Pienenä rakastin uima-altaita (kukapa lapsi ei). Lilluin niissä rusinaksi asti, niin sateessa kuin paisteessa.
Uin kuin olisi ollut pyrstö, suomut, evät ja kidukset, vaikka oikeasti minulla ei ollut edes uimalaseja. Oli vain kloorista punottavat silmämunat tuijottamassa uima-altaan kaakeleita samalla kun pidätin veden alla hengitystä luullen olevani kala. 

Minulle oli aivan sama millainen pieni lätäkkö se uima-allas oli. Keksin sinne kyllä merenalaisen maailman merenneitoineen ja pärskyineen. Itse olin useimmiten Arielin roolissa, vaikkakin kerran taisin näytellä Erikin osaa liian innokkaana ja puin isäni farkut jalkaan vöineen kaikkineen ja hyppäsin ne jalassa ”moikkaamaan Arielia”. Voitte kuvitella paljon aikuisen miehen märät farkut painavat ja ne vetivätkin minut pohjaan ihan ankkurin lailla. Silloin viimeistään selvisi, etten ollut kala vaan ihan vain ihmislapsi – sellainen  joka tarvitsee happea. 

Onneksi siskoni huomasi tilanteen ja tuli pelastamaan.

 

 

Näitä kuvia katsellessani en voinut olla ajattelematta kuinka sekaisin onnesta pikkuJulia olisi mennyt näistä maisemista. Kivet, palmut, hiekkadyynit ja kaikki. Täydelliset puitteet rakentaa loistava mielikuvitusmaailma. Minua ei olisi saanut kirveelläkään pois tästä altaasta ja myönnetään – ihan näin aikuisenakin se tuntui hieman vaikealta.

 

Hat & Swimsuit – H&M
Photos: Mona Salminen

 

Siis miten hemmetissä tämä on mahdollista – mumisen varmaan sadatta kertaa ääneen samalla kun sormet sauhuten kirjoitan hotellille sähköpostia. Ensimmäinen meili oli ystävällinen, toinen hiukan aneleva. Kolmas viesti muutti muotoaan epätoivoiseksi ja tämän jälkeen lähetän vielä viimeisen pettyneen, miltei uhkailevan viestin.
Tunnen itseni epätoivoiseksi (ja epätasapainoiseksi) häiriköksi.

 

Kelataan 24h taaksepäin..

Löysin aavikkohotelliimme Agodalta upean tarjouksen. Viimeinen huone kaksi yötä -50% Ei peruutusmahdollisuutta, mutta reissu olisi jo parin päivän päästä – mitä tässä tarvitsisi enää peruutella. Klikkailen hotellin itselleni, mutta en koskaan saanut varausvahvistusta.  Sen sijaan saan seuraavana päivänä viestin, että hotelli ei voinut hyväksyä varaustani. Outoa, ehkä hotelli oli ylibuukattu? Nopealla tsekkauksella huomasin, ettei halvinta huonetta ollut enää jäljellä. Tarjolla oli vain kalliimpia telttavilloja. Olin kuitenkin jo visualisoinut itseni aavikkomaisemiin, joten päädyin kompromissiin. Otan kalliimman huoneen, mutta vain yhdeksi yöksi. Tällä kertaa Bookingin tarjouksen kautta.

Koen tarpeelliseksi mainita, että tein tätä varausta klo 04.30 aamuyöstä kännykälläni peiton alla koska olin taas herännyt ennen kukonlaulua.
Kännykkä muisti korttitietoni ulkoa, mutta cvc-numeron muistaminen tuotti ongelmia. Olin liian laiska nousemaan peiton alta joten kokeilin heittää koodia ulkomuistista. Jep, sama kortti on ollut minulla monta vuotta, mutta en vieläkään muista sen kolmenumeroista turvakoodia..
Tein varauksen loppuun, mutta epäilin sen verran tuota koodia, että lopulta nousin ja hain luottokorttini tajutakseni numerojärjestyksen menneen väärin.
Okei, eli tämä maksu ei siis tule menemään läpi, joten ei muuta kuin klikkailemaan sama huone uudestaan itselleni oikealla cvc-koodilla. 

Varausvahvistus kilahti sähköpostiin ja minä huokaisin helpotuksesta. 

Myöhemmin samana päivänä meilaan hotellille ja kysyn onko aikainen check-in mahdollista. Saan vastauksen, että kumpaan huoneista?
Miten niin kumpaan? Minulla on vain yksi huone. Päätän soittaa respaan koska he eivät olleet mitenkään erityisen nopeita sähköpostien kanssa. Kun kysyn puhelimessa tuplabookkauksesta saan vastauksen, että nimelläni on siellä itseasiassa kolme huonetta. Kaikki varattu ja maksettu samalta kortilta.

 

 

Hämmennys.
Miten hemmetissä olen onnistunut varaamaan samaan hotelliin, samaksi yöksi nyt kolme eri huonetta. Ei yhtä, eikä kahta, vaan samperi kolme. KOLME!
Minulla oli ilmeisesti edelleen ihan ensimmäinen Agodavarauskin buukattuna.

Naurahdan ja selitän tilanteen respaneidille. En ole saanut kahdesta varausvahvistusta, enkä mitenkään tiennyt maksujen menneen läpi. Voiko kaksi huonetta perua?
Ei voi. Peruutus pitää tehdä vähintään kolme päivää ennen ja minä olisin sisäänkirjaurtumassa hotelliin jo huomenna. Hän ei kuulemma voi tehdä asialle mitään.

Pieni paniikki.
Lasken nopeasti päässäni, että tämä samperin yksi yö on maksanut minulle triplabuukkauksen takia nyt siis yli 800 euroa.

Tästä alkaa hitonmoinen soitto/meilirumba. Soitan ja meilaan Agodalle, Bookingiin, luottokunnalle, kaikkialle vain saadakseni saman vastauksen jokaiselta. Koska peruutus ei ole enää mahdollista, ainut kuka voi palauttaa rahat minulle on itse hotelli, mutta heillä ei ole siihen mitään velvoitetta. Periaatteessa palauttavat jos ovat kivoja. Eivät palauta jos eivät halua. 

Kolmeen ensimmäiseen meiliini hotelli kirjoittaa ystävällisesti takaisin, etteivät aio palauttaa rahojani. Puhuin nyt hotellin johdon kanssa ja vaikka kuinka selitän ja yritän ehdottaa kompromisseja on vastaus aina sama. Liian myöhäistä peruutella. Mietin päässäni tilannetta jossa astelen sisään respaan – saanko käteeni kolme eri avainta? Valitsenko kolmesta eri huoneesta vai vuorottelenko kaikissa? Tuntui niin naurettavalta ja tyhmältä. Hakkaan päätäni seinään kun en ollut tarkistanut varauksia kunnolla ja näppäillyt luottokorttitietoja väsyneenä peiton alta.
Olo oli erittäin urpo ja lähtöfiilis ankea.

 

 

Ja sitten meiliini kilahtaa se viesti.
Hotellin manageri sanoo lukeneensa uudestaan läpi koko viestiketjun ja kertoo palauttavansa rahat takaisin ja toivottaa minut tervetulleeksi hotelliinsa.
Nauran helpotuksesta varmaan viisi minuuttia.

Kun seuraavana päivänä saavun hotelliin nauretaan vielä sekoilulleni yhdessä respaneidin kanssa. Eivät varmaan ihan joka päivä nää vastaavaa varaussotkua.

 

 

Mitä tästä opinkaan. Tuplatsekkaa, ennen kuin tuplabuukkaat.

 

 

Mekko – Mango
Kengät – Hermes
Korut – Mango
Laukku – & Other Stories
Aurinkolasit – Gucci
Kuvat: Mona Salminen

 

 

Hassua miten sain tietää tästä hotellista. Olin juuri kompuroinut tieni lähikauppaamme aikeissa ostaa illallista varten keittoaineksia. Tömistelin kenkäni kaupan kuramatolla ja kirosin ties monenetta kertaa niskaani tippunutta lunta. Vaikka olin kääriytynyt kaulahuiviin kuin muumio pakkasilla, tunsin lumen sulavan jossain niskassani vasten paljasta ihoa. Kääriytyessäni ulos kosteasta kaulahuivikasasta silmiini osui kaupan lehtihyllyn matkalehti. Kannessa ei ollut mitään kiinnostavaa, enkä koskaan edes selaa lehtiä kaupassa – enkä tosiaan muista milloin viimeksi olisin plärännyt matkalehteä, mutta tämän otin päähänpistosta käteeni ja avasin lehden juuri siltä aukeamalta, jossa oli juttu tästä aavikkohotellista. 

Näin dronella otetun kuvan lammesta keskellä aavikkoa ja tuo kuva oli jotenkin niin vangitseva, että jäin siltä seisomalta lukemaan juttua.
Aavikkohotelli Al Ainissa? Missä on Al Ain, miten sinne pääsee? 

Olin lentämässä Arabiemiraatteihin muutaman päivän päästä ja minussa syttyi pieni innonkipinä – voisinko minä olla tuolla lammella ensi viikolla, vai oliko tämä idea nyt aivan liian kaukaa haettua?
Menin kotiin ja etsin hotellin netistä. Dubain lentokentältä sinne olisi matkaa hieman alle kaksi tuntia. (Abu Dhabista matka olisi ollut vieläkin lyhyempi). Jokatapauksessa ei mahdoton homma. Hotellissa oli tilaa ja löysin vielä hyvän tarjouksenkin. Hotelli ei tosiaan ollut halvimmasta päästä. Yksi yö oli tarjouksenkin kanssa reilusti yli sata euroa, mutta kun jotain saan päähäni, niin yleensä en ideoistani ihan hevillä aio luopua. 

Kuten en tästäkään. Muutaman päivän päästä seisoin juuri siinä samaisessa paikassa josta otettua kuvaa katsoin sinä lumisena iltana Helsingin ruokakaupassa.
Lammella keskellä aavikkoa. Ystäväni ja neljän joutsenen(!) kanssa. Lennätin oman droneni ilmaan – halusin saada samanlaisen muiston tästä paikasta ja vaikka kuvasta ei tullut yhtä hieno kuin matkalehden sivulla, olin tyytyväinen siihen. Siihen kuvaan ja siihen että päätin lähteä aavikkohotellille saakka. Yksi ehkä ikimuistoisimmista majoituksista missä olen saanut majailla.

 


TELAL RESORT
pähinänkuoressa

• Hotelli on luokitellut itsensä viiden tähden hotelliksi ja se sijaitsee keskellä Al Ainin aavikkoa. Hotellille kulkee ihan normaali moottoritie (joka sekin menee pitkälti keskellä aavikkoa). Pääset alueelle sisään vartioiduista porteista, jonka jälkeen ajetaan vielä pieni matka ennen kuin päädytään hotellin päärakennukselle.

• Hotellin vastaanotto, ravintola, kuntosali, spa ja uima-allas sijaitsevat omassa isossa kaksikerroksisessa telttarakennuksessa. Huoneet ovat n. 10 min kävelymatkan (tai muutaman minuutin automatkan) päässä omissa teltoissaan, tai rakennuksissaan.

• Henkilökunta ajaa sinut koska vain ja minne tahansa minne haluat mennä hotellialueella. Voit myös toki kävellä, mutta kuskit ja autot ovat vain puhelinsoiton päässä. Tämä tuntui aluksi hassulta, mutta siihen tottui. Usein myös tykkäsimme vain kävellä ja ihailla hiekkamaisemia.

• Hotellihuoneita oli muutamia erilaisia. Luksustelttoja, joissa on oma uima-allas, tai hieman pienempiä telttoja, joissa oli kaunis kylpyhuone ammeella. Teltta on ehkä väärä sana kuvaamaan näitä, nimittäin huoneissa on toki sähköt, seinät ja juokseva vesi. Katto vain oli telttakangasta. Halvin huone (jossa me asuimme) oli sympaattisessa ”rivikivitalossa”. Muutama tällainen kivitalo oli vierekkäin, mutta jokaisessa oma sisäänkäynti ja takapiha josta avartui suora näköala keskelle aavikkoa. Periaatteessa koko takapiha olisi siis silminkantamattomiin hiekkalinnoja.

• Uima-allasalue sijaitsi respan ja ravintolan välissä ja oli kaunis vaikkakin hieman Kiviset ja Soraset lavastevibaa tuli tekokivistä ja puroista. Iltaisin uima-altaaseen syttyi hassuja pieniä tähtivaloja, mutta ne näyttivät kauniilta vasten aavikon pimeää taivasta.

• Hotellilla oli myös mahdollista harrastaa erilaisia aktiviteetteja. Kaikkea aavikkoajaelusta hevos/kameliratsastukseen, tai jousiammunnasta vaijeriliukuun.

• Hotelli oli todella rauhallinen ja vaikka se oli miltei täynnä, en nähnyt kuin muutaman ihmisen. Ehkä se johtui siitä, että hotellialue oli niin laaja? Uima-allaskin oli useimmiten täysin tyhjä eikä ravintolassa ollut ikinä ketään. Veikkaan, että huonepalvelu kävi täällä vilkkaana.

• Ruoka oli hyvää ja lista kattava. Pelkäsin jo hieman, että olen jumissa aavikolla pakasteruokia tarjoavassa hotellissa, mutta onneksi pelkoni oli täysin turha. Oli salaatteja, curryja, erilaisia kana/kala -ja liha-annoksia. Terveellisiä vaihtoehtoja, kuin myös jälkkäriherkkuja. Aamiasbuffetkin oli oikein kattava ja uima-altaalle sai tilattua smoothieita.

• Alkoholia ei hotellilta saanut ollenkaan, mutta omien alkoholijuomien juominen oli kuitenkin sallittua omassa huoneessa tai niiden terasseilla. Me tilasimme yksi ilta nuotion ja curryillallisen takapihallemme ja oli ihanan tunnelmallista istua siinä matolla keskellä hiekkaa ja siemailla suomesta asti raahattua punaviiniä tähtitaivaan alla 🙂 

Onneksi otin aimoannoksen kuvia. On nimittäin todella vaikea kuvailla tätä hotellia, se oli hyvin outo, mutta samalla positiivisella tavalla mieleenpainuva. Henkilökunta oli mukavaa ja maisemat henkeäsalpaavat. Pieniä vikoja oli siellä täällä. Milloin jäi kahva käteen tai suihku ei toiminut kunnolla, mutta olimmehan keskellä aavikkoa – en odottanutkaan kaiken toimivan kuin upouudessa kerrostalossa.

Jos jotain miinusta, niin ehkä olisin kaivannut hotellista hieman riisutumpaa ja aidompaa. Mm. Vähemmän tekokiviä, ja muovilumpeita altaassa. Jokatapauksessa tämä oli reissumme ehdoton kohokohta ja olo oli tuolla niin rentoutunut. Ikävöin jo päiväkävelyitä paljain jaloin aavikolla ja takapihallamme varjossa nuokkuvia hevosia ja kameleita.