Olen hieman myöhässä tämän kanssa. Vuoden ensimmäinen postaus hiipii tänne vasta tammikuun toisella viikolla, ja saa minut taas tuntemaan hieman syyllisyyttä säälittävästä postaustahdista. Kuinka monta kertaa voin uskottavasti syyttää Flea-kiireitä kaikesta?

Olen odotellut bloggaajilta vuosikatsaus -postauksia, mutta kovin montaa sepustusta ei ole tullut eteen vuodenvaihteessa, enkä ihmettele. Vuotta 2020 on aika mahdotonta paketoida.
Yritin miettiä mitä kirjoittaisin jos pitäisi muistella viime vuotta ja päällimmäisenä tulee mieleen vain ennalta-arvattava litania vuoden 2020 sanastoa:

Turvavälit, karanteenit, tiktok-tanssit, koronatestit, käsidesit, konkurssit, tukipaketit, vauvaboomi, koiraboomi, etätyöt, teams, zoom, takeaway, virtuaali-treenit, peruutetut tapahtumat, menetetyt työt, kielletyt kohtaamiset, kaivatut läheiset, tukahdetut yskäisyt, suljetut rajat, hamstratut vessapaperirullat, menetetyt lentopisteet ja kotoa yllättäen löytyvä kahdehdittava kasvomaskivalikoima. 

Näitä kaikkia on käyty jo kyllästymiseen asti läpi kahvipöydässä ja eri medioissa, joten heitänpä minäkin hanskani vuoden 2020 tiskiin ja käännän katseen kohti tätä vuotta.
Ja vaikka vuosi 2021 pitääkin sisällään varmasti ihan saman litanian kun mitä luettelin yläpuolella, niin ainakin omassa elämässä on jonkin verran uusia tuulia ja ne toimivatkin myös kantavana teemana sisällössäni tänä vuonna.

 

 

Häät
Häihin on enää viisi kuukautta ja alan vasta pikkuhiljaa sisäistää, että alttari oikeasti häämöttää tuolla lähitulevaisuudessa.
Sormet ristissä, ettei Korona sotke suunnitelmia. Olemme vähän sitä mieltä, että oli tilanne mikä tahansa, niin jonkinlainen hääjuhla on silti jossain (luultavasti pienemmässä) muodossa tulossa. 

Hyvinvointi
Kevät on miltei aina itselleni sellaista hyvinvoinnin kulta-aikaa, mutta uskon että nyt kesähäiden lähestyessä haluan panostaa vielä hieman enemmän hyvään oloon. Tiedättehän te, ne samat suuret puheet uusista urheilulajeista ja raikkaista resepteistä. Joogasta auringonnousussa ja suolisokirjojen lukemista illalla. Sama virsi joka vuosi. 

Second Hand
Tällä hetkellä eniten inspiroi vintagemuoti ja haluankin nostaa enemmän esille Second Hand -löytöjä, (apua, niitä on paljon), sekä vinkkailla myös parhaita vintagelpaikkoja tavarapuolella. 

Tätä kaikkea toteuttaakseni olen päättänyt nyt myös vihdoin hankkia apukäsiä. Flea vie arjestani niin ison osan, että assistentti jeesaamassa muissa töissä alkaa olla miltei ainut vaihtoehto, jotta pystyn jatkamaan kahta työtä (ja saan välillä myös nukuttua). 

 

Manifestoin tästä hyvää vuotta.

 

 

Onko se lyhyt vai pitkä aika? 

Olen onnellinen, että miltei heti kihlautumisen jälkeen, reilu vuosi sitten varasimme hääpaikan. Se vei suurimman osan häästressistä heti alkuunsa (ja nyt tuota samaa paikkaa olisi kyllä mahdoton saada).
Olen myös edelleen ollut tyytyväinen buukkaamaani hääkuvaajaan, sekä tutun hääsunnittelijan apuun, jonka kanssa olemme käyneet jo läpi hieman koristelua ja tilaisuuteen tulevia kukkia kukkatukussa. 

Isoimmat kysymysmerkit ovat seuraavaksi listalla olleet hääpuku, sekä catering. Neljä hyvin erilaista hääpukusovituskertaa pisti kyseenalaistamaan koko mielessäni pyörinyttä häämekkovisiota – mikään ei tuntunut sopivalta.
Kunnes vihdoin viimeisellä sovituksella peilistä heijastui mieluisa näky. Puku joka tuntui täysin erilaisilta muihin verrattuna. Tiedättekö, sellaiselta jota ei tehnyt mieli ollenkaan riisua. Tuli fiilis, että vihdoin tallustellaan oikealla polulla – tai pitäisikö sanoa, että oikea mekko päällä alttarilla. 

 

 

Catering ja ruokavalinnat ovat kummitelleet mielessä lähinnä jättimäisenä lovena hääbudjetissa. Kuinka paljon tähän uskaltaa laittaa? Miten astiasto, tarjoilijat? Entä onko ruoka pöytiintarjoiltua, vai olisiko jokin osa siitä noutopöytää? Onneksi tässä kohtaa tuli kaasoni apuun ja kontaktoi hänen tuttujaan asiasta.
Nyt näyttää siltä, että saamme hyvää ruokaa, mutta niin ettei siihen mene koko hääbudjettia. Halleluja! Olen kyllä niin kiitollinen kaikesta avusta/vinkeistä mitä olen saanut tässä matkan varrella. Kultaakin arvokkaampia juttuja 🙂 

Seuraavana pohdintalistalla taitaakin olla juomapuoli.
Haluaisimme tarjota ainakin alkumaljat ja ruokajuomat. Se, että pitäisimme vieraiden juomalasit täynnä koko illan, voisi leikata niin ison siivun hääbudjetista ja häämatkakassasta, että näen jo meidät istuivan sen seurauksena häämatkaamme jossain mummolan mökkisaunassa.
Koitetaan keksiä tähän jokin ratkaisu ☺️

 

Miten olette ratkaisseet juomapuolen? Paljon tarjoata ja mistä ostaa tarjottavat? Nyt saa antaa vinkkejä jos sellaisia löytyy jostain juhlatakin taskusta 🙂

 

Kuvat: Minna Kaitajärvi

 

Tags:

 

Olen nukkunut kolme päivää miltei yhtäjaksoisesti. Autossa, sohvalla, sängyssä, kasvohoidossa – kuukahdellut kuin käkikello vailla paristoja.
Ystävieni ison hääviikonlopun ja Hangossa kolmen päivän juhlimisen aikana, ehti kertyä univelkaa niin paljon, että jos unellani olisi velkakirja, ei siinä olisi enää vapaita sivuja. Mutta se oli täysin sen arvoista.
Täysin sen arvoista.

Voisinpa elää tuon viikonlopun uudelleen. Kaikki ne naurut, tanssit, herkät hetket ja hullunkurisen hauskat tapahtumat. Erityisesti ne, kun ystävä ottaa artistilta mikin ja vetää täysiä oman soolon – kuin olisi megaluokan ammattilaulaja ja koko juhlakansa villiintyy huutamaan innoissaan haavi auki, että mitä hittoa.
Näissä häissä meni kaikki täysin nappiin, nuppiin ja yli odotusten. Jokainen hetki oli maaginen, tunnelma katossa, sääkin suosi, eikä edes meidän morsiusneitojen puheessa tullut änkytettyä pala kurkussa.
Osasyy häiden jälkeiseen väsymykseen taisikin olla tuo morsiusneitojen tehtävien jännittäminen. Vaikka nautinkin äärimmäisen paljon siitä, että sain kunnian seisoa ystäväni rinnalla tärkeänä päivänä ja morsian hemmotteli jokaisella aspektilla meitä kaasoja, olin vain asettanut itselleni hyvällä tavalla vähän liikaa suorituspaineita. Turhaan. Vaikka olisin ollut mukkelis makkelis pusikossa, ei se olisi edes haitannut morsianta. Niin chillisti tämä rautahermoinen neito (nykyinen rouva, heh) otti oman hääviikonloppunsa. Iso hunnun nosto hänelle siitä. Jokainen päivä olisin hänelle morsiusneito uudestaan jos voisin. 

Nyt on iso hymy kasvoilla kun katselen näitä kuvia. Kiitollinen ystävistä ja kokemuksista. (Ja siitä, että univelat alkaa vihdoin olla nyt kuitattuna). 

 

 

Me karataan nyt viikonlopuksi mökille, ja kun tulen takaisin aion pikkuhiljaa laskeutua täältä pumpulisesta lomatunnelmasta ja ottaa varovaisia askelia kohti töitä ja arkea. Kesää on vielä jäljellä, mutta pitäähän sitä vuokraakin maksella. En tiedä olenko koskaan ollut näin pitkään lomalla. Se on ollut ihanaa.

 

Kuvat: 1,5,7,8,11 @lottapolviander