Eikö meitä kaikkia edes vähän kiehdo hylätyt paikat?
Kiehdo ja pelota. Tai ainakin minua. Muistan kun joskus parisen vuotta sitten seikkailtiin hylätyssä sairaalassa ja joka ikinen narina ja varjo oli minulle ”okei nyt kuolen –hetki”.
Olen tosin niin säikky, että hyvä kun en ala kiljumaan keskellä katua jos ohikulkeva yllättäen sanoo vaikka, moi.

 

No, joka tapauksessa. Laurista on kuoriutunut yksi hylättyjen paikkojen harrastaja, ja viime reissullaan Berliinissä pojat pääsivätkin vähän leikkimään, kun päättivät kiivetä aidan yli hylättyyn huvipuistoon.

 

Myönnän – tässä vaiheessa minäkin olin jo kateellinen, kuka nyt ei haluaisi nähdä hylättyä huvipuistoa?
En keksi ehkä mitään siistimpää hylättyä kuin huvipuisto. (Päiväsaikaan tosin kiitos). Ja vielä sellainen missä on vuoristoradat, maailmanpyörät ja kaikki!

Onneksi Lauri otti puhelimellaan kuvia, niin pääsin reissuun virtuaalisesti mukaan ja ajattelinkin nyt, että ehkä tekin haluaisitte kurkistaa miltä näyttää jo 12 vuotta hylättynä ollut Spreepark.

 

 

Välillä Spreepark avataan tosin myös yleisön pällisteltäväksi (tai joitain sunnuntaikierroksia siellä tehdään) ja elokuviakin joskus, mm. Hanna. Nämä tietysti laskevat hieman paikan jännittävyyttä, mutta löydä nyt täysin koskematon huvipuisto sitten jostain.
 

 

Lauri kertoi että maailmanpyörä pyöri tuulen mukana ja he miettivät kavereineen uskaltaisivatko nousta kyytiin ja antaa tuulen pyörittää kierros.

 

Jep, kunnon maailmanpyörä antiikkimatka tuulen voimalla – kuulostaapa kivalta! Mitäpä sitten kun ruostunut putki pojan painosta katkeaa, tai tuuli ei enää puhalla ja istut siellä kopissa keinuen kuin kaiken kokenut konsanaan.
Minustahan voisi tulla maailmanpyöräleski!

 

Ei kiitos.

 

 


 


 

Oli se sitten huvipuisto tai sairaala, niin Berliinistä taitaa löytyä kaikkea! Viimeksihän me seikkailimme hylätyssä tehtaassa ja eriskummallisessa robottikellarissa – Teksti löytyy täältä.

 

Metrotunnelit vain vielä odottavat!

 

Tags:

Avaintekijät mitkä saivat minut ja mahalaukkuni Saksan pääkaupungissa hyvin onnellisiksi taisivat olla valikoima, hinta, laatu ja tarjonta. Kaikkea löytyi joka puolelta ja edullisesti. Söimme sitten pikaravintoloissa, perusravintoloissa, erikoisissa ravintoloissa, tai hienoissa ravintoloissa – kaikki oli hyvää.

Suosikeikseni nousi kaksi ääripäätä. Ensimmäisenä Max&Moriz kebabkioskin dönerkebab, aka. rullakebab turkkilaisella alueella. Vaatimattoman näköinen koju tarjosi sellaisen kebabelämyksen, ettei ennen ole nähty ja hurjalla 3,5euron hinnalla. Teki mieli hakea toinen jo ensimmäisen puolivälissä ihan vain varalle odottamaan.

Toisena olikin sitten reissumme kallein ateria Berliinin keskustassa Marriott hotellin Midtown grill nimisessä pihviravintolassa. Pihvin lisäksi sai valita annokseensa mieleisiä lisukkeita kattavasta listasta, jopa suolaa. Hinnat olivat pihviltä n.25e luokkaa ja lisukkeet kiikkuivat siinä neljässä eurossa.

Tämän ravintolan voisin melkein jopa listata lempi pihviravintoloideni kärkisijoille. Harmi, vain että tuo sijainti on kotoa nähden hieman kaukana, eikä meidän omaa Kampin Radissonin grill it pihviravintolaa voi ottaa korvaavaksi pihviravintolaksi enää tuon kokemuksen jälkeen.

Kävimme myös puolikkaasta kanastaan tunnetussa n.80 vuotta vanha ravintolassa Hennessä turkkilaisella alueella. Kanan paistomenetelmää ei tietenkään kerrottu, mutta se oli suussasulavaa ja edullistakin myös.

Sekä testasimme mielenkiintoisen (ei ehkä kuitenkaan ihan lempparini) Korealaisen keittiön antimia ja söin tuona iltana luultavasti enemmän pinaattia kuin kipparikalle koskaan. Berliininmunkkeja ängin suuhuni myös jokaisen sopivan hetken tullen, samoiten bratwurstia, ehkä myös vähän lettuja ja kaikkea siltä väliltä.

Näiden muutaman hassun ravintolavinkin lisäksi suosittelen siis Berliiniin matkaileville yksinkertaisesti vain syömään paljon ja kaikkea.

 

Tags:

Palataanpa vielä hetkeksi Berliiniin. Olin jo unohtaa eläintarhan (ja ravintolat, mistä sitten vielä lisää erikseen).

Lauri tykkää kaikenmaailman tarhoista ja puistoista ja niitä me sitten kolutaankin läpi joka maailman kolkassa. Ei siinä mitään se on hauskaa ja niin se oli Berliinissäkin.

Eläintarha oli iso ja hyvin suunniteltu. Kokoajan oli jotain nähtävää ja eläimet pääsivät ihan lähellekin, jopa kosketusetäisyydelle. Aika erilaista oli kun meidän korkeasaaressa, missä näet enemmän maisemia kuin eläimiä ja jos näet, niin tarvitset siihen vähintään kiikarit. Toisaalta mistä minä tiedän- olin siellä viimeksi vuosia sitten.

Berliinin eläintarha sijaitsi keskustassa ja maksoi muistaakseni n. 15 euroa. Meduusoja ja muita fisuja pääsi tuijottelemaan sitten erikseen lisämaksusta. Käytiin katsomassa myös ne. Ei ollut isoja haikaloja siellä, mutta kaikkea muuta.

Koko päivän kohokohta oli sarvikuono, jonka kanssa meillä synkkasi ja se tuli silitettäväksi siihen ihan viereen. Suloinen oli myös Lambi-lampaan kili versio, joka hengasi meidän kanssa penkillä.

Kiva päivä oli.

p.s Mielettömän isot kiitokset edellisen postauksen kommenttiboksiin tulleista puuroversioista! Kirjottelin niitä ylös ja kävin jo ostamassa ainekset ensimmäiseen uuteen puurooni. Olettepas mahtavia.

Tags: