Tänä vuonna emme vietä joulua perinteisesti meillä, vaan saan mennä enoni luo valmiiseen pöytään! Hieman ristiriitaiset fiilikset, nimittäin olen alkanut tykätä siitä, että teen jouluruokia ja fiilistellä kotijoulua, mutta samalla on kyllä kiva nähdä muitakin sukulaisia ja saada suurin osa kokkailuvastuusta tiputettua hartioilta ☺️ Kivempi myös olla isommalla porukalla. Molemmat siskoni kun huitelevat maailmalla, olisi perheenjäsenten lukumäärä meidän joulupöydässä ollut aika surkea. 

Tutkailin jouluaattojani menneiltä vuosilta ja tuotanoin heh, jouluperinteistä kohdallani ei kyllä voi puhua. Olen huiidellut milloin Afrikassa, Balilla, Viron maaseudulla, tai pienessä kaksiossa Eerikinkadulla. 

Ihanaa, että on saanut viettää värikkäitä jouluja, mutta mitä enemmän aikuistun, sitä enemmän osaan arvostaa sellaista vakaata ja tasaista toistuvaa jouluperinnettä. Ehkä tulevaisuudessa kehitämme omat perinteet yhdessä mieheni kanssa : )

Tässä katsaus menneisiin jouluihin ja siihen, miten minusta kuoriutuikin kai ihan kelpo jouluemäntä. Ehkä jopa joulufiilistelijä. 

 

JOULU 2011 / Kapkaupunki
Tämä taisi olla ensimmäinen jouluni Kapkaupungissa ja muistan miten jännittävää ja uutta kaikki oli! Tuntui hassulta päästä miltei vieraan perheen joulupöytään täysin vieraassa maassa. En tällöin vielä ollut yhtään jouluihminen. Pikemminkin ihmettelin vain sitä kaikkea hössötystä, joten olin salaa tyytyväinen kun pääsin kokeilemaan jotain uutta.

Ote blogitekstistäni:
”Lauantaina kokattiin Saaran luona. Joulutunnelmaan ei edes yritetty päästä. Valmistettiin vaan kanaa ja kumottiin pullo viiniä. Myöhemmin lähdettiin porukalla ulos. Jouluaatto baarissa on aika uusi käsitys minulle, mutta yökerho oli aivan täynnä ja meillä oli todella hauskaa.

Sunnuntaina oli absurdia istuutua hienoon joulupöytään bikineissä ja 30 asteen helteessä. Saaran poikaystävän vanhemmilla on mitä upein asunto. Jos en väärin ole laskenut niin seitsemän kerrosta ja on viinihuonetta ja uima-allasta. Hissikin löytyy”.

 

 

JOULU 2012 / Helsinki
Tämä oli ensimmäinen itseni järjestämä joulu ja muistan miten paniikissa olin! Kokkasin yksin kaikki ruuat ja koitin tehdä ihan liikaa kaikkea, liian lyhyessä ajassa. Lopputulos oli yhtä isoa sekoilua.

Ote blogitekstistäni:
”Meille on huomenna tulossa syömään kahdeksan henkeä. Yksi on kasvissyöjä, toinen ei syö kalaa, kolmas on vegaani, neljäs nirso kuin mikä ja loput ei halua jouluruokaa. Ainiin ja yksi on kokki, joten kamalat paineet onnistua!

Vannotin itselleni että aloitan valmistelun, jo vähintään syyskuussa!
23.12 on aika lähellä sitä eikö?”

 

 

JOULU 2013 / Kapkaupunki

Toinen Kapkaupunkijoulu! Muistan tämän erityisesti siitä, että tanssimme kaikki terassilla keskellä päivää paahtavan auringon alla ja se tuntui niin hassulta, mutta ihanalta. En ole tottunut kotisuomessa tuolla tavoin extempore tanssahtelemaan keskellä jouluruokailua.

Ote blogitekstistäni:
”Tämä oli jo toinen jouluni täällä ja toinen kerta kun vietimme sitä parhaan ystäväni poikaystävän vanhempien luona, joten tiesin, että tuntisin oloni tervetulleeksi ja vähän myös mitä päivältä odottaa; paljon hyvää ruokaa, naurua, uimista, kylmiä drinkkejä, rentoa höpinää, ja aurinkoa. Se mitä en ehkä osannut odottaa oli Saaran liikutuksen kyyneleet lahjastamme, mikä johti siihen että me kaikki aloimme vähän itkeä, se että Ryanin isä luettuaan tatuointini halusi soittaa koko päivän Rolling Stonesia, tai sitä että tanssittaisiin kaikki bikinit päällä terassilla.”

 

JOULU 2014 / Viron maaseutu
Tämän joulun vietimme silloisen poikaystäväni äidin kotona Viron maaseudulla. Muistan miten paljon lunta oli maassa, pihalla oli maailman söpöin koira, kävimme hiihtämässä ja ammuimme raketteja.

Ote blogitekstistäni:
”Oliko teillä kiva jouluaatto? Meillä oli ihanaa! Syötiin paljon, hiihdettiin jopa vähän, pelailtiin pelejä ja kuunneltiin jopa joululauluja. Oli niin rentouttavaa kun sai vain istua valmiiseen pöytään ja herkutella.
Ulkona kävi vielä luminen tuiske ja takassa paloi tuli. Tunnelmallista ja rauhallista.

Ainakin siihen asti, kunnes Lauri halusi välttämättä ampua raketteja! Haha, siinä paukkeessa olisi mennyt muutamilta naapureilta joulurauha, mutta onneksi sellaisia ei ollut mailla halmeilla. Sainpa myös huomata, että olen kehittänyt itselleni jonkun aikuisiän ilotulituskammon”.

 

JOULU 2015 / kaksiossani Helsingissä
Tämä oli kiva joulu! Muistan, että sain poikaystävältäni joululahjaksi pitkän eteisen penkin. Sitä Aleksi oli väkertänyt ollessani lomalla ja piilotellut ullakolla. Nykyään tuo sama penkki on meillä olkkarissa telkkarin alla ja sen on edelleenkin mielestäni maailman ihanin lahja 🙂

Ote blogitekstistäni:
”Voiko olla, että lopulta suurimmat vastoinkäymiseni järjestää joulu kotonani oli se, että sotkin punajuurta kaikkialle ja ostamani granaattiomena olikin yllätyksekseni hieman raaka, enkä saanut mistään enää uutta. 
Pääsin siis naurettavan helpolla. Simppeli kasvismenukin tuntui maistuvan yllättävän hyvin ja keittiön apupöytä ajoi lopulta loistavasti puuttuvan ruokapöydän virkaa”.  

 

JOULU 2016 / Helsinki
Ensimmäinen joulu nykyisessä asunnossamme. En oikein muista tästä joulusta sen erikoisemmin mitään. ilmeisesti ihan perus joulu, mutta omat fiilikset oli näköjään jo edessä häämöttävässä lomamatkassa.

Ote blogitekstistäni:
”Sieltä se jouluaatto vaan tuli. Sateen ja viiden plussa-asteen saattelemana.
En jotenkin saa itseäni nyt joulutunnelmaan, vaikka aloitin jo eilen illalla hyvissä ajoin pilkkomalla rosollin aineksia ja paahtamalla uunissa kilpaa bataatti –ja lanttulaatikoita. Yritin jopa kuunnella joululauluja ja syödä aamupalaksi limppua. Silti, ei oikein mitään.
Ehkä se on pienimuotoinen lähtöstressi. Tai lähtö ylipäätänsä. En pysty virittäytyä joulutunnelmaan, kun tiedän, että ylihuomenna olen jo palmujen alla”.

 

JOULU 2017 / Helsinki
Tämä oli se joulu kun aloin vasta kunnolla fiilistellä joulujuttuja. Aiemmin minussa ei ole sen koommin asunut sisäistä joulutonttua, mutta muistan miten kivaa olikin vain täysiä heittäytyä jouluun. Hengailla pyjamassa, herkutella, kuunnella joululauluja, käydä joulutoreilla ja katsella joululeffoja.
Sinänsä hauskaa, että olen niin myöhäinen joulufiilistelijä – minulla on kaikki parhaat joululeffat vielä katsomatta!

Ote blogitekstistäni:
”Tein tänä(kin) jouluna aivan liikaa ruokaa. Söin siinä välissä vielä poikaystävänikin perheen luona, joten kaappi ei tunnu tyhjenevän kovinkaan vikkelää vauhtia.  
Ruokahalua edistäisi toki myös liikunta, mutta lenkkipolun sijaan saatiin päähänpisto lähteä pleikkariostoksille, ja nyt koko päivä on mennyt kikatellessa Overcooked –pelille. Voihan sitä Tapaninpäivää viettää kuten 15-vuotiaana?”

 

JOULU 2018 / Helsinki
Viime vuoden joulu meillä kotona. Olemme yleensä aina oman perheeni kanssa meillä aattona, jonka jälkeen käyn joulupäivänä mieheni perheen luona. Tämä oli ehkä rennoin joulu koskaan. Olin ottanut kerrankin opikseni ja tehnyt ruuat ajoissa valmiiksi.

Ote blogitekstistäni:
”Täällä ollaan puolessa välissä jouluvalmisteluja. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että kokkailu kannattaa aloitta jo pari päivää aiemmin. Ihan vaikka olisikin pieni porukka vieraina. Ei tarvitse sitten viime minuuteilla olla pää lanttulaatikossa, oikea käsi pilkkomassa rosolliin punajuuria ja vasen hämmentämässä glögiä kattilassa samaisella sekunnilla kun vieraat pimpottavat ovikelloa.”

 

Että sellainen upea draamankaari joulumököttäjästä, joulufiilistelijään. Onko kohtalotovereita?

 

Mutta nyt, läppäri kiinni ja luomaan uusia joulumuistoja 🙂
IHANAA JOULUA ❤️

 

Aamutreenien jälkeinen suihku, kiire, päässä vaahtoava shampoo ja ovikello soi.
Ärsyttävä skenaario. Emmin hetken koska en odottanut ketään. Ovikello soi uudestaan. Mitä jos siellä on poliisi, palomies tai hieman realistisemmin lähetti. Olenko tilannut jotain? Tulisiko sieltä kauan kadoksissa olleet Skimssini?

Kietaisin itseni kylpytakkiin ja avaan shampoovettä silmässäni oven kahdelle putkimiehelle.
”Oho oot ilmeisesti suihkussa” ne sanoo ja kertoo tekevänsä vesipisteiden tarkistusta jokaisessa asunnossa. Ainiin se. olin unohtanut täysin postiluukusta hyvissä ajoin tippuneen lippulappusen joka kyllä ilmoitti asiasta.
Hieman pettyneenä siitä, etten pääse sovittamaan päähänpistona tilaamani Kim Kardashianin Skimssejä, neuvottelen miehet palaamaan uudestaan muutaman sekunnin kuluttua.

 

 

Ja miltei sekunnin päästä he tulivatkin. Ovikello soi sillä samaisella hetkellä kun painan suihkun pois päältä. Yritän kietoutua samaiseen kylpytakkiin, mutta se on nahkean märkä edelliseltä ovenavausreissulta, joten joudun tyytymään pyyhkeeseen. Avaan oven ja hipsin nopeasti tieheni. Matkalla makkariin kävelen keittiön ohi ja muistan – eli haistan, että minulla on munakas uunissa.
Se samperin uunimunakas-aamupala jonka tyrkkäsin uuniin koska kaasulietemme kaasu on pois päältä, enkä voinut tehdä omelettia tapani mukaan pannulla.

Kurkkaan unohtunutta aamupalaani ja heti kun avaan uunin, alkaa yliherkkä palohälyttimemme kiljua niin täysiä, että putkimiehetkin meinasivat varmaan tippua alas lattiakaivosta.
Työnnän pääni ulos keittiön ovesta ja huikkaan melun läpi jotain ”ei hätää, munat ne vaan käryää” – tyyppistä typerää ja pinkaisen äkkiä jakkaran päälle heiluttelemaan hälyttimen alla isoa leikkuulautaa jotta saisin hälvennettyä savua hälyttimen alta.

Heilutan niin vimmatusti, että ensin meinaan itse tippua ja sitten pyyhkeeni meinaa tippua. Lopulta seison oudissa kumara-asennossa, samalla kun pidän pyyhettä toisella kädellä kiinni ja toisella jatkan huitomista.
Toivon hartaasti, etteivät miehet tule kysymään tarvitsenko apua. Pyyhe on niin riskaabelisti itseni peittona, että jos en saa tilannetta kohta hallintaan, he löytäisivät minut nakuna jakkaran päältä heiluttelemassa ilmaa jättimäisellä leikkuulaudalla. 

 

 

Onneksi palohälytin sammuu ja seuraavaksi yritänkin sitten sammuttaa alkavaa nauruhysteriakohtausta. Tilanne oli koominen. Kuin kohtaus jostain paskasta komediasta.

Miehet huikkaavat olevansa valmiita ja huudan keittiöstä (palohälytin edelleen korvissani soiden) takaisin hyvät päivänjatkot vähän liian kovalla voluumilla.
Kun ovi pamahtaa kiinni hipsin vihdoin kylppäriin hakemaan kuivaa pyyhettä, vain huomatakseni, että olen unohtanut imukuppiviritelmällä kiinnitetyn kameran suihkukopin oveen! NIIN ETTÄ LINSSI ON SUIHKUUN PÄIN.
Koska minun piti nyt kuvata vähän shampoo-yhteistyöhöni hienoja pisaratehosteita. 

Hienoja pisaratehosteita. Voisin melkein vannoa, että se ei ehkä käynyt heillä ihan ekana mielessä. Pikemminkin, naureskelivat etteivät ihan tollaista spektaakkelia osanneet odottaa työpäiväänsä tämän hullun D-rapun naisen asunnossa.

 

 

Kuvat: Mona Salminen

Tags:

 

Pitkät parisuhteet ja pienet ärsyttävät asiat. Nämä kulkevat luultavasti enemmän käsikädessä kuin itse pariskunta. En tiedä teistä, mutta meillä ainakin usein huomautellaan samoista asioista. Ei näistä riitaa aikaiseksi saada, mutta pientä turhautumista ja humoristista väittelynjuurta jos ei muuta.

 

 

Kännykkä pois sängystä

”Se voi syttyä vaikka palamaan” -lauseen olen kuullut ehkä 857693 kertaa. (Kännykkä syttynyt palamaan 0 kertaa). Hauskinta tässä on, että en koskaan edes pidä kännykkää yön aikana sängyllä. Hetken se saattaa loikoilla kanssani tai eksyä tyynyn alle, mutta yöt se on lentokonetilassa pöydällä. 

Ainiin – lentokonetila öisin on myös mieheni vaatimuksia. 

 

Selkä suorana

Olen useasti kumartunut läppärini ylle mitä eriskummallisimmissa kiemuroissa. Ennen mieheni tokaisi möreästi jotain sen tyyppistä kuin ”ryhti” (tunsin itseni ihan alokaskokelaaksi), mutta ilmeisesti ärsyyntyneistä tuhahduksistani vinkin ottaneena, hän ei enää käytä sanoja, vaan kävelee vain ohi, ottaa hartioista kiinni, suoristaa selkäni ja kävelee pois. 

 

Älä kävele niin nopeesti!

Harpon kuulemma aina askeleen edellä. (Minun mielestäni mies taas on vähän löntystelijä). Minulla olisi ollut tähän loistava ratkaisu. Lämpimällä säällä voidaan löntystellä, kylmällä kipittää. 

 

Sälekaihtimet

Sälekaihtimet pitää aina kääntää yöksi ylöspäin. Ymmärrän tämän kesäaikaan, kun valo tunkeutuu miltei talon rakenteista läpi, mutta eihän talvella huomaa mitään eroa. On niin saakelin pimeää, oli sälekaihtimet missä asennossa tahansa.

 

Aluslakanan petaaminen

Meidän klassikko. Siinä aluslakanassa kun on jonkinlainen ihan oma kiristystekniikkalajinsa. Joskus esitän, että osaan sen, joskus esitän että en. Riippuu olenko vaihtamassa lakanoita yksin vai mieheni kanssa. 

 

Pesuvuoron varaaminen

Mieheni pesee pyykkiä ihan pesulatahdilla. Yritä siinä nyt sitten pyykätä kun pesurumpu pyörittää toisen treenikamoja seitsemänä päivänä viikossa. Tästä syystä olenkin alkanut varailemaan pesuvuoroa. ”Mun pitää pestä tänään sit hei pyykkiä” on lause jonka kuulee mun suusta useasti, mutta se saattaa oikeasti tarkoittaa myös että ”haluaisin pestä pyykkiä, mutta en tiedä milloin ehdin, joten pyykkikone on varattu mulle seuraavat kolme päivää, tai muuten suutun kun mulla ei ole enää pikkareita”. 

Ja sitten kun viimein pesen, unohdan aina ottaa kuivaustelineen seinän ja pesukoneen välisestä kolosta, missä se pesukoneen linkoessa tärisee ja kolisee vasten seinää pitäen järjetöntä mekkalaa (jota en itse jostain syystä ikinä kuitenkaan huomaa).

Tämä saattaa ymmärrettävästi aiheuttaa lievää ärsytystä toisessa osapuolessa.

 

 

Millaisista arjen pikkuasioista teille huomautellaan parisuhteessa? 🙂

 

Tags: