Okei tämä on viimeinen Ibiza-postaus lupaan. Sitten siirrytään kunnolla tänne Afrikan vuorimaisemiin ja Saaran häähumuisiin postauksiin <3

Halusin kuitenkin vielä tulla näyttämään teille tämän hullunkurisen San Antonion ulkopuolella keskellä ei mitään uinuvan, julkimoiden suosiman Pikes-hotellin. Nokiatiimi vei meidät tänne grillijuhliin ja olin aivan ällikällä lyöty, että mihin ihmeen Liisa ihmemaassa –maailmaan olin juuri kaninkolosta tupsahtanut.

Harmi, etten kuvannut enemmän, mutta tämä paikka oli todella outo sekoitus.. no ihan kaikkea. Keskellä nurmikkoa saattoi olla sänky, jopa katolla oli sänky ja allasbaarin katolla koreili krokotiili, jostain taivaalta roikkua discopalloja, talossa oli erikoisia salahuoneita ja yhdessä huoneessa oli jopa iso kylpyamme täynnä pallomeripalloja. Persoonallisempaa hotellia saa kyllä hakea, täällä jokainen huone oli myös hyvin erilainen ja omanlaatuinen. Siellä yöpyessäsi et kuulemma ole vain hotellivieras, vaan paikan pitäisi tuntua kuin kodilta ja kaikki muut vieraat naapureilta. Ihan oma maailmansa ja oma erikoinen tunnelma, enkä yhtään epäile niitä kaikkia tarinoita mielettömistä juhlista mitä täällä on pidetty ja kuinka aikoinaan kaikki rokkistarat ovat riehuneet tuossa Tony Piken itse rakentamassa uima-altaassa. Olisinpa voinut olla silloin kärpäsenä katossa kun esim. Gunnarit olivat vierailulla 😀

 

Huoneet ovat kuulemma aika kalliita ja sijaintikin niin kaukana kaikesta, että en ehkä itse valitsisi tätä hotellia, mutta jos ikinä tulisi tilaisuus, että saisin kutsun täällä järjestettäviin juhliin, niin en kyllä varmana kieltäytyisi kutsusta 🙂

Tags:

 

Mukulakivikatuja, kissoja, kaktuksia, roikkuvia kukkaköynnöksiä, palmuja, värikkäitä vanhoja taloja, idyllisiä kahviloita, upeita näköaloja ja boheemeja mekkoja myyviä kojuja. Niin kaunista kaikkialla.

Ibizan korkealle kohoava vanhakaupunki ja sen edessä oleva satama-alue oli aivan eri maata sen puolen Ibizan kanssa, mihin ensimmäistä kertaa neljä vuotta sitten sain tutustua.
Olin siellä puolella kaupunkia, missä teinituristit pukeutuivat neonvärisiin minihameisiin, kaveriporukat örvelsivät keskellä päivää kovaäänisesti kadulla, kujat näyttivät hieman sottaisilta ja tunnelmaa ei sieltä puolelta kaupunkia tosiaan saanut haettua kyllä mistään muusta kuin vahvasta humalatilasta – mihin ei juuri silloin ollut kiinnostusta joten ensikosketukseni Ibizaan ei ollut kovin vahvoilla.
Myöhemmin käydessäni saarella uudestaan, ehdimme olla paikalla vain 24 tuntia, joten emme ehtineet kunnolla edes poistua hotellialueelta.

 

Onneksi pääsin nyt kolmannen kerran uudestaan. Olen aina halunnut kokea sen hehkutetun rauhallisemman hippihenkisen Ibizan. Ibizahan on Unescon maailmanperintökohde, joten siellä on niin paljon muutakin tarjottavaa kuin klubimaailma. Upeat kansallispuistot, historialliset maamerkit, kauniit uimarannat.
Nokiaporukka vei meitä todella tehokkaasti ympäri saarta ja näimme paljon kauniita paikkoja, mutta kyllä tuo vanhakaupunki oli suosikkini kaikista. Olisin voinut vaellella sen kaduilla päiväkausia.

Ehkä osan tunnelmasta loi myös se, että olimme paikalla aivan sesongin viime hetkillä, eivätkä kadut olleet täynnä turisteja. Kuinka paljon vaikeampi olisi huomata niitä erivärisiä laattoja maassa, seiniä pitkin kiipeileviä köynnöksiä, ikkunalaudoilla nököttäviä kukkaruukkuja, kissoja muurien päällä nauttimassa auringon lämmöstä, erivärisiä ovenkarmeja, kauniisti rapistuneita seinämaaleja ja kaikkia niitä pieniä yksityiskohtia jos nuo kapeat kadut ovat täynnä turisteja. Silloin silmiin osuu enemmän hellehattuja, kameroita ja vyölaukkuja 😀
Itse pidän ehdottomasti enemmän rauhallisemmasta sesonkiajasta, joten jos tänne uudestaan, niin ehdottomasti ei siihen pahimpaan rysäaikaan 🙂

Tags:

 

Kapkaupungissa on tällä hetkellä kevät. Kesä tekee tulojaan, mutta talven viima tuntuu vielä aamuisin ja iltaisin melko koleana. Ensi viikolle on tosin luvattu helteitä ja heti kun tuo aika koittaa kaivan tämän asun kaapista ja verhoudun ilmavaan maksimekkoon, kietaisin hiukseni ponnarille ja huitaisen huivin päähän pitämään otsahiukset kurissa.

Tässä hattivattimaisessa mekossa kierreltiin Ibizan vanhaa kaupunkia ja vitsit miten rakastuinkaan tuohon kukkia ja kapeita mukulakivikatuja täynnä olevaan kaupunginosaan. Tästä vielä tulossa oma postauksensa, mutta koska kuvia on niin paljon niin heitetään tämä asu ensin pois alta.

Tiedän, että kutsun usein valkoisia asujani hattivateiksi, mutta eikö tämä ole hattivateista hattivatein? Valkoinen pötkelö, missä mekon röyhelöt sijaitsevat juuri siinä kohtaa missä hattivatin kädet heiluvat.
..okei tiedän mitä ajattelette, minun pitää lopettaa tämä vaatteiden nimeäminen muumihamoiksi, eikä myöskään ehkä ole fiksuinta postata kuvia Ibizalta, samalla kun puhuu säästä Kapkaupungissa. Itse asiassa nyt kun mietin, niin voiko olla sekavampaa bloggaajaa. Pysyttekö ollenkaan mukana? 😀

 

 

Scarf – Zara
Dress – Zara
Shoes – Nelly
Sunglasses – RayBan
Bag – Loccitane

Photos: Kira Kosonen