Archives
 

15 maalis 2020

Posted at 16:06h in ASIA by
22 Likes

 

Puhutaanko välillä jostain muusta kuin koronasta? Palataan lomamaisemiin ja siellä sattuneisiin kommelluksiin, kohtaamisiin ja tekemisiin. Positiivisiin juttuihin.
Paljon on Balilta materiaalia takataskussa ja nyt kun on aikaa siitä tänne naputella, niin varautukaa vain – täältä tulee koko Bali vielä näppikselle puklattuna.

(Huomasin tämän 18x viimeisin -postauksen Saran blogista ja kopsasin sen tänne Baliversioksi muokattuna).

 

BALILLA:

Sarja jota katsoin: Love is Blind. Tätä oli hehkutettu/kauhisteltu sen verran somessa, että ajattelin sen viihdyttävän minua lennon ajan monta tuntia. Ja niinhän se viihdyttikin, mutta pakko myöntää, ettei tämä kyllä kiiku sarjasuosikkieni kärkisijoilla. Sinkkuja treffailemassa toisiaan kahden viikon ajan pienistä huoneista, niin etteivät he nää treffikumppaniaan ja lopulta kosivat näitä sokkona? Niin outoa 😀 

Ruoka jota söin: Nasi Gorengia tilattiin eniten ehkä kaikista annoksista. Nasi Goreng on kuin Indonesialainen pyttipannu, missä on sekaisin riisiä, kasviksia kananmuna ja esim. Kanaa. Toinen hyvä annos oli Gado gado – Indonesialainen kasviruoka maapähkinäkastikkeella.
Niin hyvää! Pitää tehdä näitä myös kotona.

Uni: Selätin jetlagin taidokkaasti ja nukuin todella hyvin miltei kaikki yöni Balilla (jos ei lasketa yhtä kostean kuumaa hyttyshyökkäys-yötä bambumajassa). Tämä tuntui Suomessa huonosti nukuttujen öiden jälkeen taivaalliselta.
En edes nähnyt tapani mukaan kovin kummallisia unia / painajaisia. 

Moka: Kun lähdimme siskoni kanssa ravintolasta ja olimme nousemassa skootterin selkään, pysäytti ohitse kulkenut mies meidät ja huomautti, että siskollani on kypärä väärin päin päässään.
Nauroin tunnin.

Biisi: Tracy Chapman – Across The Lines

Kohtaaminen: Gravity hotellissa on vain yksi aamiaispöytä jossa istuin ensimmäisenä tilaamassa aamiaista. Pian seuraani liittyi pariskunta. Kuulin heidän puhuvan suomea. Pian tuli toinen pariskunta ja hekin puhuivat suomea. Kolmantena tuli siskoni ja siinä me sitten näkötettiin kuusi toisilleen tuntematonta suomalaista samassa pikkuisen boutique -hotellin aamiaispöydässä Balilla.

 

 

Ostokset:
2x purkkia kookosvoita
1 x kahvipapuja Aleksille tuliaisena
1 x jääkaappimagneetti (Aleksi vaatii että joka reissulta pitää tuoda magneetti).
1x balilainen pieni bambusoitin (rauhoittava vempain. En voinut lopettaa sen pimputtamista kaupassa, joten raahasin sitten kotiin asti).
2 x kesämekkoa jotka ostin pienestä putiikista
1 x käsikoru (joka tummui heti ekan käyttökerran jälkeen. Olisi pitänyt jättää tämä ostamatta.
1 x hiuspanta

Meikki: En käyttänyt meikkiä Balilla kertaakaan. Ehkä saatoin joskus siistiä kulmat, mutta muuten mentiin täysin naturellina ja hiukset käkkärällä luonnonkiharalla.
Eniten lotrasin näillä purnukoilla: Origins GinZing SPF 40 Tinted kasvorasva & Be3 SPF 50+ aurinkosuojasuihke.

Leffa: Paluulennolla katsoin lentokeneessa Knives Out elokuvan. Tykkäsin siitä, mutta en ole ihan varma vaikuttiko mielipiteeseeni sen imdb:ssä saama 8,0 arvosana ja se että oli muutama viinilasillinen alla. 

Onnistuminen: Se, että en telonut itseäni, enkä kyyditsemiäni perheenjäseniä skootterilla ajaessa.

Herkku: Chilivoimaissi maissikärrystä ja banaaniletut. Miksi en osaa jäljitellä tätä Balin yleistä aamupalalettua Suomessa? Mikä on se salainen ainesosa?

Podcast: Hei Babyn Nata-jaksot olivat tosi mielenkiintoisia (olen todella innoissani Natan raskaudesta)
Myös Tuplakääk ja YesGirl podit oli Balilla korvilla.

 

 

Applikaatio: Balilainen Uber: GoJek.
Tällä appilla, jonka kautta voi tilata skootterikyydin, auton tai vaikka ruokaa ym tarvikkeita kaupasta. 

Treeni: Tein muutaman kerran Kayla Itsenesin SWEAT -applikaation pikatreenejä aamulla hotellimme terassilla,
kävin lenkeillä rannalla ja tein muutamia uintitreenejä altaassa, sekä kerran joogattiin auringonnousussa bambukatoksen alla. 

Vaate: Bikinit ja saronki, tai löysähkö useimmiten valkoinen hellemekko ja sandaalit.

Aktiviteetti: Koirien tuijottelu rannalla / Yatzyn pelaaminen uima-altaalla, lukeminen ja lojuminen hieronnoissa.

Kirja: Kissani Jugoslavia jäi reissussa lukmistani kirjoista päällimmäisenä mieleen. Pajtim Statovcin esikoisromaani Kissani Jugoslavia kertoo Suomeen päätyvän albaaniperheen tarinan. Kirjan rakenne on kiehtova, se on taitavasti kirjoitettu, mutta samalla omaperäinen ja haastaa lukijaa käyttämään omaa tulkintaansa.
Kyllä, olin aluksi aivan pihalla, että mikä ihmeen puhuva kissa?

 

 

Tags:
Print page
22 Likes

13 maalis 2020

Posted at 10:45h in ASIA by
18 Likes

 

Korona. Missä se ei näkyisi? Eilisen jälkeen varsinkin täällä Suomessa, kun koronakaranteeniin valmistautuvat korjasivat meidänkin lähikaupasta vessapaperit, käsisaippuat ja purkkitonnikalat. Hyllyillä näkyi kuulemma vain tyhjiä pahvipakkauksia ja kassajonot kiemurtelivat miltei kilometrikaupalla. Tuntui oudolta tulla takaisin kotiin tähän kaikkeen. Ja varsinkin matkustaa koko päivä tuona käänteentekevänä torstaina, kun rajoja alettiin sulkea, rajoituksia alkoi tulla viuhaa vauhtia ja media tuputti klikkiotsikoita siihen tahtiin, että teki mieli vain transportata itsensä ajatuksenvoimalla omaan sänkyyn peiton alle piiloon tätä kaikkea.
Rsitiriitaiset fiilikset. Koronahysteriaa lietsotaan liikaa, mutta samalla on hyvä, että olemme mahdollisimman tietoisia ja yhdessä estämme tilannetta pahenemasta.

Balilla Koronasta ei juuri puhuttu. Käsidesiä vilkkui enemmän ihmisten kourassa, mutta vessapaperia riitti kaupoissa. Toisaalta tilanne eskaloitui niin nopeasti täällä Suomessa, että varmasti sielläkin asenne voi olla piakkoin muuttumassa.

Reissuni aikana kuulin vain kerran puhuttavan Koronasta. Nusa Lembonganin hotellityöntekijä kertoi, että uskoo viruksen takia asiakkaita olevan nyt vähemmän. Pelkäsi myös töidensä puolesta. Jos tilanne pahenee eikä kukaan enää matkusta, ei hänellä ole työpaikkaa mihin tulla. 
Tottakai se pistää miettimään miten laajasti virus tulee vaikuttamaan kaikkeen. Työpaikkoihin, turismiin, terveydenhuollon resursseihin. Talouteen kaikkialla.  (Ihmisten terveys nyt kuitenkin prioriteettina🙏🏼).

 

 

Matkustaessa lentokoneessa / lentokentillä Korona näkyi kaikkialla.

• Minne ikinä katsoitkaan, näit jonkun hierovan käsidesiä kämmeniinsä. Kerran näin muutaman miehen kaatavan pienestä vodkapullosta viinaa käsiinsä ja desinfioivan kämmenensä alkoholilla. Että jos käsidesi loppuu, niin ei muuta kuin viinakaapille.

• Lentokenttien vessoissa ihmiset viettivät tupla-ajan lavuaarien luona ja ovia avattiin kyynerpäätaktiikalla. 

• Desinfiointipisteitä ja ohjeistuksia oli ripoteltuna ympäri kenttiä. Käsidesit isoissa laareissa kaupan paraatipaikoilla.

• Ihmiset eivät uskaltaneet yskiä, ja kun yskivät tekivät sen mahdollisimman hiljaa, pää miltei kainaloon asti kaivautuneena. 

• Työntekijöillä oli kumihanskat ja hengityssuojaimet. Matkustajilla enimmäkseen naamamaskeja. Näin myös muutamia kokosuojapukuja. 

• Ennen passintarkastusta käveltiin lämpökameroiden ohitse. Tällä seulottiin mahdollisia virustartuntoja. 

• Koneessa täytettiin locator card  -lomake.  Oletko ollut riskialueilla? -kysytään passintarkastuksessa ja erilaisissa lappusissa. 

• Lentokentillä oli hiljaista ja yllättävän autiota. Ihmiset tuijotivat uutisia, kännyköitään tai supisivat hiljaa. Ilmassa oli aistittavissa oudonlaista odotusta. Kuvittelinko vain vai oliko koko kentältä kadonnut se nauru ja puheensorina mikä oli ennen täynnä tulevan matkan intoa?

• Kuinkakohan monella on mennyt matkasuunnitelmat uusiksi ja lomat peruuntuneet?
Lähtevien lentojen taululla luki todella usean lennon kohdalla cancelled – eli luultavasti aika monella.

• Oma työmatkani Espanjaan peruttiin ja kaikkien ystäväni loma/työmatkat jää myös nyt lähiaikoina reissaamatta.

 

 

Avaan kännykästä uutiset viimeisen kerran ennen koneen nousua. Siellä kerrotaan, että ei suositella ulkomaanmatkoja, yleisötapahtumia, kokoontumisia, harrastamista. WhatsApp-ryhmät laulavat: ystävät kertovat kuntosalien sulkeneen ovensa, lähettävät kuvaviestejä tyhjistä kaupanhyllyistä ja pohtivat voiko käyttää enää edes metroa.
Sähköpostini kilisee viesteistä. Niissä perutaan tulevia tapaamisia, tapahtumia ja työmatkoja. Yhdessä kysytään haluanko yhteistyöhön hengityssuojaimia välittävän firman kanssa. 

Kaivan sadannen kerran käsidesin laukustani. Levitän sitä kämmeniini ja olen helpottunut, että olen kohta kotona.

 

Tags:
Print page
18 Likes

03 maalis 2020

Posted at 17:35h in ASIA by
30 Likes

 

Miltei viikko reissua jo takana ja täällä loikoillaan jo toisen majoituksen sängyssä, mutta ennen kuin aloitan Balitarinat kunnolla, niin ajattelin laittaa postausta tästä meidän Ubudin Villasta. Se keräsi niin paljon kyselyitä Instagramin puolella, että ansaitsee kai ihan oman postauksensa. 

Löysin villan ensin AirBnb sivuilta, mutta onneksi ennen varausta tsekkasin vielä löytyisikö samaa villaa myös muilta sivuilta. Nimittäin löytyihän se Agodan sivuilta (nimellä Villa Tirta Padi 3) ja paljon halvemmalla. Agodalla oli jokin tarjous juuri menossa ja samainen villa oli varattavissa sieltä jopa muutaman satasen edullisemmalla hinnalla.
Jes! (Olen kunnon majoitustarjoushaukka). Lopulta hintaa tuli viidelle yölle n. 800€ mikä ei ollut kuuden hengen kesken jaettuna lopulta kovin paljoa. (Viisi yötä per tyyppi n. 133 euroa). 

Villa ei ollut ihan Ubudin keskustassa, mutta lähellä sitä. Kävellen sai tarpoa 15-30 minuuttia – riippuen siitä, mitä pitää Ubudin keskustana, mutta kymmenessä minuutissa pääsi jo vilkkaammalle kadulle, missä oli kauppoja, hierontapaikkoja, kahviloita, sekä ravintoloita.
Toki skootterilla matka olisi taittunut kätevämmin, mutta vain minä ja siskoni poikaystävä osataan ajaa skoottereita, joten kahdella mopedilla ei ihan kuusihenkistä porukkaa kuskailla. 

Enimmäkseen siis käveltiin. Ja se oli ihanaa. Tykkäsin tutkia itselleni uusia Ubudin kujia ja syödä hieman syrjäisemmissä ravintoloissa. Aamiaispaikkaa ei myöskään tarvinnut erikseen metskata, nimittäin villaan tultiin tekemään joka aamu aamupala. Tämä on hyvin yleinen käytäntö useammassa villassa ja vaikka aluksi ajattelin, että tuntuu hassulta jos henkilökuntaa pyöri aamulla keittiössämme kokkailemassa, siihen tottui jo heti ensimmäisenä aamuna. Nämä tyypit oli todella mukavia ja rentoja. Läheteltiin whatsapp-viestejä milloin mistäkin aamupalatoiveista, kuljetuksista ja unohdetuista avaimista. (Balilla kaikki toimii Whatsappilla).

Myöskin itse villa oli oikein toimiva. Kolme makuuhuonetta, missä jokaisessa oma vessa, maisemat riisipellolle, olohuone, mukavat sängyt, keittiö, uima-allas ja ulkosuihku.

Vuokraisinko uudestaan? Luultavasti en 🙂 Vaikka villassa ei ollut mitään vikaa, niin se ei myöskään ollut voittamaton majoitusvaihtoehto, jonne olisi ihan pakko palata –  ja sen lähikujat tuli viidessä päivässä niin hyvin koluttua, että seuraavan kerran ottaisin villan uusista maisemista.

 

Nyt ollaan Lembonganilla ja puolestaan ihan erilaisessa rantahotelli majoituksessa. Haluatteko lisää reissulta majoituspostauksia vai skipataanko ne jatkossa? 🙂

Print page
30 Likes