Täällä ollaan puolessa välissä jouluvalmisteluja. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että kokkailu kannattaa aloitta jo pari päivää aiemmin. Ihan vaikka olisikin pieni porukka vieraina. Ei tarvitse sitten viime minuuteilla olla pää lanttulaatikossa, oikea käsi pilkkomassa rosolliin punajuuria ja vasen hämmentämässä glögiä kattilassa samaisella sekunnilla kun vieraat pimpottavat ovikelloa.

Yllättävän hyvin vältin tämän häslingin vaikka vielä perjantaina meininki näytti olevan ihan kaikkea muuta. En ollut hoitanut mitään. En edes lahjoja. 

 

Nyt on:

Uusi joulukuusi check
Edellinen ehti kupsahtaa jo viikko ennen aattoa.

Astiasto check
Minulla oli visio kattauksesta vanhoilla kultareunaisilla Arabia-astioilla ja onneksi löysin ne (ihanan Didemin) vikkaamana antiikkikaupasta.

Siivous check
Myönnän tässä käytin apuja ja nyt on koko huusholli lattiasta kattoon siivottuna ja kaapit järjestettyinä.

Lahjat check
Hoidettu todella viimetingassa, mutta onneksi löysin kaikille mielestäni aika hyvät lahjat. Enimmäkseen mennään aineettomilla lahjoilla tänä vuonna.

Bataattilaatikko check
Laatikot voi hyvin valmistaa hyvissä ajoin ja bataattilaatikko odotteleekin jo jääkaapissa. Tänään teen myös jälkiruokia ja muutamia salaatteja.

Someton joulu – ei niin check
Uumoilin aiemmin täysin sometonta joulua, mutta tajusin, että olen yksin aattona klo 19 asti täällä kotona kokkailemassa ennen kuin perheeni tulee paikalle. Jos minun tekee mieli avata puhelin niin sitten avaan 😀 Pidetään puhelin mieluummin kiinni sitten 25-26 päivä 🙂

 

 

Eiköhän se ollut siinä. Ei siis muuta kuin takaisin köökin puolelle, lasiin glögiä, joululaulut päälle ja kauha kouraan.

Ihanaa ja rauhallista joulua <3

 

 

Coat – Nelly
Sweater – Monki
Jeans – Levi’s
Shoes – Zalando 
Bag – Chanel
Photos: Mona Salminen

Tapahtuipa kerran (eli eilen) paluumatkallamme kotiin Tallinnasta..

 

”20 minuuttia ennen laivan lähtöä pitää olla satamassa” sanoo tiukasti satamavartia kun pyllähdetään paikalle 15 minuuttia ennen laivan lähtöä. 

Ei auttanut puhuminen, eikä se että syytettiin taksikuskia. Lipputiskillä on toinenkin laivasta myöhästynyt porukka. Kolme naista jotka olivat meitäkin enemmän tukalassa tilanteessa. Naisilla oli ilmeisesti hytti laivasta ja kaikki tavarat kotiavaimista vaatteisiin siellä hytissä nyt seilailemassa kohti Helsinkiä ilman omistajia. 

Meillä oli sentään tavarat mukana, eikä siinä auttanut muu kuin alkaa selvitellä pääsemmekö jollain toisella laivalla kotiin vielä samaisena iltana.

 

Tiesinhän minä, että satamissa ollaan tiukkoja näiden laivaannousu-aikojen kanssa. Lipussakin jo lukee, että maihinnousu päättyy 30 minuttia ennen laivan lähtöä, joten nyt tulee se ”syytämme taksikuskia” -kohta. Olisimme nimittäin olleet ajoissa, ellei uberkuskimme olisi ollut ihan hukassa. Sen sijaan, että hän olisi jättänyt meidät terminaalin pääovien eteen, kuski ajoikin meidät suoraan sinne laivaan autolla menevien autokaistalle ja tuosta pikkumutkasta koituikin pikkasen enemmän harmia. Katsokaas kun laivasta oli samaan aikaan juuri tyhjentynyt lastillinen Tallinnaan matkaavien autoja ja uberin uukkarin jälkeen nehän kaikki olivat nyt siinä jonossa ennen meitä jonottamassa poispääsyä tuolta aitokaista-alueelta. Siinä sitten kökittiin ja kirottiin etanavauhtia liikkuvaa jonoa lähemmäs kaksikymmentä minuuttia. 

Kun pääsimme pois pahimmasta jonosta, turhautuneisuutemme on selvästi tarttunut kuskiin ja yht’äkkiä auto pinkaisee ihan Gran Turismo -vauhtia täysiä päin punaisia, kääntyy pyörätielle ja ajaa pitkän pätkän pyörätietä pitkin satamaan, vaikka ihan normi autotiellä olisi ollut hyvin tilaa. Kun kuski kääntyy pois pyörätieltä ottaa auton pohja todella kovalla kolauksela kiini pyörätien reunakiveen ja kuski päästää suustaan liudan virolaisia kirosanoja.

Tyssäämme siihen. Me kaivamme laukkumme takakontista, kuski jää auton alle kumartuneena kiroamaan kolhiintunutta autoa ja me juoksemme täysiä satmaan kuulemaan tuomiomme siitä ettemme todellakaan saa enää laivaan nousta. Kaivan puhelimeni katsoaksekseni muiden laivojen aikatauluja ja näytölle pingahtaan uber-appin pyyntö arvoida matka. Naurahdan ja näpyttelen yhden tähden. Pahoittelut vaan kuski, mutta nyt ei mennyt ihan nappiin tämä matka.  

 

 

Onneksi toisesta satamasta lähti vielä Helsinkiin laiva vaikka oli jo myöhäinen ilta. Ei muuta kun uudet liput ostoskoriin ja uusi taksi kohti toista satamaa. Uudelle kuskille kerroimme että emme halua autokaistalle, vaan ihan vain jalankulkijoille tarkoitetun lähtöaulan ovien eteen.

 

 

Coat – KappAhl
Sweater – Monki
Skirt – Zara
Shoes – Zalando
Bag – Celine

Suitcase- Samsonite
Photos: Mona Salminen

Tags:

 

Eilen keinuttiin Mariannan kanssa joululauluja tunnelmallisesti kailottavan Tallink superstarin kyydillä kohti Viroa ja erään tv-tuotannon kuvauksia.

Ja älkää pelästykö, kyseessä ei ollut mikään bloggaajat Tallinnassa reality tv-ohjelma. Pyörimme vain tavallaan ”taustalla”, mutta koska kyseistä pläjäystä saa vielä odottaa tv: stä,, pitää tietenkin olla  hissunkissun koko prokkiksesta ja juonipaljastuksista.

 

Itse kuvauksien lisäksi meillä ei ollut muuta ohjelmaa, joten muutaman tunnin jälkeen homman ollessa purkissa, olimme vapaita nauttimaan Tallinnasta, tai tekemään kuten minä– ottamaan kaiken irti uudesta Hilton park hotellista.

Rakastan hotelleja. Varsinkin isoja. Olin varustautunut uima -ja salikamppein koluamaan läpikotaisin uuden hotellituttavan tarjonnan, enkä tosiaan turhaan.

Miettikää nyt – kuinka ihanaa on aloittaa aamu juoksumatolla tuijotellen harmaana ikkunoista avautuvaa Tallinnan aamua? Syödä sen jälkeen kattava aamupala hotellin aamupalabuffetista ja päättää aamu hotellin spassa köllötellen höyrysaunassa ja kroolaten tyhjässä altaassa?

Eikä unohdeta sitä että voi laskea itselleen illalla vaahtokylvyn, ottaa minibaarista ylihintaisen twix-suklaapatukan ja syödä sitä suihkumyssy päässä samalla kun laulaa täysiä lempikappaleitaan kaakelit kaikuen ja puhelin melkein vaahtoon tippuen.

 

Kirjautuessamme ulos, oli vielä hetki aikaa käydä vanhassa kaupungissa ja missä muuallakaan, kuin lounaalla suosikissani Leib Resto & Aed –ravintolassa.  Ah, syömäni kasvisannos oli suussa sulava ja sen verran mitä kehtasin Mariannan kuhasta haarukoida niin täysin nappisuoritus oli kalankin osalta.

Kiitos Tallinna, olit harmaasta kelistä huolimatta jälleen oikein mukava. 

 

 

Photos of me: Mariannan