Tästä lomasta on puhuttu varmaan jo vuosia. Mentäisiin Balille kaikki yhdessä. Vietimme siellä paljon aikaa lapsena ja se on tuntunut aina todella kotoisalta paikalta. Kaikki tuoksut ja maut tuo mieleen lapsuuden matkat. Muistan jopa miltä viemäri haisee! Lisäksi alkoihan aikoinaan tämä bloginikin kymmenen vuotta sitten Balilta. Kaikin puolin nostalgista. 

 

Isosiskoni asuu edelleen Kanadassa ja pikkusiskonikin on muuttanut Australiaan (kylläpäs ollaan nyt ripoteltuna ympäri maapalloa), joten siitäkin syystä perhetreffit Balilla tuntui hyvältä idealta. Alunperin meidän piti mennä sinne jo joululomalla, mutta emme saaneet kaikkien aikataulua sopimaan yhteen, joten matka siirtyi helmikuun loppuun ja tuli myös itselleni melko lähelle Etelä-Afrikan reissua. 

Onneksi pääsin molempiin. Näistä olisi ollut nimittäin aika vaikea valita! Työni kun on vielä niin joustava, että läppäri vaan kainaloon niin homma hoituu myös etänä – olin sitten kuinka kaukana tahansa. Mieheni sen sijaan joutui jäämään Suomeen toimistolleen, joten matkustan yksin ja tapaan kaikki muut perheenjäsenet sitten Ubudissa.

Yksin matkustamisessa on kyllä puolensa. Viihdyn olla yksin matkassa ja nyt minulla on vielä yksi isompi projekti alla, mikä pitää viimeistellä, joten ajattelin pyhittää koko matkan sen näpyttelyyn ja editoimiseen. Saan yleensä todella hyvin keskittyä ja tehtyä töitä lentokoneessa, joten veikkaan että olen valmis ennätysajassa ja sitten otan lasin viiniä, katson elokuvia, nukun ehkä hieman ja kun herään, ollaankin jo kostean trooppisella Balilla. 

 


 

Yksi lempimuistojani oli muuten pienenä se hetki, kun astut ulos koneesta ja tunnet kuuman kostean ilman iholla. Se oli niin erilaista mitä Suomessa ja tykkäsin siitä. Taidan tykätä edelleen 🙂

Tags:

Kaupallisessa yhteistyössä *Sensodynen kanssa

 

Koska se oli niin samperin kylmää.
En siksi, että maito aiheuttaisi vatsalleni vaivoja, enkä siksi, että kainostelisin jäätelön mukana tulevia kaloreita. En myöskään siksi, ettenkö pitäisi sen (miljoonista eri) mausta.
En syönyt sitä siksi, että se oli niin kylmää, vihlovaa ja inhottavaa. Vaikka tiesin jäätelön maistuvan oikeasti hyvältä, maistui se minun suussani tuskaisen pahalta. Epämukavalta. 

Olen tämän vuoden Sensodyne brändilähettiläs ja todella innoissani uudesta yhteistyökumppanista. Kyllä vuoden lemppari kumppani on hammastahna. Sen verran monta vuotta on nyt Sensodynea löytynyt meidän peilikaapista, niin monta vuotta sillä on tullut harjattua hampaita (näin nopeasti laskettuna yli 730 kertaa vuodessa) ja niin paljon se on auttanut minua syömään kylmiä ruokia/juomia, että tottakai mielelläni puhun nyt tällä terveellä ja ei vihlovalla hymyilevällä suullani innoissani tästä luottotuotteesta.

 

 

Syitä vihlontaan on monia.
Omani löytyy ikenistä. Nuo pulleat, punaiset ja välillä vertakin vuotavat ikenet olivat erilaiset kuin muilla. Ärtyneet ja vetäytyneet toisin sanoen.

Teinkö asialle mitään? En. En edes tajunnut vihlonnan johtuvan ikenistä ja luulin vihlonnan olevan jotenkin jopa normaalia. Vähän nyt vaan vihloo, eikö kaikilla muillakin?
Ja se onkin tavallaan melko ”normaalia”, nimittäin hampaiden yliherkkyys, tai hampaiden vihlonta, on todella yleinen ongelma. Se on vaiva, joka voi kehittyä ajan myötä mm. Ikenien vetäytymisen ja hammaskiilteen kulumisen myötä ja useimmat tästä kärsivät ovatkin juuri 20-50-vuotiaita. Hampaiden vihlonta saattaa mm. Alkaa, kun hampaan pehmeämpi sisäosa hammasluu paljastuu. Hammasluu sijaitsee kiilteen ja ikenien alla. Ja minäpä kun luulin, että vihlonta johtuu milteinpä ainoastaan vain reikiintymisestä, tai kuluneesta hampaan pinnasta, enkä siksi en oikein osannut edes hoitaa tätä vihlovaa suuta. 

 

Miltä vihlonta tuntui?
Välillä vihlonta omalla kohdallani oli niin paha, että jäätelön välttelyn lisäksi, join kaiken kylmän aina pillillä – jopa siis ihan perus vesilasillisen kotona.
Jos join teetä tai kahvia, odottelin, että se olisi tarpeeksi viilentynyttä ettei liian kuuma vihlaisisi hampaita.
Ja arvatkaa mikä oli pahin? Smoothiebowl! Perus smoothie kun juodaan pillillä ja jotenkin vielä menetteli, mutta, siis siis apua, ajatuskin siitä, että lusikoisin jääkylmää litkua suuhuni lusikalla, sai kylmät väreet aikaiseksi koko kehossa.

Söin myös todella pitkään ruokaa vain toisella puolella suuta (vihlontaa oli enemmän oikealla puolella), joten vasemmanpuoleinen purukalustoni kävi tuplateholla, toisen puolen lepäillessä vihlonnan takia ihan halvaantuneena.

 

 

Mikä sitten lopulta auttoi vihlontaan?
Sensodynen säännöllinen käyttö tietty, mutta aikamoista taikatahnaa saisi sekin olla, jos ongelma katoaisi jo ensimmäisellä harjauksella. Tilanne oli sen verran paha, että vaati kokonaisvaltaista suunhoitoa ja päivittäisiä pikku muutoksia.
Niitä oli mm:

  • hammaslääkärillä käynti
  • Hampaiden kahdesti harjaaminen päivässä (tätä nyt olen tietty tehnyt koko elämäni ajan) ja harjan vaihtaminen kahden-kolmen kuukauden välein (tätä taas en).
  • Hammaslangan (uudelleen – ja myönnän hieman laiskasti) aloittaminen. 
  • Pehmeäharjaksiseen hammasharjaan vaihtaminen.
  • Harjausvaurioiden ehkäiseminen kevyemmällä harjaustekniikalla (onneksi nykyajan fiksut sähköhammasharjat ilmoittavat liian kovasta paineesta).
  • Ruokavalio. Sokeripitoisten ruokien ja juomien vähentäminen. 
  • Ei hampaiden harjausta heti ruokien nauttimisen jälkeen. Tiesittekö, että jos harjaat hampaat happohyökkäyksen ollessa vielä käynnissä, saatat vahingoittaa haavoittuvassa tilassa olevaa hammaskiillettäsi?
  • Ruokailun jälkeen kannattaa mielummin nauttia ksylitolipurukumi tai -pastilli plakkibakteerien happohyökkäyksen katkaisemiseksi.
  • Hampaiden harjaus fluoria sisältävällä hammastahnalla. Eniten käyttämäni on Sensodyne Rapid Relief -hammastahna. Se on kliinisesti osoitettu lievittävän vihlontaa jo 60 sekunnissa. Nopeaa toimintaa! Hammastahnan koostumus nimittäin muodostaa nopeasti suojan hampaiden vihloville alueille ja lievittää kahdesti päivässä käytettynä vihlontaa tehokkaasti ja nopeasti, samalla vahvistaen suojakerrosta joka harjauskerralla.

 

 

Mites teidän vihlonta? Irvistättekö smoothiebowlin kohdalla, vai voitteko täysin ongelmitta vaikka pureskella mehujääpuikkoa?

Sensodynella on sivustollaan TÄÄLLÄ kätevä ja nopea vihlontatesti, jos et ole ihan varma hampaittesi vihlonnan tasosta, niin käy testaamassa 🙂

Saanen nimittäin kertoa, että elämä ilman vihlontaa on n i i n paljon mukavampaa.
Todiste: Kapkaupungissa helmikuussa syötyjen jäätelöiden määrä: 4

 

Tags:

 

Kapkaupungissa on kesä silloin kun meillä on talvi ja heillä ”talvi”, silloin kun meillä on kesä.
Talvi Kapkaupungissa on siinä kesä-syyskuussa ja lämpöasteet voivat olla kaikkea +10 asteesta, +25 asteeseen.
Lämpimintä on ehkä joulu-maaliskuussa, mutta hellepäiviä on riittänyt myös esim. Marras ja huhtikuussa.

Kapkaupunki on tuulinen kaupunki ja kylmät Atlantin tuulet viilentävät Kapkaupungin iltaa kesälläkin. Vaikka päivällä olisit hikoillut 30 asteen paahteessa, saattaa illat viilentyä ja todella usein tarvitsen lämpimämpää vaatetta. Nahkatakkia tai pitkähihaista puseroa. Toki on niitäkin iltoja kun hypimme uima-altaaseen keskiyöllä kuumuuden takia, mutta se juuri tässä kaupungissa vähän onkin. Sää on aika vaihteleva ja siksi kannattaa matkalaukkuun osata varautua myös lämpimmmillä vaatteilla 🙂

 

 

Etelä-Afrikan rannikko ei ole mikään trooppinen rantalomakohde. Toki siellä kuuma on ja rannat kauniita, mutta vesi on kylmää. Itse asiassa Atlantin valtameri huuhtoo Kapkaupungin rantaan mielestäni niin kylmiä aaltoja, etten ole koskaan käynyt Kapkaupungin rantapäivinäni uimassa – ellei märkäpuvulla surffausta lasketa (ja silloinkin tarvitsin sellaiset sukat jalkaani, ettei niistä lähtisi tunto). 

Yleisesti pukeutuminen Kapkaupungissa on rentoa. Täällä ei hirveästi näe piikkikorkoja ja hienoja cocktailmekkoja, kuten ehkä esim. Johannesburgissa. Enemmänkin luonnollista, urheilullista, boheemia ja rentoa tyyliä näkee kaupungilla. 

Toki on kaupungissa myös hienoja paikkoja jonne voi laittautua koroilla ja mekoilla, mutta itse olen pärjännyt ihan hyvin myös hyvin matalakorkoisilla sandaaleilla 🙂

Yllä näkyvissä kuvissa olen ehkä hienoiten koskaan pukeutuneena täällä. Olimme menossa Saaran miehen firman juhliin, ja pukeuduimme tilaisuutta kunnioittaen hieman normaalia hienommin.

 

 

Oma matkalaukkuni näyttää usein tältä:

Hellemekkoja
Hieman pidempiä/”hienompia” mekkoja. Esim. Ravintoloihin illalla.
Farkkushortsit
T-paitoja
Toppeja
Neule
Pitkähihainen pusero
Oloasu
jumpsuit
Nahkatakki
Bleiseri
Muutama hame
Lenkkarit
Treenivaatteet
2x Sandaalit (matalat ja hieman korotetut)
Uima-asut & kaftaani
Aurinkolasit
Hattu
Lippis
Rantalaukku
Iltalaukku
Arkilaukku

 

Perusvaatteita joita yhditelemällä pääsee pitkälle. Esim hellemekon päälle voi iltaisin vetää neuleen/bleiserin/nahtakin ja laittaa jalkaan lenkkarit tai hienommat sandaalit. Jos jotain jää kotiin, ei sekään sinänsä lomaa kaada. Kapkaupunki on täynnä putiikkeja ja vaateliikkeitä (siellä on myös esim. H&M & Zara ym), sekä kivoja paikallisia liikkeitä mistä valita 🙂