◊ Olen ristinyt monet vaatteeni Hemuleiksi, mutta tämä on kaikista Hemuleista Hemulein.

◊ Olen viilettänyt tässä Hemulimekossa viimeiset neljä päivää. Satoi tai paistoi.

◊ Olen istunut tänään aamulla tunnin hammaslääkärin tuolissa. Sain vihdoin aikaiseksi käydä näyttämässä särkevää ylähammastani. Onneksi, oli nimittäin ihan viittä vaille valmis juurihoitokeissi. Nyt pääsin pelkällä paikalla.

◊ Olen nukkunut viime yöt todella oudosti. Herännyt aina ennen kelloa n. kuuden maissa ja nähnyt mitä oudoimpia unia.
Viime yönä näin unta, että olin ällön vanhan miehen lapsimorsian.

◊ Mistä syystä olen kiikuttanut tänään kotiin ehkä maailman isoimman unisiepparin. Instatorysta näkee, että se on oikeasti iso 😀

◊ Olen ommellut pitkästä aikaa! Eilen laitoin musiikkia soimaan, kaadoin itselleni punaviiniä ja kaivoin omelukoneen kaapista. Rauhoittavaa.

◊ Olen pienestä pitäen fiksaillut omia vaatteitani, mutta eilen menin niin pitkälle, että kajosin jopa bikineihini. Tuunatut biksut on selkeästi mun uusi juttu.

◊ Olen innostunut Esport Bristolin ryhmäliikuntatunneista (taas). Eilen meinasin ruveta itkemään Body Attackissa kun tunnin jälkeen oli niin hyvä fiilis. Kyllä, itkemään. (Syytän kuukautisia ja hormoneja).

◊ Olen testaillut kaupan uusia vegetuotteita ja yllättyny miten superhyviä ne on! Näistä lisää omassa postauksessa.

◊ Olen ottanut kunnolla Museokortin käyttöön ja käynyt viime viikolla Kiasmassa ja eilen Amos Rexissä Team Lab -näyttelyssä. Team Lab oli vaikuttava. Japanilaisen Teamlab-kollektiivin massiiviset videoinstallaatiot (varsinkin Vortex of Light Particles -huone) olivat jotenkin todella rentouttavia. Makasin salissa säkkituolissa ja vain tuijotin.
Jos ette ole vielä käyneet ja haluatte mennä, niin suosittelen menemään hiljaiseen aikaan 🙂

 

 

 

Dress – Zara
Belt – Gucci
Jacket – Superdry
Shoes – Acne
Bag – Chanel

Photos: Kriselda

Tags:

 

“Hyvää Vieroitusta” sanoo Mac-huollon asiakaspalvelia ja hymyilee samalla kun pakkaa pimahtanutta läppäriäni outoon foliokuoreen. “Kyllä me se kuntoon saadaan” huikkaa vielä juuri kun olen ovella. Koitan nauraa takaisin, mutta kurkustani lähtee vain limaista köhinää.

Sinne meni läppäri. Monta vuotta hyvin palvellut MacBook Pro ei enää käynnistynyt. Sen mustalla näytöllä näkyi vain kasa sormenjälkiä ja oman vittuuntuneen naaman heijastus niiden takana.
Monille pikku läppärihuolto ei ole iso asia, mutta minulla oli siellä kaikki työt kesken ja hetken olin kauhusta aivan kankea.
Mitä nyt teen? Poikaystävän läppärillä ei ole mitään tarvitsemiani ohjelmia ja ystävieni koneet eivät yleensä lue edes uuden kamerani muistikorttia (eilen istuin Kiran luona illalla kolme tuntia kun taistelimme kortillani olevien yhteistyökuvien kanssa), plus kaikilla on muutenkin ihan omat kiireensä omien läppäreidensä kanssa. En halua olla vaivana.

Vilkaisin uudestaan kalenteriani ja koitin kannustaa itseäni katsomaan tätä tilannetta jonkun muun kuin maailmanlopun kannalta. Kunhan kaikki tiedostot eivät tuhoutuisi läppärin mukana, niin hyvin saan siirrettyä pahimmat deadlinet ensi viikkoon ja laskeskelin, että vaikka seuraava viikko tulee kuorimittumaan tuplahommista, en todellakaan kuole jos muutamaan päivään ei ole sitä omaa läppäriä kainalossa.

Olin sitäpaitsi sairastellut jo pari viikkoa. Ääneni on lähtenyt niin pahasti, että lääkäri kehotti olla puhumatta. En ole uskaltanut treenata ja nyt kun työtkin on hyllyllä läppärin takia, niin ehkä tämä on ihan hyvä asia? Voi keräillä omia voimia sillä aikaa kun tietokone on saikulla 🙂  Olla pienen hetken tauolla ihan kaikesta.

 

Täällä siis makoilen täydessä hiljaisuudessa tekemättä mitään (okei jos ei lasketa sitä, että näpyttelen teille tätä postausta  puhelimen kautta. Onneksi löytyi vanhat kuvat blogialustan luonnoksista:)). Ajattelin ensin käyttää tämän kaiken luppoajan kaikkien kaappien siivoamiseen, mutta samperi antaa niidenkin nyt ainakin tänään vielä olla.

 

Palaillaan siis sitten taas kun tämä läppäriasia on hoidossa 🙂

 

 

Photos: Mona Salminen / Edit by me

Tags:

 

En ole konkari alennusmyyntien kanssa. Minun silmääni punaisin alehintalapuin merkatut vaaterekit näyttävät lähinnä ahdistavalta vaatemereltä mihin en uskalla sukellella. Sitä kun yrittää tehdä nykyään enemmän mahdollisimman järkeviä ostosvalintoja, mutta näiltä rekeiltä en lähes koskaan löydä kokoja, hyviä kankaita, tai ajattomia monta vuotta kestäviä malleja. Ihmettelen miten ystäviäni onnistuvat haalimaan hyviä tuotteita – minua ei ainakaan lähes koskaan onnista.

(Tiedätte varmaan jo mitkä sanat aion kirjoittaa seuraavaksi).
..Kunnes nyt.

Sattumalta kävelin muutama viikko sitten DellaMargan ohi ja näin ikkunan läpi kauniit valkomustat bootsit -50% hintalapulla. Otin pari peruutusaskelta ja kävin sisällä katsomassa näenkö harhoja, mutta ei siinä ne seisoskelivat. Ainut pari jäljellä ja tietty juuri siinä omassa kengänkoossa. Melkein kuulin kenkien virnuilevan, että tästä kaupasta et muuten lähde ilman tätä kenkäparia.

 

 

En usko, että olisin raaskinut ostaa näitä kenkiä niiden täydessä hinnassaan, mutta kun puolet tiputti pois aloin nähdä jotain pientä järkeä tässä päättömässä touhussa.
Jos joskus luovun näistä, saan ne eteenpäin hyvällä hinnalla. Samantyyppiset klassiset Chanelbootsit olin nähnyt myös Didemin jalassa ja ennen ostopäätöstä näpyttelinkin neidille viestiä, että a. Saanko matkia ja b. Onko kannattava hankinta.

Kuulemma mitään matkimisjuttuja en saa edes ajatella ja että olisin tyhmä jos kengät jättäisin taakseni tuolla hinnalla.

 

Joten tässä sitä nyt tänään sitten tepsutellaan kohti Tampereen Blockfesteja ehkä parhaimmat alelöytökengät jalassa.
(Itse festarien ajan nämä saavat kyllä odottaa hotellihuoneessa. Vaikka nahka on kestävää patentnahkaa, en ehkä uskaltaisi siellä ihmismassan keskellä hiekka/nurmikkokentillä näillä vaaleilla kengillä tuntitolkulla tanssia).

 

 

Dress – Mango
Sunglasses – RayBan
Shoes & Bag – Chanel
Photos: Didem

Tags: