Ikkunasta porottava aurinko pakottaa ulos kotitoimistolta.

 

Ostan Lidilistä mukaan moneen eri muoviin pakatun valmissalaatin ja tungen sen kangaskassiini kirjan seuraksi ajatellen, ettei se siellä ainakaan aukea. Tämänkö takia salaatti on pakattu kolmella eri muovikerroksella?

Matkalla rantaan, näen Mokomarketin avanneen ovensa. Tai ehkä se on ollut aiemminkin jo auki, mutta en ole osannut huomata. Olen huomaamattani asennoitunut siihen, että kaikki on kiinni näinä aikoina.

Vaikka kangaskassissa on jo lounaaksi varattu Lidilin lohisalaatti, en voi vastustaan Mokon liitutaulukylttiin kirjoitettua lounasannoksia. Siitähän on niin kauan kun olen syönyt kunnon kahvilasalaattia. Marssin sisään ja uskottelen itselleni, että ansaitsen sen.
Syön lohisalaatin lounaaksi sitten huomenna.

 


Kaksi eri salaattia kassissani kävelen rantakallioille, jossa istuu tiistaipäiväksi yllättävän paljon ihmisiä. Olen iloinen, että lempipaikkani on kuitenkin vapaana. 

Riisun takin ja lopulta hupparinkin. On paljon lämpimämpi kuin Forecan ennustamat 13 astetta.
Kangaskassissa Mokomarketin salaatti on auennut ja osa täytteistä valunut ei auenneen Lidlin salaatin päälle. Tämän siitä saa kun ahnehtii lounaiden kanssa. Uusi salaattini on kömmellyksestä huolimatta erittäin hyvä valinta, punajuuri ja vuohenjuusto maistuvat ihanalta.
Syödessä pohdin, kuinka nyt olisi hyvä hetki lounastaa ystävän kanssa – kun on kahdet eväätkin valmiina, mutta samalla tajuan, että haluan olla yksin. Mietin onko se vähän outoa aikana, jolloin kuitenkin ikävöin ystävieni enemmän kuin miltei mitään muuta.
Introverttiydelleni ei varmasti tee hyvää tämä korona-aika. 

 

Kuvat eivät liity tapaukseen, mutta meri taustalla on sama.

 

Syön salaatin, luen kirjani melkein loppuun, tuijotan merta ja otan muutaman kuvan kalliosta vain tajutakseni, ettei kuvassa mitenkään välity oikea tunnelma. Tarkkailen ihmisiä. Vasemmalla puolellani pieni valkoinen villakoirapentu tutkailee kalliota. Mietin, että joku päivä minäkin tulen tänne koiranpentuni kanssa. Oikealla puolella mies kuvaa järjestelmäkameralla naista, joka hyppii paljain jaloin kiveltä kivelle sinisessä mekossa ja näyttää kauniilta.

Kun lopulta nousen, tajuan kuinka peppuni on puutunut ja olkapäässä näkyy urheilutopin rusketusraita. Olen istunut kalliolla vahingossa miltei kaksi tuntia ja oloni on niin rentoutunut, että koko matkan kotiin, minulla on sellainen outo onnellinen virne naamalla.

 

 

Pitkät parisuhteet ja pienet ärsyttävät asiat. Nämä kulkevat luultavasti enemmän käsikädessä kuin itse pariskunta. En tiedä teistä, mutta meillä ainakin usein huomautellaan samoista asioista. Ei näistä riitaa aikaiseksi saada, mutta pientä turhautumista ja humoristista väittelynjuurta jos ei muuta.

 

 

Kännykkä pois sängystä

”Se voi syttyä vaikka palamaan” -lauseen olen kuullut ehkä 857693 kertaa. (Kännykkä syttynyt palamaan 0 kertaa). Hauskinta tässä on, että en koskaan edes pidä kännykkää yön aikana sängyllä. Hetken se saattaa loikoilla kanssani tai eksyä tyynyn alle, mutta yöt se on lentokonetilassa pöydällä. 

Ainiin – lentokonetila öisin on myös mieheni vaatimuksia. 

 

Selkä suorana

Olen useasti kumartunut läppärini ylle mitä eriskummallisimmissa kiemuroissa. Ennen mieheni tokaisi möreästi jotain sen tyyppistä kuin ”ryhti” (tunsin itseni ihan alokaskokelaaksi), mutta ilmeisesti ärsyyntyneistä tuhahduksistani vinkin ottaneena, hän ei enää käytä sanoja, vaan kävelee vain ohi, ottaa hartioista kiinni, suoristaa selkäni ja kävelee pois. 

 

Älä kävele niin nopeesti!

Harpon kuulemma aina askeleen edellä. (Minun mielestäni mies taas on vähän löntystelijä). Minulla olisi ollut tähän loistava ratkaisu. Lämpimällä säällä voidaan löntystellä, kylmällä kipittää. 

 

Sälekaihtimet

Sälekaihtimet pitää aina kääntää yöksi ylöspäin. Ymmärrän tämän kesäaikaan, kun valo tunkeutuu miltei talon rakenteista läpi, mutta eihän talvella huomaa mitään eroa. On niin saakelin pimeää, oli sälekaihtimet missä asennossa tahansa.

 

Aluslakanan petaaminen

Meidän klassikko. Siinä aluslakanassa kun on jonkinlainen ihan oma kiristystekniikkalajinsa. Joskus esitän, että osaan sen, joskus esitän että en. Riippuu olenko vaihtamassa lakanoita yksin vai mieheni kanssa. 

 

Pesuvuoron varaaminen

Mieheni pesee pyykkiä ihan pesulatahdilla. Yritä siinä nyt sitten pyykätä kun pesurumpu pyörittää toisen treenikamoja seitsemänä päivänä viikossa. Tästä syystä olenkin alkanut varailemaan pesuvuoroa. ”Mun pitää pestä tänään sit hei pyykkiä” on lause jonka kuulee mun suusta useasti, mutta se saattaa oikeasti tarkoittaa myös että ”haluaisin pestä pyykkiä, mutta en tiedä milloin ehdin, joten pyykkikone on varattu mulle seuraavat kolme päivää, tai muuten suutun kun mulla ei ole enää pikkareita”. 

Ja sitten kun viimein pesen, unohdan aina ottaa kuivaustelineen seinän ja pesukoneen välisestä kolosta, missä se pesukoneen linkoessa tärisee ja kolisee vasten seinää pitäen järjetöntä mekkalaa (jota en itse jostain syystä ikinä kuitenkaan huomaa).

Tämä saattaa ymmärrettävästi aiheuttaa lievää ärsytystä toisessa osapuolessa.

 

 

Millaisista arjen pikkuasioista teille huomautellaan parisuhteessa? 🙂

 

Tags:

 

Kirjoitusinpiraation puutteessa on kysymyslistojen kopioiminen toisten blogeista (kiitos Hanna) paras oljenkorsi mihin tarttua 🙂

 

 

Unohtumattomin naamiaisasusi?
Hyvä kysymys näin Halloweenin alla. Mieleenpainuvimmat asuni ovat varmasti olleet Lara Croft
(Halloweenistani Tomb Raiderina voit lukea täältä),
sekä muutama vuosi sitten Break the Internet: Kim Kardashian shamppanjasuihkun alla Paper lehden kannessa.
(Lue Kim postaus täältä).
Fun fact: Postasin tästä asusta kuvan Instagramiin ja seuraavana päivänä löysin kuvani Kimin applikaatiosta ”parhaat kim -asut” listalta.

 

Eniten käyttämäsi some-verkosto?
Instagram. Ehdottomasti. Välillä tosin tekisi mieli sulkea koko sovellus vaikka viikoksi 🙂 olla hetki ilman.

 

Vuodenaika, josta pidät eniten?
Hassua miten aikuistuessa oppii arvostamaan kaikkia niitä upeita vuodenaikoja joita meillä on. Tällä hetkellä ehkä kevät / alkukesä on suosikkini. Rakastan sitä fiilistä kun puut alkavat kukkia, kaduille ilmestyy terassipöytiä ja voi ensimmäisiä kertoja kulkea ilman takkia.

 

Jos sinun tulisi valita ranta tai vuoret, kumman nyt valitsisit?
Tämä on vaikea. Rakastan vuoria, mutta rauhoitun rannan läheisyydessä.
Pakko kuitenkin kai sanoa ranta.

 

Mitä osaat pelata todella taitavasti?
No sanotaan nyt näin, että en loista kovinkaan missään urheilullisessa pelissä, mutta jos tullaan seurapeleihin, niin olen niissä ihan omaa luokkaani! Rakastan pelata pelejä, keksiä pelejä ja heittäytyä niihin mukaan kunnolla. Olen myös hyvä häviäjä, enkä ota pelejä niin vakavasti.

 

Millaisesta juustosta pidän?
Miten tähän voisi valita vain yhden? Voisin syödä koko juustotiskin! Kaikenlaiset juustot käy kovasta pehmeään ja miedosta vahvaan.

