Kaupallinen yhteistyö Lilja the Label

 

Tiesittekö, että Itämerta kutsutaan yhdeksi maailman saastuneimmaksi mereksi. Pieni ja matala meri on erityisen herkkä ihmisen toiminnan vaikutuksille. Se meidän rakas meri mihin hypimme pienenä laiturilta oranssit kellukkeet käsien ympärillä, missä kalastimme isämme kanssa, minne juoksimme teininä pelkillä alusvaatteilla villeinä kesäöinä. Meri jonka rannalla lokki on syönyt jäätelöpallomme, minkä äärellä olemme pussailleet ihastuksen kanssa. Itämeren laineilla on risteilty, soudettu, uitu, kalastettu. Sen äärellä on itketty ja naurettu. Katsottu auringonlaskua- ja nousua ja kerrytetty niin monia arvokkaita muistoja.

Ihmisen toimesta haitallisia aineita on joutunut mereen kauan ja päätyy edelleen, mutta kuormaa on onnistuttu merkittävästi vähentämään. Olen ylpeä siitä, että Suomi on niin aktiivinen Itämeren suojelemisessa. Meistä jokaisen kuuluisi olla. Omien resurssien mukaan – koska pienikin teko merkitsee ja uskon, että meistä jokainen haluaa antaa ne samat hauskat muistot jälkikasvulleen meille rakkaan meren rannalla.

 

 

Lilja the Label on suomalainen, vuonna 2016 perustettu uima-asumerkki. Kaikki Lilja the Label tuotteet on valmistettu kierrätysmateriaaleista, kuten ECONYLin merestä kerätystä muoviroskasta ja REPREVEn kierrätetyistä muovipulloista ja ne valmistetaan eettisesti perheomisteisella tehtaalla Balilla.

Lilja the Label on juuri niitä suomalaisia yrityksiä, joita tuen mielelläni ja joiden valmistamia tuotteita voin pitää ylpeydellä. Se nitoo yhteen monta elämäni tärkeää osaa. Flean myötä vaatteiden kiertotaloudesta on tullut itselleni iso osa arkea ja olen luonnollisesti valveutuneempi kestävän kehityksen brändeistä. Lisäksi Bali on itselleni tärkeä osa lapsuutta ja yhteisön tukeminen siellä on arvostettavaa. Sellaista mitä toivoisin itsekin voivani tehdä vielä joku päivä isommassa mittakaavassa.
Lilja the Labelin Balin tehtaaomistaja Kadek Suci johtaa tehdasta yhdessä miehensä kanssa ja työllistää Balilla 36 henkilöä. Lisäksi Lilja the Label huolehtii oikeudenmukaisita palkoista ja lomapäivistä ja vierailee tehtaalla vuosittain.

Lue lisää Lilja The Labelin tehtaasta ja vastuullisuudesta täältä 🙂 

 

 

Omistatteko Lilja the Labelin uima-asuja? Itse pidän erityisesti siitä, miten hyvin ne istuvat (ja kestävät aikaa ja kulutusta). En todellakaan helposti löydä itselleni istuvia malleja ja siksi on mahtavaa, että juuri Lilja the Labelin tuotteista niin moni on itselleni sopiva. Kuinka paljon mieluummin kävelen heidän Fredrikinkadun liikeeseensä sovittamaan ja valitsemaan uima-asua, sen sijaan, että tilaan jostain nettikaupasta huonomman valinnan. Sellaisen jonka valmistuksesta en tiedä tarpeeksi ja joka luultavasti ei kestä aikaa, eikä istu yhtään niinkuin nettikaupan kuva antaa olettaa.

Kuvissa minulla on päällä Vesi -malliston tuotteetteita

 

Erityisesti nyt Lilja The Labelin tuotteiden ostaminen on kannattavaa, sillä Lilja the Label on aloittanut yhteistyön John Nurmisen säätiön kanssa Itämeren suojelemiseksi ja jokaisesta tilauksesta lähtee yhden euron arvoinen lahjoitus suoraan säätiölle Itämeren puhtaudesta huolehtimiseksi. Lisäksi Lilja the Label on huhtikuusta lähtien muuttanut jo entuudestaan kierrätysmateriaaleista valmistetun tuotepakkauksen keräyspussiksi.
Tiedätkö sen tunteen kun olet jossain sinulle rakkaassa lähiluonnossa ja näät sinne kuulumatonta roskaa. Kuinka vihaiseksi ja surulliseksi se tekee?

 

 

Keräyspussi kannustaa meitä kaikkia osallistumaan #liljapicking-haasteeseen. Ota pussi mukaan ja suuntaa sinulle tärkeään lähiluontoon, oli se sitten meren tai järven ranta, metsä, puisto – mikä tahansa mieluinen luonto-osa, ja kerää luonnosta pussillisen sinne kuulumatonta roskaa. Nappaa pussista kuva, lisää tagi ja postaa someen. Näin jokaista osallistujaa kohden Itämeri-lahjoitus ikään kuin triplaantuu: Lilja the Label tuplaa lahjoitussumman Itämeren hyväksi, ja kerääjä itse tekee kolmannen askeleen poistamalla tämän roskan luonnosta. Katso täältä kuinka monta pussia on kerätty ja paljon lahjoitussummaa on jo kertynyt: Lilja the Label map.

 

Tässä muutamia muita hyviä vinkkejä, miten suojella Itämerta:

⋅ Suosi lähiruokaa ja kauden satoa – se minimoi haitalliset ympäristövaikutukset.

⋅ Syö vain kestävästi pyydettyjä kaloja.

⋅ Syö vähemmän lihaa. Kun valitset kasvisvaihtoehdon vähennät Itämeren ravinnekuormitusta.

⋅ Vältä muovipakkauksia ja muovipusseja.

⋅ Osta kestäviä, korjattavia ja kierrätyskelpoisia laitteita sekä tavaroita ja käytä ne loppuun.

⋅ Pyri ostamaan vaatteet käytettyinä. Suosi vaatteissa luonnonkuituja, kuten villaa ja luomupuuvillaa, fleecen ja tekokuitujen sijaan. Näin vähennät mikromuovien kulkeutumista Itämereen.

⋅ Vältä mikrorakeita sisältäviä hygeniatuotteita, kuten hammastahnoja tai kuorinta-aineita.

⋅ Vältä turhia kemikaaleja myös kosmetiikassa, siivouksessa ja pyykinpesussa.

⋅ Lajittele jätteet oikein ja kompostoi: jätemäärien vähentäminen vähentää myös vesistökuormitusta.

⋅ Keskustele ja vaikuta. Yritä innostaa myös läheisesi ja työyhteisösi kiinnostumaan Itämeren hyvinvoinnista.

 

Käy tutustumassa Lilja the Label yritykseen, arvoihin ja mallistoihin TÄÄLTÄ

Vihdoin hääaiheisten postausten pariin taas pitkän tauon jälkeen.
(Yhteistyössä Klinik Linnean kanssa)

 

Olin suunnitellut terveellisen elämänjakson ennen häitä. Tiedättehän, hyvä ruokavalio, sopivasti urheilua, hehkuva iho, kiiltävä tukka ja kaikkea sitä. 

Tämä ei tietenkään toteutunut. Paiskin töitä kuin hullu koko kevään. En saanut itseäni kuntosalille läheskään niin usein kun olin ajatellut, sellerimehun tilalla oli take away kahvia ja hiusnaamioiden sijalla sotkunuttura. 

Yhdestä asiasta pidin kuitenkin yllättävän hyvin kiinni. Ihonhoidosta. 

 

Varasin ensimmäisen ihonhoitoajan Klinik Linnealle n. Kuusi kuukautta ennen häitä ja harmaa, samea ihoni sai heti osakseen mikroneulausta, happokuorintaa ja rutkasti kotihoito-ohjeita. 

Tämä oli ensimmäinen pitkä ammattilaisen räätälöimä hoitosarjani. Olin käynyt vain satunnaisissa kasvohoidoissa ja useimmiten lätkinyt kasvoille erilaisia tuotteita – yhtään miettimättä sen kummemmin onko se iholleni oikeasti sopiva. 

Aluksi kotihoito uusilla Zo Skin Health tuotteilla tuntui hieman haastavalta. Niitä oli niin monta! En kuitenkaan halunnut fuskata, joten tunnollisesti kuorin ja kosteutin, vaikka kiire aamupalaveriin olisi ollut kuinka kova. Minulla oli jopa ihan lunttilappu, että mitä tuotetta laitan ja missä järjestykessä. Etten vain unohda. 

 

 

Onneksi oli. Nimittäin tuloksia alkoi näkyä ja vihdoin ymmärsin mitä Klinik Linnean perustaja Linnea oli tarkoittanut, sillä, että kaikki lähtee kotihoidosta. 

Klinikalla hoitoa tuettiin mikroneulaus- ja happokuorinta -hoidoilla ja näiden kombinaatiolla oli lopulta sen harmaan samea ihon tilalla ihan uusi naama.
”Miten sun iho näyttää noin hyvältä”- On lause, mitä en ole koskaan kuullut, mutta mitä nyt yhtäkkiä tulikin useamman suusta. Se kertoo kai kiteytettynä miltei kaiken hoidon tehosta. 

 

Rutiinini oli:

AAMULLA

Kasvojen pesu Zo Skin Health Exfoliating Cleanser

Kuorinta Zp Skin Health Exfoliating Polish Dual-Action Scrub 

Puhdistuslaput Zo Skin Health Oil Control Pads

Silmänympärysvoide Zo Skin Health Growth Factor Eye Serum

Kasvovoide Zo Skin Health Daily Power Defense & Rozatrol

Aurinkovoide Zo Skin Health Sunscreen + Primer SPF 30 tai Smart Tone SPF 50

ILLALLA

Kasvojen pesu Zo Skin Health Exfoliating Cleanser

Puhdistuslaput Zo Skin Health Oil Control Pads

Silmänympärysvoide Zo Skin Health Growth Factor Eye Serum

Kasvovoide Zo Skin Health Brightalive Skin Brightener

Sekä klinikkahoidot päälle. 

 

Jos siis olet tuleva morsian ja mietin kannattaako ottaa intensiivinen hoitojakso ennen häitä (riippuen tietysti täysin lähtötilanteesta), niin sanoisin, että kannattaa. Aloita hyvissä ajoin – n. 6kk ennen häitä, ja pysy hoitosuunnitelmassa. Älä skippaa vaiheita ja tue hoitoa mahdollisimman paljon myös terveellisillä elämäntavoilla 🙂 

Itselläni tämä oli ehdottomasti sen arvoista ja voin lämpimästi myös suositella Klinik Linnean asiantuntevaa palvelua, sekä tehokkaita Zo -tuotteita. Linnealla on myös tarjolla morsiamille räätälöityjä hoitosuunnitelmia ja klinikkaa voi hyödyntää myös polttarissa yms. Voit lukea lisää TÄÄLTÄ.

Tags:

 

”Jännittääkö”, kysyttiin useaan otteeseen ennen häitä.
Vastaus oli aina sama. Ei jännittänyt yhtään. 

Häistä on nyt tasan puoli vuotta, mutta muistan vieläkin sen tunteen kuinka helpolta kaikki lopulta tuntui.
Ei jännittänyt, vaikka kukkien kanssa oli hieman mutkia matkassa, ei jännittänyt, vaikka hääpaikkamme oli unohtanut, että olimme vuokranneet myös viereisen tallin ja sitä ei oltu siivottu. Ei jännittänyt, vaikka pappimme sanoi, että ei ole koskaan ennen uransa aikana vihkinyt paria joka halusi lukea omat vihkivalansa. 

Vihkivalat jotka olivat vielä oma ideani, mutta joiden ajattelin olevan se suurin hikikarpaloiden otsalle nostattaja. Edes niiden lukeminen ei jännittänyt.

Kun kuulin kvartetin aloittavan alttarikappaleen ensisävelmät, näin kaasojeni kävelevän ja vastassa odottavan tulevan aviomieheni alttarilla (joka yllätyksekseni kyynelehti), olin vain innoissani. Oli jotenkin todella hyvä olla. 

 

Hääpäivä menee ohi hujauksessa, ne sanoi.
Ja se oli totta, mutta onnistuin nauttimaan joka sekunnista. En usko, että olen koskaan ennen onnistunut olemaan niin läsnä.

 

 

Hääpäivämme oli lämmin perjantaipäivä 11.6.
Alkukesän päiväksi helteinen jopa. Olin vilkuillut useaan otteeseen säätietoja kuluneen viikon aikana ja ihmetellyt sitä tuuria, että päivämme oli aurinkoisin päivä kaikista. Seuraava päivä näytti pelkkää sadetta ja olin todella iloinen siitä, että valitsimme päiväksemme juuri tuon perjantain. Päivämäärä joka oli myös edesmenneen isäni syntymäpäivä.

Vihkivalat lausuttiin, liikutuksesta kyynelehdittiin, aviopariksi julistettiin, kuvat otettiin. Illallisella naurettiin, hurattiin ja herkistyttiin. Kun ruokailu muuttui tanssiksi ja aurinko laski järven taa, oli meno jo yltynyt niin riemukkaaksi, että yhteiskuljetus takaisin joutui odottamaan vieraita, jotka hyppi kaikki ringissä tasajalkaa kädet ilmassa.

En olisi voinut pyytää parempia juhlia.

 

Huomaan, etten myöskään osaa oikein kirjoittaa sanoiksi sitä tunnetta mikä tuona päivänä oli. Sen takia tämän tekstin kirjoittamiseen meni varmaan niin monta kuukautta. Haluaisin sanoa enemmän, mutta samalla ei ehkä tarvitse sanoa mitään.
Ehkä kerrankin hyvä jättää postaus lyhyeksi ja antaa kuvien puhua.

 

Kuvat: Minna Kaita

Tags: