Juuri kun ehdin tässä viime viikon postauksessani kirjoitella, etten ole saanut vieläkään asennettua olohuoneen verhoja tai käytyä läpi keittiön astiakaappeja, niin kappas kun toimintaan tuli täyskäännös ja yhtäkkiä siivosin monta päivää putkeen ihan hulluna. Tiedättekö kun menee sellaisen maaniseen siivousmodeen, jonka aikana pausenappula on rikki ja stoppia voi painaa vasta sitten kun jokainen nurkka kiiltää puhtaana?

Miehen katsoi huvittuneena sivusta kun minä täällä kävelin pitkin seiniä imuri toisessa kädessä ja rätti toisessa. Putsasin kaiken roskalaatikoiden kiskoista patterin väleihin ja kiillotin jopa kaikki koruni ja pesin ovenkahvat ja valokatkaisijat.
Tosin pelkkä siivous ei ihan riittänyt tällä kertaa, vaan halusin myös vaihtaa järjestystä, myydä vanhoja tavaroita, päästä turhasta eroon ja karsia kaikkea krääsää. Nyt kun on viettänyt niin paljon aikaa kotona, näkee kaikki nurkat ihan uudessa valossa.
”Mitä hittoa olen ajatellut” – lause onkin pyörinyt päässäni usean tavaran kohdalla ja niitä on nyt viety kierrätykseen ja annettu eteenpäin aikamoisella vauhdilla. 

Mikä täällä sitten on muuttunut?
mm. meidän ikivanhasta Ikean divaanisohvasta otettiin divaaniosa pois ja nyt siitä kuoriutui tuollainen pienempi sohva, joka sopii mielestäni tänne paljon paremmin.
Lisäksi vaihdoin sohvapöydän, maalasin sävyihin sopivan uuden taulun olohuoneeseen, ripustettiin verhot makkariin ja olkkariin ja maalasin makuuhuoneen meikkipöydän alumiinipeilin messingin väriseksi. Poistin myös paljon viherkasveja, ruukkuja, kirjapinoja, tauluja ja tavaroita.

 

 

P.s Rakastan sitä fiilistä kun herää siistiin kotiin, missä viihtyy ja kaikki tavarat on paikoillaan.
Silloin pitää aina laittaa heti aamusta musiikkia soimaan, tehdä ison kupillinen kahvia ja vaan istua tyytyväinen virne naamalla sohvalla 😁

 

 

Näitä kuvia katsellessa ei voi olla vaikea arvata kumpi meistä teki hotellivaraukset viinitilamatkallamme Etleä-Afrikan Paarlissa.

Nähtyäni nämä La Bella Vita Studios -huoneet (ei mainos) hotellia etsiessä, ei mikään muu majoitusvaihtoehto enää näyttänytkään yhtään kivalta.
Halusin päästä kuvissa näkyvään harmaaseen huoneeseen, juoda aamukahvini sen ikkunalaudalla ja kylpeä soikean pyöreässä ammeessa. Olin heti hyvien majoituskuvien uhri – tällainen siustustyyli kun uppoaa meikäläiseen kuin veitsi sulaan voihin.

Ja onneksi kuvat eivät tuottaneet pettymystä. Tahdoin valehtelematta kaiken tästä huoneesta. Tahdoin jopa seinien pinnat kylpyhuoneesta! Poikaystäväni pyöritteli taas päätään kun koin pienen innostus-sekoamisen ja aloin heti googletella kylpyhuoneen seinien betonipinnoitemahdollisuuksia samalla kun roiskin seinään erilaisia ”testejä”. Vesipisaroita, saippuasormenjälkiä. Tahalteen jopa suihkasin hiuksiini lakkaa vähän liian lähellä seinää nähdäkseni jääkö siihen jälkiä 😀 No ei jäänyt. Onneksi ei jäänyt. 

Onko jollain kotona betonipiontaa / mikrosementtiä märkätiloissa, onko ollut hyvä ratkaisu? Kaikki vinkit tähän suuntaan jos sellaisia löytyy. Koitan tässä hillitä itseäni, etten vuoraa kohta koko asuntoamme betonilla. 

 

 

Ikkunalauta oli lempipaikkani huoneessa. Vietin siinä itseasiassa suurimman osan ajasta (googletellen ”rakenna kotiisi iso ikkunalauta). Otin myös kaksi kylpyä ja join viiniä parvekkella, ammeessa ja tottakai – ikkunalaudalla. Telkkarissa oli Netflix josta katsoimme iltaisin Sex Educationia (yllättävän koukuttava). Söimme myös ihanan tervetuliaiskorin lähitilalta tuodut juustot ja ison leivän jonka keskellä oli kokonainen päärynä.
Tervetuliaiskori oli ihana idea, sieltä löytyi myös paljon hyviä vinkkejä ja ravintolasuosituksia. 

La Bella Vita oli siis erittäin onnistunut valinta, mutta oli tässäkin majoituksessa miinuspuolensa.
Huoneet olivat upeita sisältä, mutta ulkoa paikka tuntui hieman kolkolta. Lähinnä se oli vain iso piha-alue jossa oli paljon samanlaisia kaksikerroksia taloja, pieni uima-allas lähellä parkkipaikkaa ja eipä paljon muuta. Majoituksessa ei ollut ravintolaa, eikä respaa – enemmänkin se tuntui siis AirBnb ratkaisulta, mutta oma viehätyksensä tässäkin. Sai ainakin olla täysin rauhassa. 

Lähellä oli toinen hotelli Sante jossa kävimme hieronnassa, mutta paikka tuntui aavemaisen kolkolta – emme nähneet yhtäkään ihmistä, eikä paikan ravintola ollut auki. Nämä kaksi majoitusta olivat siis vierekkäin keskellä ei mitään. Olin tyytyväinen, että olimme tulleet omalla autolla. Veikkaisin, että uberiä olisi saanut tänne tovin odotella, mutta omalla autolla pääsimme helposti koluamaan lähialueen eri ravintoloita, kahviloita ja viinitiloja. 

Yövyimme täällä kaksi yötä ja se riitti oikein hyvin. Käteen jäi paljon eri viitinitilojen viinejä, pientilatuotteita ja aivan liikaa sisustusinspiraatiota. Koti uusiksi än yy tee nyt. 

 

 

Edellisessä postauksessa kerroin kuinka vaikea on nousta aamulla. Tänään oli ihan toinen ääni kellossa – tai no jos tarkkoja ollaan, niin sama Jaajo Linnonmaa se siellä laukoi vitsejään Suomipopin aamulypsyssä radioherätyskellomme kautta, mutta ero olikin siinä, että en jäänyt kuuntelemaan. Hypähdin ylös sängystä, otin pikaisen suihkun, hampaiden pesun, vaatteet päälle ja 20 minuutissa olinkin jo ulkona kylmällä ja pimeällä kadulla.

Olin jo edellisenä iltana päättänyt, että perjantain kunniaksi saan hakea aamiaisen lähikahvilasta. Kaura-cappuccino, sämpylä ja vihersmoothie – piparinkin sain kassalla kaupanpäälle. Hihkaisin siihen nähden, että kello oli vasta vähän yli seitsemän aamulla aivan liian kovaääniset kiitokset ja päivän jatkot kahvilan työntekijöille (he varmaa luulivat, että olin humalassa) ja pinkaisin lapsenomaisella innolla ja kummallisten tanssiakeleiden saattamana korttelin päähän uudelle toimistolle. Perille päästyäni huomasin, että cappuccino ja vihersmoothie olivat liian innokkaan kävelytahtini takia yhtenä isona kuralätäkkönä paperikassin pohjalla, mutta mitäpä tuosta – olipahan nyt hyvä tekosyy hakea uudet sitten lounastauolla. 

Napsautin toimiston valot päälle, laitoin tohvelit jalkaan, jouluradion päälle ja istuin pöydälle tekemään raportteja. Huomasin, että hymyilin yksikseni ja tajusin olleeni täysin oikeassa. Uusi toimisto on luonut minuun heti ihan uudenlaista tekemisen intoa.
En malta odottaa vuotta 2019 ja kaikkia uusia haasteita. 

 

Tässä teille ennen ja jälkeen kuvia uudelta toimistolta.
Tila on entinen vaateliike. Ihanan vaalea läpi talon kulkeva kivijalkaliike. Takaa päästään sisäpihalle ja kadun puolella on näyteikkuna, sekä sisäänkäynti. Ohikulkijat katsovat aina sisään. Tekisi mieli takaisin vilkutella 🙂 

 

Voitteko kuvitella, että vielä viikko sitten meillä ei ollut mitään hajua mitä teemme koko toimistohomman kanssa? Vanhasta toimistostamme alettiin tehdä nopeammalla aikataululla hotellia, joten jouduimme lähtemään sieltä pois. Uuttaa tilaa ei vain tuntunut löytyvän millään, mutta sitten kun tämä tuli, niin kaikki hoituikin kuin pikakelauksella. 

Saimme yhteistyönä muuttoapua Opiskelijamuutolta ja pakko nostaa kundeille hattua. Meillä oli täällä vanhan vaatelikkeen mm. tuo kuvissa näkyvä todella painava metallikassa, jonka he purkivat osiin ja veivät sorttiasemalle. Isot peilit ja pitkät vaatetangot saivat jäädä. Niistä voi olla hyötyä jatkossa. Ehkä pidämme täällä kirppiksiä? Tilasta on vaikka mihin 🙂