Rakas joulupukki. Kotona on kaapit ja laatikot täynnä tavaraa, mutta mielelläni nauttisin hieronnasta, ravintolaillallisesta, museokortista, lasinpuhalluskurssista tai vaikka eräretkestä Nuuksiossa. 

Pyrin joka vuosi enemmän ja enemmän pääsemään pois turhasta tavarasta. Haluan pitää kotini ja sen komerot minimalistisessa järjestyksessä, enkä tarvitse mitään uutta (no okei paitsi imurin, mutta se pitänee ehkä vain ihan itse hankkia).

Tästä syystä en toivo enää kuin vain aineettomia joululahjoja. Elämyksiä ja yhdessäoloa. Jo muutama vuosi ollaan miehen kanssa ostettu joululahjaksi toisillemme ravintolalahjakortit. Eli treffit ravintolassa. Sääntönä on, että ravintola olisi mielellään uusi, tai sellainen jossa ei olla käyty muutamana vuonna. Aina vähän jännittää sattuuko lahjakortit samaan ravintolaan, mutta vielä ei ole tullut tuplabuukkausta 🙂

 

 

Tässä lista aineettomista lahjaideoista joista itse pitäisin, tai jotka ollaan todettu hyväksi perheen kesken tai kaveriporukassa:

 

Ravintolalahjakortti

Terveystarkastus (esim. Kuntoilija testipaketti PuhtiLab)

Hyväntekeväisyys

Ennustaja / meedio / energiahoito

Keramiikkakurssi /lasinpuhalluskurssi / maalauskurssi tms

Kokkikuurssi / Viinimaistelu

Padel /sulkkis / tennistunnit

Ratsastuslahjakortti / issikkavaellus

Ruokakassi

Siivouspalvelu / ikkunanpesu

Pt / kuntosalilahjakortti

Laulutunteja / kitaratunteja

Lahjakortti rentoutuskelluntaan / Neurosonic-hoitoon

Lahjakortti Altaalle tai muuhun uomahalliin (esim. 10x uinnit)

Lahjakortti äänikirjapalveluun

Vuoden Netflix, Cmore, Viaplay, HBO ym

Hotelliyö 

Museokortti

Laskettelureissu / hissiliput

Teatteri / konserttiliput

Sijoitus rahastoon

10 x Joogakortti

Eräretki

Hieronta

Pakohuoneopeli / virtuaalipeli / temppupuisto tms

Akupunktiohoito / kuppaus tms

Saunatreffit (esim. Löylyyn).

 

 

Onko teillä muita kivoja aineettomia lahjaideoita paketoituna? Olisi ihanaa jos jakaisitte vinkkejä ja kokemuksia 🙂

Tags:

 

Aamutreenien jälkeinen suihku, kiire, päässä vaahtoava shampoo ja ovikello soi.
Ärsyttävä skenaario. Emmin hetken koska en odottanut ketään. Ovikello soi uudestaan. Mitä jos siellä on poliisi, palomies tai hieman realistisemmin lähetti. Olenko tilannut jotain? Tulisiko sieltä kauan kadoksissa olleet Skimssini?

Kietaisin itseni kylpytakkiin ja avaan shampoovettä silmässäni oven kahdelle putkimiehelle.
”Oho oot ilmeisesti suihkussa” ne sanoo ja kertoo tekevänsä vesipisteiden tarkistusta jokaisessa asunnossa. Ainiin se. olin unohtanut täysin postiluukusta hyvissä ajoin tippuneen lippulappusen joka kyllä ilmoitti asiasta.
Hieman pettyneenä siitä, etten pääse sovittamaan päähänpistona tilaamani Kim Kardashianin Skimssejä, neuvottelen miehet palaamaan uudestaan muutaman sekunnin kuluttua.

 

 

Ja miltei sekunnin päästä he tulivatkin. Ovikello soi sillä samaisella hetkellä kun painan suihkun pois päältä. Yritän kietoutua samaiseen kylpytakkiin, mutta se on nahkean märkä edelliseltä ovenavausreissulta, joten joudun tyytymään pyyhkeeseen. Avaan oven ja hipsin nopeasti tieheni. Matkalla makkariin kävelen keittiön ohi ja muistan – eli haistan, että minulla on munakas uunissa.
Se samperin uunimunakas-aamupala jonka tyrkkäsin uuniin koska kaasulietemme kaasu on pois päältä, enkä voinut tehdä omelettia tapani mukaan pannulla.

Kurkkaan unohtunutta aamupalaani ja heti kun avaan uunin, alkaa yliherkkä palohälyttimemme kiljua niin täysiä, että putkimiehetkin meinasivat varmaan tippua alas lattiakaivosta.
Työnnän pääni ulos keittiön ovesta ja huikkaan melun läpi jotain ”ei hätää, munat ne vaan käryää” – tyyppistä typerää ja pinkaisen äkkiä jakkaran päälle heiluttelemaan hälyttimen alla isoa leikkuulautaa jotta saisin hälvennettyä savua hälyttimen alta.

Heilutan niin vimmatusti, että ensin meinaan itse tippua ja sitten pyyhkeeni meinaa tippua. Lopulta seison oudissa kumara-asennossa, samalla kun pidän pyyhettä toisella kädellä kiinni ja toisella jatkan huitomista.
Toivon hartaasti, etteivät miehet tule kysymään tarvitsenko apua. Pyyhe on niin riskaabelisti itseni peittona, että jos en saa tilannetta kohta hallintaan, he löytäisivät minut nakuna jakkaran päältä heiluttelemassa ilmaa jättimäisellä leikkuulaudalla. 

 

 

Onneksi palohälytin sammuu ja seuraavaksi yritänkin sitten sammuttaa alkavaa nauruhysteriakohtausta. Tilanne oli koominen. Kuin kohtaus jostain paskasta komediasta.

Miehet huikkaavat olevansa valmiita ja huudan keittiöstä (palohälytin edelleen korvissani soiden) takaisin hyvät päivänjatkot vähän liian kovalla voluumilla.
Kun ovi pamahtaa kiinni hipsin vihdoin kylppäriin hakemaan kuivaa pyyhettä, vain huomatakseni, että olen unohtanut imukuppiviritelmällä kiinnitetyn kameran suihkukopin oveen! NIIN ETTÄ LINSSI ON SUIHKUUN PÄIN.
Koska minun piti nyt kuvata vähän shampoo-yhteistyöhöni hienoja pisaratehosteita. 

Hienoja pisaratehosteita. Voisin melkein vannoa, että se ei ehkä käynyt heillä ihan ekana mielessä. Pikemminkin, naureskelivat etteivät ihan tollaista spektaakkelia osanneet odottaa työpäiväänsä tämän hullun D-rapun naisen asunnossa.

 

 

Kuvat: Mona Salminen

Tags:

 

Minulla on välillä tapana kurkkia blogihistoriani kirjavilta sivuilta mitä olen tehnyt tismalleen samana päivänä menneinä vuosina. On kummallista, ja jopa hieman pelottavaa, että olen pitänyt ns. Virtuaalista avointa päiväkirjaa tekemisistäni jo lähemmäs kymmenen vuotta. Mutta samalla on tietty hauska lukea vuosien takaisia ajatuksia. Katsoa niitä tyylikokeiluja ja vauhdikkaasti vaihtuvia kiinnostuksen kohteita.

Tänä päivänä kahdeksan vuotta sitten puhuin nuudeleista ja karkeista. Tekstissä ei ollut minkäännäköistä pointtia, mutta silti siihen tuli 68 kommenttia? Hieman on muuttunut blogin kommenttiboksi noista ajoista 😅

 

Ote blogikirjoituksestani  26.11.2011

”Eiliset kaupunkikiertelyt jäi lyhyeen katsoessani parhaaksi tehdä pikaisen u-käännöksen takaisin kotiin. Jos jäisin ostoksille, saisin elää kuukauden nuudeleilla.
En pidä nuudeleista. Syötiin niitä joskus ala-aste ikäisinä aina. Jokin siinä liemessä saa minut voimaan pahoin. Olen kyllä yrittänyt. Olen myös yrittänyt fantaa ja appelsiinimehua, ei pysty. Tämän inhon sain aikaan teinivuosina, kun kaikki se alkoholi mitä nyt perjantai-illan kotibileisiin saatinkaan käsiin, piti juuri näihin oransseihin limumehuihin blandata.
Voisinko näihin kokemuksiin perustuen testata seuraavaa; jos syön irtokarkeilla itseni överin partaalle usean päivän ajan, lakkaanko lopulta tykkäämästä irtokarkeista? Olen nimittäin nyt niin koukussa irttareihin, että pääsyni Makuunin karkkiosastolle pitäisi evätä porttikiellolla.”

 

Tältä näytin 2011 ja tältä näytän nyt. Ilme on edelleen sama herkuista haaveileva. 

 

Näin kahdeksan vuotta myöhemmin voin kertoa, että irttariöverit tuli ja karkkihimo meni, mutta niiden tilalle tuli juustohimo ja miltei samat aatteet on tänäkin päivänä. Porttikieltoa vaan jokaiseen juustotiskiin – ei minua saa sieltä muuten pidettyä poissa. 

P.s Fantasta en edelleenkään en tykkää. En juo sitä koskaan. Maistuu edelleen blandikselta.

 

Tags: