MISSÄ MUN AURINGONLASKU? 19 helmi 2020

Ah, mikä valo näissä kuvissa! Yritän tässä imeä kuvien seesteistä tunnelmaa itseeni ja koittaa rauhottua, nimittäin oikeasti täällä läppärin toisella puolella on kaaos menossa. 

Monta projektia ja kuvauksia nyt päällekkäin, mikä on ihanaa – rakastan touhuta ja olla kiireinen, mutta tämän lisäksi painaa silmäluomia kyllä todella huonosti nukutut yöt alla. Aiemmin valittamastani influenssa-uneliaisuudesta ei siis ole enää tietoakaan (p.s tuntuu, että en muuten muuta teekään kun valita mun unista), vaan se on vaihtunut kuin napin painalluksella takaisin todella ärsyttävään ja vaikeaan unettomuuteen. Mun pään sisällä ei siis ilmeisesti ole nyt ollenkaan tällaisia iltaan vaihtuvia hempeitä auringonlaskuja, vaan joku siellä luulee, että keskipäivä on 24/7 ja kellon ympäri mennään valot täysin kirkkaina. 

Toissayönä yritin saada unta sängyssä kuusi tuntia. Kuusi! Se on 80% mun koko yöunista. Viime yönä pääsin helpommalla – pyörin sängyssä vain 4,5 tuntia.
Lopulta jouduin turvautumaan nukahtamislääkeeseen koska tiesin, että tänään on koko päivä kuvauksia ja tarvitsen edes vähän unta jaksaakseni (ja etten näyttäisi täysin zombilta). Nukahtamislääke on kyllä itselleni ihan viimeinen vaihtoehto, sillä yritän välttää unilääkkeitä niin paljon kuin mahdollista. Ne tuntuu vähän liiankin helpolta ratkaisulta ja pelkään niiden koukuttavaa vaikutusta. Mielummin pyörin vaikka koko yön laskien lampaita, nimittäin nämä unettomuudet menee mulla onneksi vähän kausissa. Välillä on hyvä kuukausi kun nukun ihan ok ja välillä tällainen kun en millään vaan saa unta. Onneksi siis ei ihan joka yö tarvitse taistella.

Onko siellä muita joilla ei ole nyt kovin hyvät välit tuon nukkumatin kanssa?

Tuntuu tyhmältä valittaa tässä, kun varmasti on muita joilla paljon pahempia uniongelmia ja siihen lisäksi esim. vielä vauva kotona valvottamassa, tai ties mitä erilaisia elämäntilanteita. Tsemppiä vaan jokaiseen unettomaan sänkyyn. Jos pystyisin ripottelisin täältä kaikille virtuaalista unihiekkaa kilokaupalla 🌙

KOBRA VESSASSA JA PUMBAPERHE PIHALLA – SAFARILOMA AFRIKASSA 16 helmi 2020

Myönnetään, olin hieman hämmentynyt kun Etelä-Afrikkalinen ystäväpariskuntamme ilmoitti, että tällä kertaa ei sitten vaan lojuta Kapkaupungissa, vaan lähdetään golf-safarimatkalle Zebula nimiseen paikkaan Limpopoon (eli jonnekin lähemmäs Johannesburgia).

Golfia ja safaria? En aluksi oikein hahmottanut paikan konseptia. Oli siellä kuulemma paljon muutakin, kuten esimerkiksi spa (kiinnosti). Ja meillä olisi iso talo keskellä savannia, jonka pihalla kuljeksisi eläimiä vapaana. 

Olin tietty salaa hieman skeptinen ja ajattelin, että minun tuurillani ainut eläin, jonka näkisin tällä reissulla olisi torakka vessani lattialla. 

Kuinka väärässä olinkaan. Heti kun ajoimme alueelle tuntui kuin olisin ollut Madagaskar ja Leijonakuningas -elokuvien sekoituksessa. Lauma jättimäisiä kuduja tepasteli vastaan (mitä hittoja noi ovat, kysyin ensitöikseni Ryanilta), jonka jälkeen seeprajengi käveli automme ohitse ihan chillisti, kuin vuokrapakumme olisi ollut osa heidän laumaansa. 

Päästyämme talolle odotti siellä ensinnäkin aivan helkkarin iso talo. Niin iso, etten ole ehkä koskaan ollut niin tilavassa talossa. Meitä oli 5 pariskuntaa + muutama lapsi ja talosta löytyi identtisiä jättihuoneita 8 kappaletta. Oli biljardipöytää, poreallesta, baaria, jättimäistä keittiötä ja maailman isoin näkemäni ruokailupöytä. Sekä ylä ja alaterassia, parvekkeita, nuotiopaikkaa, grillikatosta ja uima-allasta. 

Okei, en tiedä missä hitossa juuri olen, mutta kelpaa!
Inoissamme tutkimme taloa ja ennen kuin ehdimme edes skoolata alkumaljoilla, tuli kaksi antilooppeja moikkaamaan meitä ja hengaili hetken terassimme reunalla. 

🐗Myöhemmin näin pumbaperheen myös meidän pihalla. Tajusin, että villisian ja sen neljän pennun temmellystä on ehkä hauskinta ikinä livenä seurata – saanen vielä muistuttaa, että omalta terassilta viinilasi kourassa.

🐒Kun pojat lähtivät golfaamaan, varasti apinalauma heiltä (Johannesburgista tulleelta kaverilta) tupakka-askin. Kiipesi puuhun ja tiputteli sieltä yhden tupakan alas kerrallaan. Askin omistaja odotteli siinä sitten puun alla ja otti röökeistään koppeja. Ihan perus meininkiä. 

🐍Samaisena iltana ystäväni mies Ryan meni yöllä vessaan ja herätti melkein koko talon karjaisullaan. Vessan lattialla oli vastassa hyökkäysasennossa sihisevä kobra. (Jolle Ryan läimäytti oven kiinni ja myöhemmin henkilökunta tuli hakemaan käärmeen pois sellaisella pitkällä käärmekoukulla). 

Alue oli täynnä mitä erilaisempia eläimiä, mutta tietääkseni se oli enemmänkin eläinreservaatti. Iso alue, missä villieläimet asuvat turvallisesti. Ei siis niinkään sitä ihan villeintä, villeintä safaria. Ei ollut mahdollista törmätä mm. Leijonaan pihalla ja virtahevotkin olivat niin kaukana jossain savannin mutalammikoissaan, että alueella oli ihan turvallista hengailla eläinten seurassa. Jos nyt pientä kobra-vessaepisodia ei lasketa. Niin ja arvatkaa avasinko tuon jälkeen oman vessani oven hitaasti metrien päästä kuin jo valmiiksi odottavani kuningaskobran tuijottavan minua pöntöstä.

Siellä me siis hengailtiin, sulassa sovussa jättitalossa villieläinten kanssa. Pojat ja Saara kävivät pelaamassa golfia, minä ja Aleksi otettiin aikainen aamu-safariajelu (ajelimme jeepillä aluetta n. 3h ja näimme myös kirahveja!).

Lisäksi testasimme tyttöjen kanssa span ja muutoin vain hengailimme, grillasimme, soitimme musiikkia, pelasimme biljardia, bongailimme eläimiä, katsoimme upeita auringonlaskuja ja nautimme olostamme tässä todella eriskummallisessa paikassa. 

Olipahan kokemus <3