• Merkkasin viime viikolla kalenteriin sitruunapasta kokkauslive klo 14

• Kaikki kalenterin muut sivut oli täysin tyhjiä. 

• Vein äidille viikonloppuna punaviiniä. Pimpotin ovikelloa, laskin viinin rappukäytävän lattialle ja lähdin pois.

• Puhuin mummoni kanssa puhelimessa. Häntä ei karanteeni haittaa. Yksinoloa on kuulemma harjoiteltu vuosia ja pakastimet täynnä aina muutenkin kaiken varalta.

• Lähden metsärekelle. Letitän sitä varten hiukset, laitan huuliravaa ja siistin kulmat. Viikkoni kohokohta.

• Paistetaan nuotiolla pullia.

• To do -listalla lukee: putsaa viemärit, kavenna mekko ja vaihda kukkamullat.

• Lataan kaikki kotoamme löytyvät powerbankit täyteen.

• Katson uuden taloushallinto-ohjelmani opetusvideoita

Jumitan

• Tarkistan ruutuaikani puhelimesta. Se on tuplaantunut ja luku on karmiva.

• Syön leivoksen, karkkia ja nachoja. 

Luulen sunnuntaita maanantaiksi.

• Kävelylenkillä väistelen ihmisiä kuin miinoja.

• Lataan houseparty applikaation. Siellä on virtuaalitreffit tytöjen kanssa viikonloppuna. 

• Juon punaviinilasillisen melkein joka ilta.

Juoksen viiden kilometrin sijasta kymmenen, koska pelkään, että kohta en voi juosta enää ollenkaan ulkona.

 

Tags:

 

Muistatteko vielä ”Koti juuri sellaisena kun se on” -postauksen kahden vuoden takaa? Ideana oli näyttää nimensä mukaisesti koti juuri sellaisen kun se on – sillä hetkellä. Siistinä tai sotkuisena. Postaus lähti leviämään aikalailla ja oli ihanaa nähdä kuinka moni raotti kotioveansa silmäpareille häpeilemättä vaatekasoja lattialla tai roskapusseja eteisen oveen nojaamassa. 

Ajattelin, että tästä olisi mielenkiintoista tehdä koronaversio. Yksiä hyviä puolia nimittäin tässä koko koronan tuomassa ”karanteenissa” on se, että on ollut ihana vilkuilla ihmisten koteja somen kautta. Kun kaikki on kotona, vilahtaa ruudulle myös enemmän sellaisia koteja joita ei ole ennen nähnyt.
Mielenkiintoista ja minä tahdon nähdä lisää!

Miten korona näkyy teidän kotioloissa? Onko siistiä, sotkuista, hamstrausta, vessapaperivuoria? Onko kunnon lajittelu-urakka menossa, etäytöpisteitä keittiön pöydällä, vai otatteko vaan lungisti ja annatte kodin elää normaalia arkeansa? Meillä ainakin vallitsee täällä sellainen suht stabiili siiteystaso. Olen muutenkin melko siisti ja järjestelmällinen ihminen, mutta nyt kun olen koko ajan kotona niin huomaa, että tavarat ovat enemmän paikoillansa. Tiskit laitettuna, pyykit pestyinä ja sänky pedattuna.
Se helpottaa ainakin omaa ahdistusta. 

 

 

Yllättävää tosin, korona ei juurikaan näy meidän jääkapissa. Se on puolityhjä – tai ainakin näyttää siltä. Ruokaa nimittäin kyllä riittää. Iso kasvis-kanapata tehtiin muutama päivä sitten ja seuraavaksi olisi tulossa keittoa. Myös pakastimessa ja kuivakaapissa riittää tarvikkeita pariksi viikoksi. Tämä on myös meillä vähän sellaista aikaa, että syödään kaikki mahdollinen kaapin perukoilla lojunut kuskus ja tonnikala, ennen kuin ostetaan uutta. Kiinnitetään erityistä huomiota ruokahävikkiin ja gröhöm.. Juodaan viiniä arkena ja herkutellaan myös aikalailla. Tämä on mielestäni täysin sallittua. Varsinkin kun ensimmäiset päivät meni niin pää sumussa kaikista uutisista, huolestutti ja stressasi. Suklaapatukka, lasi punkkua ja lempparisarja otti ainakin hetkeksi ajatukset pois muualta.
Eiköhän ne syömisetkin ala tästä kohta normalisoitua 🙂

 

 

P.s Arvatkaas kuka oli juuri ennen koronaa tehnyt suursiivoiksen kappeihinsa. Nyt pohdinkin tässä uusia tapoja KonMarittaa 2.0 astikolla. Höyrytänkö kaikki vaatteet? Väri/ aakkoskoodaanko mausteet, kynät meikit? Siivoisinko uudelleen verkkokellarin? Saa antaa ideoita 😀

 

P.p.s koti on ihana paikka. Pysytään nyt siellä. Pidetään kontaktit minimissä ja autetaan yhdessä hidastamaan koronan leviäminen ♡

Tags:

 

Myönnetään. Tottakai kelpaisi palata näihin maisemiin ja siihen olotilaan kun päivän ainut pulma oli, että vuokraanko skootterin ja lähden kiertelemään saarta, vai löhöilenkö hotellin rannalla ja juon Bintangia.
Aika paljon on mielentila muuttunu tuosta.
Mutta samalla on kiitollinen olo, että sain viettää lomani sen koommin murehtimatta ja, että saavuin takaisin Suomeen juuri ennen kuin kuin koronatilanne lähti vyöryämään lumipalloefektin lailla.

Minulla on sentään upea loma takana ja aurinkoenergiaa vielä varastossa. Hoen tässä itselleni. Töitäkin ehkä jonkun verran. Säästöjäkin, niin että pärjään hetken, jos työt menevät alta.
Kaikki sympatia ja tsempit menee nyt sinne, niille ihmisille jotka taistelevat eniten. Niin terveytensä vuoksi, työpaikkansa takia, tai ovat sellaisessa työssä, jossa vaaditaan tässä tilanteessa nyt erityisen kovia ponnisteluja. 
Kunpa voisin tehdä itsekin enemmän. Olo on aika avuton täällä kotona. 

Tuntuu myös hassulta tällaisen kaiken keskellä höpistä jostain Balin matkasta, mutta toivoitte paljon postauksia näistä meidän majoituksista. Ja ehkä on välillä kiva lukea muustakin kuin koronasta.
Siksipä siis asiaan. Täältä tulee erikseen nyt oma postauksensa jokaisesta meidän majapaikasta. Ihan arvosanojen kera. 

 

 

Ubudin villan jälkeen keräsimme kimpsumme ja lähdimme Sanurin satamasta taittamaan n. 40 minuutin venematkaa kohti Lembonganin saarta ja Indiana Kenanga -hotellia.
Tämä oli reissumme kallein majoitus, mutta olimme valmiita pulittamaan sen hyvän rantasijainnin takia.
Tottakai itse hotelli näytti myös upealta, mutta puhdas ranta, jonka aalloissa pystyi uida, oli juuri sitä mitä kaivattiin oltuamme alkuloma Ubudin sisämaassa.
Lembonganilla toisilla puolilla saarta on myös kivikkoisempia rantoja kovemmilla virtauksilla, joten uintimahdollisuus ei ole taattu jokaisella Lembonganin rannalla.

Eikä ranta tai itse hotelli tuottanut pettymystä. Tämä saattoi jopa olla yksi suosikeistani koko lomalla. Täällä rannan läheisyydessä pystyi ihan eri tavalla rentoutua ja hotelli oli todella rauhallinen näin sesonkiajan ulkopuolella.
Huoneet olivat isoja ja niissä oli oma suloinen pikku piha. Hotellissa oli kaksi uima-allasta, sekä ihanasti sisustettu ravintola, jonka pöydissä istuessa pystyi upottamaan jalkansa rantahiekkaan ja joiden viereen siiten parkkeerasi heti yksi tai kaksikin koirakaveria. 

Nämä koirat olivat myös yksi suosikki asioistani Nusa Lembonganilla. Kaikki todella hyväkuntoisia, puhtaita ja kilttejä. Suurimmalla osalla oli kaulapannat. Ne oppi tuntemaan jo muutamassa päivässä. Samat koirat kun pyörivät minne ikinä menitkään lähialueella. Annoimme niille nimiä ja keskustelimme niiden luonteista.

Koirien tuijottelun lisäksi vuokrattiin skootterit ja kierreltiin saarta, etsittiin salarantoja, luettiin kirjoja tai löhöttiin spassa. Hotellin oma spa oli ihana. Todella siisti ja sympaattinen henkilökunta. Toki tämä oli hieman hintavampi kuin muuta paikat, mutta silti Suomen hintatasossa halpa. 

 

Tänne majoitukseen voisin tulla uudestaan. Jos jokin miinus pitäisi sanoa, niin itse huoneen sisustuksessa olisi voinut käyttää hieman enemmän samoja elementtejä joita oli hotellin yleisillä alueilla. Huone jäi hieman kolkoksi kun kaikkialla muualla oli niin kaunista 🙂

P.s plussaa kuitenkin siitä, että jokaisesta huoneesta löytyi joogamatto kaapista. 

 

INDIANA KENANGA usa Lembongan

Hinta: 107€ / yö (Low season)
Sisälsi aamiaisen
Varattu Agodan kautta.
Arvosana: 9

 

Tags: