Kuvat kertokoon enemmän kuin nämä pari lausetta, jotka ajattelin tähän kirjoitella 🙂

Suomen purjehdusloma oli älyttömän ihana, rentouttava ja jälleen yksi täydellinen tapa paremmin tähän kauniseen Suomeen tutustua. Maarianhamina, Utö, Kökar, Rödhamn, Jurmo ja Hanko – olivat ehkä tämän reissun lempparipysähdyksiä. Miltei jokaisessa paikassa käytiin satamassa saunomassa, uimassa ja kalastamassa. Ehkä kävelemässä luontopolkuja, syömässä porkkanakakkua tai silittelemässä lampaita. Jurmossa juostiin pakoon myös lehmiä, jotka tupsahtivat eteemme vihaisen oloisina luontopolulla. Ylämaankarja isoine sarvineen juoksemassa sinua kohti on aika pelottavaa, voin kertoa. 

Viihdyn veneessä. Rakastan kokkailla sen pienessä keikkuvassa keittiössä, sitoa fendereitä ja opetella tuhannen kerran solmuja, vain unohtaakseni ne heti. On ihanaa rantautua uuteen saareen ja käydä tutkiskelemassa sen antimia, tai vaihtoehtoisesti viettää koko päivä veneellä lukien kirjaa, pelaten uunoa, tai yatzya. Olisin hyvin voinut olla vielä toisen viikon, mutta onneksi uusi purjehdusmatka on jo horisontissa – enää muutama kuukausi niin on purjeet taas mastossa, mutta tällä kertaa kohteena onkin Kreikka 🙂 

 

 

Huomenta Utön vierassatamasta. Istun yksin aamuauringossa veneen kannella, luen kirjaa ja juon pikakahvia. Nukahdin hyttiimme eilen jo luultavasti ennen kahdeksaa ja siksi olen nyt ensimmäisenä jalkeilla. 

Hassua miten hyvin pienessä hytissä voikaan nukkua. Joka yö yli kymmenen tuntia ja vaikka aamulla selkää särkee – luultavasti ihan jo sekin, että olen maannut paikoillani ennätyspitkiä aikoja, mutta myös hytin kovan patjan takia – on olo silti aamulla levännyt ja harvinaisen raukea.
Ehkä se on veneen hellä keinuminen tai runkoon liplattava aalto. Hytissä nukkuminen kuulostaa vähän siltä kun painaa korvansa vasten jonkun vatsaa ja mahasta kuuluu kaikenlaista hassua. 

Olemme olleet purjehtimassa vasta neljä päivää, mutta tuo aika tuntuu pikemminkin viikolta. Hyvällä tavalla. Sitä menettää täysin ajankulun täällä. En tiedä mikä viikonpäivä on, enkä oikein koskaan katso kelloa.
Ollaan vain seilailtu satamasta satamaan, kalasteltu, kokkailtu itse pyydettyä kalaa, luettu kirjaa, pelailtu pelejä ja mikä hauskinta, ollaan laulettu kitaran soiton tahtiin lauluja käyttäen meidän purjehdusporukan whatsapp -ryhmän viestejä sanoituksina. (Kalevauva.fi:stä tietty Inspiroituneena).

 

Sellaista täällä. Aivot on jätetty jonnekin stamanarikkaan, nautittu vain hetkestä, merestä ja saaristomaisemista.

 

 

 

Yks kaks, yks kaks – toistan mielessäni itselleni kun poljen ylämäkeä ylös. Spinning-tunnilla oli tärkeä pysyä rytmissä, yks kaks, yks kaks, hokee ohjaaja, mutta oikeassa mäessä pyörälaukut painona se tuntuu lähes mahdottomalta. Välillä tuntuu, että poljen paikoillani. Välillä epäilen itseäni, pyörääni ja sitä, että muilla on omiinsa piilotettuna sähkömoottori, koska he ovat edellä minua.

Onneksi ylämäen jälkeen tulee alamäki ja alamäen jälkeen pitkä suora upeilla maisemilla varustettuna. Tuijotan maisemia ja hymyilen kunnes ötökkä lentää suoraan sieraimeeni. Niistän sen tottuneesti vauhdissa ulos. 

Alan tottua ötököihin, ylämäkiin ja maitohappoihin. Olen tyytyväinen siitä, että tämä pyöräilyreissu tuntuu kaikkia aiempia helpommalta. Ehkä se johtuu pyörästä, ehkä niistä spinning-tunneista, ehkä asenteesta. Vaikka välillä väsytti, ja vaikka pahimmissa ylämäissä edelleen irvistin, puuskutin ja melkein ääneen kiroilin, niin olen ehdottomasti sitä mieltä, että Suomen saaristopyöräilyt ovat parasta kesätekemistä.

 

 

Kilometrejä kertyi joka päivä n. 60 – 80 km ja säiden kanssa meillä kävi tuuri. Aurinko paistoi ja vain yhtenä päivänä pyöräilyä haittasi vastatuuli. Poljimme Turun saaristosta Maarianhaminaan, yövyimme erilaisissa hotelleissa / camping alueilla, joissa saunoimme ja söimme illallista. Päivisin pyöräilimme tehden erilaisia stoppeja – pelasimme minigolfia, kävimme uimassa, vierailimme paikallisella olut-tehtaalla, kyläkaupoissa, museoissa ja lounailla. Joskus pyöräilimme kovaa vauhtia useampia tunteja putkeen, joskus vähän letkeämmin, tehden useampia stoppeja. 

Monet teistä kyselivät meidän reittiä, joten tässä se on suoraan kopioituna. Kilometrimäärät ovat suuntaa antavia. Me poikkesimme usein reitiltä (isoilta autoteiltä) ja teimme pidempiä kiertoreittejä, jotta voisimme polkea rauhallisimmilla pikkuteillä rennommissa maisemissa. 

 

Keskiviiko 17.7.
Helsinki – Turku juna lähtee Helsingistä 7.37 – Turussa 9.34
Turku-Teersalo 45 km pyörällä
Teersalo- Hakkenpää lautta lähtee klo 15.00, matka 1 h
Hakkenpää – Vuosnainen 35 km pyörällä
Illallinen Vuosnaisten meriasemalla.
Yövytään Vuosnaisten meriasemalla 

Torstai 18.7.
Kustavi – Vuosnainen pyörällä

Osnäs- Åva lautta lähtee klo 7.00 , matka 40min
Åva-Torsholm 25 km pyörällä (Ramsvik-Lilla Hummelholm) Torsholm – Hummelvik (Vårdö) lautta lähtee 15.15 , matka 2,5 h Hummelvik – Sandösunds camping 8 km pyörällä

Yövytään Sandösunds camping 

Perjantai 19.7.
Vårdö-Kastelholm 25 km pyörällä
Kastelholm- Havsvidden 35 km pyörällä Illallinen Havsviddenissä.
Yövytään Havsvidden 

Lauantaina 20.7.
Havsvidden – Hällö 20 km pyörällä
Hällö – Skarpnåtöviken Cyckel färja MS silvana 11.30, 30 min
Skarpnåtöviken – Marianhamn 40 km pyörällä
Illallinen Marianhamn ennen laivan lähtöä
Marianhamina – Helsinki lähtee Marianhamn 23.45 Helsingissä sunnuntaina 10.30 

 

 

Mitä mukaan pyörilyreissulle?

-Hyvä pyörä
Tällä kertaa sain Kiralta pyörän lainaan ja se oli paras pyörä tähän mennessä. Huikea ero ensimmäiseen vuokrapyörääni – vanhaan Tunturipyörään, jossa oli vain kolme vaihdetta (apua sillä oli kamala polkea pitkiä matkoja).

-Pyörälaukut
Omani ostin muutama vuosi sitten XXL:stä. Ne olivat edulliset, kestävät ja superkätevät. Laukut kiinnitetään pyörän takkariin – jos pyörässä ei ole takkaria sellaisen voi myös ostaa erikseen ja kiinnittää pyörään.
Minulla oli myös pieni etulaukku kiinnitettynä pyörän etuosaan, jossa pidän kaikkia arvotavaroita. Kätevämpi pysähdyksillä / lautoissa ottaa vain etulaukku mukaan, kun irrottaa kokonaan isot laukut ja sitoa ne uudestaan kiinni.

-Pyöräilyshortsit
Kyllä, ne pehmustetut versiot. Nämä olivat jalassa joka päivä ja usein niiden päällä ei ollut muita housuja. Ihan sama vaikka näyttivät hieman vaipoilta. Niihin tottui ja ilman näitä paikat olisivat olleet varmasti aivan puuduksissa. 

-Treenivaatteita
Treenitoppeja, t-paitoja, pidemmät treenitrikoot, pitkähihainen treenipusakka, tai takki.
(itselläni oli jokaiselle päivälle uusi treenitoppi – sen verran tuli hikoiltua).

-Sykemittari / urheilukello
Ei tietenkään pakollinen, mutta minusta oli kiva seurata kilometrejä, sekä vauhtia kellon kautta.

-Lenkkarit, joilla mukava polkea. Itselläni oli hieman jämäkämmät juoksulenkkarit.

-Mukavat alushousut. (Tämä on tärkeä). Ei mitään missä on pitsireunuksia, voin kertoa, että ne vain sahaavat nivusesi rikki siinä polkiessa. 

-Kevyet sade/kuorivaatteet

-Pyöräilyhanskat
Ei pakolliset, mutta itse tykkäsin pitää pitkillä matkoilla. 

-Kuulokkeet
vasta vikana päivänä tajusin kuunnella pyöräillessä musiikkia ja pyöriäuilyu tuntui paljon helpommalta kun ei tarvinnut kuunnella omaa läähätystä 😀

-Power bank
Muutama lauttamatka oli pitkä ja tylsähkö, joten tykkäsin lukea/ kuunnella kirjoja puhelimen kautta. Itse kirja olisi ollut liian painava ja iso ottaa mukaan.

-Ilatavaatteet
itselläni oli kevyt mekko ja espadrillot. Hame + t-paita, sekä kevyt neule, mutta olisin kaipaillut vielä kevyttä takkia viileinä iltoina.

-Aurinkorasva
-Uikkarit/biksut
-Pieni pyyhe (jos haluaa käydä matkan varrella uimassa)
-Vararengas
-Pyörän pumppu
-Kypärä
-Laastareita ym, haavereiden varalta
-Hygieniatuotteet ym kosmetiikka (minipulloissa)

Periaatteessa, mitä kevyemmin pakkaa, sitä kevyemmin polkee 🙂 

 

Oletteko te tehneet pyörilyreissuja? Onko mitään ihania reittejä tai kohteita mistä vinkata? 🙂

LUE MYÖS:
Gotlannin pyöräilyreissu
”pyöräily on todellakin mun juttu”