Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Finagon kanssa.

 

Sain muutama päivä sitten kommenttiboksiini kommentin, jossa kommentoija halusi tietää puhuessani työkiireistä, että mitä konkreettisesti niillä tarkoitan? Ainakaan blogin välityksellä nuo kiireet kun eivät varsinaisesti kuulemma paista läpi. Lähinnä vaikuttaa siltä, että elämäni on yhtä lomamatkaa ja kahviloissa/ravintoloissa istumista, satunnaista treenausta ja kauneudenhoitoa.

Vastasin, että ymmärrän täysin. Vastasin myös sen, mitä olen vastannut lukuisia kertoja aiemmin. Se mikä näkyy somessa, on vain pintaraapaisu arjesta ja siitä sisällöntuottajan työkuvasta – joka on uskokaa pois, itsellenikin välillä vähän vaikeasti hamotettavissa. (P.s bloggaajien ehkä eniten viljelemä puolustus-sana on pintaraapaisu).
Ymmärsin kommentin täysin, enkä ottanut sitä mitenkään pahalla. ”Bloggaajia” on myös hyvin montaa erilaista. Osa pyörittää isompaa palettia useaan eri kanavaan, osalla se ei vie niin paljoa aikaa. Joku on ehkä saattanut ulkoistaa töitään, toinen taas kirjoittelee enemmän harrastepohjalta. Lupasin avata tätä aihetta hieman enemmän omalta kohdaltani, joten täältä tulee kokonainen postaus aiheesta.

 

 

Tämän tiedän. Olen täyspäiväinen yksinyrittäjä. Modernisti sanottuna. Läppäriyrittäjä. Tietenkään en päivitä jokaisesta kampanjasuunnitelmasta, kuvauksesta, myyntityöstä, tuotestailauksesta, suunnittelusta, tarjouksesta, tulosten raportoinnista, palaverista, asiakastapaamisesta, kirjoituksesta, editoinnista ja kirjanpidosta (thank god for Finago Solo – tästä enemmänpostauksen lopussa) kuvia, mutta tämä kaikki pyörii työarjessa ja yksinyrittäjä vastaa tästä kaikesta tietenkin yksin.
Myy, markkinoi, järjestelee, johtaa, verkostoituu, budjetoi, laskelmoi, tuumaa, tuskailee, tai ehkä toisinaan taputtaa käsiään yhteen onnistuneesta prokkiksesta.

Välillä istun toimistolla tuntitolkulla, välillä juoksen ympäriinsä tapahtumissa tai kuvauksissa. Toisinaan kokkailen ruokapalstaa kotona, tai tuotan sisältöä eri yritysten somekanaviin, tai omiini. Joskus istun kotona lattialla sormi suussa, miettien mitä hittoa olen tekemässä. Välillä saatan olla kuvauskeikalla tai mukana järjestämässä vaikuttajatapahtumia. Joskus otan vapauden lomailla, tai voin aikataulun salliessa käydä vaikka keskellä päivää salilla, mutta useimmiten työajat yrittäjillä (ainakin kaltaisillani) venyvät pitkiksi ja vapaa-aikaa on vaikea hahmottaa. Laskin tätä postausta varten, että tällä viikolla työtunteja kertyi lähemmäs 70 tuntia.

Mutta toisaalta. Edellisellä viikolla pystyin olla muutaman päivän lomalla ja tässä työssä onkin myös lukemattomasti muita plussia ja etuja. En halua kuulostaa siltä, että yritän kuulostaa muka kiireiseltä. Todistella. Vaikka itse saan päättää työajoistani, on minulle annetuilla projekteilla, kuvauksilla ja yhteistyökampanjoilla asiakkaan puolelta omat aikataulunsa. Usein erilaisia prokkiksia on samaan aikaan useita ja ne kaikki yhdessä luovat työkasan, johon kuuluu eri osa-alueita ja kiireiset aikataulunsa. Toisinaan on taas vähemmän juttuja työn alla ja silloin voi näpytellä läppäriään löysemmillä ranteilla.
En koe työni olevan minulle rankkaa. Ehkä henkisesti toisinaan, mutta jokainen päivä on erilainen ja en olisi tässä, jos en pitäisi siitä mitä teen.

 

 

Kun lähdin yrittäjäksi, olin paniikissa. Pelkäsin, että en ymmärrä mistään mitään, enkä aluksi ymmärtänytkään. Minulle piti näyttää kädestä pitäen kuinka laskutetaan, selittää, että mitkä ihmeen alvit, ennakkoverot ja yelit. Miten selvitä ylipäätänsä kirjanpidosta. Silloin kun aloitin, ei ollut moniakaan ohjelmia, sovelluksia ja yrittäjän apukeinoja. Tai ehkä oli, mutta ne eivät ainakaan olleet meikäläisen tiedossa. Kiikutin kuitit kirjekuoressa kirjanpitäjälle ja raapustin käsin autossa kilometrivihkoa. En ollut kuullutkaan verkkolaskutuksesta, vaan väänsin joka kerta Excelissä uuden laskupohjan.
Nykyään kaikki on paljon helmpompaa. P a l j o n helpompaa. 

 

Tällä hetkellä käytän Finago Solo -ohjelmaa, joka on (saanen rehellisesti väittää) yksinkertaisin ja helpoin kirjanpito- ja laskutusohjelma pienyritykselle verkossa. Siinä on kaikki kätevästi samassa.
Finago Solon avulla saa hoidettua myynnit, vastaanotettua ja maksettua ostolaskut sekä kuvattua kuitit. Kirjanpitäjälle aineistot siirtyvät alustavasti käsiteltyinä kirjanpitäjän omaan Procountor-ympäristöön.

Homma on paljon selkeämpää ja tehokkaampaa. Parasta on, että pysyt koko ajan kartalla mitä olet laskuttanut, milloin maksut on suoritettu, mitä maksuja on lähtenyt firman tililtä ja puuttuuko niistä kuitteja. Kaikki tämä toimii kätevästi myös mobiilissa. Ei muuta kuin kuva kuitista ja eteenpäin. Myös asiakasrekisterin avulla laskun lähetys sujuu vain muutamalla klikkauksella 🙂
Nyt kun säästäminen ja sijoittaminen on alkanut kiinnostaa enemmän, tykkään olla todella kartalla kaikista menoista ja kuluista. Hallita järkevämmin koko tätä palettia.
Lue lisää Finago Solosta TÄÄLTÄ.

 

 

 

Oletteko huomanneet. Suomalaisilla on edelleen yllättävän syvään juurtunut mielikuva siitä, että normaali työaika on kahdeksasta neljään ja viikonloput ollaan vapaalla, mutta totuushan on, että työelämä on kovassa muutoksessa ja digitalisaatio luo vaihtoehtoja. 

Minä hyppäsin tähän kelkkaan ja nautin digitalisaation tuomista eduista luomalla itselleen vapaamman tavan tehdä töitä. Moni on ihmetellyt kulkemaani polkua, mutta juuri tämä polku on pitänyt minun mielenkiintoni yllä ja kuljen sitä paraikaa hymyssä suin ja innokkaana. Sisältömarkkinointi on ollut kovassa kasvussa ja uskon sen olevan myös jatkossa, mutta en väitä tietäväni tarkalleen tulevaisuudensuunnitelmia. Ala muuttuu koko ajan, niin muutun minäkin. Varmasti haluan oppia enemmän, kouluttautua. En missään nimessä jäädä paikoilleni tallaamaan. Kehittyminen ja kokemuksien ahmiminen tuo ainakin itselleni suurinta nautintoa.

 

Nyt haluaisinkin kysyä teiltä. Oletteko te työssänne onnellisia? 🙂 

 

 

Tags:

 

Huomasin blogeja selaillessani (lähinnä ulkomaalaisia), ettei minulla ole hajuakaan mitä heille kuuluu, missä maassa he ovat, tai mitä uutta heidän elämässään tapahtuu. Näin vain kauniita kiiltokuvia. Ja tiedetään, se varmasti onkin suurimman osan tarkoitus – jakaa tyyli/matka/ruokainspiraatiota sen enempää omasta elämästään kertomatta.

Mutta minä kaipaan tarttumapintaa. Arjen pieniä tarinoita, kuulumisia. Ihan vain vaikka mikä on tämän hetkinen lemppari sarja, tai mitä tykkää syödä aamulla. Mikä painaa mieltä, mikä saa perhoset lentelemään vatsassa? Enkä nyt tarkoita, että kaikki murheet täytyy vuodattaa julki, mutta on joskus kiva nähdä edes hieman sitä oikeaa ihmistä kuvien takana.

Tästä päästäänkin kysymykseen, olenko itse ihan samaa kastia lukemieni blogien kanssa? Olen reissaillut ja julkaissut kivoja kuvia, mutta puuttuuko arkiset päivitykset nyt kokonaan blogista? Onko nämä sellaisia asioita mitä tekin tykkäisitte välillä lukea?

Koitetaan korjata asia. 

 

 

Mitä oikeasti kuuluu?
Hyvää.
Rehellisesti sanottuna niin hyvää, että voisin vain olla hymyssä suin ja nauttia tästä olosta, mutta tottakai olen keksinyt olalleni myös piruja. Kuinka outoa on, että mitä paremmin asiat ovat, sitä enemmän joillain vanhoilla demoneilla on tilaa nostaa päätään ja alkaa taas kummitella?
Onko muilla vastaavia tuntemuksia, vai kuulostanko nyt vain tyhjästä itselleen ongelmia keksivältä prinsessalta, tai sellaiselta joka olisi vakavasti terapian tarpeessa?
Joka tapuksessa välillä rehellisesti sanottuna ahdistaa ja huomaan, että kannan aika paljon turhaa vihaa sisälläni.
Okei, viha on aika voimakas sana. Sanotaan, että 80% olen kiipeilemässä jossain onneni kukkuloilla, mutta 20% sitten vastapainoksi kompuroin jossain kuopassa 😀

Mitä tapahtuu työrintamalla?
Töitä riittää hyvin ja olen siitä todella kiitollinen. Yrittäjänä pepun alla kun on toimistotuolin lisäksi myös kova paine. Sitä onneksi auttaa kestämään se, että pitää siitä mitä tekee. Joskin kaipaisin jotain hieman isompaa projektia, jotain mihin uppoutua oikein kunnolla. Haastetta.
Uusi toimistomme on myös tehnyt työrytmilleni taikoja. Rakastan kipittää aamuvarhain työpöytäni ääreen läikyttämään näppikselleni kahvia ja vaikka päivät saattavat venyä pitkiksi, olen vihdoin oppinut jättämään kaikki työjutut toimistolle. Kotona en avaa enää läppäriä, tai tee mitää työjulkaisuja puhelimella (keksin sillä kyllä kaikkea muuta turhaa selailua).

Parisuhde / perhe /ystävät?
Näiden kanssa on kyllä käynyt tuuri.  En esimerkiksi edelleenkään tajua mistä tinder/kindermunasta olen saanut poikaystäväni noukittua? Edelleen melkein neljän vuoden jälkeen olo on kuin lottovoittajalla (koputtaa puuta) 😀
Meillä on myös ihana tiivis tyttöporukka (jonka whatsapp-ryhmä laukaa kovaa vauhtia) ja on ihanaa tehdä juttuja yhdessä. Käydä joogassa/brunsseilla/viinillä. Nauraa mahat kippurassa tai vuodattaa huolia.

Matkat?
Minulla on yksi työmatka tulossa ensi kuussa maahan jossa en ole koskaan aiemmin ollut ja olen tästä tietysti aivan innoissani! Lisäksi kesällä ystävän häät ulkomailla 🙂

Harrastukset / hyvinvointi?
Olen pitänyt hieman taukoa ”kovasta treenaamisesta” ja keskittynyt enemmän rauhallisempaan treeniin kuten pilatekseen, jota teen nyt useamman kerran viikossa.

Inspiroi eniten/vähiten?
Eniten inspiroi sisustusjutut, koirat, kasvisruoka, maalaaminen ja keväiset lenkkipolut. Vähiten pyykkikori, kirjanpito ja vaatekaapin kevätsiivous.

Tällä hetkellä syön/katson/luen?
Viimeksi katsottu; After life, Grace and Frankie (5 tuotantokausi, ei ollut yhtä hyvä kun ensimmäiset), Sex Education ja Workin moms.
Tällä hetkellä luen Michelle Obaman elämäkertaa, mutta jostain syystä tämä kehuttu teos ei ole saanut vielä minua koukutettua.
Syön aamupalaksi puuroa, mutta alan kyllästyä siihen ja kaipaan vaihtelua. Lounaaksi ja illalliseksi erilaisia kasvisruokia. Viimeksi poikaystävän tekemää kasviscurrya.

Mitä odotan?
Kevättä ja kesää, sitä että pääsee mökille, eikä tarvitse enää paksua päällystakkia. Sitä kun kahviloiden eteen kadulle alkaa ilmestyä terassipöytiä ja miten helteillä eteinen täyttyy sandaaleista. Erityisesti odotan sitä, että kummipoikani, ystäväni Saara ja hänen miehensä tulevat Suomeen kesäkuussa <3 

 

Mitä teille kuuluu?
(ja mitä bloggaajakollegoilleni kuuluu? Ottakaa tästä koppi ja kertokaa :))

 

Coat – Nanso
Sweater & earrings – Mango
Skirt – Zara
Shoes – Zalando
Belt bag – Chanel
Photos: Hanna Väyrynen

 

Päästiin tällä viikolla molemmat poikaystävän kanssa yllärivierailulle AirViruksen lennättämänä Norolandiaan. Kolme päivää täydellistä vuodelepoa sisältävä loma oli hieman erilainen kun mitä sain kanssalomailijoiden Instagramtileiltä seurata, mutta hei positiivisuus kaikessa. Huomasin moniakin yhtäläisyyksiä Norolandian ja Ig:ssä vilahtelevien Balin, Meksikon, Maldiivien ym unelmakoteiden kanssa.

Esimerkiksi:

 

• Tälle jännälle matkalle lähdetään usein yöllä ja ennen kuin huomaatkaan, makoilet aamulla jo 38 asteen lämpötilassa.
Päivät ja yöt voivat olla kuumia ja kosteita – (yö)hikoilua on taatusti luvassa.

• Ilmastointi saattaa kuitenkin tuntua ajoittain todella viileältä ja huomaat vapisevasi kylmyydestä vaikka oikeasti on tosi kuuma. Tähän kannattaa varautua peittokasalla.
Peittokasaa kannattaa kantaa mukanaan joka paikassa.

• Lämpötilasta huolimatta, täällä ei rusketusta. Norolandiassa kalpeus on uusi rusketus.

• Aktiviteettina toimii jännät vessaretket. Koskaan ei tiedä ehtiikö perille ajoissa ja mitä esteitä kohtaakaan matkalla!

• Vessa toimii myös oivana kuntoilupaikkana. Oksennusreaktio-liikkeet ovat niin voimakkaita, että vatsalihakset ovat (oikeasti) kipeänä kaikesta kouristelusta ja kakomisesta. Tämä liike tehdään usein sarjoissa (min 24 x 6 per päivä).

• Rankka treenaaminen vaatii lepoa ja Norolandiassa vietetäänkin siestaa vähintään kolme kertaa päivässä – päikkäreitä saa siis vedellä koska tahansa.

• Norolandiassa pääsee myös uimaan.. oksennuksessa, hiessä. Ehkä jopa ripulissa.

• Norolandiassa on mahdollista saada kumppanista tai perheenjäsenestä palvelija. Tämä riippuu tosin toisen osapuolen työajoista ja siitä onko hän itse norolomalla. Ihanteellisessa tapauksessa ei ole.

• Jos olet juhlatuulella voit juoda inkiväärishotin, mutta useimmiten Norolandialaiset juovat vettä, teetä tai mehua. Jotkut herkuttelevat limpparilla.

• Herkuttelu ei sinäänsä haittaa, nimittäin Norolandiassa suositaan usein toistuvaa suolityhjennystä, detoxia ja paastoa.

• Norolandia onkin oikea makumatka! Sen erikoisuus on, että pääset maistamaan saman annoksen kaksi kertaa – lihomatta!

• Terveellinen ruokavalio on myös Norolandian ylpeydenaiheita. Se on tunnettu keitoista, mehuista, soseista ja smoothieista.

• NoroJooga on myös yleinen rentoutumistapa. Jooga-asennoista suosituimmat ovat loppurentoutusasento sängyssä ja alaspäin katsova koira vessanpöntöllä. Myös Norolandian oma asento sikiö on hyvin yleinen ja sitä harjoitetaankin usein vessan lattialla.

• Viihteenä toimii kaikki hömppä-tv. Jos et muuten ehdi katsoa telkkaria, niin täällä koluat helposti läpi lukuisia tuotantokausia.

• Ja yllättävää kyllä, vaikka vietät suurimman ajan lomasta makoillen, niin luultavasti laihdut pari kiloa.

• Parasta Norolandiassa on, että sinne ei tarvitse ostaa lippua. Pääset paikkaan ihan vain jo vaikka siellä lähiaikoina käynyttä matkailijaa vain koskettamalla. Käsipäivää vaan ja Norolaan!

 

 

Jos totta puhutaan, niin tämä norovirus oli kyllä oikeasti aika rankahko, mutta onneksi nyt ollaan jo terveitä ja erittäin levänneitä. Sain teiltä Instagramissa paljon todella hyviä sarja/leffavinkkejä kun niitä kyselin ja ajattelin jakaa ne myös tänne. Ehkä siellä on joku joka joutuu vielä samaiselle Norolomalle ja kaipailee kevyttä katsottavaa peiton alta 🙂

P.s muistakaa pestä käsiä.