Hei, minä täällä taas. Kiitos kaikille jälleen ihanasta tsempistä, tuesta ja ymmärryksestä. Olette vain niin parhaita <3

On tehnyt ihan hyvää olla hetki ilman konetta ja kameraa. Ihan vain laittaa aivot narikkaan ja unohtaa ne sinne koko viikonlopuksi ja vähän ylikin.

Viikonloppu oli vielä synttäriviikonloppuni ja vaikka en ihan rehellisesti ole ollut juhlatuulella, saivat ystäväni minusta kaivettua energiaa esiin käydä syömässä ja ulkonakin hieman tuulettumassa.

Voinko koskaan tarpeeksi korostaa kuinka tärkeä tuo ihana joukko ympärilläni on! Olen niin onnekas. Muistakaa aina arvostaa ystäviänne, ilman niitä elämä olisi kyllä niin paljon vaikeampaa.

 

Olin unohtanut kokonaan nämä Pietarista otetut asukuvat jonnekin koneen uumeniin. Pidän tästä värimaailmasta. Siitä tulee mieleen ihan jäätelö ja kesä, vaikka muistan kyllä miten kylmä tuolloin yllättäen tuli. 
Onneksi näen auringon taas nopeammin kuin osasin kuvitellakaan! Lähden ihan pian taas hetkeksi pois 🙂

 

                                               

                                                  Takki Zara // Paita & housut BikBok // Kengät Monki 
                                                                                   Kuvat: Kira Kosonen

Olen monesti miettinyt millainen on viisuminhakuprosessi kun halajaa tuonne rajan toiselle puolelle pomppia.
Mistä sitä hakea, kauan se kestää, mitä maksaa ja mitä hakemukseen tarvitaan? Jotenkin jo sana viisumi tuntuu kovin työläältä. 

Eikä se ihan napin painalluksella tullutkaan.

Mitä tavallista turistiviisumia varten sitten tarvitsee?

 

Passi. Tulee olla voimassa 6kk viisumin päättymisen jälkeen.

Kopio voimassaolevasta matkavakuutuksesta. Matkavakuutuskortissani ei ollut tarpeeksi tarvittavia tietoja, joten jouduin soittamaan vakuutusyhtiölleni, jotka lähettivät matkavakuutustodistuksen sähköpostiini, mistä sen tulostin ja otin mukaani
Lähialuematkat –toimistoon.
Todistuksessa tulee käydä ilmi tiedot: Koko nimi (kuten passissa), syntymäaika, vakuutuksen numero, vakuutuksen voimassaolotiedot, myös vakuutuksen päättymispäivä ja maininta vakuutuksen sisällöstä.

Viisumihakemus. On itsessään kaksisivuinen ja sen voi tulostaa netistä etukäteen, tai täyttää matkatoimistossa paikanpäällä. Siihen tikkukirjaimin tarkasti kirjoitellaan osoitteita, passinnumeroita, ammatteja ja matkan tietoja yms.

Alle 6kk vanha passikuva.
Niin. Näitähän ei varmaan jokaisella loju tuoreina ja ylimääräisinä pitkin poikin piironkilaatikoita. Onneksi on valokuva-automaatit mistä voi kiireessä kuvan käydä alle kymmenellä eurolla nappaamassa. Ainut vaan, että älä mene lankaan kun kone kysyy haluatko passikuvan, vai viisumikuvan. Koska kaiken järjenhän mukaan viisumihakemukseen EI kelpaa viisumikuva, vaan passikuva sen olla pitää. Paina siis passikuvaa ja pidä huoli että myös kaikki hiuskarvasi näkyvät kuvassa. Omasta korkeasta ponnaristani oli jäänyt päällimmäiset hiustupsut kuvan ulkopuolelle ja eihän se kelvannut. Ei siis samuraiponnareita tai villejä kampauksia näihin viisumiahakemuksiin.

 

Sitten kun kaikki on kasassa niin kaikki yllämainitut jätetään toimistoon, mistä ne myöhemmin viisumin valmistuessa haetaan.
Itse asioin Lähialuematkat –toimistolla. (Toimistot sijaitsivat Rautatieasemalla, sekä Vuorimiehenkadulla) ja mielestäni näissä oli todella miellyttävä ja ystävällinen palvelu.

Kertaviisumin käsittelyaika on n.8 arkipäivää. Hinta 84€ ja se on voimassa 2-30 päivää.

Huomio mahdolliset pyhäpäivät käsittelyajassa. Myös Venäjän pyhäpäivät. Me nimittäin emme tätä tietenkään tajunneet ja jouduimme lopulta jonkun pyhäpäivän takia hakemaan pikaviisumia ja jopa pikaviisumikin kanssa teki tiukkaa, saimme sen juuri lähtöpäivämme aamuna ja se maksoi mukavasti 105euroa lisää, eli 198euroa yhteensä.
 

Junassa täytetään vielä jokin pieni valkoinen lappunen, mikä oli TODELLA tärkeä säilyttää. Sitä meille painotettiin niin useasti että melkein teki mieli kehystää koko lappu ja laittaa kaulasta tauluna roikkumaan.

Ilman sitä ei pääsisi kuulemma minnekään.

 

Passia ja tätä lappusta tarkisteltiin junassa useasti. Passintarkastus, tullitarkastus ja uudestaan passintarkastus ja vielä tullitarkastus. Ja passintarkastus.

Tuntui kun tarkistajan olisivat vain ravanneet edestakaisin pitkin junaa, mutta ymmärrettäväähän se on kun juna pysähtyy eri pysäkeillä ja ylittää vielä rajankin. Ei siitä vaivaa ollut kun valkoinen lappu oli tallessa ja passi kokoajan lähettyvillä.

 

Jos viisumihäslinkiä ei lasketa niin koko tuo matka Helsingistä Venäjälle hurahti todella vaivattomasti ja nopeasti. Juna kiiti eteenpäin, netti toimi ihan ok, rahaakin pystyi junassa vaihtamaan ja ravintolavaunusta sai purtavaa. 3,5 tuntia meni nopeasti ja yhtäkkiä olitkin jo toisessa maassa. Helppoa! Junalipun hintakaan ei ole päätä huimaava, vain n. 40 euroa 🙂
 

           

                                                                        Matkan meille tarjosi VR Allegro*

Venäläiset eivät tosiaan paljoa hymyile, mutta tuntuu, että kaupunki hymyilee välillä heidänkin puolestaan.

Pietarin keskusta oli nimittäin yhtä kupolien loistetta, ylväitä pylväitä, komeita kirkkoja, kauniita yksityiskohtia, patsaita, kanavia, jokia ja laajoja puistoja.

Olin oikeassa kun sanoin, että kamera joutuu koetukselle ja minä saan niskani jumiin kaikesta pällistelystä, nimittäin minne ikinä kävelikään, tuli vastaan kauniita rakennuksia ja kohteita, mitä ei vain voinut jättää kuvaamatta.

 

Ihmisvilinää riitti jonkin verran keskustassa. Metrotunneleissa sai väistellä ruuhkassa kiiruhtavaa kansaa ja liikennettä riitti teilläkin tukkimaan tiet pitkiksi autojonoiksi. Meille suositeltiin välttämään ruuhka metrolla ja se toimikin näppärästi. Varsinkin kiireessä kun ei aina kannata luottaa taksien tehokkuuteen. Ne saattavat jumittua ruuhkaan, eikä koskaan tiedä kauan lyhytkin matka todellisuudessa kestää.

Väenpaljoudesta huolimatta, keskusta ei mitenkään voi tuntua ahtaalta. Kadut ovat kovin leveitä ja kaupunki niin laaja, että tuntui kuin sinne mahtuisi kansaa vielä tuplastikin enemmän!

 

Mietin miltäköhän kaupunki näyttää kesällä? Kun isot puistot ovat loistossaan ja joet virtaavat sulaneista vesistä? Puutarhat heräävät eloon ja ravintoloiden terassit houkuttelevat istuskelemaan.

Oli aurinko matkallamme nytkin mukana. Kevättä oli selkeästi ilmassa, vaikka loppupäivästä sormeni olivatkin ihan kohmeessa ja miltei juoksin kaupunkikierroksen jälkeen läheisimpään ravintolaan lämmittelemään ja ahmimaan kuumaa kurpitsakeittoa.

 

Oppaamme osasi kertoa, että keskustassa lumet sulatetaan kaduilta kemikaaleilla. Kemikaalit ovat vain niin vahvoja, että se rapistuttaa rakennuksien julkisivuja ja kuluttaa kenkiä ihmisten jaloissa. Uusi pari kenkiä on talven jälkeen jo ihan pilalla ja jopa housujen lahkeet saavat kemikaaleista osansa. Mielestäni tämä oli kummallista. Eikö esim. Rakennusten julkisivujen restaurointityöt aiheuta enemmän kustannuksia, kuin talvikatujen hallitseminen jollakin toisilla keinoilla?

Kemikaaleja tai ei, lumet olivat kaikkialta jo sulaneet ja kadut näyttivät kuivilta ja puhtailta.
 

Kaikenlaista kivaa saatiin kokea tämän vierailun aikana. Ravintoloita, kauppakeskuksia, taidegallerioita, kirkkoja, putiikkeja ja puistoja tuli koluttua. Jalat ovat aikalailla vieläkin muussina, mutta ne kestävät kyllä. Pääasia, että pään sisällä on kivoja muistoja ja oli ihan mahtava vihdoin pikaisesti Pietari kokea!

 

 Matka toteutettu yhteistyössä VR Allegron kanssa*

Jotain vastaavaa? Lue myös nämä:
CAPE TOWN – havaintoja ja vinkkejä
CALGARYSSA havaittua