 

Tavoite, jonka haluat saavuttaa elinaikanasi?
Haluaisin tavoittaa mielenrauhan, olla hyvä ihminen ja auttaa muita. Luoda jotain omaa ja olla todella hyvä siinä. 

 

 

Kuinka monessa kaupungissa olen asunut?
Ehkä kolmessa? Helsinki, Espooo, Salo? Enimmäkseen muutimme kun olin pieni. Aikuisiän olen asunut aina Espoo/ Helsinki alueella.

 

Mitä kieltä toivoisit osaavasti puhua?
Ranskaa ja Espanjaa. Ruotsia paljon paremmin 🙂

 

Mitä et siedä?
Siedän paljon, mutta väkivaltaa en missään muodossa. Se taas mikä ihmisissä ärsyttää on pitkäjaksoinen aikaansaamattomuus, negatiivisuus ja ylimielisyys. Jokainen meistä saa aika pitkälti päättää millaisen taulun päivästään maalaa ja mielestäni sen kannattaa olla sellainen jota voi katsoa ja esitellä ilolla, sekä ylpeydellä.

 

Jos käsilläni on tunti vapaa-aikaa, mihin käytät sen?
Luultavasti urheiluun. Kuntosaliin, lenkkipolkuun. Ehkä tv:n katsomiseen, kirjaan, töihin tai (aivan liian usein) netin selailuun.
Yksi mihin en sitä varmasti käytä on nukkuminen. Olen surkea ottamaan päikkäreitä.


Suosikkirutiinisi?

Olen alkanut rakastaa arki-aamuja. Nousen viimeistään seitsemältä, otan pikasuihkun, puen vaatteet ja kävelen alakerran kahvilaan hakemaan aamupalaa mukaan toimistolle. On ihanaa kävellä pimeällä kadulla toimistolle, olla ensimmäinen paikalla. Sytyttää valot, siemailla kahvia ja avata läppäri kaikessa rauhassa.
Parempi rutiini on vielä silloin jos jaksan käydä ennen toimistoa salilla tai pikaisesti lenkkipolulla.

 

Mistä tulet ylivilkkaaksi?
Ystävien seurassa kun olen innoissani jostain. Harvemmin kuitenkaan olen kovin ylivilkas, ehkä enemmänkin hilltty nautiskelija 😀 

 

 

Valitsetko mielummin tekstiviestin vai puhelun?
Kamalaa sanoa, mutta ehkä tekstiviestin. Tottakai on ihanaa soittaa puhelu esim. Ystävälleni Etelä-Afrikkaan, mutta 90% keskusteluista käydään nykyään tekstareiden kautta. Poikaystävän kanssa tosin puhun paljon mieluummin puhelimessa.

 

Arvokkain aarteesi?
Materiassa? Tällä hetkellä ensimmäisenä tuli mieleen kihlasormukseni. Ihan vain sen takia, että se symbolisoi paljon ja sitä katsoessa tulee hyvä mieli.

 

Mikä oli viimeisin vieraalla kielellä tekemäsi virhe?
Haha, näitä on useita! Olen todella huono kirjoittamaan kiireessä englantia (minkä takia en sitä usein käytäkään esim. Instagram-stooreissa). Viimeisin mikä tulee mieleen on kun kirjoitin kuvatekstiksi proseccon sijasta brosecco. Tämä oli juuri niitä kiiretilanteita (ja ehkä liian monta b-proseccoa alla) kun Kreikassa ystävieni häiden jälkeisenä päivänä naputtelin Instagramiin kuvatekstiä samaan aikaan kun teimme kaoottista lähtöä rannalta.

 

Mikä on sinulle parasta terapiaa?
Urheilu, ystävät, viini ja pitkät keskustelut. Mökki tai koti-illat poikaystävän kanssa. Pitkät kävelylenkit yksin.

 

Jos voisit olla fiktiivinen hahmo, mikä olisit?
Tähän on todella vaikea vastata. En saa mieleeni yhtäkään sopivaa.
Saa kommentoida jos keksitte jonkun minua kuvaavan hahmon : )

 

Minne haluaisit matkustaa?
Japaniin. Ruokalomalle.

 

Missä tapasit puolisosi?
Virtuaalisesti Tinderissä. Livenä Eerikinkadulla.
Meidän tapaamistarinan voi lukea täältä. 🙂

 

 

Bleiseri: Samsoe & Samsoe
Mekko: MaxMara
Kengät: Bianca Di
Kuvat: Mona Salminen