G R A V I T Y 07 touko 2020

Gravity Bali Uluwatu
maaliskuu 2020

Tiedän, reissujutut ei tunnu kovin relevanteilta postausaiheilta juuri nyt. Itseasiassa ne tuntuvat utopistisilta. Ihan kuin nämäkin kuvat olisivat jostain vanhasta matkailukirjasta – sellaisesta Folke West aikaisesta! Ei todellakaan paikasta jossa vilvoittelin ruskettuneita sääriäni uima-altaassa valkohapsuisen aurinkovarjon alla, alle kaksi kuukautta sitten!

Mutta! Koska reissukuvia ei tulla näkemään luultavasti pitkään aikaan täällä blogissa, niin miksi en tuuttaisi ulos tätä jo olemassa olevaa mutta arkistossa käyttämöttömänä lojuvaa aurinkoista materiaalia? Ne saavat minut haaveilevalle tuulelle ja sehän on vain hyvä asia.

Kuvat ovat Gravity nimisestä hotellista. Hotellista jonka nimi voisi olla mielestäni osuvammin Finnity. Sen verran paljon siellä vilisi suomalaisia. Istuimme ensimmäisenä aamuna aamupalalle ja siellä oli samassa tilassa kahdeksan ihmistä. Joka ikinen heistä oli suomalainen. Toisilleen tuntematon, mutta hassusti löytänyt tiensä syömään pannaria pikkuriikkisen boutique-hotellin aamiasipöytään Balille – toiselle puolelle maapalloa.
Suomalaiseen henkeen kuuluen tunnelma oli hieman jäykähkö, jokainen koitti olla puhumatta ääneen, ettei paljastaisi toiselle olevansa kotoisin samasta maasta.

Hassua ajatella tuota tilannetta nyt. Uskon nimittäin, että jokainen meistä pitäisi ajatuksesta istua hotellin aamupalapöydässä vaikka siinä olisi vierivieritysten sata suomalaista turistia. Kuhan saisi edes istua jonkun ihmisen kanssa.

Gravityn suomalaiseen asiakaskuntaan uskon olleen syypäänä muutamat somehenkilöt, jotka ovat jokseenkin ahkeraan postanneet houkuttelevia kuvia valkoisista portaista, turkooseista altaista ja boheemista ulkosuihkusta. Itsehän etunenässä juurikin näiden somekuvien uhrina kävelin suoraan Gravityn respaan kuin hypnotisoituna. Enkä siis sano tätä pahalla – hieman huvittuneena kyllä, mutta hotellihan oli aivan ihana! Juuri sitä mitä odotinkin, ja vaikka siellä oli sattumoisin muutama suomineito- ja herra kanssani pulikoimassa samaisessa altaassa, niin mitäpä tuosta. Sehän on vain hauska sattuma.

Kaikista Balin hotelleista missä oltiin, niin tänne voisin tulla mieluisasti uudestaan. Hotellin tunnelma, sisustus, henkilökunta – kaikki toimi ja täällä oli ihana olla. Omistaja tuli juttelemaan, baarimikko pelasi meidän kanssa Yatzya (selvisi myöhemmin, että Arttu Mustonen ja Sabina Särkkä olivat pari kuukautta aiemmin lahjoittaneet hänelle oman Yatzynsa ja se oli kuulemma hänen vaimonsa lempipeli, jota he pelaavat aina yhdessä samalla kun katsovat auringonlaskua). Hotelli oli myös todella eco friendly ja allasbaarista sai isosta tonikasta ilmaiseksi pitaijalla liilaksi värjättyä raikasta makuvettä, jota tuli kuumina allaspäivinä tankattua litrakaupalla.

Ainut miinus, oli suppea aamupalavalikoima, mutta sitä kompensoi niin moni muu plussa, että annettakoon tuo anteeksi. 

Me maksoimme huoneesta 1 yö 70€ (low season)