Istun Fredrikinkadulla ReLove kahvilassa. Olin päättänyt jo edellisenä iltana, että haluan tulla testaamaan heidän aamupalaansa jota olen kuolannut lukuisia kertoja. Acaibowleja, avokadoleipiä, vohveleita ja kaikkea sellaista mihin Instagram on saanut meidät koukutettua.
Herään seitsemältä ja sinnittelen kymmeneen asti odottaen kahvilan avaavan ovensa. Kun olin kerran päättänyt, niin minähän menen.

Odotus palkitaan. Aamupala on hyvä ja kahvi maistuu helkkarin ihanalta. Suurin osa pöydistä on varattuja, mutta koska olen yksin saan helposti pienen nurkkapöydän. Mietin, että yksin kahvilassa istuminen on hyvän kahvin lisäksi myös helkkarin ihanaa.

 

 

Viereisessä pöydässä istuu toinen yksinäinen tyttö. Kirjoittaa vihkoon tekstiä kauniilla käsialalla. Mietin, mitä tekstissä mahtaa lukea ja samalla tajuan, että omassa tekstissäni lukee nyt tytöstä.
Miettikää jos hänkin miettisi, että mitä viereinen tyttö kirjoittaa.

Tiputan voiveitsen ja nostan sen takaisin lautaselle. Tyttö katsoo silmäkulmiensa alta ja nyt mietin, että häiritsenköhän hänen kirjoittamistaan. Olen noussut paikaltani jo kolme kertaa. Hakemaan servettiä, laittamaan puhelimen laturiin ja viemään tarjottimen tiskille.

Mitä jos tyttö kirjoittaa päiväkirjaa ja ihmettelee siinä nyt, että kuka tiputtaa voiveitsen likaiselle lattialle ja nostaa sen takaisin lautaselleen eikä käy pyytämässä uutta? 

Mitä jos me istumme tässä nyt vierekkäin ja kirjoitamme molemmat toisistamme täysin tyhjänpäiväsiä juttuja. 

Vilkaisen jälleen tytön kaunista käsialaa ja keskittynyttä ilmettä ja tulen lopputulokseen, että tytöllä on varmasti paljon tärkeämpiä ajatuksia. Ehkä hän kirjoittaa runoja, novelleja tai päiväkirjaansa jotain muuta kuin kömpelön naapuripöydän tytön kommelluksia.

 

 

Tämä jättää jäljelle vain oivalluksen, että nyt minä olen tässä se köyhän sisällön luoja. Miksi en kirjoittanut villaneuleiden huollosta mistä alunperin piti kirjoittaa. Nyt näpyttelen tekstiä jota ei tavallaan viitsisi edes julkaista, eihän tässä ole mitään pointtia. 

Julkaisen silti.

P.s en käyttänyt sitä tiputettua voiveistä enää. 

 

 

Kuvat: Mona Salminen

Tags:

Olisko tän kokosta munakoisoa tarjolla?

 

Jos en olis bloggaaja, olisin ninja // Sen verran sulavasti tulen mm. alas näitä rappusia.

 

Nyt joltain pääs kyllä leija.

 

Kyllä elämä on rankkaa // joka paikkaan pitää aina  juosta.

 

Monelta se vesijuoksu alkoikaan? // Kasuaalisti kakalla tässä aavikolla.

 

Hei nyt on kyllä tosi paha nestehukka.

 

Kattokaa oon tulessa!

 

Eipä mulla muuta 🙂 Läppäri on huollossa ja kaikenmaailman teknisiä ongelmia nyt alla, mutta onneksi olin ehtinyt ladata nämä kuvat tänne luonnoksiin, niin voin nyt näiden kautta toivottaa hauskaa viikonalkua kaikille 🙂

Palaillaan kun läppäri on taas kunnossa. Toivottavasti pian.

Tags:

 

Kuten aiemmassa postauksessa kerroinkin, on meillä rauhallinen juhannus luvassa. Mukana on nimittäin tänä vuonna pikkusia ja yksi heistä on maailman suloisin kummipoikani Etelä-Afrikasta. 

Meillä kävi hassu sattuma Etelä-Afrikassa nykyään asuvan ystäväni Saaran kanssa. Sillä välin kun me vietimme omien ystäviemmä hääjuhlia Italiassa, valmisteli Saara puolestaan perheineen lähtöä omien ystäviensä häihin Espanjaan. Koska olisimme niin lähellä toisiamme, päätimme, että voisimme poikaystäväni kanssa lentää Italiasta Espanjaan ja auttaa pikkupojan hoidossa. Saara miehensä kanssa saisi juhlia ystäviensä häitä aikuisten kesken ja sitten voisimme kaikki tulla yhdessä Espanjasta Suomeen ja viettää juhannusta 🙂

Joten täällä sitä nyt ollaan, koko konkkaronkka. Vuokrasimme ison mökin AirBnb:n kautta ja Saara odottaa tuossa jo kuola valuen, että päästää kokkailemaan suomalaisia juhannusruokia. Erityisesti uusia perunoita. Saaran mies on ollut vain kerran aiemmin kesällä Suomessa ja odottaa silmälapuin varustautuneena yötöntä yötä. Viimeksi kuulemma nukkui aurinkolasien kanssa. 

 

 

Löysin nämä muutama vuosi sitten otetut kuvat jostakin arkistojen kätköistä ja mielestäni näissä on niin kiva tunnelma. Voiko olla kauniimpaa kuin koivumetsä ja järvimaisema?

Ihanaa juhannusta <3

Tags: