Siitä on melkein tasan 4 vuotta kun ajeltiin valkoisessa vuokrajeepissämme halki osavaltioiden.
Muistan mm. Kuinka nukahdettiin pizzat sylissä autoon. Kuinka kummasteltiin paikallisten niukkoja mekkoja. Miten etsittiin Walk of fame –katua vaikka kävelimme sen päällä. Juhlittiin La Vegasissa. Ihmeteltiin houstien tapaa huijata meidät tuntemattomien miesten pöytään. Juostiin karkuun tuntemattomia miehiä. Jonotettiin kolme tuntia buffet ravintolan jonossa. Syötiin seuraavat kolme tuntia ja meinattiin tukehtua. Etsittiin Taco Bell pikaruoka-ravintoloita. Ostettiin litra ruokaöljyä 7elevinstä. Saatiin suomeksi käännetty kirje mysteerimiehiltä ravintolassa. Ja kuunneltiin kummastuneena meidät ostoskeskuksessa kiinni juossutta naista, joka kertoi että olen syntynyt onnellisten tähtien alla.
Vaikka tiedän naisen höpötelleen ihan huuhtaata, on tuohon lauseeseen vieläkin helppo tarrautua.

Ehkä opin sen amerikkalaisilta – Kaikille meille pitäisi edes kerran elämässämme valehdella, että olemme syntyneet onnellisten tähtien alla.  
 

 

// What I learned about this trip?
That at least once in your life, someone should lie to you, that you are born under a lucky star.

Tags:

San Diego. Länsirannikolla, paljon isoja rakennuksia, Meksikon rajalla, joten paljon myös meksikolaisia, (miksi en kirjoita Wikipediaa, olisin tosi hyvä siinäkin). silti jotenkin autio verrattuna Losin vilskeeseen. Paikka ei iskostunut sisäiseen karttaani yhtään sen paremmin, kuin Santa Monicakaan. Jälleen kerran ei siis mitään hajua mistään. Paitsi siitä missä baarit olivat. Gaslap kadulla.

Ja siellä oltiin myös me. Jotenkin ihmeen kaupalla onnistuimme juhlimaan hyvin paljon tällä etapilla. Syytän niitä syntymäpäiviäni.

Olimme karaokebaareissa, pikku kuppiloissa, kattoterasseilla, yökerhoissa ja intiaaniheimon täyttämässä Hard Rock Cafessa. Joka päivä oli jotain ja viikonloppuna paljon nuoria opiskelijoita jokapuolella.

Tämän viihteen ohella mainittavan arvoista muuta tekemistä oli kivat Premium outlet kaupat, La Jolla alue (George’s ravintola, suosittelen!) ja Taco Bell (mikä nyt ei varsinaisesti liity San Diegoon mitenkään, mutta siellä me ensimmäsitä kertaa Taco Belliin tutustuimme). Tämä pikaravintola pitää saada suomeen. Huomaatteko, miten paljon järkevää tekemistä siis kehitimme siellä ollessamme? Olisin halunnut mennä eläintarhaan ja kierrellä rantoja, mutta hyvä lyödä näin jälkikäteen päätä seinään.

Hotellimme W oli mukava, mutta ihmeellistä säätöä alusta loppuun. Parkkipaikastakin veloittivat 36$ yö. Lähtöpäivänämme tosin hieman valitimme.. no kaikesta ja saimme internetin ja parkkijutut ilmaiseksi. Hitsi, olisi pitänyt tietää, niin autohan olisi joka yö ollut siellä. Olisin säästynyt parkkisakoilta, mitä en osaa maksaa.

Pariin otteeseen Diego matkallamme vietimme aikaa myös Laguna Beachilla, minkä kauneutta taisinkin jo kehua paikan päältä. Siellä paistoi aurinko, kun muualla ei ja kaikkialla oli niin vihreää. Ihan hassu paikka. Olo oli kuin pikku kylässä jossain toisessa maailmassa.

Lisää San Diegosta löytyy Jannan sivuilta, huomasin juuri, että myös hyvin samanlaista juttua. No, meillä tuppaa toimimaan nämä päät vähän samalla tavalla välillä. Minä lähden nyt tarpomaan tuonne kaupungille päin. Heippa ja kivaa viikonloppua 🙂

 

Tags:

Ajanpuutteen takia vasemmalla kädellä hutiloiden tekaistu reissupostaukseni mielestäni kaipaavat hieman täydennystä. Tosin ei näistäkään mitään mestariteoksia saa, koska tunnetusti omaan huonon muistin, enkä luultavasti keksi, tai juurikaan muista mitään uutta henkeä salpaavaa kerrottavaa. Kuvia tosin löytyy senkin edestä.

Santa Monican Venice – reissumme ensimmäinen kohde. Mielestäni siellä oli jotenkin kiva tunnelma ja mielettömän kaunista. Tiesin missä Venice beachin kävelykatu Broadwalk oli, mutta muuten en osannut hahmottaa paikkaa, sen laajuutta, tai mitä se piti sisällän sitten ollenkaan. En edes neljän päivän jälkeen.

Asuimme Marina del Rayssä. Satamassa rannan lähettyvillä. Hotellimme, jonka nimi oli mitäs muutakaan, kuin Marina del Ray, oli matkamme ensimmäinen ja ainut ns. budjetti hotelli. Siltikin se oli viihtyisä ja mukavalla, sekä hieman hauskasti omituisella henkilökunnalla varustettuna. Plussaa ilmaisesta parkkipaikasta, minne kätevästi pääsi hissillä ja muistan vieläkin sen fiiliksen kun pimeästä hallista autoineen pääsimme ensimmäisiä kertoja palmujen täyttämälle aurinkoiselle tielle, musiikki soi, auto oli ihana, tytöt vielä ihanimpia. Haimme jäälattet ja ajelimme vain ympärinsä tuijotellen katuja, taloja ja ihmisiä – minä tosin tietä ja liikennemerkkejä.

Hollywoodiin ajoi hotelliltamme n.30 minuuttia. Siellä kävimme enimmäkseen pyörimässä ostoksilla, syömässä ja kerran siellä yökerhossakin. (Jos ei lasketa mukaan seikkailua alaikäisten meksikolaisten homobaarissa. Sovittaan ettei lasketa). Hollywood Boulevard oli niin paljon pienempi, mitä olin sen kuvitellut olevan, jotenkin tiiviimpi. Missä oli avarat kadut ja hulppeat rakennukset. Jopa walk of fame- katu oli niin huomaamaton, että olin siinä jo muutamaan otteeseen edestakas ravannut, kunnes vasta huomasin tähdet kenkieni alla.

Kaiken kaikkiaan tulisin uudestaan- enemmän kesällä. Alkulomasta oli sen verran viileä, että rannalla ei auttanut talsia kuin pitkähihaisella ja hotellimme uima-allasta emme edes käyneet katsomassa. Jos kuitenkin mietin reissuamme kokonaisuudessaan, uskoisin täällä olleen ilmasta viis se lämpimin ilmapiiri. Ihmiset olivat todella mukavia ja huomaavaisia. Leppoisa ilmapiiri vallitsi minne menitkään. Tai sitten laillisella lääkekannabiksella (mitä tosiaankin moni siellä tykkäsi käyttää) oli hieman vaikutusta asiaan. Tiedä häntä.