Minä kävin muutama päivä sitten luontaistuotekaupassa. Luontaistuotekaupat ovat kavalia.
Luontaistuotekauppojen hyllyjen joka ikinen tuote huutaa sinulle; ”osta minut, minä sisällän vähintäänkin sinistä hunajaa, vuoristopensaiden harvinaisia marjoja, nokkosta, salviaa, munkkien yrttitippoja ja hopeakoivun mahlaa. Pelastan koko maailman!”
– Tai ainakin juuri sen vaivan, minkä nyt sillä hetkellä satut päähäsi keksimään.

Ei sieltä ikinä voi tyhjin käsin lähteä. Sieltä lähdetään vain kukkaro keventyneenä, koska eihän nämä mitään Pirkka hyllyjä ole, ei. Pikemminkin tuntuu kun olisit ostanut juuri Stockmannin kosmetiikkaosastolta Lancomen osaston tyhjäksi.
Meikkien sijaan sinulla on vain kassi täynnä kaikenmaailman rohtoja.

No, joo katsotaan miten kuningatarhyytelökapselit ja pakuriteet toimii.
Katsotaan myös milloin seuraavan kerran uskallan sinne mennä. Ehkä pysyttelen vain kylmäpuristetussa kookosöljyssäni – sitä kun saa nykyään ihan supermarketistakin.’

Ostin rohtojen lisäksi myös mekon Mangon alennusmyynneistä. Virkattu valkoinen on aina viisas ostos.

Mekko – MangoLaukku – Mulberry
Kengät – Zara
Vyö – Bershka

 

Yritin koota teille kasaan kuvia kuukauden “päivän asuista”.
Jep, kuin karnevaalin kirjoa olisi käynyt taas läpi – asuja oli neljä. Neljä?!  

Ja nyt kun tarkemmin ajattelee, niin mitä minä edes tein kesäkuussa… Nautin juhannuksesta.
Siinä päällimmäiset muistoni.
Onneksi voin luntata loput täältä, mutta tajusin nyt, että vaikka olen erittäin iloisena kirmannut läpi menneen kuukauden, niin haluan varhaisdementoituneella päälläni muistaa tulevan paremmin, ja jo ennalta varoitan teitä jos heinäkuu tulee olemaan ”oi ihana voikukka ja miten vihreä se nurmikko olikaan ja miten mahtava parsapiirakka, muurahainen, halko ja pino kiviä!” –tyyppinen.
Heinäkuu on hyvä kuukausi. Se pitää huomata.

P.s Vautsi, kesäkuussa oli jopa hieman väriä.

Ensimmäiset poikaystävähousut.
Ajattelin, että tätä päivää ei tulisi, mutta sen sijaan ne ovat taitaneet tulla kaappiini jäädäkseen.
Liian mukavat kai.

Ihmettelen vain, miksi ne ovat niin tajuttoman löysät vyötäröltä? Ne on kuitenkin tytöille tehty – tai ainakin naistenosastolta minä nämä ostin – eikö voi olla malliltaan löysät farkut, ilman että ne tippuvat kokonaan jalasta ilman vankkaa vyötä. Ja kun sanon, että tippuu niin tarkoitan sitä. Ne valahtavat nilkkoihin kuin hulahulavanne!

Nämä poikaystävät minä löysin niinkin eksoottisesta paikasta kuin H&M, mutta ne toivat mieleeni ihka ensimmäisen kokemukseni löysistä farkuista, ja se oli oikeasti eksoottisessa paikassa -Balilla.

Minä, oi viisas pikku Julia taaperona siellä eräs aurinkoinen päivä päätin pukeutua isäni farkkuihin ja hypähtää uima-altaaseen. Hauska idea, mutta miettikää paljon jättimäiset märät farkut painavat. Varmaan enemmän kuin minä silloin, ja ankkurin lailla ne vetivätkin minut altaan pohjalle.
Siis tosi hyvä idea.

Onneksi minut ripeästi pelastettiin pienestä pilalle menneestä pukeutumisleikistä altaan pohjalta, mutta hieman ehdin jo säikähtää ja eipä ole vastaava tempaus tullut mieleen tuon jälkeen.

Päivän opetus. Älä ui boyfriend housut jalassa.