Archives
 

17 marras 2019

Posted at 13:41h in FOOD by
15 Likes

 

Olettekin ehkä huomanneet pienen reseptikadon täällä blogin puolella. Tämä johtunee yksinkertaisesti siitä, että olen ollut patalaiska keittiön puolella. Välillä on näitä kausia kun mikään uusi reseptikokeilu ei oikein innosta, vanhat suosikit kyllästyttävät ja jos teen ruokaa, teen todella simppeleitä versioita pienellä vaivalla. Ne eivät ole huonoja, mutta eivät mitään makuhermojakaan mullistavia. Odotan jo joulua, silloin yleensä inspiroidun kikkailemaan uusia jouluherkkuja, mutta nyt tuntuu kuin koko köökki olisi marraskuun synkkyyden pauloissa. Muilla samoja tuntemuksia?

Useimmiten lautasella on kasvisruokaa, ehkä hieman kalaa, mutta eilen näin niin söpön pyöreän kesäkurpitsan kaupassa, että alkoi tehdä heti mieli jauhelihatäytteisiä kesäkurpitsoja. Päälle ripottelin sinihomejuustoa ja nautin annoksen yksikseni punaviinilasin kera, samalla kun katsoin hömppäleffaa sohvalla. Täydellinen helppo lauantai-illan lohtuateria. 

 

 

TÄYTETYT KESÄKURPITSAT

3-4 pyöreää kesäkurpitsaa (tai muutama tavallinen)
Paketti naudan jauhelihaa
1 valkosipulinkynsi
1 sipuli
Pkt tomaattimurskaa
Oliiviöljyä
Suolaa & pippuria + muita mieluisia mausteita
Sinihomejuustoa

Salaattia. 

Laita uuni lämpenemään 220 asteeseen. Leikkaan pyöreistä kesäkurpitsoista ”hattu” irti ja kaiverra lusikalla sisus pois. Siirrä kesäkurpitsan sisus sivuun, se lisätään myöhemmin jauhelihan joukkoon.
Lorauta kaiverrettuihin kesäkurpitsoihin hieman oliiviöljyä ja asettele ne uunivuokaan ja laita uuniin esilämpenemään n. 10 minuutiksi.

Silppua sipuli ja puserra valkosipulinkynsi. Kuullota sipuleita pannulla tilkassa öljyä. Lisää jauheliha ja ruskista se. Kaada joukkoon tomaattimurska, kesäkurpitsan kaiverrettu sisus ja lisää mausteet. Itse käytin hieman tulista mausteseosta suolan ja pippurin lisäksi.

Anna kastikkeen porista ja keittyä hieman kasaan n. 5 min miedolla lämmöllä. Sekoita lopuksi vielä mukaan maun mukaan sinihomejuustomurua (Omani oli Aurajuustoa tietty). Nosta kesäkurpitsat uunista, kauho niiden sisään jauhelihakastiketta. Ripottele päälle vielä hieman sinihomejuustomurua ja laita takaisin uuniin, n. 15 minuutiksi.

Tarjoile salaatin kanssa. Itse höyrytin mukaan vielä parsakaaleja 🙂 

 

Tags:
Print page
15 Likes

12 marras 2019

Posted at 17:51h in PERSONAL by
30 Likes

 

Pitkät parisuhteet ja pienet ärsyttävät asiat. Nämä kulkevat luultavasti enemmän käsikädessä kuin itse pariskunta. En tiedä teistä, mutta meillä ainakin usein huomautellaan samoista asioista. Ei näistä riitaa aikaiseksi saada, mutta pientä turhautumista ja humoristista väittelynjuurta jos ei muuta.

 

 

Kännykkä pois sängystä

”Se voi syttyä vaikka palamaan” -lauseen olen kuullut ehkä 857693 kertaa. (Kännykkä syttynyt palamaan 0 kertaa). Hauskinta tässä on, että en koskaan edes pidä kännykkää yön aikana sängyllä. Hetken se saattaa loikoilla kanssani tai eksyä tyynyn alle, mutta yöt se on lentokonetilassa pöydällä. 

Ainiin – lentokonetila öisin on myös mieheni vaatimuksia. 

 

Selkä suorana

Olen useasti kumartunut läppärini ylle mitä eriskummallisimmissa kiemuroissa. Ennen mieheni tokaisi möreästi jotain sen tyyppistä kuin ”ryhti” (tunsin itseni ihan alokaskokelaaksi), mutta ilmeisesti ärsyyntyneistä tuhahduksistani vinkin ottaneena, hän ei enää käytä sanoja, vaan kävelee vain ohi, ottaa hartioista kiinni, suoristaa selkäni ja kävelee pois. 

 

Älä kävele niin nopeesti!

Harpon kuulemma aina askeleen edellä. (Minun mielestäni mies taas on vähän löntystelijä). Minulla olisi ollut tähän loistava ratkaisu. Lämpimällä säällä voidaan löntystellä, kylmällä kipittää. 

