Musta jää on vallannut Helsingin keskustan. Liukastuin eilen bulevardilla niin näyttävästi, etten uskalla enää kävellä normaalisti. Sipsutan salille kuin mummo piikkarit jalassa ja tuijotan tiiviisti maata koittaen etsiä kenkäni alle eniten hiekoitettuja kohtia.
Tämä talvi on ollut kaunis, mutta alan jo kaipailla puhtaita katuja ja kevätaurinkoa.

Olen ainoa Esportin spinning -virtuaalitunnilla. Tunti on päivän ensimmäinen. Riisun maskin vasta salissa, desinfioin pyörän ja mietin että onhan tämä ihan ok käydä täällä? En ole kenenkään toisen kanssa kontaktissa. Ainut ihminen kenet näin oli kassavirkailija metrien päästä pleksin takana. Silti tuntuu jotenkin oudolta.

Töissä on kiireistä. Tuntuu, että on koko ajan kiire, tai sitten en itse vain pysy tahdissa. Lounaalla luen hetken Iltasanomia. Lööpit revittelevät Koskelan surmalla. En olisi halunnut nähdä otsikoita – en saa tapausta muuttenkaan pois mielestäni. Miten ihminen voi olla niin julma? Tulee surullinen olo ja menetän ruokahaluni.
”Keskity, mieti työjuttuja” hoen itselleni ja koitan palata omaan yhtäkkiä kovin pumpuliselta ja pinnalliselta tuntuvaan elämääni. 

 

 

Lähetti tuo MoonBootsini. Tilasin ne jotta olisi helpot ja lämpimät kengät mitkä vain vetää jalkaan koiraa ulkoiluttaessa. Joskus muistan vannoneeni, että minähän en mitään Moonbootseja tarvitse, voin hyvin ulkoiluttaa koiraa 15 vuotta vanhoilla Uggeilla.
Siinä minä kuitenkin seisoin. Flean takahuoneessa, mallailen peilistä Moonbootseja ja haaveillen Lapinmatkasta.

Kotona koira on eteisessä vastassa. Useimmiten Ruben on napannut kenkähyllyltä Aleksin kengän ja makoilee eteisen matolla kenkä päänsä alla. Joskus jokunen kenkä on viety myös olohuoneeseen, mutta koskaan niitä ei purra. Ruben ei ole vielä kertaakaan hajottanut mitään. Siirtelee vain tylsyyttään Aleksin kenkiä. Ehkä se tykkää se Aleksin jalkahien hajusta?

Keitän inkivääriteetä ja jatkan töitä vielä hetken olohuoneessa. Aleksi tulee treeneistään, syö eilisen pastan jämät ja lähtee koiran kanssa ulos.
Mietin, että tekisi mieli kirjoittaa pitkästä aikaa blogiin jotain. En keksi aihetta, joten kirjoitan kuten kirjoitin ennen. Ihan vain päivästäni. Tästä tavallisesta tiistaista.

Mitä teille kuuluu? 🙂 

 

 

Kuvat: Jenna Van Oevelen

Tags:

 

 

Jos pitäisi kuvailla millaista on häiden järjestämistä korona-aikaan, niin luonnehtisin sen olevan jokseenkin hieman tukahduttavaa.

Sellaista epävarmaa jäillä tepastelua. Jokaisen varauksen perään pitää varmistaa myös varauksen peruutus, vieraslistaan rajataan riskiryhmä ja pöytäkarttaan piirretään isot välit. Ei uskalla ihan liikoja intoilla.
Hassua miten sitä naiivisti viime kesänä luuli, että me oltaisiin jo koronalta turvassa. Nyt rupean pohtimaan, että onko vuoden 2022 häät edes turvassa. Olo on vähän sellainen, ettei jaksaisi lykkiä ja odotella. Me ollaan edelleen sitä mieltä, että mukaudutaan tilanteeseen ja mennään sillä. Jonkin kokoiset häät pidetään kesäkuussa joka tapauksessa.

 

 

 

Huomaan, että hää-aiheisia juttuja on vaikea kirjoitella. Lupailin kovasti, että tämän alkuvuosi olisi yhtä kermakuorrutettua hääkertomusta, mutta täällä minä näpyttelen vain skeptisiä lauseita.
Oma asteeni kaipaisi isoa muutosta, mutta tuntuu hölmöltä hyppiä tasajalkaa innosta jään päällä mikä voi pettää koska tahansa. 

Onko siellä muita kesämorsiamia? Milaisia hääsuunitelmia teillä on?
Meidän häihin on tasan neljä kuukautta ja miltei kaikki on jo melkein valmista, nyt vaan täällä odotellaan ja seurataan sivusta maailman menoa. Lisätään Pinterest kansioon varmuuden vuoksi muutamia kuvia pitsikirjailtuista kasvomaskeista ja koitetaan hapuilla takaisin sitä hääkuplaa, jossa haluaisin ehkä hieman enemmän olla 🙂

 

Kuvat: Minna Kaitajärvi

Tags:

 

Kauan sitten lupailemani Flean ennen ja jälkeen kuvat -postaus näkee vihdoin päivänvaloa.

 

Tiedän, että ei tule yllätyksenä kun sanon, että en ole koskaan ennen rempannut liiketilaa. En perustanut kauppaa, enkä todellakaan tiennyt mistä edes aloittaa. En tietenkään.

Kysymerkkejä tuntui olevan pidempi litania kuin ideoita.
Mistä rekit? Entä mitkä maalit? Tasot, tiski, kassa, sovituskopit, valot, turvakamerat, kajarit, teippaukset, mallinuket, henkarit, paperikassit, maksupääte, viivakoodinlukija, kuittirullat, varasto, hintalaput, henkilökunta, taloushallinto, remonttimiehet, sähkömiehet, kulut, menot, aukioloajat, pyhäpäivät, vakutuukset, kahvikone, keittiö, elintarvikevalvonta, tukkukortit, ja koko helahoito.  

Tuntui että alku oli pelkkää opettelua. Selvittely ja tietämättömyys vie energiat ja kaiken ajan – sen opin kantapään kautta, mutta opin myös sen, että mikään ei ole niin vaikeaa kun vaan vähän ottaa selvää. Kaiken voi oppia.
On kuitenkin äärimmäisen helpottavaa nyt kun homma toimii, kun ei ole enää etsimistä, selvittämistä, yllättävää takapakkia, perustamiskustannuksia, menoja menojen perään ja haavoja sormissa kaikesta nikkaroimisesta.

Vähän sellainen olo, että me selvittiin.
Flean kivijalka on ollut pystyssä jo miltei kolme kuukautta ja siellä käy asiakkaita. Tuntuu voitolta.

 

 

 Myymälän kassatiski ennen ja jälkeen 

 

Pop-up nurkkaus ennen ja jälkeen.

 

Sovituskopit ennen ja jälkeen.

 

Kahvila ennen ja jälkeen

 

Liiketilaa etsittiin yli puoli vuotta ja sen jälkeen sitä kunnostettiin pari kuukautta. Vanha talo edellinen vuokralaisen jäljiltä ei ottanut meitä vastaan mitenkään priimakuntoisena, päinvastoin – aikamoisena työmaana. 

Ulkoistettiin sen verran mitä voitiin ja tehtiin itse niin paljon kun vain jaksettiin. Oltiin lähes yötä päivää liiketilassa. Isojen teipattujen ikkunoiden sisälle kätkeytyi rakennustelineitä, maalitahroja, tikkaita, sotkua, naurua, itkua, paljon take away -ruokaa, sekä kaksi työttä hullulta tuntuvien ideoidensa kanssa. 

Välillä oltiin intoa täynnä ja välillä kaikki tuntui mahdottomalta. Mahdottomalta, että joku joskus oikeasti tulisi asiakkaana sisään, nappaisi rekistä vaatteen, kävelisi sovituskoppiin sen kanssa ja mahdollisesti vielä kassalle asti ja lopulta ulos ovista Flean paperikassi kyynärtaipeessa.

 

 

Lokakuu 2020

Marraskuu 2020

 

Näin kuitenkin kävi. Vaikka edelleen liiketilassa riittää nikkaroitavaa ja liikkeen pyörittämisessä opittavaa, niin ovet ovat auki, sovituskopit paikoillaan, kassa toimii, asiakkaita käy ja Flea pyörii. Ihan hullua <3

 

Tags: