Aamutreenien jälkeinen suihku, kiire, päässä vaahtoava shampoo ja ovikello soi.
Ärsyttävä skenaario. Emmin hetken koska en odottanut ketään. Ovikello soi uudestaan. Mitä jos siellä on poliisi, palomies tai hieman realistisemmin lähetti. Olenko tilannut jotain? Tulisiko sieltä kauan kadoksissa olleet Skimssini?

Kietaisin itseni kylpytakkiin ja avaan shampoovettä silmässäni oven kahdelle putkimiehelle.
”Oho oot ilmeisesti suihkussa” ne sanoo ja kertoo tekevänsä vesipisteiden tarkistusta jokaisessa asunnossa. Ainiin se. olin unohtanut täysin postiluukusta hyvissä ajoin tippuneen lippulappusen joka kyllä ilmoitti asiasta.
Hieman pettyneenä siitä, etten pääse sovittamaan päähänpistona tilaamani Kim Kardashianin Skimssejä, neuvottelen miehet palaamaan uudestaan muutaman sekunnin kuluttua.

 

 

Ja miltei sekunnin päästä he tulivatkin. Ovikello soi sillä samaisella hetkellä kun painan suihkun pois päältä. Yritän kietoutua samaiseen kylpytakkiin, mutta se on nahkean märkä edelliseltä ovenavausreissulta, joten joudun tyytymään pyyhkeeseen. Avaan oven ja hipsin nopeasti tieheni. Matkalla makkariin kävelen keittiön ohi ja muistan – eli haistan, että minulla on munakas uunissa.
Se samperin uunimunakas-aamupala jonka tyrkkäsin uuniin koska kaasulietemme kaasu on pois päältä, enkä voinut tehdä omelettia tapani mukaan pannulla.

Kurkkaan unohtunutta aamupalaani ja heti kun avaan uunin, alkaa yliherkkä palohälyttimemme kiljua niin täysiä, että putkimiehetkin meinasivat varmaan tippua alas lattiakaivosta.
Työnnän pääni ulos keittiön ovesta ja huikkaan melun läpi jotain ”ei hätää, munat ne vaan käryää” – tyyppistä typerää ja pinkaisen äkkiä jakkaran päälle heiluttelemaan hälyttimen alla isoa leikkuulautaa jotta saisin hälvennettyä savua hälyttimen alta.

Heilutan niin vimmatusti, että ensin meinaan itse tippua ja sitten pyyhkeeni meinaa tippua. Lopulta seison oudissa kumara-asennossa, samalla kun pidän pyyhettä toisella kädellä kiinni ja toisella jatkan huitomista.
Toivon hartaasti, etteivät miehet tule kysymään tarvitsenko apua. Pyyhe on niin riskaabelisti itseni peittona, että jos en saa tilannetta kohta hallintaan, he löytäisivät minut nakuna jakkaran päältä heiluttelemassa ilmaa jättimäisellä leikkuulaudalla. 

 

 

Onneksi palohälytin sammuu ja seuraavaksi yritänkin sitten sammuttaa alkavaa nauruhysteriakohtausta. Tilanne oli koominen. Kuin kohtaus jostain paskasta komediasta.

Miehet huikkaavat olevansa valmiita ja huudan keittiöstä (palohälytin edelleen korvissani soiden) takaisin hyvät päivänjatkot vähän liian kovalla voluumilla.
Kun ovi pamahtaa kiinni hipsin vihdoin kylppäriin hakemaan kuivaa pyyhettä, vain huomatakseni, että olen unohtanut imukuppiviritelmällä kiinnitetyn kameran suihkukopin oveen! NIIN ETTÄ LINSSI ON SUIHKUUN PÄIN.
Koska minun piti nyt kuvata vähän shampoo-yhteistyöhöni hienoja pisaratehosteita. 

Hienoja pisaratehosteita. Voisin melkein vannoa, että se ei ehkä käynyt heillä ihan ekana mielessä. Pikemminkin, naureskelivat etteivät ihan tollaista spektaakkelia osanneet odottaa työpäiväänsä tämän hullun D-rapun naisen asunnossa.

 

 

Kuvat: Mona Salminen

Tags:

Olisko tän kokosta munakoisoa tarjolla?

 

Jos en olis bloggaaja, olisin ninja // Sen verran sulavasti tulen mm. alas näitä rappusia.

 

Nyt joltain pääs kyllä leija.

 

Kyllä elämä on rankkaa // joka paikkaan pitää aina  juosta.

 

Monelta se vesijuoksu alkoikaan? // Kasuaalisti kakalla tässä aavikolla.

 

Hei nyt on kyllä tosi paha nestehukka.

 

Kattokaa oon tulessa!

 

Eipä mulla muuta 🙂 Läppäri on huollossa ja kaikenmaailman teknisiä ongelmia nyt alla, mutta onneksi olin ehtinyt ladata nämä kuvat tänne luonnoksiin, niin voin nyt näiden kautta toivottaa hauskaa viikonalkua kaikille 🙂

Palaillaan kun läppäri on taas kunnossa. Toivottavasti pian.

Tags:


 

Pardon my French, mutta kuinka moni voi sanoa olleensa vastaavassa tilanteessa, missä nämä kaksi sanaa kohtaavat toisensa?
Tai itse asiassa minäpä tiedän. Noin neljä suomalaista, kaksi ruotsalaista, kolme tanskalaista ja viisi norjalaista, jotka yrittävät pitää pressilounasta DeoDocin tuotteista Eiffel-tornin ravintolassa.

DeoDoc on siis kahden ruotsalaisen siskoksen perustama yritys. Toinen oli liiketalousalalla, toinen lääkäri, mutta huomatessaan markkinaraon tuolla alakerran saippuaosastolla he jättivät työnsä ja lähtivät rohkeasti kehittämään tuotelinjaa alueen parempaan pH-tasapainoon, pesuun, pyyhkeisiin ja hygieniaan. Tiesittekö että alhaalla siellä meillä on ihan samat hikirauhaset kuin kainaloissa?
Olisin mielelläni kuullut lisää myös intiimialueen hajuvedestä ja pyyhkeistä, mutta pommiryhmä keskeytti keskustelumme.

Olimme juuri päässeet Eiffel-torniin menevien hissien porteista sisään, kun nenämme edestä koko alue isoin poliisijoukoin tyhjennetään hetkessä. Aukiolle, tismalleen Eiffel-tornin alle jäi nököttämään vain epäilyttävästi käyttäytyvän miehen hylkäämä reppu. Paikalle hälytetyistä erikoisjoukoista päätellen ilmeisesti pommiuhka sisällään.
 

Hämmästeltiin jo hieman lentokoneessa Kiran, Annikan ja Saran kanssa, että kaikkialle tämä outo työ viekin meitä. Mennäänkö me oikeasti Pariisiin kuulemaan intiimialueen saippuoista, mutta tuijotellessani sitä yksinäistä pommireppua aukiolla tuli kyllä muutamaan otteeseen mietittyä että vieläkö oikein pommiuhan uhalla.
 

Evakoinnista huolimatta Eiffel-tornin hissi jatkoi toimintaansa. Ilmeisesti arkipäivää häslinki kyseisen tornin juurella, mutta minäpä satun omistamaan vilkkaan mielikuvituksen ja hitusen itsesuojeluvaistoakin. Me olimme jumissa porttien ja hissin välissä, ja ihan kun ei olisi ollut tarpeeksi kuumottavaa seistä siinä repun läheisyydessä, mutta että nousta vielä hissillä ylös mahdollisen pommin yläpuolelle. Suoraan vain sinne pommitettavaan kohteeseen!

Jos itkin jo pöytävuorella gondolihissin takia, niin minkäköhän asteisen sydänkohtauksen saan ylösnoususta pommiuhalla?

 

Jono lyheni. Hissi tuli alas, seuraavat menivät ylös. Reppu nökötti alhaalla. Poliisit tuijottavat ilmeettömänä eteensä. Minä pidän silmällä reppua, vasemmalla silmäkulmalla mietin pakoreittiä pois tilanteesta. Seuraava hissi on meidän, pommiryhmä lähestyy reppua. Räjähtääköhän se kosketuksesta? Ehkä se on ajastettu tai kauko-ohjattava. Mitäköhän äitinikin ajattelee tästä. Poikaystäväkin kehotti olemaan varovainen ja välttämään turistikohteita. Tässä sitä nyt ollaan Eiffelin juurella pommiryhmän kanssa. En halua että viimeiseksi ateriakseni jää lentokenttäruoka, apua nyt ne koskee sitä reppua ja…

..vie sen tyynen rauhallisesti pois alueelta. Poliisiteipit rullataan pois. Väkijoukko valuu takaisin alueelle. Katusoittaja jatkaa pimputusta ja me nousemme hissiin huojentuneina.

 

Kukaan meistä ei oikein tiennyt miten tilanteeseen olisi pitänyt suhtautua. Olipahan ainakin ikimuistoinen pressilounas Pariisissa.

 

//Long story short. We were supposed to have nice press lunch with DeoDoc in Eiffel tower, but the bomb squad interrupted us. Someone suspicious man had abandoned his backpack under the Eiffel Tower. Police cleared the whole area, but we were already going the tower elevators. Behind the gates just stearing the backpack. I was looking around for possible escape routes and thinking – what if it explodes when it relates to contact? Is it timed? What does my mom think about this, my boyfriend told me to avoid the tourist destinations and here I am with a bomb squad in the Eiffel Tower. Way to go Julia, I don’t want that airplane food to be my last meal!

And thank god it wasnt. Someone took the backpack away, the crowd returned to the square and I went to eat lunch up there to the tower. 
What a weird day.

 

Instagram: juliatoivola
Snapchat: juliatoivola
Bloglovin: 
JULIA Toivola
Facebook: Julia Toivola – Cosmopolitan