*Qatar Airwaysin järjestämä PR-matka*

 

Minä: Could you please help me?
Maustekaupan miesmyyjä Dohan torilla: No.

 

Okei, juu. Mitenköhän saan nämä mausteet punnittua kun vaakakin on kauppiaan tiskin takana. Meille oli sanottu ennen torille menoa, että pitää sitten tinkiä puolet hinnasta, mutta miten tinkiä yhtään mistään kun ei saa edes koko tuotetta ostettua?
Vai onko tämä sittenkin vain erittäin nokkela myyntikikka? Olla ensin myymättä ja sitten kun vastahakoisesti suostuu, niin ei turisti varmana uskalla enää mitään alennuksia udella.

Myyjä osasi kyllä ihan hyvin englantia, eikä hänellä silloin ollut muita asiakkaita, joten jäi hieman epäselväksi miksi hän ei ollut kovin avuliaalla tuulella. Ehkä kulttuurieroja? Yritimme kuitenkin olla ystävällisiä ja hymyillä. En halunnut loukata ketään ja tottakai pitää kunnioittaa myös paikallisten tapoja 🙂 Saimme kuitenkin lopulta oppaamme avulla myyjän kauhomaan meille erilaisia mausteita pusseihin eikä maksanut kuin kaksi euroa. 

Dohan marketti Souq Waqif oli muuten kyllä todella kiva – jos ei lasketa pieniä hankaluuksia maustekaupan myyjän kanssa, sekä erästä naismyyjää joka ei suostunut myymään Sabinalle tyynynpäällistä ilman, että tämä ostaisi myös maton ja ties mitä muuta sen kanssa. Kaikki muut kauppiaat olivat kuitenkin oikein kivoja.
Varsinkin taatelikaupan mies joka tarjosi vesipullloja ja jaksoi vastailla meidän taatelikysymyksiin ja kertoa eri makeusasteita. Nämä taatelit osoittautuivatkin ehkä parhaimmiksi ostoksiksi koko matkalta.
Poikaystäväni kysyi olenko varma, ettei taateleihin ole sekoitettu toffeeta kun vein niitä kilon kotiin tuliaisina. Kahta eri taatelilajia ja molemmat niin suussasulavia, että maistui lähes karkilta. Olisi pitänyt ostaa enemmän näitä. Toisesta taatelirasiasta näkyy jo pohja!

 

 

Souq Waqif marketissa ei ollut liiaksi tungosta, eikä lähes kukaan kaupitellut väkisin mitään. Siellä myytiin ihan kaikkea matoista mausteisiin ja koruista lastenleluihin. Marketissa oli myös monia kahviloita ja ravintoloita ja me söimmekin Persialaisessa ravintolassa nimeltä Parisa, mikä oli aivan upea! Pitkä koristeltu käytävä johdatti kauniiseen ruokasaliin, jossa oli suihkulähde, pöytiä ja loosseja. Niin kaunis kaikkine yksityiskohtineen. Parisassa oli jopa salahuone. Lattiasta kattoon täynnä käsintehtyjä koristeita. Tuntui hyvin ruhtinaalliselta. Täältä ei tietenkään saanut alkoholia ruuan kanssa, mutta tilasimme erilaisia mehuja ja mielestäni ruusuvesi mocktailini oli oikein hyvä, vaikka muiden mieleen siinä oli hieman liian kummallisia makuja. 

 

 

 

Ruoka oli hyvää ja alkupalat varsinkin maukkaita. Kannattaa käydä pyörähtämässä täällä jos joskus olette Dohassa 🙂 

P.s muistakaa ostaa kotiin taateleita!

Tags:

PR-matkan tarjosi Qatar airways*

 

Alastonpatsaita tyttäristä?
Istuimme viimeisellä illallisella kun Qatarin ruotsalaisen pr-firman toimari kertoi että olisi vitsillä halunnut veistättää itsestään rintakuvan Dohassa. Rintakuvan on siis veistos joka esittää kuvattavan pään, kaulan ja olkapäät, mutta jostain syystä (johtuen varmaan tuosta rintakuva sanasta) näin päässäni mielikuvan sellaisesta kreikkalaisista keskivartaloveistoksesta joissa on rinta paljaana, mutta ei päätä tai käsivarsia. 

Vähän jo tässä kohtaa ihmettelin että aika kummallista, mutta oudolta se vasta kuulostikin kun hän ihan tosissaan kertoi, että on teettämässä sellaisia tyttäristään. Ei vain tiedä mikä ikä olisi hyvä ikuistaa tytöt veistokseen. Hän kysyi minulta, olisiko 6 vai 16 hyvä ikä? Silmät lautasina tuijotin enkä osannut vastata. Miksi isä haluaisi paljasrintaisia patsaita tyttäristään? Ennen kun ehdin sanoa mitään, tokaisi hän vielä perään, että what a hell hän teettää veistoksen myös vaimostaan.
Mietin vain, että ok. Koko perhe siinä olisi sitten rinnat rottingilla patsastelemassa rivissä.

Kun sitten lopulta selvisi asian oikea laita, nauroimme koko pöytäseurue vedet silmissä meikäläisen mielikuville näistä paljastelevista perhepatsaista.

 

 

Mrs.Pig
Samainen herra kertoi pian tämän veistosepisodin jälkeen hänen instagram-tilinsä nimen olevan keeping up with mrs. P – tili oli kuulemma omistettu vitsikkäästi hänen vaimolleen.
No, me tietysti kuulimme hänen sanovan, että tilin nimi on keeping up with mrs. Pig ja tähän perään vielä se lause, että tili on omistettu hänen vaimolleen, niin johan oltiin taas ensin kysymysmerkkeinä että mikäs homma. 

 

Kameliravit roboteilla
Kysyin oppaaltamme mitä urheilua Qatarissa tykätään harrastaa. Naisilla yleisintä oli jousiammunta, uinti sekä ratsastus. Miesten keskuudessa kuulemma kameliravit ovat kova sana. Ainut vain että selvisi ettei täällä enää itse sillä kamelilla ratsasteta, vaan robottihan se siellä kökkii kamelin kyttyröihin kiinnitettynä jonkinnäköisen ohjelmoidun piiskan kanssa.

Ja etteikö tämä olisi jo tarpeeksi outoa, niin nämä kameliraveja harrastavat miehet ohjaavat robottejaan kauko-ohjaimilla. Voiko mennä vielä oudommaksi? Voi. Kauko-ohjaimia pidellään autosta käsin ja nämä autot ajavat ympyrää siinä kameliradan vieressä. Kameliravit ovat siis robottien, autorallin ja kauko-ohjaimien sekamelska, jossa ainut joka urheilee on kyllä vain tuo kameliraukka.

 

 

Eukonkanto vol.2
Jos kameliravit kuulostivat meistä huvittavalta, niin kuulosti myös meidän eukonkantomme urheilulajina. Koko pöytä nauroi katkeatakseen kun yritimme englanniksi selittää eukonkannon perusteita. Siitä vaan vaimo olalle ja juoksemaan. Erilaisia esteitä löytyy vaikka minkälaisia, on vesiestettä ja aitoja.

Keskustelu tietysti eskaloitui yhteiseen loistoideaan – eukonkanto on saatava Qatariin aavikkoversiona! Qatar airways sponsorina ja heidän jo nyt olemassa oleva hashtaginsa #goingplacestogether toimisi vallan mainiosti myös eukonkannon virallisena hashtagina.  (Tämä oli vielä Qatarin tiimin oma idea). Veikkaan kuitenkin, että tätä uniikkia konseptia saamme vielä hieman odotella. 

 

Kamelit painepuvussa
Voidaanko puhua taas kameleista?
Nimittäin kameliravien ollessa päivän puheenaiheena tuli tottakai täysin luonnollisena jatkumona esiin, että on olemassa suomalainen firma jotka tekevät näille ravikameleille painepukuja. Sellaisia mitkä peittävät kamelin kyttyröinen ja kavioineen kauttaaltaan ja on kuulemma äärimmäisen hankala kamelin päälle pukea.
Ideahan näissä onneksi on kamelin kannalta mukana. Kompressiopuku kuulemma auttaa kamelia palautumaan kisoista ja saa kamelin rauhoittumaan. 

Homma kuulosti niin oudolta, että oli pakko saada kuvatodisteita, ja näitähän löytyikin yllättäen ryhmämme suomalaiselta toimittajalta ihan omasta puhelimesta.

 

Älä päästä bloggaria ulos bussista
Bloggaajat ovat lajina hieman hankalia. Olemme välillä kuin aasialaisen turistiryhmän ja metsästyskoiralauman sekasoppa. Kun näemme kiinnostavan kohteen mitä kuvata niin sen kummempia ajattelematta olemme jo kamerat ojossa jossain pusikossa ihan kuin vainun saaneina metsästyskoirina. 

Tämä tuli jo ensimmäisenä päivinä oppaallemme erittäin selväksi ja kun toiseksi viimeisenä päivänä ajelimme pikkubussillamme The Pearlin Venetsia-asuinaluetta, bussi pysähtyi hetkeksi ja kuski avasi vahingossa ovensa. Yksi ruotsalaisita oli siltä istumalta kamera ojossa bussin ovensuussa aikomuksena poistua bussista ottamaan kuvia kanaalista.
Oppaamme huusi täysiä kuskille ”don’t let them out!” Ja kuski sain juuri bloggarin nenän edestä oven suljettua.

Tilannehan oli niin huvittava, että koko bussi nauroi vedet silmissä hepulin kourissa yhtäjaksoisesti varmaan kymmenen minuuttia. 

 

 

Tilannekomiikka on jotain mitä on niin vaikea sanoin kuvailla, mutta ne ovat juuri niitä elämän pieniä iloja ja tilanteita joista jää aina niin hilpeitä muistoja. Tällä reissulla saimme nauraa niin paljon, että ei voi muuta kun hymyillä suupielet korvissa kun muistelen näitä tilanteita. Ihanaa, että koko porukka oli Dohassa hyvin rentoa ja kaikki hölmöilivät ja heittivät huonoja vitsejä tai kompuroivat ties missäkin tilanteissa, niin ettei naurusta vain tullut loppua. 

Reissussa meitä oli mukana Suomesta minä, Kira, Hanna ja Sabina, sekä toimittajat Ulla-Maija, sekä Mirva Saukkola. Pakko muuten vielä erikseen sanoa, etten muista milloin viimeksi olisin tavannut näin upeita naisia kun Ulla-Maija ja Mirva. Tulimme todella hyvin toimeen ja meillä oli myös naurun lomassa todella hyviä keskusteluja. Kun lähdimme Dohasta halailimme ihan itku kurkussa ja kehuimme kilpaa kuinka mukava olikaan tutustua.

Ruotsista mukana oli myös kaksi toimittajaa, sekä kaksi stailisti-bloggaria ja aivan ihana suunnittelija & malli Cajsa, joka oli todella kaunis persoona. Tätä porukkaa oli mukana kaitsemassa Qatarin tiimiiä sekä porukkaa Spoil Concept pr-toimistosta.

Kaikki niin hauskoja. Enpä olisi parempaa porukkaa voinut toimia. Vaikka puitteet olisivat kuinka kohdillaan, niin kyllä niistä reissumuistoista tekevät vielä parempia ne ihmiset kenen kanssa olet kokemuksia jakamassa 🙂

 

 

Kuvat on otettu Dohan Shangri La hotellin katolta helikopterin laskeutumisalustalta, jonne järjestetään erilaisia tilaisuuksia. Ihan mieletön kokemus oli nauttia aamiaista näissä maisemissa ❤️

Tags:

 

Kauneimmista minulle. The Siam. Ehdottomasti. Jos minut olisi päästetty tänne pienenä temmeltämään, olisin piilloutunut banaanilehtipuskaan, enkä olisi koskaan suostunut pois. Siis katsokaa noita käytäviä, kasveja, suihkulähteitä! Kuin pieni taikametsä hotellin sisällä. 

Nyt aikuisena moinen käytös ei valitettavasti ollut mahdollista. Vaikka hotelliin piiloutuminen kävi kyllä mielessä. Sen sijaan koitin nauttia jokaisesta sekunnista, mitä saimme hotellissa kahden päivän aikana olla. Kiersin kaikki hotellin käytävät, ihastelin koriste-esineitä – niitä oli ihan joka puolella. Hotellin omistaja kuulemma kerää taidetta. Hypin sängyllä, otin kylpyjä, söin kuivattuja banaanilastuja huoneen sohvapöydältä. Tilasin aamiaisella vohveleita. Kävin hotellin jokaisessa kerroksessa, ja kirjastossa ja leffahuoneessa. Silittelin kasveja ja kokeilin vettä suihkulähteestä, ja toisesta, sekä kolmannesta. Ihan 5-vuotiaana olin tunkemassa joka paikkaan sormia.

Hotelli oli kallis. Tiesin, että en luultavasti tulisi ihan heti näkemään enää sitä, mutta jos tulisin, luultavasti hengailisin vain hotellilla. Nyt meillä oli niin paljon ohjelmaa, että ehdimme viettää vain aamut ja illat hotelli Siamissa. Tällainen miljööhän vaatii itselleen päivästä 24-tuntia! 

The Siam onkin täydellinen pakopaikka Bangkokissa. Hotelli ei sijaitse ihan keskustassa, vaan Chao Phraya joen vieressä historiallisella Dusit alueella. Lähellä kauniita temppeleitä ja palatseja. Hotellin omalta laiturilta lähtee myös private speedboat shuttle Bangkok’s Sathorn Central Pier laiturille. Matka kestää n. 25 ja on kätevä tapa päästä mitä kauneinta reittiä keskustaa ilman lisäkuluja. 

Mutta nyt. Annetaan kuvien kertoa enemmän tästä hotellista.

 

 

P.s kuulin huhua, että hotellilla on vakkariasikas jenkeistä. Herra, joka on yöpynyt The Siamissa 74 kertaa ja aina samassa huoneessa. Ei yhtään hullumpi valinta häneltä. 

P.p.s Kuulin myös huhua, että The Siamin spa on siitä erikoinen, että siellä on myös tatuointiartisti. Samaisella viikolla kun me yövyimme Siamissa, oli kokonainen perhe käynyt ottamassa itselleen samanlaisia tatuointeja. Eipä tuokaan yhtään hullummalta idealta kuulosta. 

Sanomattakin selvää, että tykkäsin The Siamista 😍

 

*Matka toteutettu yhteistyössä Tourism Authority of Thailand kanssa