Istun Fredrikinkadulla ReLove kahvilassa. Olin päättänyt jo edellisenä iltana, että haluan tulla testaamaan heidän aamupalaansa jota olen kuolannut lukuisia kertoja. Acaibowleja, avokadoleipiä, vohveleita ja kaikkea sellaista mihin Instagram on saanut meidät koukutettua.
Herään seitsemältä ja sinnittelen kymmeneen asti odottaen kahvilan avaavan ovensa. Kun olin kerran päättänyt, niin minähän menen.

Odotus palkitaan. Aamupala on hyvä ja kahvi maistuu helkkarin ihanalta. Suurin osa pöydistä on varattuja, mutta koska olen yksin saan helposti pienen nurkkapöydän. Mietin, että yksin kahvilassa istuminen on hyvän kahvin lisäksi myös helkkarin ihanaa.

 

 

Viereisessä pöydässä istuu toinen yksinäinen tyttö. Kirjoittaa vihkoon tekstiä kauniilla käsialalla. Mietin, mitä tekstissä mahtaa lukea ja samalla tajuan, että omassa tekstissäni lukee nyt tytöstä.
Miettikää jos hänkin miettisi, että mitä viereinen tyttö kirjoittaa.

Tiputan voiveitsen ja nostan sen takaisin lautaselle. Tyttö katsoo silmäkulmiensa alta ja nyt mietin, että häiritsenköhän hänen kirjoittamistaan. Olen noussut paikaltani jo kolme kertaa. Hakemaan servettiä, laittamaan puhelimen laturiin ja viemään tarjottimen tiskille.

Mitä jos tyttö kirjoittaa päiväkirjaa ja ihmettelee siinä nyt, että kuka tiputtaa voiveitsen likaiselle lattialle ja nostaa sen takaisin lautaselleen eikä käy pyytämässä uutta? 

Mitä jos me istumme tässä nyt vierekkäin ja kirjoitamme molemmat toisistamme täysin tyhjänpäiväsiä juttuja. 

Vilkaisen jälleen tytön kaunista käsialaa ja keskittynyttä ilmettä ja tulen lopputulokseen, että tytöllä on varmasti paljon tärkeämpiä ajatuksia. Ehkä hän kirjoittaa runoja, novelleja tai päiväkirjaansa jotain muuta kuin kömpelön naapuripöydän tytön kommelluksia.

 

 

Tämä jättää jäljelle vain oivalluksen, että nyt minä olen tässä se köyhän sisällön luoja. Miksi en kirjoittanut villaneuleiden huollosta mistä alunperin piti kirjoittaa. Nyt näpyttelen tekstiä jota ei tavallaan viitsisi edes julkaista, eihän tässä ole mitään pointtia. 

Julkaisen silti.

P.s en käyttänyt sitä tiputettua voiveistä enää. 

 

 

Kuvat: Mona Salminen

Tags:

 

”Hyi vittu, miten rumia huoria te ootte” sanoi tänään täysin normaalin näköinen keski-ikäinen siististi pukeutunut nainen Kampin kauppakeskuksessa. Me olimme menossa ystäväni kanssa lounaalle ja nainen asteli juuri ulos Benettonin liikkeestä kun tiemme kohtasivat. 

Nainen katsoi suoraan silmiin ja jatkoi vielä tarkentavasti, että meillä on niin rumat naamat, ettei niitä kestäisi edes katsoa. Nainen ei vaikuttanut mitenkään päihtyneeltä, eikä edes uhkaavalta. Kertoi vain sanottavansa ja lähti kävelemään alaspäin portaita. 

Emme sanoneet mitään. En usko, että ulkonäöllämme oli oikeasti naiselle niin suurta merkitystä, (tai jos oli, ei tuntemattoman ihmisen mielipide naamataulustani minua helposti osaa muutenkaan provosoida), ehkä taustalla oli jotain muuta mistä minulla ei ole mitään tietoa. Mielenterveyshäiriö, suru, huono olla, tai vain todella huono päivä. 

Ainut mitä jäin miettimään oli se, että olisi pitänyt sanoa naiselle takaisin hiljaisuuden sijasta, että minun mielestäni hän näytti tosi kauniilta.

 

 

 

Onko teillä ollut tänään mukavia kohtaamisia?

 

Kuvat: Hanna Väyrynen

 

Kirjoitusinpiraation puutteessa on kysymyslistojen kopioiminen toisten blogeista (kiitos Hanna) paras oljenkorsi mihin tarttua 🙂

 

 

Unohtumattomin naamiaisasusi?
Hyvä kysymys näin Halloweenin alla. Mieleenpainuvimmat asuni ovat varmasti olleet Lara Croft
(Halloweenistani Tomb Raiderina voit lukea täältä),
sekä muutama vuosi sitten Break the Internet: Kim Kardashian shamppanjasuihkun alla Paper lehden kannessa.
(Lue Kim postaus täältä).
Fun fact: Postasin tästä asusta kuvan Instagramiin ja seuraavana päivänä löysin kuvani Kimin applikaatiosta ”parhaat kim -asut” listalta.

 

Eniten käyttämäsi some-verkosto?
Instagram. Ehdottomasti. Välillä tosin tekisi mieli sulkea koko sovellus vaikka viikoksi 🙂 olla hetki ilman.

 

Vuodenaika, josta pidät eniten?
Hassua miten aikuistuessa oppii arvostamaan kaikkia niitä upeita vuodenaikoja joita meillä on. Tällä hetkellä ehkä kevät / alkukesä on suosikkini. Rakastan sitä fiilistä kun puut alkavat kukkia, kaduille ilmestyy terassipöytiä ja voi ensimmäisiä kertoja kulkea ilman takkia.

 

Jos sinun tulisi valita ranta tai vuoret, kumman nyt valitsisit?
Tämä on vaikea. Rakastan vuoria, mutta rauhoitun rannan läheisyydessä.
Pakko kuitenkin kai sanoa ranta.

 

Mitä osaat pelata todella taitavasti?
No sanotaan nyt näin, että en loista kovinkaan missään urheilullisessa pelissä, mutta jos tullaan seurapeleihin, niin olen niissä ihan omaa luokkaani! Rakastan pelata pelejä, keksiä pelejä ja heittäytyä niihin mukaan kunnolla. Olen myös hyvä häviäjä, enkä ota pelejä niin vakavasti.

 

Millaisesta juustosta pidän?
Miten tähän voisi valita vain yhden? Voisin syödä koko juustotiskin! Kaikenlaiset juustot käy kovasta pehmeään ja miedosta vahvaan.

 

Tavoite, jonka haluat saavuttaa elinaikanasi?
Haluaisin tavoittaa mielenrauhan, olla hyvä ihminen ja auttaa muita. Luoda jotain omaa ja olla todella hyvä siinä. 

 

 

Kuinka monessa kaupungissa olen asunut?
Ehkä kolmessa? Helsinki, Espooo, Salo? Enimmäkseen muutimme kun olin pieni. Aikuisiän olen asunut aina Espoo/ Helsinki alueella.

 

Mitä kieltä toivoisit osaavasti puhua?
Ranskaa ja Espanjaa. Ruotsia paljon paremmin 🙂

 

Mitä et siedä?
Siedän paljon, mutta väkivaltaa en missään muodossa. Se taas mikä ihmisissä ärsyttää on pitkäjaksoinen aikaansaamattomuus, negatiivisuus ja ylimielisyys. Jokainen meistä saa aika pitkälti päättää millaisen taulun päivästään maalaa ja mielestäni sen kannattaa olla sellainen jota voi katsoa ja esitellä ilolla, sekä ylpeydellä.

 

Jos käsilläni on tunti vapaa-aikaa, mihin käytät sen?
Luultavasti urheiluun. Kuntosaliin, lenkkipolkuun. Ehkä tv:n katsomiseen, kirjaan, töihin tai (aivan liian usein) netin selailuun.
Yksi mihin en sitä varmasti käytä on nukkuminen. Olen surkea ottamaan päikkäreitä.


Suosikkirutiinisi?

Olen alkanut rakastaa arki-aamuja. Nousen viimeistään seitsemältä, otan pikasuihkun, puen vaatteet ja kävelen alakerran kahvilaan hakemaan aamupalaa mukaan toimistolle. On ihanaa kävellä pimeällä kadulla toimistolle, olla ensimmäinen paikalla. Sytyttää valot, siemailla kahvia ja avata läppäri kaikessa rauhassa.
Parempi rutiini on vielä silloin jos jaksan käydä ennen toimistoa salilla tai pikaisesti lenkkipolulla.

 

Mistä tulet ylivilkkaaksi?
Ystävien seurassa kun olen innoissani jostain. Harvemmin kuitenkaan olen kovin ylivilkas, ehkä enemmänkin hilltty nautiskelija 😀 

 

 

Valitsetko mielummin tekstiviestin vai puhelun?
Kamalaa sanoa, mutta ehkä tekstiviestin. Tottakai on ihanaa soittaa puhelu esim. Ystävälleni Etelä-Afrikkaan, mutta 90% keskusteluista käydään nykyään tekstareiden kautta. Poikaystävän kanssa tosin puhun paljon mieluummin puhelimessa.

 

Arvokkain aarteesi?
Materiassa? Tällä hetkellä ensimmäisenä tuli mieleen kihlasormukseni. Ihan vain sen takia, että se symbolisoi paljon ja sitä katsoessa tulee hyvä mieli.

 

Mikä oli viimeisin vieraalla kielellä tekemäsi virhe?
Haha, näitä on useita! Olen todella huono kirjoittamaan kiireessä englantia (minkä takia en sitä usein käytäkään esim. Instagram-stooreissa). Viimeisin mikä tulee mieleen on kun kirjoitin kuvatekstiksi proseccon sijasta brosecco. Tämä oli juuri niitä kiiretilanteita (ja ehkä liian monta b-proseccoa alla) kun Kreikassa ystävieni häiden jälkeisenä päivänä naputtelin Instagramiin kuvatekstiä samaan aikaan kun teimme kaoottista lähtöä rannalta.

 

Mikä on sinulle parasta terapiaa?
Urheilu, ystävät, viini ja pitkät keskustelut. Mökki tai koti-illat poikaystävän kanssa. Pitkät kävelylenkit yksin.

 

Jos voisit olla fiktiivinen hahmo, mikä olisit?
Tähän on todella vaikea vastata. En saa mieleeni yhtäkään sopivaa.
Saa kommentoida jos keksitte jonkun minua kuvaavan hahmon : )

 

Minne haluaisit matkustaa?
Japaniin. Ruokalomalle.

 

Missä tapasit puolisosi?
Virtuaalisesti Tinderissä. Livenä Eerikinkadulla.
Meidän tapaamistarinan voi lukea täältä. 🙂

 

 

Bleiseri: Samsoe & Samsoe
Mekko: MaxMara
Kengät: Bianca Di
Kuvat: Mona Salminen