Pimeänpelkoa ja kauhuelokuvista tuttua Manaajamuijaakin enemmän hirvityttää ajatus läppärin hajoamisesta.
Koska teen kaikki työni läppärillä, en tietenkään haluaisi joutua tilanteeseen, missä työprokkikset ja kuvat katoaisivat pimeyteen pikku tiltin takia, ja juuri siksi olenkin ahkerasti käyttänyt Driveä, Cloudia ja ulkoisia kovalevyjä varmuuskopioimaan kaikkia tiedostoja.

Kunnes nyt. Miten voi olla mahdollista, että sekä Cloud sekoaa, ja myös kaikki kansiot mitkä ovat työpöydällä eivät suostu siirtymään ulkoiselle kovalevylle ollenkaan? Koneeni on aivan tukossa kaikkea keskeneräistä tavaraa mitä ei voi heittää roskikseenkaan ja kaikki mahdollinen muu on poistettu – siitä suurempaa tilahyötyä tosin saamatta. Tuntuu että olen umpikujassa jossain digipainajaisessa, missä tietty Mac-huollosta annetaan vielä pikahuollon ja vian katsomisen hinnaksi 410 euroa. Mikä puolestaan laittaa miettimään onko järkeä tuhlata niin isoa summaa jo vanhaan koneeseen kun kohta pitäisi kuitenkin olla uusi ostamassa. Noh, pääasia ettei sentään mitään ole tuhoutunut (vielä).

Tässäpä siis pieni pähkinä viikonlopulle – miten voin tehdä töitä jos koneellani ei ole tilaa vastaanottaa uutta materiaalia, ja miten pääsen eroon siellä nyt sijaitsevista keskeneräisistä prokkiksista jos en saa niitä varmuuskopioitua? 😀

 

Nämä sinimekkoiset kuvat olivat onneksi valmiina blogipohjassa, joten haaveillaan nyt hetki vielä pulmattomasta rantalomasta. Mekon nimi on sopivasti Sangria ja vaikka en sitä pysty täällä säiden takia ihan vielä päälleni pukea, aion teeman mukaisesti kohta kohottaa sangrialasin viikonlopun kunniaksi Kampin Korttelin BarCon ravintolan juuri valmistuneen terassin avajaisissa. 

Ihanaa viikonloppua.  <3

 

Dress – Bik Bok Never Denim

Tags:

Swimwear – H&M
 

Kun Gili Menon minisaarella oltiin päästy yli päivän pulmasta; osallistuako iltapäivän joogatunnille, vaiko viettäisikö tunnin Balilaisessa hieronnassa, jäi loppupäivän ainoaksi aktiviteetiksi keräillä simpukoita rannalta ja jatkaa Gilikissojen rantaelämän toljottamista.

Tulin tulokseen, että saarella elävillä kissoilla oli niin sanotusti kissan päivät. Miettikää nyt, kokonainen ranta hiekkalaatikkona! Siellä ne kauniisti kaivoi kuopan tarpeilleen ja taputteli papanansa lopulta yhtä keskittyneesti peittoon kun lapsi hiekkakakkunsa pihalaatikolla.
Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku soi mielessäni kun seurasin touhua vähän kauempana ja mietin että siellä me turistit tavallaan tepastellaan kikkareita täynnä olevassa kissanhiekassa.

 

Gilikissat näyttävät hyvinvoivilta, niillä on oudot töpöhännät ja ne ovat maailman kesyimpiä. Olit sitten ravintolassa, terassilla tai rannalla, oli kissa (tai muutama) penkkisi alla, hypännyt kehräämään syliisi tai maukumassa jalkasi juurella.

Kissat olivat niin suloisia, että olisi tehnyt ottaa yksi kotiin mukaan. En tosin olisi raaskinut riistää niiltä niiden rantaelämää, joten sen sijaan tyydyttiin keräilemään niitä simpukoita sen verran iso pussillinen, että varmaan jokunen rapukin tuli simpukkaan piiloutuneena vahingossa mukana.

Kotona piti hieraista pariin otteeseen silmiä kun poikaystäväni innostui askartelemaan keräämistämme simpukoista tuulikelloa. Siitä tuli niin hieno!

 

Tags:

 

Ei valittamista näistä maisemista ♥

Tämä keinu sijaitsi suoraan rantabungalowimme edessä ja siinä tuli kiikuttua auringonnoususta kuunsiltaan.
Nokkelaa taktikointia myös resortilta – keinu kun oli suosittu kuvauskohde muidenkin kuin hotellin asukkaiden puolesta ja siihen maalattu hashtagi taitaa pitää aika hyvin huolen ettei keinun sijainti jää kovin helposti huomaamatta.

 

Swimwear – BikBok x A Bikini A Day