Huh, himputti. En oikein edes tiedä miten aloittaa kirjoittamaan tästä reissusta.

Turkin purjehdusreissulta odotin paljon, mutta sain niin paljon enemmän. Seitsemän yötä ja seitsemäntoista ihmistä. Kaksi purjevenettä, yksi kitara ja aimo annos huonoa huumoria. Nauroin maha kippurassa niin paljon, etten edes tiennyt sen olevan mahdollista. 

Kaksi asiaa oli meidän purkkarissa ylitse muiden. Kitara, ja se ettei meillä ollut nettiä mailla halmeilla (tai olihan meillä mokkula veneessä, mutta onneksi kippariystävämme katsoi parhaakseen jättää sen meille kertomatta). Kitaran kanssa olikin sitten sellaisia yhteislauluja, että oltiin yksi purjehtiva komedia-kuoro Turkin aalloilla. Omilla humoristisilla sanoituksilla ja oudoilla kertosäkeillä hoilattiin niin omia kappaleita kuin huonoja cover-versioita. Ihan parasta. Kun ei lauleskeltu, uitiin meresseä, pelattiin, luettiin kirjoja, syötiin, tai vain pelleiltiin vailla huolta huomisesta.

Ihan paras loma. Sain todella monelta toiveita kirjoittaa tarkemmin vielä miten ja minkä kautta järjestimme tämän reissun, joten informatiivisempaa postausta itse purjehduslomasta vielä tulossa.

Sitä ennen fiilistellään hieman auringonlaskukuvia ⚓️❤️

 

 

 

Kauneimmista minulle. The Siam. Ehdottomasti. Jos minut olisi päästetty tänne pienenä temmeltämään, olisin piilloutunut banaanilehtipuskaan, enkä olisi koskaan suostunut pois. Siis katsokaa noita käytäviä, kasveja, suihkulähteitä! Kuin pieni taikametsä hotellin sisällä. 

Nyt aikuisena moinen käytös ei valitettavasti ollut mahdollista. Vaikka hotelliin piiloutuminen kävi kyllä mielessä. Sen sijaan koitin nauttia jokaisesta sekunnista, mitä saimme hotellissa kahden päivän aikana olla. Kiersin kaikki hotellin käytävät, ihastelin koriste-esineitä – niitä oli ihan joka puolella. Hotellin omistaja kuulemma kerää taidetta. Hypin sängyllä, otin kylpyjä, söin kuivattuja banaanilastuja huoneen sohvapöydältä. Tilasin aamiaisella vohveleita. Kävin hotellin jokaisessa kerroksessa, ja kirjastossa ja leffahuoneessa. Silittelin kasveja ja kokeilin vettä suihkulähteestä, ja toisesta, sekä kolmannesta. Ihan 5-vuotiaana olin tunkemassa joka paikkaan sormia.

Hotelli oli kallis. Tiesin, että en luultavasti tulisi ihan heti näkemään enää sitä, mutta jos tulisin, luultavasti hengailisin vain hotellilla. Nyt meillä oli niin paljon ohjelmaa, että ehdimme viettää vain aamut ja illat hotelli Siamissa. Tällainen miljööhän vaatii itselleen päivästä 24-tuntia! 

The Siam onkin täydellinen pakopaikka Bangkokissa. Hotelli ei sijaitse ihan keskustassa, vaan Chao Phraya joen vieressä historiallisella Dusit alueella. Lähellä kauniita temppeleitä ja palatseja. Hotellin omalta laiturilta lähtee myös private speedboat shuttle Bangkok’s Sathorn Central Pier laiturille. Matka kestää n. 25 ja on kätevä tapa päästä mitä kauneinta reittiä keskustaa ilman lisäkuluja. 

Mutta nyt. Annetaan kuvien kertoa enemmän tästä hotellista.

 

 

P.s kuulin huhua, että hotellilla on vakkariasikas jenkeistä. Herra, joka on yöpynyt The Siamissa 74 kertaa ja aina samassa huoneessa. Ei yhtään hullumpi valinta häneltä. 

P.p.s Kuulin myös huhua, että The Siamin spa on siitä erikoinen, että siellä on myös tatuointiartisti. Samaisella viikolla kun me yövyimme Siamissa, oli kokonainen perhe käynyt ottamassa itselleen samanlaisia tatuointeja. Eipä tuokaan yhtään hullummalta idealta kuulosta. 

Sanomattakin selvää, että tykkäsin The Siamista 😍

 

*Matka toteutettu yhteistyössä Tourism Authority of Thailand kanssa


Kuinka monta kertaa käyt viikossa suihkussa? Entä pesetkö aamuin illoin hampaita?

Pidät niin paljon huolta siitä, että kroppasi pysyy puhtaana, mutta oletko koskaan ajatellut, että mielesikin tarvitsee puhdistusta. Meditaatio muokkaa muistiin, empatiaan ja stressiin liittyviä alueita, samoin kuin niitä alueita jotka liittyvä tarkkaavaisuuteen ja psyykkiseen eheytymiseen.

Jos mielesi on kuin sotkuinen romukauppa, jonka annat vain olla ja porskutat arjen kiireissä eteenpäin heitellen sinne uusia romuja, ei ole ihme, että on vaikea pitää mieli puhtaana ja rentona.

 

Vaikka kello oli puoli seitsemän aamulla, olin erittäin hereillä. Istuin Thaimaassa hotellimme edessä sijaitsevalla rannalla, ihailin auringonnousua ja kuuntelin meditaatio-opettajamme viisaita sanoja.
En tiennyt mitään meditoinnista. En tiedä vieläkään paljoa, mutta kiitos näiden Thaimaassa pidettyjen tuntien, minulla on nyt meditaatiota kohtaan ihan uusi lähestymistapa.

Aiemmin nimittäin lähes pelkäsin meditointia. Olin pakoillut sitä yhtä lailla kun välillä pakoilen omia ajatuksia. Kuka nyt pystyy istumaan paikoillaan useita minuutteja ajatustensa piinaamana yrittäen olla ajattelematta? Mahdotonta. Olen vähän sitä mieltä, että omat ajatukset näyttävät elektroniikkakaupan tv-osastolta, missä kymmenet erilaiset telkkarit näyttävät eri ohjelmia. Pikakelauksella.

Olin kokeillut Headspace applikaatiota. Lähinnä avannut sen silloin kun ahdisti tai en pystynyt keskittymään. Se auttoi hetken, mutta lopulta luovutin ja huomasin vain soimaavani itseäni siitä, etten osannut meditoida. Aina kun piti olla ajttelematta ajattelin tuplana. Ajattelin, ettei saa ajatella, mutta silti pääni kuulostaa lähinnä tältä; Älä nyt vaan mieti mitään. Mietitkö sinä koiraa, hetkonen lapsuuden luokkahuoneen rukkia, mistä sekin tupsahti mieleeni. Okei älä ajattele, älä ajattele. Mustaa, näet mustaa, nyt pyörii. Onko tämä niinkuin avaruus. Onko hyvä ajatella avaruutta? Miksi siellä lentelee vauvoja, voi ei nyt tuli mieleen kaikkia painajaisia. Hitto olen unohtanut vastata siihen meiliin. Ai kauhea, älä nyt sitä ajattele. Pitäisikö koittaa käydä tänään salilla?

Eikö tämä kuulostakin siltä, että olen ollut hyvin lähellä valaistumista lootusasennossa? Namaste vaan ja heippa.

 

 

Opettaja kertoi, että ihmiset ajattelevat yleensä vain kahta asiaa. Mennyttä ja tulevaa. Pitäisi olla läsnä tässä hetkessä, vain se on oikea tie tuomaan rentoutumista ja onnea. Tämänhän toki tiesin jo, tästä on toilotettu vuosikausia, saman ohjeen olen lukenut lukuisista kirjoista. Miksi se tuntuu silti niin vaikealta?

 

Tämä opettajan ohje auttoi minua:
”Sinun ei ole tarkoitus tyhjentää mieltäsi kokonaan. Se on lähes mahdotonta, eikä onnistu väkisin yrittämällä. Huomaa mielessä pyörivät ajatukset ja anna niiden tulla. On täysin okei ja normaalia, että päässäsi pyörii apinalauman lailla useita ajatuksia jotka kaikki vuorollaan vaativat, että kiinnität niihin huomiota.
Kun huomaat ajatuksen tulevan, ota se vastaan, tarkastele ja kuuntele sitä. Sano yes, i know, i understand and then drop it. Eli huomioi ja päästä sitten irti. Toista sama seuraavan ajatuksen kohdalla. Keskity hengittämiseen. Jos kuulet häiritsevän äänen taustalla, myönnä, että kuulet sen. Siellä se on, entä sitten. Ajattele hengittämistä. Breath in, breath out.”

Näillä simppeleillä ohjeilla onnistuin itse meditoimaan rauhallisemmin kuin koskaan. Toki opettajalla, lokaatiolla ja rantaan pauhaavien aaltojen äänellä saattoi olla osuutta asiaan, mutta kun tunti oli ohitse, teki mieli taputtaa käsiä yhteen ja hyppiä rantahiekassa. Opettaja oli niin zen, että hän näytti siltä kun olisi voinut lähteä leijailemaan joogamattonsa kanssa kohti taivasta. Jotain todella mystistä oli tuossa ukkelissa ja minä hyvin kiitollinen tästä tunnista. Tämän jälkeen kotona pieni meditaatiohetki (tai sanoisin enemminkin, että 5min rentoutumishetki silmät kiinni) on tuntunut jo paljon helpommalta. Voisin jopa sanoa, että entiseen elektroniikkakaupan tv-osastoon verraattuna mieleni tuntuu erittäin rentoutuneelta.

Minkälaisia kokemuksia teillä on meditoinnista? Olisi todella mielenkiintoista kuulla teidän ajatuksia 🙂