🤨 kun vääntäydyt pöydän alle/lipaston taakse ylettyäksesi pistorasiaan, mutta et millään saa töpseliä osumaan reikiin. Sorkit rasiaa sokkona niin kauan kunnes jokin paikka meinaa mennä sijoiltaan.

😒 Kun sheiveri tippuu suihkussa ja höylän vaihtopääterä irtoaa ja liukuu kylppärin toiselle puolelle. Useimmiten jonnekin ikuiseen piiloon, mistä sitä ei enää koskaan löydä. Ihan kun se kasvattaisi jalat ja juoksisi pakoon sun karvoja.

😤 Kun on imuroimatta enää se kodin viimeinen nurkka, mutta imurin johto ei enää yllä. Pölyisen nurkan ja imurin väli on enää senteistä kiinni, mutta vaikka kuinka vedät ja kiskot niin ei se johto venyväksi muutu. Ei se ei todellakaan veny, se kaataa matkalla vain muutaman kukkaruukun, sotkeutuu pöydän jalkoihin ja lopulta teatraalisesti singahtaa irti.

😯 Kun laitat kaulaasi kaksi ihanaa siroa kaulakorua ja vaikka et liiku (tai edes hengitä) niin jollain maagisella keinolla ne ovat alle minuutissa täysin toisiinsa sotkeutuneita.

🤔 Kun ahkerana täytät tiskikonetta vain huomataksesi urakan loputtua, että kone olikin puoliksi täynnä puhtaita astioita. Seuraavaksi joudut arpomaan mitkä nyt olikaan niitä likaisia, kunnes luovutat ja peset kaiken uudestaan.

😑 Kun tiputat puuterin/luomiväripaletin ja toivot niin kovasti, ettei puuteri aplikaattorin sisällä olisi hajonnut, mutta 99,9% todennäköisyydellä se on. Parasta on kun se hajoaa laukkuun ja sotkee kaiken ihanaan ”shimmeri bronzeriin”.

😦 Kun olet lähdössä kiireessä kuvaamaan ja vasta lokaatiossa huomaat, ettei kamerasi sisällä ole muistikorttia.

🤬 Kun yrität kirjoittaa Macilla tai iPhonella sanaa ”matkalla” ja Mac korjaa tuon sanan automaattisesti – Nähdään pian! -muotoon. Tähän samperin nähdään pian sanaan. Joka. Ikinen. Hiton. Kerta.

🤯 Ärsyttävintä on kun kaikki edellämainitut tapahtuvat putkeen.. Kahden tunnin sisällä.

 

 

Ei se mitään. Onneksi tänään paistoi aurinko 🙂

 

Jacket & jeans  – Zara
Sweater – Monki
Shoes – Converse
Sunglasses – RayBan
Bag – Chanel

Photos: Sabina Särkkä

 

Farmi, viinitila, ravintola, kauppa, puutarha, hotelli.. Babylonstoren-tila Paarlin viinitila-alueella oli kuin toinen maailma. Sellainen mihin pudotaan jostain Liisa Ihmemaassa kolosta.

Täältä löytyi pitkiä puutarhapolkuja erilaisten puiden, pensaiden ja kasvien keskellä. Koskaan et tiennyt tuleeko vastaan lampi, ankkaparvi vaiko kaktuslabyrintti.
Olimme ensimmäistä kertaa Babylonstorenissa ja meidän piti käydä nopeasti vain lounalla, mutta täällä menikin koko päivä seikkaillessa 🙂

 

 

Olisin halunnut testata paikan todella suosittua Babel ravintolaa, mutta se oli tupaten täynnä (kuten hyvin monet muutkin alueen parhaimmista ravintoloista), joten söimme puutarharavintolassa Greenhousessa, mikä oli myös kiva vaihtoehto söpöine picnic-annoksineen. Greenhousen jälkeen ostimme vielä Babylonstorenin marketista kahvipullat. Okei ja öljyä, suolaa, hunajaa, hilloa, viiniä! Minulla on heikkous viinitila-kauppoihin.

Jos joku joskus seikkailee Paarlissa päin, niin suosittelen vierailemaan Babylonstorenissa.
Ainut miinus tässä paikassa oli, että sen viinimaisteluhuone oli todella poikkeava linjaltaan muun farmin ihanan tunnelman kanssa. Sellainen hieman kolkko ja iso sisätila, jossa oli meluisaa ja liikaa porukkaa.
Olisin halunnut siemailla maisteluviinini puutarhapenkillä puiden alla, mutta jos jotain hyvää niin maisteluhuoneesta sai myös ruokaa – ihan mielettömän näköisiä juusto-leikkele-hedelmälajitelmia.
Vieläkin kalvaa mieltä, ettemme ottaneet sellaista.

Ensi kertaan.

 

 

Top – Ellos
Skirt – from Cape Town
Bag – & Other Stories
Sunglasses – Gucci

 

Ennen kun alan purkamaan Kapkaupungin ylipursuavaa muistikorttia, niin pikaiset terkut Helsingistä ja täältä meidän toimistolta. 

Tulimme viikonloppuna Suomeen ja olin ihan varma, että lomaltapaluumasennus iskee vasten kasvoja – samanlaisella voimakkuudella kuin miltä tuntui talvinen viima poskilla aamuyölllä Helsinki-Vantaan taksitolpalla ilman takkia.
Nukuttuani kuitenkin hyvät yöunet ja päästyäni toimistolla (ja meilitulvaan kiinni) tuntui taas ihanalta olla kiinni arjessa.

Sekin tuntui ihanalta, että kadut olivat ihanan puhtaat kaikesta kivikovasta jäästä ja uskalsin käyttää joitain muitakin kenkiä kuin traktoripohjaisia maihareita. Odotan niin paljon, että täällä saa pian alkaa keventää vaatekerroksia ja että kevät alkaa valaista katuja. Kalenterikin alkaa täyttyä jo kaikista Suomikesäjutuista. Uskaltaako jo haaveilla kesästä vai tuleeko sieltä jokin takatalven valkoinen kurittaja läimäisemään innostuksen punan pois poskilta?

 

Jokatapauksessa, ihanaa olla kotona 🙂 

 

 

Sweater & skirt – Mango
Shoes – Zalando
Bag – Celine
Coat – Filippa K (borrowed from Sara)
Photos: Kira Kosonen

Tags: