Minulla on välillä tapana kurkkia blogihistoriani kirjavilta sivuilta mitä olen tehnyt tismalleen samana päivänä menneinä vuosina. On kummallista, ja jopa hieman pelottavaa, että olen pitänyt ns. Virtuaalista avointa päiväkirjaa tekemisistäni jo lähemmäs kymmenen vuotta. Mutta samalla on tietty hauska lukea vuosien takaisia ajatuksia. Katsoa niitä tyylikokeiluja ja vauhdikkaasti vaihtuvia kiinnostuksen kohteita.

Tänä päivänä kahdeksan vuotta sitten puhuin nuudeleista ja karkeista. Tekstissä ei ollut minkäännäköistä pointtia, mutta silti siihen tuli 68 kommenttia? Hieman on muuttunut blogin kommenttiboksi noista ajoista 😅

 

Ote blogikirjoituksestani  26.11.2011

”Eiliset kaupunkikiertelyt jäi lyhyeen katsoessani parhaaksi tehdä pikaisen u-käännöksen takaisin kotiin. Jos jäisin ostoksille, saisin elää kuukauden nuudeleilla.
En pidä nuudeleista. Syötiin niitä joskus ala-aste ikäisinä aina. Jokin siinä liemessä saa minut voimaan pahoin. Olen kyllä yrittänyt. Olen myös yrittänyt fantaa ja appelsiinimehua, ei pysty. Tämän inhon sain aikaan teinivuosina, kun kaikki se alkoholi mitä nyt perjantai-illan kotibileisiin saatinkaan käsiin, piti juuri näihin oransseihin limumehuihin blandata.
Voisinko näihin kokemuksiin perustuen testata seuraavaa; jos syön irtokarkeilla itseni överin partaalle usean päivän ajan, lakkaanko lopulta tykkäämästä irtokarkeista? Olen nimittäin nyt niin koukussa irttareihin, että pääsyni Makuunin karkkiosastolle pitäisi evätä porttikiellolla.”

 

Tältä näytin 2011 ja tältä näytän nyt. Ilme on edelleen sama herkuista haaveileva. 

 

Näin kahdeksan vuotta myöhemmin voin kertoa, että irttariöverit tuli ja karkkihimo meni, mutta niiden tilalle tuli juustohimo ja miltei samat aatteet on tänäkin päivänä. Porttikieltoa vaan jokaiseen juustotiskiin – ei minua saa sieltä muuten pidettyä poissa. 

P.s Fantasta en edelleenkään en tykkää. En juo sitä koskaan. Maistuu edelleen blandikselta.

 

Tags:

 

Tai parhaat ja parhaat, kaikki keräykset, jossa apu menee perille asti, on tietty parasta, mutta olisi kiva avata tätä aihetta hieman lisää ja jakaa kokemuksia 🙂 

 

 

Jouluun on 32 päivää. Meillä ei ole yhden yhtäkään joulukoristetta vielä kotona, mutta sen sijaan olen jo alkanut paketoida lahjoja ajoissa. Enkä siis niitä mitä pitää ostaa (mitä vähemmän kulutusta tänä jouluna sen parempi), vaan niitä mitä minulla on jo, ja mitä voin antaa eteenpäin tuomaan jollekin toiselle iloa. 

Muutama lahja ollaan jo päästy paketoimaan erilaisissa PR-toimistojen järjestämissä tapahtumissa. (Enemmän tällaisia tapahtumia :)) 
Mm. Marsaanan tapahtumassa pakettiin käärittiin kosmetiikkaa Kicksin sponsoroimana ja nyt Espritin puolesta lähti pehmeitä paketteja Hopelle. Näistä innostuneena olen googletellut paljon erilaisia joulun hyväntekeväisyyskohteita. Joulupata, Unicef, Joulupuu, Pelastakaa Lapset ry ja Jouluapua on jo tuttuja – onko teillä muita kohteita joista vinkata?

 

 

Aiempina vuosina olen osallistunut joulupuukeräykseen ja lahjoittanut mm. Tyttöjentalolle ylimääräistä työni kautta kertynyttä kosmetiikkaa, sekä muuta pientä käyttämätöntä tavaraa, tai vaatetta. Joulupuun idea on mielestäni ihana ja lahjojen lahjoittaminen helppoa. Tänä vuonna ajattelin kokeilla myös Jouluapaua järjestyksen kautta lahjojen antamista. Siitä hyviä kokemuksia?

 

 

JOULUPUU🎄

Joulupuu kerää joululahjoja lapsille, jotka ovat lastensuojelun piirissä, huostaan otettuina, sijaisperheessä tai lastenkodissa. Lahjan antaja saa itse päättää, mitä haluaa lahjoittaa. Lahjojen pitää kuitenkin olla uusia ja valmiiksi paketoituja. Korttiin kirjoitetaan, kenelle lahja sopii ja mitä se sisältää, (esim tyttö, 11 – 17v, kosmetiikkaa).
Viime vuosina Helsingissä oli ollut pulaa erityisesti juuri 11–17-vuotiaiden lasten lahjoista ja juuri tämä ikähaitari sattuu olemaan sellainen keille löytyy omista kaapeista vaikka kuinka paljon annettavia lahjoja. Tulee ihana fiilis kun saa kaapit tyhjennettyä ja annettua tavaroita eteenpäin parempaan paikkaan.
Lahjat paketoidaan kotona ja viedään keräyspisteeseen. Helsingissä keräyspiste toimii jälleen Kauppakeskus Forumissa 12.-15.12.2019

 

JOULUAPUA🎁

Jouluavun kautta voi tehdä lahjoituksia niin ruoan kuin lahjankin muodossa vähävaraisille perheille.
Facebook-ryhmänä vuonna 2013 alkanut yhteisö toimii linkkinä avunantajan ja avunsaajan välillä. Jouluapua ei siis vastaanota lahjoituksia, vaan tarkoituksena on, että avunantaja toimittaa lahjoituksen suoraan avunsaajalle.
Yleisimpiä toiveita ovat jouluruoka, hygieniatuotteet, vaatteet sekä lelut lapsille. Tavarat voivat olla käytettyjä, mutta niiden pitää olla ehjiä, siistejä ja puhtaita.

Idea on yksinkertainen ja ihana. Apua toivova ilmoittautuu mukaan ja esittää toiveen lahjoituksista. Jouluavun verkkosivuilta löytyy kartta, jossa näkee perheiden ja muutoin apua kaipaavien hakemuksia. Kartalta voi valita perheen, jota haluaa auttaa.
Klikkaamaalla kartalla näkyvää perhettä, esiin avautuu yhteydenottolomake, jonka kautta saa suoran yhteyden perheeseen. Lahjan antaja, sekä lahjan saaja viestittelevät siis keskenään ja sopivat yhdessä lahjan toimituksesta. 

 

 

Kuvat: Juuli Rönkä

 

Alkuviikkoni on ollut tahmea ja jumittava kuin likainen purukumi kengänpohjassa.
Inhoan aikaansaamattomuuden tunnetta ja sitä, että vaikka kuinka syö hyvin, urheilee, joogaa, nukkuu pitkään ja yrittää olla niin zen ja läsnä, niin silti on pinna kireällä ja väsynyt.
En myöskään pidä siitä, että valitan näistä asioista, vaikka kaikki on paremmin kuin hyvin täällä omassa pikku marraskuisessa valtakunnassa. 

Eilen toimistolla siivosin tilanpuutteesta valittavaa läppäriäni ja törmäsin näihin vuoden vanhoihin alpakkakuviin Etelä-Afrikasta. Löydöstäni innostuneena jumituin läppärisurffaamaan menneillä reissuilla. Kansio kerrallaan vierailin mm. Thaimaassa, Kapkaupungissa, Balilla  ja pian huomasin hymyileväni suupielet korvissa. Ihan kuin olisi saanut aimoannoksen D-vitamiinia pelkästään katsomalla aurinkoisia reissukuvia.
Erityisesti Hulluksi Professoriksi nimeämme alpakka nauratti ja muisto siitä, miten miehestäni kuoriutui kunnon alpakkafani. Nimesi niitä, syötti ja silitti niitä kuin pikkulapsi haluamatta ollenkaan lähteä pois farmilta. Ikinä.

Kun vihdoin sain revittyä Aleksin pois alpakoita halaamasta, vierailimme vielä Paarlin viinitloilla, missä  saatoimme juoda pienet päivähiprakat ja hölmöillä kahdestaan paahtavan Afrikan auringon alla kaukana velvollisuudentunteista. 

 

 

Tämän virtuaalisen reissutuokion jälkeen sain päivän to do -listani hujauksessa suoritettua ja olin heti paljon paremmalla tuulella. Ajattelin, että tämä pikku alpakkakuvapläjäys oli saatava myös tänne – ehkä näiden kuvien jälkeen on pieni hymy jonkun toisenkin huulilla 🙂   

 

Tags: