Ei tosin eilen. Eilinen meni tuiki tavallisesti töiden, salin ja kotiaskareiden parissa, mutta mielelläni olisin voinut teleportata itseni juuri tuoksi viikonpäiväksi Barcelonaan ja Apolo yökerhoon.

 

Saavuttuamme nimittäin reilu kuukausi taaksepäin Ibizalta Barcelonaan, Leina raahasi minut oitis tähän Apolo nimiseen baariin lähellä La Ramblasia. – Pakko myöntää, että kun kuulin neidin suunnitelmat, ne eivät kuulostaneet kovin houkuttelevilta.
Ensinnäkin mielestäni Ramblasin lähettyvillä ei ole yhtäkään järkevää baaria ja toisekseen oli maanantai ja vielä kolmanneksi, illan nimi oli Nasty Mondays.

 

Tyhjä baari, lämmintä sangriaa, irstaita miehiä ja likaiset vessat? Jotain tällaista kuvittelin maanantai illan kohtaloni olevan, mutta miten kävikään.

 

Hitsi. Se maanantai meni heittämällä yhdeksi elämäni hauskimmista maanantaista.
Kuvitelmani paikasta tyhjyydestä haihtuivat heti nähdessäni paikan jonon kiemurtelevan seuraavan talon kulmalle asti.
Siis se jono oli pitkä, jos mikä! Miten missään voi maanantaisin olla noin pitkä jono, ja vielä kun ei ollut mikään turistien sesonkiaika.
No, jonossa olikin paljon paikallisia, mutta myös turisteja ja vaikka se vetikin melko nopeaan tahtiin olin hurjan tyytyväinen, että Leina tunsi paikan porukat ja saatiin ohittaa koko homma ja kivuta jonnekin henkilökunnan tiloihin hieman tiirailemaan minne sitä kohta joutuukaan.

 

Klo 01 baari oli aivan tupaten täynnä ja tunnelma katossa. Baari itsessään ei ole kummoinen ja taisinkin osua oikeaan niiden vessojen kohdalla, mutta kivoja ihmisiä löytyi laidasta laitaan ja kaikilla oli todella rento ja iloinen meininki. Ei siis mitään Port Olimpic rantabaari hienosteluhommaa, vaan rentoa ja mukavaa. Tänne voit tulla korkkarit, tai konssit jalassa. Sillä ei ole väliä, mutta tanssia pitää ja sitähän me (valitettavasti) tehtiin.

 

 

Tämä oli taas niitä iltoja kun tajuaa vain pysähtyä hetkeksi kertomaan itsellensä, että nyt on hauskaa.
Taisin kertoa myös paikan työntekijöille, että tulenkin tästedes ”viikonloppu matkoilleni” Brcelonaan vain maanantaisin.

 

Ja joku kerta vielä toteutan sen.

 

Eli, jos olet Barcelonassa maanantaisin ja kaipaat meininkiä, niin Nasty Mondays on kai se paikka.
Illan järjestäjä kertoi minulle että Nasty Mondays on ollut jo vuosia pystyssä ja joka ilta jengiä on jonoksi asti. Suosittelen siis saapumaan ajoissa.
Sisäänpääsymaksu jotain 10-15e luokkaa.

 

 

Söin mielestäni kolmessa suosittelemisen arvoisessa ravintolassa viime kerralla Barcelonassa. Piti käydä testaamassa monia muitakin, mutta joko ne olivat liian kaukana, tai vaativat pöytävarauksen. Emmekä tietenkään ikinä saaneet aikaiseksi niitä tehdä.

 

No, kolme hyvää kolmen päivän lomalla on jo saavutus! Tässä ne tulevat

 

CERVECERIA CATALANA
(C/ Mallorca, 236, 08008 Barcelona, (Eixample))

Todella suosittu tapas ravintola lähellä Passeig de Gracia –katua.
Kuulin huhua, että ravintola ei ottaisi pöytävarauksia vastaan, vaan paikanpäälle pitää kipittää itse ja ilmoittautua ”jonoon” – Ja sitä jonoa siellä riittää. Nimesi kirjoitetaan listaan ja sinulle kerrotaan kauanko joudut odottamaan. Meidän tuomio oli 50minuuttia, mutta noin tunnin päästä jono oli jo lähemmäs kahta tuntia vaikka mielestäni mekin tulimme melko myöhään syömään. n. klo 21.30.

 

Eipä tuo mitään, jos tilanteeseen osaa asennoitua ja mekin kävimme ihan mielellämme juomassa lasilliset viiniä viereisellä kadulla sijaitsevassa terassilla. Lasilliset voi myös juoda itse Cerveceria Catalanan baarissa, mutta siellä ei silloin ollut yhtään tilaa ja ryysis ahdisti aikalailla.

 

Itse ruokailualue kuitenkin oli laaja tunnelmallinen ja viihtyisä. Ravintolalla on myös pieni terassi, missä on varmasti lämpiminä iltoina mukava syödä – jos siis onnistuu saamaan pöydän.

 

Mielestäni ravintolan hintataso oli laatuun nähden halpa. Tapakset maksoivat n.4-9euroa. Annokset olivat isoja ja tarjolla oli kaikkea minihamppareista mustekalaan.
Me tilasimme aivan liikaa ruokaa ja kun annoksia vain tuotiin pöytäämme vuoronperään, oli tila jo loppua ja me kylläisiä varmaan jo kaiken sen ruuan määrän näkemisestä!

 

Eniten mieleeni olivat minihodarit, minihampparit, salaattilajitelma, perunat ja vihreät paprikat! Annokset olivat yksinkertaisia, vailla mitään erikoisempia kikkailuja mutta pidin siitä. Hieman jotain raikkaampaa olisin kaivannut, mutta niinhän minä aina.

 

Lisäksi viinilista oli loistava ja palvelu hyvää.

 

NOMO
(Carrer Gran de Gracia 13, 08013 Barcelona)

Nätti ja tunnelmallinen japanilainen ravintola Passeig de Gracialla.
Olen syönyt täällä aikaisemminkin, mutta vain sushia ja ehkä siksi se ei ole jäänyt niin mieleeni.
Sushi toki on ihan hyvää, mutta olen todella nirso sen suhteen ja koska suomessa saan parempaa, en tällä kertaa sitä onneksi tilannut vaan keskityin listan lukuisiin muihin vaihtoehtoihin ja se kannatti!

 

Esimerkiksi avokado tonnikala tataki oli aivan mielettömän hyvää! Raikas ja maukas.
Tästäkin ravintolasta löytyy pieni terassi ja siellä yleensä on usein tilaa, vaikka sisällä olisi täyttä. Hintataso ok. Perus sushi makirullat n. 4-8€ ja muut ruuat keskimäärin siinä 8-14€ luokkaa, ellei tilaa jotain todella erikoista.

LA TAVERNA DEL CLINIC
(Rossello, 155. 08036 Barcelona)

 


Pieni, paljon palkintoja voittanut tapas ravintola lähellä Clinic metroasemaa.
Hintataso kallis, vaikka ravintolan ulkonäkö ei antaisi niin ehkä ymmärtää. Sisustukseltaan aika karu, eikä kovin erikoinen, mutta parhaimmat Patatas bravas (espanjalaiset perunat) mitä olen maistanut!
Perunat maksoivat vain 5e, mutta esimerkiksi tilaamamme hummeririsotto oli 31e eikä yltänyt (vaikka hummeri hyvää olikin) ihan hintansa tasolle.
Jospa tänne siis joskus eksyy, suosittelen pitäytymään yksinkertaisissa vähän edullisimmissa annoksissa. Esimerkiksi Majorcan sausage and quail egg pieni simppeli minileipä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ihana.

 

Kannattaa varata pöytä. Itse menimme lounasaikaan ja saimme hyvällä tuurilla viimeisen vapaan pienen pöydän ravintolan perältä.

 

Nämä siis tällä kertaa. Kannattaa käydä myös katsastamassa ravintola RA vaikka lounaan merkeissä, jos pyörii La Ramblan, La Boqueria kauppahallilla päin.
Kirjoitin siitä aikaisemmalla Barcelona lomallani. Teksti löytyy täältä.

 

En edes muista enää, että monesko Barcelona visiitti tämä minulle oli, mutta se oli heittämällä viilein! (Viileämpi kuin viimeksi lokakuussakin joskus).

 

Shortsit sai siis suosiolla jättää matkalaukun pohjalle ja päälle pukea mahdollisimman pitkää lahjetta. Ainut ongelmahan oli vain se, että minulla oli tasan yhden farkut mukana ja nekin likaiset heti ensimmäisen päivän jälkeen.
No, maksimekkoja löytyi sitten senkin edestä, mutta vaikka helma olisi liehunut kuinka maassa asti, pääsi viima kiemurtelemaan jalkoihini ja jouduin ostamaan pitkät kalsarit mekon alle.
Pitkät kalsarit Barcelonassa kesäkuussa.

 

 

Eipä siinä mitään, onhan siellä kauppoja mistä voi ostaa kalsareiden lisäksi ihan housujakin ja niinhän minä tein. Ensimmäisenä päivänä tosiaan läksin pienelle shoppailureissulle ja yhdestä jos toisestakin kaupasta tarttui vähän kaikennäköistä mukaani. Harmin paikka vain kun kaikki ostoskassit tarttuivat ties kenen tuiki tuntemattoman käsiin unohdettuani ne ruokakaupan itsepalvelukassalle!

 

Ei tosiaan ollut kassit siellä enää kun niiden perään kyselin, mutta eipä tuo minua juuri yllättänytkään. Sinne siis menivät ne ja uutta shoppailurundia ei todellakaan tehnyt mieli tehdä, joten kalsarit ja maksimekko oli pukukoodina sitten loppuloman 😀

 

Kolmen päivän lomaan mahtui täysin nappiin menneen shoppailun lisäksi ystäviä, ravintoloita ja yhdet huikeat pippalotkin. (Näistä lisää myöhemmin). Nähtävyyksiä ei tälläkään kertaa, mutta jääpähän taas jotain seuraavaan lomaan.

 

 

Kaikesta toilailuistani ja säästä huolimatta oli meillä mitä mahtavinta. Barcelona on edelleen aika huikea kaupunki.