Olen ollut kolmen päivän aikana savupiipussa, Pohjois-Koreassa, hotellissa Alpeilla ja Ruotsissa hevosshowssa Penelope Cruzin kanssa.

Unissani, toki.
Yleensä pidän näistä seikkailuistani. Ne ovat kovin aidon tuntuisia ja useimmiten minulla on ihan kivaa, mutta kuka nyt haluaa olla Pohjois-Korean vankileirillä nälissään ja kylmissään koko unen ajan? Söimme langanpätkiä, kun ei ollut muutakaan ja nukuimme lattialla mahdollisimman vierekkäin, että ei tulisi kylmä. Minä olin tokavikana rivissä, koska en ollut vankien kesken kovin korkeassa asemassa.
Viimeisenä rivissä nukkunut sytytettiin juuri ennen heräämistäni tuleen, koska polttopuut loppuivat.

Aamulla oli hämmentynyt ja hoin itselleni, että myös kovin onnekas. Suomessa ja lämpimässä sängyssäni.

Seuraava yönä ei mennyt sen paremmin paetessani kotibileissä ammuskelijaa savupiippuun. Minulla oli köysi, minkä molempiin päihin sidoin koukun ja koukut kiinnitin savupiipun reunoihin – niin että köydestä tuli minulle ikään kuin keinu. Keinuin siellä savupiipussa, kunnes ammuskelu loppui ja heräsin.

Onneksi Alpeilla ja Penelopen kanssa oli ihan hauskaa, mutta mistä nämä kaikki synkät unet oikeasti pääsevät päähäni?

En tiedä. Onneksi viikonloppu on ainakin valveilla ollessa aurinkoinen ja iloinen. Edessä on ensimmäiset Summer Soundini ja vaikka mitä muuta juhlaa. Varmasti juoksentelen taas kaukana tietokoneestani, mutta koitan pikkuhiljaa laittaa tänne myös niitä nimimuutoksia kehiin. Ensimmäisenä tulee uusi banneri ja ihan viimeisenä sitten osoite. Toivottavasti kukaan ei tipu kelkasta.

Mukavaa viikonloppua.

Mekko – H&M
Takki – Zara
Laukku – Mulberry
Kengät – Michael Kors
Vyö – Bershka
Aurinkolasit – RayBan

 


 

 


 

Tiedättehän minun mielikuvitukseni?

Koin tänään hämmentäviä hetkiä autoni luokse kävellessä. Kadulle parkkeeratun auton alla pyllisteli kaksi poliisia! Toinen oli miltei mahalleen maassa, toinen kontalleen siinä vieressä. Molemmilla fikkarit kädessä ja tuima tuijotus autoni pohjassa.

Jähmetyin saman tien siihen paikkaan ja hurjat kuvitelmat vilisivät päässäni. Pitäisikö piiloutua? Olenko tehnyt jotain väärää, ajanut tietämättäni jonkun yli ja koko juttu on jäänyt jonnekin nauhalle ja nyt ne tutkivat autostani rikosjälkiä!
Kerättyäni rohkeuteni (ja järkeni rippeet) hiivin varovasti poliisien taakse ja kysyin pelokkaana, että mitä te teette autoni alla?
”siellä on kissa” ne sanoi.
Voi ei, olen sittenkin ajanut kissan päälle!
 

Kissamurhaaja! Olin jo lähes valmis ojentamaan käteni rautoihin ja hyväksymään kohtaloni viattoman eläimen yliajajana, kunnes kuulin kuinka kissa maukui ja poliisit jatkoivat kertomalla että se piileskelee tuolla autosi pakoputken päällä. Se oli ihan pieni pentu ja kovin peloissaan raukka. Seuraavaksi autoni vieressä kadulla ohikulkijoiden ihmeteltävänä pyllistelikin minä, poikaystäväni, kaksi poliisia ja yhteisvoimin koitimme saada kissaa jostain autoni pohjasta pois houkuteltua.

Siellä se vaan maukui ja minä mietin itsekseni että tämä on ihan hullujen hommaa. Tämä ei nimittäin ollut ainoa kissaongelmamme lähiaikoina.

 

 

 


 

 


 

Muutamia viikkoja sitten hämmennyin paljon pahemmin, kun avasin oven pimeään rappukäytävään ja näin pimeydessä minua tuijottavan kaksi punaista silmää! Olin saada pahemman luokan halvauksen, mutta onneksi ennen sitä ehdin painaa valokatkaisijaa ja nähdä silmien kuuluvan jonkun demonin sijaan (ihan hyvin rapussamme voisi olla demoni!) kissalle.
Kaunis Ragdoll, jonka silmät olivat kyllä sittenkin siniset. Se maukui ja yritti livahtaa asuntoomme sisälle. Koin hetkellisen hämmennyshetken, kunnes tajusin lähteä pimputtelemaan muiden kerroksessamme asuvien ovikelloja kysyäkseni oliko kissa heidän. Kukaan ei tietenkään vain ollut kotona.
Ajattelin lähteä kyselemään alakerrasta, mutta kissa ei suostunut tulemaan mukaani. Se halusi istua vain meidän ovemme edessä ja maukua. Lopulta sain houkuteltua sen hissiin, mutta kun avasin oven, niin tämä kissa pinkaisee rappuset ylös ja minnekäs muuallekaan kuin meidän ovemme eteen!
Et asu siellä! Kerroin sille monesti, mutta se vain tuijotti minua kauniilla silmillään.

 

Kun alakerrassakaan kukaan ei avannut oveaan ja kissa maukui edelleen meidän ovemme edessä olin jo aivan epätoivon partaalla ja todella myöhässä menoistani.
Lopulta naapurimme tuli rappuun ja lupasi onnekseni jatkaa omistajan etsimistä ja päästi minut rientämään menoihini.
Sain myöhemmin kuulla, että kissa löysi lopulta onnellisesti omaan kotiinsa.

 

 

Ja niin! Se tämänpäiväinen pentukin saatiin lopulta poliisien hoivaan. Sen lopullista kohtaloa en tiedä, mutta voi lujan kiitos se oli ainakin parempi, kuin se jos poliisit eivät olisi olleet siinä ja minä olisin mennyt ja käynnistänyt autoni!   

 

 

 

 

Mekko // Bershka
Farkkutakki // Only
Sandaalit // Zara
Laukku // Marc Jacobs
Aurinkolasit // MiuMiu
Sormus // YSL

 

Pahoitteluni pienestä hiljaisesta hetkestä. Tämä päivä on ollut enemmän kuin kiireinen, mutta mahtava!
Olen itse asiassa juossut tuolla niin superfiiliksissäni kaikesta, että teki mieli intopiukeena hypähtää keskelle voikukkapeltoa kierimään ja jodlaamaan.
Kaikkea niin jännää on tapahtumassa tässä ihan lähipäivinä  (ja vielä jännempää pidemmällä tähtäimellä), mutta voitte vaan arvata, että mistään ei tietenkään saa vielä hiiskua.
Päätinkin, että koska en voi kirjoittaa hyvistä fiiliksistäni, koitan keksiä jotain kirjoitettavaa niistä huonoista.

Päivän valituslista:

        Olen kohdannut vaivan mikä on minulle aivan uusi. Vihlonta. Ja erittäin sitkeä sellainen. Ei auttanut hammaslääkärillä käynti, eikä erikoiset hammastahnat. Juon vettä jo toista viikkoa pillillä.

        Ostin kalliin kukkapuskan parvekkeellemme. Sellainen ripustettava tuuhea unelma, mikä on vielä helppohoitoinenkin. Tarvitsee kastella vain kerran viikossa ja se kertahan oli tänään. Onneksi olen vain sen verran viisas että en tajunnut kukkaruukun pohjassa olevia reikiä, tai sitä että se roikkui parvekkeen sohvan yläpuolella. Sellaisen sohvan, missä on vitivalkoiset pehmusteet.
Tai olivat. Nyt ne ovat mullanruskeat ja vetiset.

        Aloitin aamuni ottamalla vahingossa kaksi antibioottia tyhjään vatsaan. Tuli todella paha olo.

        Vaikeroin pahaa oloani sängyssä kunnes nukahdin, mutta heräsin pian unihalvaukseen, missä minua vedettiin jalasta sängyn alle ikuiseen pimeään enkä pystynyt huutamaan.

        Olen niin kiireinen, että en ole ehtinyt käydä vaihtamassa autooni jarrupaloja, vaan tieten tahtoen kulutan nyt jarrulevytkin loppuun.

        Olen herännyt joka yö siihen, että Lauri pongahtaa unissaan pystyyn tuijottamaan sitä meidän kattolampun lampunvarjostinta. Ensin se tuijottaa sitä pelokkaana, sitten vihaisesti ja lopulta kääntää katseensa minuun, kuin katsoen että onko lampunvarjostin tehnyt minulle jotain pahaa. Kun Lauri huomaa että olen kunnossa, se hymyilee ja vaipuu takaisin normaaliin uneen.

Suloisenhauskaahan tuo on, mutta kyllä minä mieluummin nukkuisin sikeästi.

Nyt syömään. Olen odottanut tätä koko päivän. – Rauhallista ruokahetkeä.