PMS-MÖRKÖ RÖYHELÖHAMEESSA 21 Nov 2018

Saanen piilottaa todellisen minäni hetkeksi itämaisen koristeelliseen seinään, auringonpaisteeseen ja röyhelöhameeseen?
Todellisuudessa kun istun kiukkuisena mörököllinä pimeässä huoneessa ja yritän taistella itse itseni kanssa. Pliis sanokaa että siellä on muitakin joilla ottaa ertityisen koville pimeän marraskuun ja pms-oireiden kombinaatio? Tuntuu, että on harvinaisen hankala hallita nyt tämän hormonimielen oikkuja ja tuntuu myös, että valitan joka kuukausi vain enemmän ja enemmän tästä samasta asiasta. Miten ihmisellä jolla ei ennen ollut mitään pms-oireita on nyt kokonainen armeija piruja tuossa olalla vetämässä raivareita.

Esimerkiksi:

1. Poikaystäväni yritti nostaa minua ylös sängystä, mutta kolautti vahingossa polvensa naamaani. Olin jo puoliksi ylhäällä, mutta tottakai pienikin kolaus oli nyt riittävä syy heittäytymään teatraalisesti päätä pidellen takaisin peittojen keskelle. Taisin huutaa perään vielä, että en nouse täältä ikinä, ennen kun vedin kaksi peittoa ja kasan tyynyjä päälleni muuriksi suojaamaan itseäni ulkomaailmalta.
(Normaalissa mielentilassa olisin nauranut asialle, tai itseasiassa tuota ei olisi koskaan tapahtunut koska olisin ollut ennen poikaystävääni jo keittiössä keittämässä kahvia täysin hyväntuulisena).

2. Olin menossa salille purkamaan kiukkuani ja luin samalla sähköposteja. Yksi pieni aikataulumuutos ja otin heti täyskäännöksen kohti kotia. Ei minulla ole aikaa nyt mitään urheilla, mietin vaikka aikaa olisi ollut kuinka paljon. Tömistelin raput ylös kotiimme niin tarmokkaalla temmolla, että kuulostin lähinnä porrastreenejä tekevältä norsulaumalta. Heitin tavarat eteiseen ja  teki mieli heittäytyä itsekin lattialle niiden mukana ja nieleskellä itkua.
(Normaalissa mielentilassa olisin käynyt salilla ja tehnyt muitta mutkitta työt sitten treenien jälkeen kotona. Ilman mitään ongelmia. Aikataulumuutokset on arkipäivää näissä hommissa).

3. Tein ruokaa ja sain (jälleen kerran) erityisherkän palohälyttimemme piippaamaan kun falafelit vähän kärtsäsivät pannulla. Olin juuri irrottamassa granaattiomenan siemeniä kädet kauttaaltaan punaisina ja raivostuin niin paljon, että heitin granaattiomenen tiskialtaaseen ja kauhan kohti palohälytintä ja kattoa.
(Normaalissa mielentilassa olisin noussut rutiinomaisesti tuolille ja huilutellut muovista leikkuulautaa palohälyttimen alla, niin että savu hälventyisi ja palohälytin lakkaisi piippaamasta).

Haha 😀 Ja nämä ovat siis ihan perus arkea. Auta armias jos jokin olisi nyt oikeasti vialla, millaista taikapulveria sitä pitäisi nauttia, ettei olisi hakkaamassa päätään seinään ihan pahimman uhmaikäisen ja Luciferin sekoituksena? 

Vaiko onko se niin, että annan pms-oireille niin paljon valtaa juurikin siksi että kaikki on tosi hyvin? Ei ole mitään oikeita ongelmia etusijalla? Ota nyt sitten selvää tästä naisten iki-ihanasta hormonitoiminnasta. Latasin nyt varmuuden vuoksi joku sata eri apllikaatiota jotka näyttävät minulle pms-oirelaskurilla että milloin kannataa vuorata itsensä pumpuliin ja koko maailmalta jatkossa piiloutua. 

Blouse – Lindex
Skirt – Zara
Shoes – Hermes
Bag – Gucci
Sunglasses – Gucci
Photos: Hanna Väyrynen