 

Sälekaihtimet

Sälekaihtimet pitää aina kääntää yöksi ylöspäin. Ymmärrän tämän kesäaikaan, kun valo tunkeutuu miltei talon rakenteista läpi, mutta eihän talvella huomaa mitään eroa. On niin saakelin pimeää, oli sälekaihtimet missä asennossa tahansa.

 

Aluslakanan petaaminen

Meidän klassikko. Siinä aluslakanassa kun on jonkinlainen ihan oma kiristystekniikkalajinsa. Joskus esitän, että osaan sen, joskus esitän että en. Riippuu olenko vaihtamassa lakanoita yksin vai mieheni kanssa. 

 

Pesuvuoron varaaminen

Mieheni pesee pyykkiä ihan pesulatahdilla. Yritä siinä nyt sitten pyykätä kun pesurumpu pyörittää toisen treenikamoja seitsemänä päivänä viikossa. Tästä syystä olenkin alkanut varailemaan pesuvuoroa. ”Mun pitää pestä tänään sit hei pyykkiä” on lause jonka kuulee mun suusta useasti, mutta se saattaa oikeasti tarkoittaa myös että ”haluaisin pestä pyykkiä, mutta en tiedä milloin ehdin, joten pyykkikone on varattu mulle seuraavat kolme päivää, tai muuten suutun kun mulla ei ole enää pikkareita”. 

Ja sitten kun viimein pesen, unohdan aina ottaa kuivaustelineen seinän ja pesukoneen välisestä kolosta, missä se pesukoneen linkoessa tärisee ja kolisee vasten seinää pitäen järjetöntä mekkalaa (jota en itse jostain syystä ikinä kuitenkaan huomaa).

Tämä saattaa ymmärrettävästi aiheuttaa lievää ärsytystä toisessa osapuolessa.

 

 

Millaisista arjen pikkuasioista teille huomautellaan parisuhteessa? 🙂

 

Tags:
Print page
30 Likes

09 marras 2019

Posted at 11:51h in RANDOM by
26 Likes

 

Istun Fredrikinkadulla ReLove kahvilassa. Olin päättänyt jo edellisenä iltana, että haluan tulla testaamaan heidän aamupalaansa jota olen kuolannut lukuisia kertoja. Acaibowleja, avokadoleipiä, vohveleita ja kaikkea sellaista mihin Instagram on saanut meidät koukutettua.
Herään seitsemältä ja sinnittelen kymmeneen asti odottaen kahvilan avaavan ovensa. Kun olin kerran päättänyt, niin minähän menen.

Odotus palkitaan. Aamupala on hyvä ja kahvi maistuu helkkarin ihanalta. Suurin osa pöydistä on varattuja, mutta koska olen yksin saan helposti pienen nurkkapöydän. Mietin, että yksin kahvilassa istuminen on hyvän kahvin lisäksi myös helkkarin ihanaa.

 

 

Viereisessä pöydässä istuu toinen yksinäinen tyttö. Kirjoittaa vihkoon tekstiä kauniilla käsialalla. Mietin, mitä tekstissä mahtaa lukea ja samalla tajuan, että omassa tekstissäni lukee nyt tytöstä.
Miettikää jos hänkin miettisi, että mitä viereinen tyttö kirjoittaa.

Tiputan voiveitsen ja nostan sen takaisin lautaselle. Tyttö katsoo silmäkulmiensa alta ja nyt mietin, että häiritsenköhän hänen kirjoittamistaan. Olen noussut paikaltani jo kolme kertaa. Hakemaan servettiä, laittamaan puhelimen laturiin ja viemään tarjottimen tiskille.

Mitä jos tyttö kirjoittaa päiväkirjaa ja ihmettelee siinä nyt, että kuka tiputtaa voiveitsen likaiselle lattialle ja nostaa sen takaisin lautaselleen eikä käy pyytämässä uutta? 

Mitä jos me istumme tässä nyt vierekkäin ja kirjoitamme molemmat toisistamme täysin tyhjänpäiväsiä juttuja. 

Vilkaisen jälleen tytön kaunista käsialaa ja keskittynyttä ilmettä ja tulen lopputulokseen, että tytöllä on varmasti paljon tärkeämpiä ajatuksia. Ehkä hän kirjoittaa runoja, novelleja tai päiväkirjaansa jotain muuta kuin kömpelön naapuripöydän tytön kommelluksia.

 

 

Tämä jättää jäljelle vain oivalluksen, että nyt minä olen tässä se köyhän sisällön luoja. Miksi en kirjoittanut villaneuleiden huollosta mistä alunperin piti kirjoittaa. Nyt näpyttelen tekstiä jota ei tavallaan viitsisi edes julkaista, eihän tässä ole mitään pointtia. 

Julkaisen silti.

P.s en käyttänyt sitä tiputettua voiveistä enää. 

 

 

Kuvat: Mona Salminen

Tags:
Print page
26 Likes