Ikkunasta porottava aurinko pakottaa ulos kotitoimistolta.

 

Ostan Lidilistä mukaan moneen eri muoviin pakatun valmissalaatin ja tungen sen kangaskassiini kirjan seuraksi ajatellen, ettei se siellä ainakaan aukea. Tämänkö takia salaatti on pakattu kolmella eri muovikerroksella?

Matkalla rantaan, näen Mokomarketin avanneen ovensa. Tai ehkä se on ollut aiemminkin jo auki, mutta en ole osannut huomata. Olen huomaamattani asennoitunut siihen, että kaikki on kiinni näinä aikoina.

Vaikka kangaskassissa on jo lounaaksi varattu Lidilin lohisalaatti, en voi vastustaan Mokon liitutaulukylttiin kirjoitettua lounasannoksia. Siitähän on niin kauan kun olen syönyt kunnon kahvilasalaattia. Marssin sisään ja uskottelen itselleni, että ansaitsen sen.
Syön lohisalaatin lounaaksi sitten huomenna.

 


Kaksi eri salaattia kassissani kävelen rantakallioille, jossa istuu tiistaipäiväksi yllättävän paljon ihmisiä. Olen iloinen, että lempipaikkani on kuitenkin vapaana. 

Riisun takin ja lopulta hupparinkin. On paljon lämpimämpi kuin Forecan ennustamat 13 astetta.
Kangaskassissa Mokomarketin salaatti on auennut ja osa täytteistä valunut ei auenneen Lidlin salaatin päälle. Tämän siitä saa kun ahnehtii lounaiden kanssa. Uusi salaattini on kömmellyksestä huolimatta erittäin hyvä valinta, punajuuri ja vuohenjuusto maistuvat ihanalta.
Syödessä pohdin, kuinka nyt olisi hyvä hetki lounastaa ystävän kanssa – kun on kahdet eväätkin valmiina, mutta samalla tajuan, että haluan olla yksin. Mietin onko se vähän outoa aikana, jolloin kuitenkin ikävöin ystävieni enemmän kuin miltei mitään muuta.
Introverttiydelleni ei varmasti tee hyvää tämä korona-aika. 

 

Kuvat eivät liity tapaukseen, mutta meri taustalla on sama.

 

Syön salaatin, luen kirjani melkein loppuun, tuijotan merta ja otan muutaman kuvan kalliosta vain tajutakseni, ettei kuvassa mitenkään välity oikea tunnelma. Tarkkailen ihmisiä. Vasemmalla puolellani pieni valkoinen villakoirapentu tutkailee kalliota. Mietin, että joku päivä minäkin tulen tänne koiranpentuni kanssa. Oikealla puolella mies kuvaa järjestelmäkameralla naista, joka hyppii paljain jaloin kiveltä kivelle sinisessä mekossa ja näyttää kauniilta.

Kun lopulta nousen, tajuan kuinka peppuni on puutunut ja olkapäässä näkyy urheilutopin rusketusraita. Olen istunut kalliolla vahingossa miltei kaksi tuntia ja oloni on niin rentoutunut, että koko matkan kotiin, minulla on sellainen outo onnellinen virne naamalla.

 

Vanha kunnon kysely! Mielestäni näitä on hauska lukea, joten kopsasin tämän jo muutamassa blogissa pyörineen kyselyn tännekin. Muokkasin vain kysymyksiä hieman, ettei ne samat pyörisi kaikissa. Uudet kysymykset kopsattu suoraan ig:n kysymysfilttereistä, mistäs muustakaan 🙂

 

 

Kumpi todennäköisemmin?

…pyytää ensin anteeksi?
Julia/
Aleksi
Tästä piirteestä tykkään todella paljon Aleksissa. Emme kumpikaan ole pitkävihaista sorttia, emmekä oikeastaan paljoa riitele, mutta jos jotain kinaa tulee, niin Aleksilla on kyllä upea taito osata lopettaa riita nopeasti ja saada minut nauramaan taas ennätysvauhtia. Eikä anna mun poistua kotoa suutuspäissäni, koska olen riitelytilanteessa vähän sellainen että haluan vain pois paikalta.

…on enemmän huomionkipeä?
Julia/
Aleksi
Ei Aleksikaan sitä liikaa ole, mutta minuun verrattuna ehdottomasti enemmän.

…tuomitsee herkemmin
Julia
/
Aleksi
Tätä tapahtuu harvoin, mutta jos sen jomman kumman pitäisi olla niin Aleksi. Itse olen sitä mieltä, että tilannetta pitäisi pyrkiä tutkailemaan kaikkien kannalta.

…suuttuu hävitessään lautapelin?
Julia/
Aleksi
Tämä on hieman outoa, nimittäin r a k a s t a n pelata erilaisia pelejä, mutta minua ei haittaa yhtään hävitä niitä. Nautin vain siitä itse pelaamisesta.

…tarjoaa kahvilassa?
Julia/Aleksi
Useimmiten ostamme omat juttumme, mutta aika tasapuolisesti myös tarjoamme, jos tarjoamme 🙂

…valitsee huonon leffan?
Julia/Aleksi

Olen surkea valitsemaan elokuvia.

…kuolisi ensin autiolla saarella?
Julia/Aleksi

Tarvitseeko tästä edes puhua? Aleksi osaisi varmaan rakentaa sinne itselleen  niin hienot oltavat, että jäisi saarelle lopulta ihan vapaaehtoisesti.

…pystyy puhumaan itsenä pois sakoista?
Julia/Aleksi

Oi kyllä. Ylinopeussakoista on joskus nuorempana vältetty ”mun hevonen synnyttää” -tarinalla ja vilkkaan mielikuvituksen avulla.

…on hygieenisempi?
Julia/Aleksi

Onneksi se olin minä myös Aleksin mielestä.

…nukahtaa ensin?
Julia
/
Aleksi
Aleksi nukahtaa jo ennen itse nukkumaanmenoa. Sillä on vain outo tapa kieltää se. Jos esim yllätän Aleksin kuorsaamasta kesken leffan, saan aina esittämääni ”nukutko sä” -kysymykseen vastaukseksi jotain epämääristä, että ”ei en tietenkään nukkunut, tässähän mä ihan hereillä oon ja tyyliin osotattaa juuri auenneita silmiään”.

…tuhlaa enemmän rahaa ruokaan?
Julia/Aleksi

Meillä menee ruokakauppaa suht saman verran rahaa, mutta ravintoloihin saan jollain nälkäisellä taidolla kyllä paljon enemmän tuhlattua.

…kääntyisi vegaaniksi?
Julia/Aleksi

Pientä vegaanikokeilua vannon suorittavani aina kaikkien lihadokumenttien jälkeen, mutta en kuitenkaan usko, että pystyisin siihen täysin. Pescovegetaarinen sopisi minulle puolestaan enemmän kuin hyvin.

…joutuisi tekemisiin poliisin kanssa?
Julia/Aleksi

Jep, kyllä se minä olisin.

…kieltäytyy kutsusta ollakseen vaan kotona?
Julia/
Aleksi
Ehdottomasti Aleksi. Itsekin tykkään olla kotona, mutta meillä on myös ystäväporukassa / työjutuissa paljon menoja joihin on aina kiva osallistua. Plus olen suuri fomottaja.

…siivoaa tarkemmin?
Julia/Aleksi

Aleksi ehkä luulee, että osaa imuroida huolellisemmin, mutta oikeasti koko talon järjestyksestä voi mielestäni kiittää vain minua.

…kehuu herkemmin?
Julia/Aleksi
Molemmat kehutaa aika paljon toisiamme, mutta Aleksi ujuttaa niitä kehuja ehkä vielä enemmän lauseisiinsa.

…huomauttelee pienistä asioista?
Julia/Aleksi
Pitkässä parisuhteessa tilee sellaisia vakio-huomautuksia. Minä valitan lenkkareista jotka on pitkin poikin eteistä ja Aleksi haluaa taas neuvoa ihan kaikessa 😀

 

Tags:

 

MA
40 min kävelylenkki

TI
7 km 42min juoksulenkki

KE
40min kävelylenkki

TO
Core kehonpainotreeni 45min

PE
30 km pyöräily 

LA
40min kävely + Coretreeni

SU
7 km 44min juoksulenkki

 

 

Kenellä muulla on ollut viha-rakkaussuhde urheiluun poikkeustilan aikana?
Aikaa olisi urheilla, mutta treeni-intoa sai aluksi kyllä ihan lapion kera kaivella (ja se on toki myös ihan sallittua). Itseni piti ainakin aluksi ihmetellä maailman menoa viinilasi kourassa ja suklaalevy kainalossa monta päivää, ennen kuin osasin edes miettiä mitään treenaamista. 

Kuntosalilla en ole käynyt niin pitkään aikaan, että en edes tiedä missä salikorttini on. Eipä sitä varmaan pitkään aikaan edes tarvita – kuntosali pitäisi löytyä nyt omasta olohuoneesta, mutta hitsi kun tuntui aluksi oudolta hikoilla tuon itämaisen maton päällä ja tehdä dippejä oman sohvan reunalta.
Olohuone on minulle rentoutumista ja löhöilyä varten. Oli ison kynnyksen takana alkaa hyppiä siellä yhtäkkiä burbeita. 

Ja niitä saikin odotella monta viikkoa.
Aluksi tein kevyitä kehonpainotreenejä vain huomatakseni, että kaikki tuntuu niin paljon raskaammalta kun tekee kotioloissa. Mistä se johtuu? Tein myös Youtubesta nopeita pilatesjumppia ja aloin jo tosissani huolestua omasta hengästymistasosta. 15 minuuttia ja huohotin kuin maratoonari maalilinjalla. Siis pilateksen jälkeen? Sitten löysin kuminauhan ja innostuin kökkimään se reisien ympärillä ympäri taloa, mutta liikepankkini tuli suoraan omasta päästä ja kumppari oli liian löysä, joten ei ihme, etten saanut kuminauhasta kunnon vastusta.

Lopulta päätin osallistua meidän Coreryhmän livetreeneihin ja treenata kunnon hikitreenin ohjeistuksen ja jopa ihan painojen kera. Mitä nyt muutaman kerran osuin hypyssä kattovarjostimeen, tai kolautin käsipainolla sohvapöydän reunaa ja luultavasti tömistelylläni aiheutin naapureille mukavaa melua, mutta hitsi että tuntui hyvältä rehkiä pitkästä aikaa kunnolla. Enkä edes fuskannut, vaikka valmentaja ei olisi nähnyt, jos välillä olisi ottanut vähän huilia.
Ehkä sittenkin sallin olohuoneeni muuntautua tilapäiseksi saliksi kerran tai pari viikossa, ja ehkä ne ohjatut livetreenit onkin se mikä toimii nyt parhaiten omalla kohdalla 🙂

 

Tämän kotona sekoilun lisäksi olen juossut ulkona. Onneksi se on sallittua, nimittäin itselleni kevät on ihaninta aikaa juosta ja aurinko on myös houkutellut minut yllätyksekseni pyöräilemään – jopa niin paljon, että nyt olisi pidemmät lenkit haaveissa ja oma kunnon pyörä seuraavaksi ostoslistalla. Saa nähdä toteutuuko tämä, nimittäin intän tätä samaa ”nyt ostan pyörän” -lausetta joka kevät, mutta vielä ei ole ollut muuta kuin eri lainapyöriä alla.

 

Mikä treenimuoto on toiminut parhaiten teidän kohdalla?

Tags: