taulun olohuoneeseen, ripustettiin verhot makkariin ja olkkariin ja maalasin makuuhuoneen meikkipöydän alumiinipeilin messingin väriseksi. Poistin myös paljon viherkasveja, ruukkuja, kirjapinoja, tauluja ja tavaroita.

 

 

P.s Rakastan sitä fiilistä kun herää siistiin kotiin, missä viihtyy ja kaikki tavarat on paikoillaan.
Silloin pitää aina laittaa heti aamusta musiikkia soimaan, tehdä ison kupillinen kahvia ja vaan istua tyytyväinen virne naamalla sohvalla 😁

 

 

Mielikuvani pullantuoksuisesta tauluja maalailevasta ja yhtäkkiä mandariinikiinaa puhuvasta, sekä sivistäviä kirjoja ja luovia kursseja ahmivasta päällään seisovasta emännästä, sirpaloitui jo ennen kuin ehdin korona sanoa.

 

Kaikki jotka ovat nyt vallitsevan tilanteen takia enemmän kotona – ja mahdollisesti myös vähemmällä työmäärällä ja useammalla vapaapäivällä varustettuna, ovat varmasti jossain vaiheessa ajatelleet pyhittävänsä tämän kaiken luppoajan kotiharrastuksille, askareilla ja uuden opettelulle?
Miten se sujuu?

Itse en ole vielä saanut aikaiseksi yli puoliakaan niistä askareista joita kunnianhimoisesti kuvittelin täällä tekevän – ja se on erittäin ok. Ehkä jopa virkistävä huomata.
Olen muutenkin melko aktiivinen puuhastelia, joten olen tässä satunnaisesta sohvalla makoilusta potenut välillä huonoa omatuntoa, mutta samalla ollut fiiliksissä siitä, että osaa myös vain olla.

Olen kallistumassa siihen suuntaan, että kun koko maailma ympärillä hidastaa tahtia ja on kerrankin aikaa ns. Maadoittua ja lakata suorittamasta, niin eihän tässä nyt pidä ottaa stressiä ja lähteä suorittamaan liikaa myös kotona. 

 

 

Tässä muutama esimerkki siitä, mitä luulin vielä kuukausi sitten tekeväni, mutta mitä en (tietenkään) tehnytkään.

1.No nyt on verkkokurssien aika
Aion syventyä valokuvauksen ja editoinnin maailmaan, ehkä tiirailla myös inspiroivia maalaus tai sisustuskursseja ja virkistää surkeaa kielipäätäni ruotisin kielen opinnoilla.
Verkkokurssien sijaan opiskelen tällä hetkellä matematiikkaa laskemalla Yatzy-pelin noppapisteitä ja luen punaviinitonikan kyljestä kyseisen viinitilan historiasta.

2.Yhden naisen bootcamp ulkona
Porrastreenit, ulkojumppa! Nyt on aikaa tehdä askelkyykkyjä ympäri kaupunkia.
Todellisuudessa juoksen aina sen saman rantalenkin ja tuijotan ulkosaleja, miettien etten uskalla kokeilla noita ihme laitteita jotka näyttävät pelottavilta. Portaat olen kiertänyt kaukaa.

3.Guashaan joka päivä ja minusta kuoriutuu kasvo-yogi-muija
Eli suomennettuna harjoitan kasvojoogaa ja rullailen ihoani kuultavaksi jaderullalla tai gua sha -kammalla.
Oikeasti olen käyttänyt guashaa tasan kaksi kertaa ja kasvojoogaa en edes muistanut olevan olemassa. 

4.Luen kasapäin kirjoja
Ainut vain, että se kasa koostuu lukemattomista kirjoista eikä toisin päin. 
Näistä huolella valituista lukemattomista kirjoista kohoaa nyt jo kolme korkeaa pinoa makuuhuoneemme ikkunalaudalla. Ne odottavat siinä vuoroaan ja vaikka tiedän, että noissa pinossa piilee upeita lukukokemuksia, niin silti matelen vieläkin muutama viikko sitten aloittamani kirjan parissa. Ihan vain koska useimmiten selailen kirjojen sivujen sijasta kännykän eri sovelluksia.

5.Asennan uudet verhotangot ja verhot
Oikeasti tilanne oli pitkään se, että ainut mitä verhotangosta roikkui oli mittanauha. Jätin sen siihen muistuttamaan minua, että 280 cm pituiset verhot olisi jostain joskus tilattava. Nyt sain aikaiseksi laittaa makuuhuoneen verhot, mutta vielä olisi olehuone odottamassa.

6.Jes, vihdoin koukuttavien sarjojen maratoni!
Miten tässäkin voin ns. epäonnistua? Tämähän on koko korona-arjen perusta ja helpoin ajanviettotapa?
Toki olen katsonut telkkaria (ja paljon), mutta palloilen vain eri sarjojen välillä. Katson satunnaisia jaksoja, enkä osaa oikein mihinkään kunnolla uppoutua.
Ainut kerta kun katsoin yhden sarjan koko tuotantokauden läpi, oli silloin kun olin krapulassa, enkä yksinkertaisesti kyennyt tekemään yhtään mitään muuta.

7.Astiakaapit uusiksi ja järjestykseen
Keittiössä on ylähyllyillä pölyttymässä astioita jotka eivät ole nähneet päivänvaloa vuosiin.
..ja siellä ne luultavasti lojuvat vielä seuraavatkin pari vuotta.

8.Maalaan joka ilta
Ripustin olohuoneen seinälle ison tyhjän canvaasin hahmottaakseni millä sävyillä sen haluaisin maalta.
Se on ollut siinä nyt miltei kolme kuukautta.

9.Sisustan
Eli avaan sata eri välilehtiä eri sisutuskauppojen sivuilta vaikka tiedän, että suljen ne kaikki kohta kerralla koska en viitsi tuhlata.

10.Ja kirjoitan tietty joka päivä blogiin hauskoja postauksia.
Kappas kun onkin ollut hiljaista. Päässä pyörii vain korona ja se, että eihän kukaan jaksaa lukea enää koronasta. Jos mietin muita kuin koronajuttuja, tuntuu pinnalliselta kirjoitella esim. Siitä kuinka keräsin Balilla simpukoita ja maistelin ruumiilta haisevaa duriania.
On kyllä silkkaa vääryyttä, että miltei koko blogihistorian aikana olen ollut passiivisin juuri tänä aikana kun ihmisillä ehkä olisikin jopa aikaa lukea.

 

Mites siellä teidän kotona? Onko to do-lista miltei loppuun asti ruksittuna, vai löytyykö tuo kesken jäänyt tehtävälappunen jo roskiksesta?

 

 

Muistatteko vielä ”Koti juuri sellaisena kun se on” -postauksen kahden vuoden takaa? Ideana oli näyttää nimensä mukaisesti koti juuri sellaisen kun se on – sillä hetkellä. Siistinä tai sotkuisena. Postaus lähti leviämään aikalailla ja oli ihanaa nähdä kuinka moni raotti kotioveansa silmäpareille häpeilemättä vaatekasoja lattialla tai roskapusseja eteisen oveen nojaamassa. 

Ajattelin, että tästä olisi mielenkiintoista tehdä koronaversio. Yksiä hyviä puolia nimittäin tässä koko koronan tuomassa ”karanteenissa” on se, että on ollut ihana vilkuilla ihmisten koteja somen kautta. Kun kaikki on kotona, vilahtaa ruudulle myös enemmän sellaisia koteja joita ei ole ennen nähnyt.
Mielenkiintoista ja minä tahdon nähdä lisää!

Miten korona näkyy teidän kotioloissa? Onko siistiä, sotkuista, hamstrausta, vessapaperivuoria? Onko kunnon lajittelu-urakka menossa, etäytöpisteitä keittiön pöydällä, vai otatteko vaan lungisti ja annatte kodin elää normaalia arkeansa? Meillä ainakin vallitsee täällä sellainen suht stabiili siiteystaso. Olen muutenkin melko siisti ja järjestelmällinen ihminen, mutta nyt kun olen koko ajan kotona niin huomaa, että tavarat ovat enemmän paikoillansa. Tiskit laitettuna, pyykit pestyinä ja sänky pedattuna.
Se helpottaa ainakin omaa ahdistusta. 

 

 

Yllättävää tosin, korona ei juurikaan näy meidän jääkapissa. Se on puolityhjä – tai ainakin näyttää siltä. Ruokaa nimittäin kyllä riittää. Iso kasvis-kanapata tehtiin muutama päivä sitten ja seuraavaksi olisi tulossa keittoa. Myös pakastimessa ja kuivakaapissa riittää tarvikkeita pariksi viikoksi. Tämä on myös meillä vähän sellaista aikaa, että syödään kaikki mahdollinen kaapin perukoilla lojunut kuskus ja tonnikala, ennen kuin ostetaan uutta. Kiinnitetään erityistä huomiota ruokahävikkiin ja gröhöm.. Juodaan viiniä arkena ja herkutellaan myös aikalailla. Tämä on mielestäni täysin sallittua. Varsinkin kun ensimmäiset päivät meni niin pää sumussa kaikista uutisista, huolestutti ja stressasi. Suklaapatukka, lasi punkkua ja lempparisarja otti ainakin hetkeksi ajatukset pois muualta.
Eiköhän ne syömisetkin ala tästä kohta normalisoitua 🙂

 

 

P.s Arvatkaas kuka oli juuri ennen koronaa tehnyt suursiivoiksen kappeihinsa. Nyt pohdinkin tässä uusia tapoja KonMarittaa 2.0 astikolla. Höyrytänkö kaikki vaatteet? Väri/ aakkoskoodaanko mausteet, kynät meikit? Siivoisinko uudelleen verkkokellarin? Saa antaa ideoita 😀

 

P.p.s koti on ihana paikka. Pysytään nyt siellä. Pidetään kontaktit minimissä ja autetaan yhdessä hidastamaan koronan leviäminen ♡

Tags: