Olen hieman myöhässä tämän kanssa. Vuoden ensimmäinen postaus hiipii tänne vasta tammikuun toisella viikolla, ja saa minut taas tuntemaan hieman syyllisyyttä säälittävästä postaustahdista. Kuinka monta kertaa voin uskottavasti syyttää Flea-kiireitä kaikesta?

Olen odotellut bloggaajilta vuosikatsaus -postauksia, mutta kovin montaa sepustusta ei ole tullut eteen vuodenvaihteessa, enkä ihmettele. Vuotta 2020 on aika mahdotonta paketoida.
Yritin miettiä mitä kirjoittaisin jos pitäisi muistella viime vuotta ja päällimmäisenä tulee mieleen vain ennalta-arvattava litania vuoden 2020 sanastoa:

Turvavälit, karanteenit, tiktok-tanssit, koronatestit, käsidesit, konkurssit, tukipaketit, vauvaboomi, koiraboomi, etätyöt, teams, zoom, takeaway, virtuaali-treenit, peruutetut tapahtumat, menetetyt työt, kielletyt kohtaamiset, kaivatut läheiset, tukahdetut yskäisyt, suljetut rajat, hamstratut vessapaperirullat, menetetyt lentopisteet ja kotoa yllättäen löytyvä kahdehdittava kasvomaskivalikoima. 

Näitä kaikkia on käyty jo kyllästymiseen asti läpi kahvipöydässä ja eri medioissa, joten heitänpä minäkin hanskani vuoden 2020 tiskiin ja käännän katseen kohti tätä vuotta.
Ja vaikka vuosi 2021 pitääkin sisällään varmasti ihan saman litanian kun mitä luettelin yläpuolella, niin ainakin omassa elämässä on jonkin verran uusia tuulia ja ne toimivatkin myös kantavana teemana sisällössäni tänä vuonna.

 

 

Häät
Häihin on enää viisi kuukautta ja alan vasta pikkuhiljaa sisäistää, että alttari oikeasti häämöttää tuolla lähitulevaisuudessa.
Sormet ristissä, ettei Korona sotke suunnitelmia. Olemme vähän sitä mieltä, että oli tilanne mikä tahansa, niin jonkinlainen hääjuhla on silti jossain (luultavasti pienemmässä) muodossa tulossa. 

Hyvinvointi
Kevät on miltei aina itselleni sellaista hyvinvoinnin kulta-aikaa, mutta uskon että nyt kesähäiden lähestyessä haluan panostaa vielä hieman enemmän hyvään oloon. Tiedättehän te, ne samat suuret puheet uusista urheilulajeista ja raikkaista resepteistä. Joogasta auringonnousussa ja suolisokirjojen lukemista illalla. Sama virsi joka vuosi. 

Second Hand
Tällä hetkellä eniten inspiroi vintagemuoti ja haluankin nostaa enemmän esille Second Hand -löytöjä, (apua, niitä on paljon), sekä vinkkailla myös parhaita vintagelpaikkoja tavarapuolella. 

Tätä kaikkea toteuttaakseni olen päättänyt nyt myös vihdoin hankkia apukäsiä. Flea vie arjestani niin ison osan, että assistentti jeesaamassa muissa töissä alkaa olla miltei ainut vaihtoehto, jotta pystyn jatkamaan kahta työtä (ja saan välillä myös nukuttua). 

 

Manifestoin tästä hyvää vuotta.

 

 

Mieheni hankki tänä jouluna keittiön seinällemme punaisen joulukalenterin. Sellaisen ison huopaisen, missä on vain tyhjiä taskuja. Käsky kävi, että luukut pitää täyttää vuorotellen. Parittomat luvut olivat minun vastuulla ja parilliset Aleksin. Se luukku mitä koristi kuusi olisi Rubenin luukku. 

Joulukalenteri oli ehkä hitusen isompi ja paljon paljon punaisempi kuin mitä itse olisin valinnut koristamaan seinää kokonaiseksi kuukaudeksi, mutta ele oli kuitenkin sen verran hellyyttävä, etteihän nyt kalenterin ulkonäöllä ollut tietenkään mitään merkitystä.

Aluksi tosin vähän säikähdin koko ajatusta. Pitääkö tässä nyt joka toinen päivä olla lahjataikuri, mystinen ja luova? Tuntuu, että loppuvuosi on rutistanut kaikki ideat päästäni ja aloin heti stressaamaan, etten keksi tarpeeksi kivoja lahjoja.
Lisäksi olen todella out koko joulu-moodista – itse asiassa elän vieläkin marraskuuta!

 

 

Kalenteri lähti käyntiin maltillisesti. Ensimmäisinä päivinä luukuista löytyi suklaata, lakuja, teepusseja, mutta pian aloin innostua ja yhtäkkiä alettiin molemmat korottaa panoksia. joulukalenteri olikin se tämän joulun fiiliksen nostattaja. 

Luukuista alkoi paljastua ”riisipuuro aamiainen sänkyyn” -lappusia ja jopa hierontalalahjakortteja. (Myyty).  On ollut myös pannariaamiaista, aamiaista Ekbergissä, ravintolalahjakortteja, munakas aamiainen (siksi kuvassa yhdestä luukusta pilkottaa kananmuna), kasvorasvaa ja ”vien koiran aamupissalle koko loppuviikon” lappuja. 

Okei, joulukalenteri saa jäädä.
Tästä joulukalenterista tulee uusi perinne. 

 

 

Olen onnistunut pitämään pisimmän tauon täällä blogin puolella sitten kymmeneen vuoteen. 

Kaipailen kirjoittamista, postausideoiden keksimistä, reseptien jakamista, valokuvausta, mutta samalla tiedostan, ettei ihan kaikkeen pysty. Flean avajaiset ja uuden liikkeen pyörittäminen on ollut niin hullunkurista myllerrystä, että postausyritykseni täällä olisivat luultavasti olleet vain sisältököyhiä sepostuksia. Kasa epämääräisiä lauseita, kirjoitusvirheitä ja paljon huutomerkkejä. 

Sitä tämä on luultavasti tänäänkin. 

En haluaisi muuttaa tätä alustaa Flea-blogiksi, mutta saanko kuitenkin oksentaa tälle näppikselle kaiken ennen kun pikkuhiljaa palataan normaaliin sisältöön? En osaa sanoa nyt muuta.

 

 

 

Miten Fleassa sujuu nyt?

Avasimme liikkeen kaksi viikkoa sitten ja siitä lähtien tupa on ollut täynnä ja liikkeessä käynyt yllättävän kova kuhina. Kiinnostus Fleaa kohtaan ja asiakkaiden palaute on ylittänyt kaikki meidän odotukset. Mistä olen äärimmäisen kiitollinen ja mikä on suuri syy siihen että suupielet pysyvät korvissa ja töihin on joka aamu hyvä fiilis tulla (vaikka välillä tekisi mieli nukkua takahuoneessa pöydän alla). Viime kuukaudet ovat olleet stressaavia, mutta hyvä palaute ja se, että kauppa käy, on vierittänyt älyttömän ison osan painolastia hartioilta.

 

 

 

Kokonaisuutena Flea on haastava – sitä ei voi kieltää. Verkkokauppa, myymälä ja tuleva kahvila.
Myymälän kolmessakymmenessä rekissä vaihtuu viikottain asiakas, sekä tuotteet, samalla kun verkkokauppa pyörii taustalla ja liiketila vaatii fiksailua, kahvilaan tilataan laitteita, on koulutuksia, neuvotteluja ja tapaamisia.

Työpäiväni näyttävät nyt tältä: hinnoittelu, esillepano, tuotekuvaukset, asiakaspalvelu, somistukset, tilaukset, täytöt, lähetykset, tilitykset, logistiikka, tapaamiset ja yleisen säätäminen ympäriinsä.
Onneksi uudet kuviot alkavat jo rutinoitua, nimittäin pian on taas aika oppia uutta kun saamme kahvilan joulukuussa auki ja palettiin tulee vielä kokonaan uusi alue.
Alue josta olen erityisen innoissani. Olen jo nyt niin inspiroitunut vaatepuolella, että saa nähdä mitä käy kun saan heittää lusikkani vielä kahvilapuolen soppaan 🙂

 

Paljon on siis haasteita, paljon uutta (paljon haavoja käsissä ja tulostimen potkimista), mutta niin paljon enemmän hyvää filistä ja tekemistä. Olen onnellinen että uskalsin lähteä tähän matkaan 🙂

 

Kuvat Flean avajaisista: Johanna Jarva

P.s Tänään on ensimmäinen Flea-vapaapäiväni kuukausiin.


”Et tee sitten mitään työjuttuja”, oli kuuluisat viimeiset sanat, mutta silti löydän itseni 05 aamulla tutkimassa Flean raportteja ja kirjoittamassa kilometriviestejä yhtiökumppanilleni, miettin jo mitä kaikkea pitää tehdä Fleassa huomenna.
Veikkaan, että yksi päivä ei ihan riitä rentoutumiselle. Vauhti ja innostus on liian kova.

 

Tags: