Mitä kuuluu?
Kuuluu ihanaa ja siksi harmittaa, että en ole ehtinyt tänne paljoa kirjoitella. Juuri kun elämässä tapahtuu kaikenlaista mistä kirjoitella. On hääsuunnittelua, koiranpentua ja jopa uutta yritystäkin! Tuo jälkimmäinen onkin vienyt ison osan ajastani (ja toki koiranpentu myös) ja siksi blogikirjoittelu on jäänyt nyt hieman vähemmälle. Onneksi nyt on ”kesäloma” joten toivottavasti löytyy aikaa myös blogikirjoitella 🙂

 

Tällä hetkellä katson…
…todella vähän telkkaria. Kaikki tuijottelu kohdistuu koiranpentuun ja sen temmeltämiseen. Olisi ihana löytää jokin koukuttava sarja johon uppoutua iltaisin, mutta sellaisen etsiminen on aina jotenkin vaivalloista. Viimeksi taisin katsoa Diana: omin sanoin -dokumentin Netflixistä. Se oli hyvä, koskettava.

 

Just nyt kuuntelen…
Charlotte Day Wilson Work -kappaletta.
Kriselda soitti tämän kappaleen kun piti meidän tyttöporukalle Vierumäellä joogatuntia terassilla ja teki loppurentoutuksen aikana niin koskettavan meditaavisen harjoituksen, että alettiin kaikki itkeä.
Kyllä, keskellä kirkasta aamua siinä joogamatoilla kaikilla kyyneleet poskilla. 

 

Luen…
…koirakirjoja. Olen tyytyväinen että opiskelin hieman koiran kasvatuksesta ennen  pennun tuloa. Kirjoista löytyi paljon sellaista tietoa mitä en tiennyt, mutta toki koira itsekin on opettanut paljon.

 

Lautasella…
…paljon ravintola-annoksia. Huomaa, että kesäkeittiö kotona ei nyt inspiroi paljoa. Mökillä on ihana kokkailla, mutta täällä Helsingissä kesäterassit vie voiton ja pitkän ravintolatauon jälkeen tottakai ammattikokin tekemä ruoka maistuu niin ihanalta vaihtelulta. Eilen tosin mieheni teki perunalohkoja ja jauhelihakastiketta.

 

 

To do-listalla seuraavana…
Jos ei puhuta töiden to do -listasta niin Save The Date -kuvan valitseminen ja kutsujen lähettäminne. Hankoon pakkaaminen ja kodin suursiivous.

 

Käynnissä olevia duuniprojekteja…
…sain suurimman osan töistä tehtyä ennen juhannusta ja päätin ottaa miltei koko heinäkuun vapaata kaupallisita yhteistöistä somekanavien puolella. Ystäväni kanssa meillä on ollut taas ihan uusi työprojekti jo pidempään alla ja sen kanssa onkin ollut venkslaamista.

 

Mitä yllättävää on tapahtunut?
…pentu ei herättänyt kertaakaan viime yönä.

 

Viime päivien herkku…
…Lidlin juustot ja kylmä rose.

 

Olen viime aikoina harrastanut…
…juoksulenkkejä. En malta millään mennä salille, vaikka selkeästi kroppani tarvitsisi muutakin urheilumuotoa kuin ainaista löntystelyä asfaltilla. 

 

 


Just nyt haluaisin mennä…
…mökille, telttailemaan, tai roadtripille ympäri Suomea, ehkä jopa asuntoautolla. Ei muuta kuin mies, koira ja eväät mukaan ja seikkailemaan!
Ennen tätä kaikkea haluaisin kuitenkin mennä tunnin kokovartalohierontaan.

 

Tällä hetkellä iloitsen eniten…
…auringon ja hyvän jääkahvin kombinaatiosta. Siitä kun Ruu oppii uutta ja herättää aamuisin häntä heiluen. Kun autoni meni katsastuksesta läpi. Vaikka olin varma, että kuluneista renkaista tulee huomautusta.

 

Nauroin kippurassa kun…
…Ruu otti pissa-alustansa reunasta kiinni ja alkoi juosta ympäri asuntoamme kuin mikäkin Olympiavoittaja kansallislippu kourassa juoksuradalla.

 

Ostoslistalla…
…valkoinen hellemekko, kauramaitoa ja Rubenille pallolelu.

 

Eniten ärsyttää…
…kun puhelimeni herjaa koko ajan että muisti on täynnä.
Joo tiedän, että siellä on miljoona koiranpentuvideota, mutta en malta olla kuvaamatta, enkä halua poistaa yhtäkään.

 

Tänään aion…
…lähteä viettemään perinteistä Hangon Regattaa 🙂 Vaikka itse Regatta tapahtumana onkin peruttu, uskoisin siellä olevan silti ihanan kesätunnelma ja paljon porukkaa nauttimassa viikonlopusta.

 

Tags:

 

Yöpöydällä on vino pino koirankasvatuskirjoja. Lattia on vuorattu sanomalehdillä ja pissa-alustoilla. Purulelu, majava vinkulelu, sekä nalle ja kani pehmolelut ovat ympäri olohuonetta. Keittiön iso vetolaatikko on täynnä koiranruokaa ja tarvikkeita. Mökkikassini vieressä on kantokoppa ja käsilauksutani löytyy murskaantuneita koiran herkkuja ja kolme kakkakpussia. Tätä huushollia pyörittää nyt pieni karvapallero nimelta Ruben.

Ruben, lempinimeltään Ruu on 8,5 viikkoinen Griffon Petit brabancon pentu, joka on hurmannut meidät täysin hulvattomalla luonteellaan, rohkeudellaan ja kiltteydellään. Ei haittaa vaikka tänä aamuna kakat tuli matolle vahingossa, Ruu on oppinut jo tekemään suurimman osan tarpeistaan ulos, osaa istua käskystä ja kävelee nätisti ja rohkeasti valjaissa ulkona. Hän on myös nukkunut yönsä omassa sängyssään tai sen vieressä lattialla paremmin kuin omistajansa. Eroahdistustakaan ei näytä olevan – pentu ei ole moksiskaan kun harjoittelemme yksinoloa. 

Onko meillä käynyt näin hyvä tuuri?

 

 

Miksi griffon?
Mieheni on jo pitkään halunnut koiraa ja mietittyämme koiran hankintaa yli kaksi vuotta, annoin hänelle lopulta miltei vapaat kädet rotuvalinnassa. Ehtoinani oli kuitenkin, että koiran on oltava pienehkö koska asumme kerrostalossa ja mielellään ei voimakasta metsästysviettiä omaava. Itse kallistuin Havannankoiraan, mutta mieheni ihastui päätäpahkaa työkaverinsa Griffonin luonteeseen ja niinpä siitä se ajatus sitten lähti. 

Melko pian hän oli jo löytänyt luotettavan kasvattajan ja pentuekin oli tulossa. Tarkistimme perinpohjaisesti ettei koiramme isällä, eikä emällä ole sairauksia, eikä hengitysvaikeuksia. Kasvattajan omat griffonit hurmasivat minutkin lopulta ja myös tuttujen griffon-omistajien haastattelun jälkeen alkoi tuntua siltä, että rodun luonne sopisi meille hyvin. Touhukas, ketterä, kiltti, pirteä ja fiksu. Tykkää pysyä lähellä ja on helppo kouluttaa.
Helpotti myös tieto, että koirat olivat olleet kaikki terveitä, eikä eläinlääkäriä oltu tarvittu kuin lähinnä rokotusen merkeissä.

Pakko kuitenkin muistuttaa, että kaikilla roduilla on perinnöllisiä sairauksia, enkä halua, että koiravalintamme edesauttaa ketään ottamaan griffonia (tai ylipäätänsä mitään koiraa) ennen kuin taustat ja terveys on todella huolellisesti tutkittu ja oikea luotettava kasvattaja löytynyt 🙂

 

 

Lisää kuvia ja juttua Ruu-pallerosta tulossa pian ♡

 

Tags:

 

Nukumme ensimmäistä kesäyötä ikkuna auki. Herään ukkosen jyrinään ja ihmettelen huoneeseen tulvivaa keltaista valoa.
Ensimmäinen ajatukseni on, että jossain palaa tulipalo, mutta pian tajuan sen olevan vain ukkosta auringonnousussa. En tiedä olenko koskaan ennen nähnyt asuntoamme sellaisessa valossa – ja kuullut sen seiniä sellaisen ukkosen ja sateen piiskaaman. Salamoi ja koko huone on kauttaaltaan oranssi, kello on vasta vähän yli neljä, mutta en malta olla nousematta.
Toivoisin asuvani hiukan ylempänä, niin että näkisin enemmän taivasta. Toivoisin jopa olevani ulkona jossain tuolla rankkasateessa. Mietin niitä ihmisiä jotka nyt palaavat ehkä jostain juhlista. Juoksevat ystävien kesken sadetta pakoon nauraen kaduilla. 

Istun hetken ikkunalaudalla ja tiedän etten saa enää unta. Mietin johtuuko se ukkosesta vai siitä, että minua jännittää. Meille tulee tänään koira.
Lähden keittämään kahvia ja ohitan uuden koiranpedin, joka on ollut siinä muistuttamassa meitä uudesta tulokkaasta jo monta päivää. Mietin pelkääköhän pentu nyt ukkosta ja onko se herännyt ukkosmyrskyn ääniin.
Mietin tuntuukohan siitä orvolta kun se erotetaan tänään emosta ja siskosta? Mietin, että meidän pitää antaa sille paras mahdollinen koti mitä se voi saada ja jossa sillä on turvallinen olla. 

 

Me ollaan mieheni kanssa koirasta niin innoissamme, että ei tiedetä miten päin pitäisi olla.
Okei tuo kuulosti jopa vähättelyltä, nimittäin en ole koskaan nähnyt Aleksia tuollaisena. Se ei lakkaa hymyilemästä ja puhuu vain koirasta. Se on jopa puhunut koiralle. Harjoitellut miten sille puhutaan, vaikka se ei ole vielä edes täällä.

 

Hymyilyttää ajatus, että tämän päivän jälkeen näitä vanhoja lankkulattioita pitkin kipittää neljä tassua.

 

Tags: