Chanel mini square caviar leather

Enpä olisi osannut arvata kun vuosi sitten ostin tämän vintage Chanelin Fb Desing Cornerista, että siitä tulisi yksi eniten käyttämistäni laukuista.
Laukku on yli kymmenen vuotta vanha, siinä näkyy hieman kulumia, mutta caviar-nahka on onneksi pitänyt vuosiin nähden todella hyvin pintansa. Laukku onkin kulkenut monen omistajan kautta, mutta veikkaan, että se on nyt kohdannut eläkepäivänsä meikäläisen olalla. Tästä laukusta en ihan hevillä nimittäin aio luopua.
Täydellinen koko, täydellinen väri. Juuri sopivan pituinen hihna. Laukku menee niin juhlassa kuin arkenakin ja sopii lähes jokaisen vaatekappaleen kanssa. 

Isot kiitokset vaan vielä Kiralle, joka tarkkasilmäisenä ehti tämän minulle ennen muita sieltä fb kirppikseltä bongata. Tämä malli on aika haluttu, eikä näitä loju ihan joka nurkassa 🙂 

Ostin laukun lähes puoleen hintaan siitä millä sitä sitä myydään uutena kaupassa, joten tätä ostopäätöstä ei ole tarvinnut katua 🙂 

 

Célinen medium Cabas Phantom

Ostin tämän laukun Pariisista keväällä 2016 ja siitä lähtien se on kantanut lähes joka arkipäivä sisällään läppäriä/kameraa/salikamoja. Se kantaa sisällään monta kiloa tavaraa ja on nähnyt kaikenmaailman ääriolosuhteita, kuin myös lentokoneen jalkatilaa, kuntosalikaappeja, rantahiekkaa ja lukuisia lattioita. Silti se on todella hyvässä kunnossa. Saumoissa ei ole kulumia, tikkaukset eivät hapsota, nahassa ei ole haalistumia.

Céline merkin kultainen kirjailu on tosin haalistunut vuosien saatossa ja laukku tottakai hieman menettänyt jämäkkää muotoaan, mutta muuten se on kuin suoraan kaupasta. Tämä laukku ei näy niin paljon kuvissa, mutta on ehdottomasti käytetyimpien laukkujen ykkössijalla 🙂

Tämä postausidea tuli teiltä Instagramissa, kun kyselin storyn puolella, mitä haluaisitte blogista lukea 🙂 Jos Tykkäätte tämänkaltaisista jutuista, voisin hyvin tehdä myös vastaavia postauksia muista tuotteista. Eniten käytetyt takit, meikit, kengät jne. Ehkä myös juttua niistä vähemmälle käytölle jääneistä tuotteista. 

Tags:


postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Vaasan Kaura-tattari leivän kanssa*

 

Olen todella perso leivälle – kaikkihan sen jo tietää. Jos minulta kysytään niin kautta aikojen leipä on ollut lempi aamupalani – ja myös väli -ja iltapala. Mutta jos vatsaltani kysytään, niin se ei varmaan söisi vaaleaa leipää enää ollenkaan. Tekisi mieli huutaa sille, että älä nyt ala leivän kanssa temppuilemaan. Valitse mikä tahansa muu, mistä oireilla, mutta ei. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän se kiukuttelee pienistäkin vehnäisistä leivänmurusesta ja osoittaa mieltään turpoamalla pinkeäksi palloksi jo ekasta haukusta.

Minulle leipä on kuin karkkia. Leipähyllyllä himoitsen eri leipiä saman tyyppisellä antaumuksella kun lapsi jäätelöä pakastealtaan ylle kumartuneena.
Rakastan leipää itseasiassa niin paljon, että ikävöin sitä ollessani ulkomailla. Oletteko samaa mieltä, että Suomalaiset ovat ihan parhaita leipähommissa? Todella moneen muuhun maahan verrattuna meillä kaupan leipävalikoima on leipätaivas verrattuna siihen yhteen vaalean mössöiseen paahtoleipäpötköön mitä on muualla tarjolla. Yöh. Onneksi asun aikuisiän temppuilevan vatsani kanssa täällä, nimittäin leipävaihtoehtoja on runsaasti – ja nyt uusimpana todella positiivisena lisänä vatsaystävällinen vaalea leipä. Saanen esitellä; Vaasan Kaura & Tattari -leipä.
Nämä kauratattarit on leivottu Suomessa ilman vehnää käyttäen ainoastaan kauraa, hirssiä ja tattaria. Laktoosittomassa ja runsaskuituisessa Kaura-tattarilevässä on 70% täysjyväkauraa leivän viljasta.

Hallelujah! Ensinnäkin a. Se on herkullista b. Se ei turvota c. Se on runsaskuituista (7,8%)
Olemme pitkästä aikaa vatsani kanssa samoilla aaltopituuksilla. Kummatkin näyttävät tälle leipäpaketille peukkua.
Tätä voi syödä hyvällä omallatunnolla. Tätä syön mieluummin kuin kaurapuuroa aamulla.

 

 

Mitä leivän päälle?
Vaikka kuvissa yhden puolikkaan päälle on kumottu mediaseksikkäästi avokaadoviipaleita, voin paljastaa, että kovin usein leipääni ei kuitenkaan avokado korista. Tykkään syödä leipäni useimmiten pelkän voin kanssa. Jos haluan hitusen terveellisemmän version, käytän ghee-voita. Jos haluan herkutella, niin voin päälle tulee juustoa ja kurkkuviipaleita. Aamuisin ehkä kananmuna.

Jos kuitenkin heittäydyn villiksi niin leivälle saattaa eksyä ajoittain hummusta, pestoa, tonnikalatahnaa, avokadoa, uppomuna, ruohosipulia, punasipulia. Joskus jopa banaania ja maapähkinävoita. Ruisleivälle tietty suolakurkkua.
(Kuvissa vierailevalle Leo-koiralle olisi kelvannut leipä myös ihan vain voilla).

 

 

ARVONTA
Millainen on teidän arkileipä tai entä erikoisempi herkkuleipä?

Heitä leivänpäällisesi kommenttiboksiin, niin voit voittaa kassillisen leipää! 😍
Arvonnan säännöt löydät täältä.
Leipälotto loppuu 24.1 🙂

 

Photos: Mona Salminen

Tags:

 

Istun toimistolla lysyssä ruokapöydän ylle kumartuneena. Minulla olisi omakin työpiste toimiston takaosassa. Säädettävät pöytäkorkeudet, läppäritelineet ja kaikki, mutta yksin on kiva istua toimiston etuosassa ja katsella ohikulkevia ihmisiä kadulla. Viihdyn tässä ja olen varma, että jään tänään(kin) tänne myöhään iltaan asti – varsinkin koska tulin tänne vasta lounasaikaan. Olin kaupungilla hoitamassa asioita ja etsimässä Apple AirPod -kuulokkeita. Hah! Ihan kuin olisi etsinyt neulaa heinäpellolta. Kuulokkeet näyttävät olevan loppu koko planeetalta. Lopulta luovutin ja ostin vastaavanlaiset pikkukotelossa latautuvat nappikuulokkeet. Yllätyin, että ne pysyivät (vaihdettuani vaihtopäät pienempään) korvissa ja kuulokkeista innostuneena lähdin testaamaan niitä kuntosalille, missä jaksoin pinkoa yllättävän monia kilometrejä juoksumatolla. En muista milloin olisin viimeksi jaksanut juosta kunnolla. Salin jälkeen kävin saunassa. Istuin siinä yksin ja mietin, että onpa hyvä olla. Ihan vain tällä tavalla tavallisena tiistaina. Mainitsemisen arvoinen asia. 

Postauksen kuvat eivät liity mihinkään millään tavalla, mutta sen verran voin niistä mainita, etten ole minarissa viihtyvää tyyppiä. Paksun neuleen ja löysähköjen bootsien kanssa minari menettelee… Viikonloppuina.
Talvisena arkipäivänä oloni olisi kuin teinillä kotiintuloaikojen ulkopuolella.

 

 

Mistä puheenollen poikaystäväni juuri soitti muka huolestuneena, että missä olen.
”Kello on jo yli kuusi! Taasko notkut toimistolla”.
Jep. Taitaa olla meikäläisen kotiintuloaika.

 

Coat – KappAhl
Sweater – Monki
Skirt – Zara
Boots – H&M
Bag – Chanel
Earrings – Sofia Ruutu x Gauhar Helsinki
Photos: Mona Salminen

Tags: