Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Finagon kanssa.

 

Sain muutama päivä sitten kommenttiboksiini kommentin, jossa kommentoija halusi tietää puhuessani työkiireistä, että mitä konkreettisesti niillä tarkoitan? Ainakaan blogin välityksellä nuo kiireet kun eivät varsinaisesti kuulemma paista läpi. Lähinnä vaikuttaa siltä, että elämäni on yhtä lomamatkaa ja kahviloissa/ravintoloissa istumista, satunnaista treenausta ja kauneudenhoitoa.

Vastasin, että ymmärrän täysin. Vastasin myös sen, mitä olen vastannut lukuisia kertoja aiemmin. Se mikä näkyy somessa, on vain pintaraapaisu arjesta ja siitä sisällöntuottajan työkuvasta – joka on uskokaa pois, itsellenikin välillä vähän vaikeasti hamotettavissa. (P.s bloggaajien ehkä eniten viljelemä puolustus-sana on pintaraapaisu).
Ymmärsin kommentin täysin, enkä ottanut sitä mitenkään pahalla. ”Bloggaajia” on myös hyvin montaa erilaista. Osa pyörittää isompaa palettia useaan eri kanavaan, osalla se ei vie niin paljoa aikaa. Joku on ehkä saattanut ulkoistaa töitään, toinen taas kirjoittelee enemmän harrastepohjalta. Lupasin avata tätä aihetta hieman enemmän omalta kohdaltani, joten täältä tulee kokonainen postaus aiheesta.

 

 

Tämän tiedän. Olen täyspäiväinen yksinyrittäjä. Modernisti sanottuna. Läppäriyrittäjä. Tietenkään en päivitä jokaisesta kampanjasuunnitelmasta, kuvauksesta, myyntityöstä, tuotestailauksesta, suunnittelusta, tarjouksesta, tulosten raportoinnista, palaverista, asiakastapaamisesta, kirjoituksesta, editoinnista ja kirjanpidosta (thank god for Finago Solo – tästä enemmänpostauksen lopussa) kuvia, mutta tämä kaikki pyörii työarjessa ja yksinyrittäjä vastaa tästä kaikesta tietenkin yksin.
Myy, markkinoi, järjestelee, johtaa, verkostoituu, budjetoi, laskelmoi, tuumaa, tuskailee, tai ehkä toisinaan taputtaa käsiään yhteen onnistuneesta prokkiksesta.

Välillä istun toimistolla tuntitolkulla, välillä juoksen ympäriinsä tapahtumissa tai kuvauksissa. Toisinaan kokkailen ruokapalstaa kotona, tai tuotan sisältöä eri yritysten somekanaviin, tai omiini. Joskus istun kotona lattialla sormi suussa, miettien mitä hittoa olen tekemässä. Välillä saatan olla kuvauskeikalla tai mukana järjestämässä vaikuttajatapahtumia. Joskus otan vapauden lomailla, tai voin aikataulun salliessa käydä vaikka keskellä päivää salilla, mutta useimmiten työajat yrittäjillä (ainakin kaltaisillani) venyvät pitkiksi ja vapaa-aikaa on vaikea hahmottaa. Laskin tätä postausta varten, että tällä viikolla työtunteja kertyi lähemmäs 70 tuntia.

Mutta toisaalta. Edellisellä viikolla pystyin olla muutaman päivän lomalla ja tässä työssä onkin myös lukemattomasti muita plussia ja etuja. En halua kuulostaa siltä, että yritän kuulostaa muka kiireiseltä. Todistella. Vaikka itse saan päättää työajoistani, on minulle annetuilla projekteilla, kuvauksilla ja yhteistyökampanjoilla asiakkaan puolelta omat aikataulunsa. Usein erilaisia prokkiksia on samaan aikaan useita ja ne kaikki yhdessä luovat työkasan, johon kuuluu eri osa-alueita ja kiireiset aikataulunsa. Toisinaan on taas vähemmän juttuja työn alla ja silloin voi näpytellä läppäriään löysemmillä ranteilla.
En koe työni olevan minulle rankkaa. Ehkä henkisesti toisinaan, mutta jokainen päivä on erilainen ja en olisi tässä, jos en pitäisi siitä mitä teen.

 

 

Kun lähdin yrittäjäksi, olin paniikissa. Pelkäsin, että en ymmärrä mistään mitään, enkä aluksi ymmärtänytkään. Minulle piti näyttää kädestä pitäen kuinka laskutetaan, selittää, että mitkä ihmeen alvit, ennakkoverot ja yelit. Miten selvitä ylipäätänsä kirjanpidosta. Silloin kun aloitin, ei ollut moniakaan ohjelmia, sovelluksia ja yrittäjän apukeinoja. Tai ehkä oli, mutta ne eivät ainakaan olleet meikäläisen tiedossa. Kiikutin kuitit kirjekuoressa kirjanpitäjälle ja raapustin käsin autossa kilometrivihkoa. En ollut kuullutkaan verkkolaskutuksesta, vaan väänsin joka kerta Excelissä uuden laskupohjan.
Nykyään kaikki on paljon helmpompaa. P a l j o n helpompaa. 

 

Tällä hetkellä käytän Finago Solo -ohjelmaa, joka on (saanen rehellisesti väittää) yksinkertaisin ja helpoin kirjanpito- ja laskutusohjelma pienyritykselle verkossa. Siinä on kaikki kätevästi samassa.
Finago Solon avulla saa hoidettua myynnit, vastaanotettua ja maksettua ostolaskut sekä kuvattua kuitit. Kirjanpitäjälle aineistot siirtyvät alustavasti käsiteltyinä kirjanpitäjän omaan Procountor-ympäristöön.

Homma on paljon selkeämpää ja tehokkaampaa. Parasta on, että pysyt koko ajan kartalla mitä olet laskuttanut, milloin maksut on suoritettu, mitä maksuja on lähtenyt firman tililtä ja puuttuuko niistä kuitteja. Kaikki tämä toimii kätevästi myös mobiilissa. Ei muuta kuin kuva kuitista ja eteenpäin. Myös asiakasrekisterin avulla laskun lähetys sujuu vain muutamalla klikkauksella 🙂
Nyt kun säästäminen ja sijoittaminen on alkanut kiinnostaa enemmän, tykkään olla todella kartalla kaikista menoista ja kuluista. Hallita järkevämmin koko tätä palettia.
Lue lisää Finago Solosta TÄÄLTÄ.

 

 

 

Oletteko huomanneet. Suomalaisilla on edelleen yllättävän syvään juurtunut mielikuva siitä, että normaali työaika on kahdeksasta neljään ja viikonloput ollaan vapaalla, mutta totuushan on, että työelämä on kovassa muutoksessa ja digitalisaatio luo vaihtoehtoja. 

Minä hyppäsin tähän kelkkaan ja nautin digitalisaation tuomista eduista luomalla itselleen vapaamman tavan tehdä töitä. Moni on ihmetellyt kulkemaani polkua, mutta juuri tämä polku on pitänyt minun mielenkiintoni yllä ja kuljen sitä paraikaa hymyssä suin ja innokkaana. Sisältömarkkinointi on ollut kovassa kasvussa ja uskon sen olevan myös jatkossa, mutta en väitä tietäväni tarkalleen tulevaisuudensuunnitelmia. Ala muuttuu koko ajan, niin muutun minäkin. Varmasti haluan oppia enemmän, kouluttautua. En missään nimessä jäädä paikoilleni tallaamaan. Kehittyminen ja kokemuksien ahmiminen tuo ainakin itselleni suurinta nautintoa.

 

Nyt haluaisinkin kysyä teiltä. Oletteko te työssänne onnellisia? 🙂 

 

 

Tags:

 

Kesäiset säät saapuivat juuri sopivasti tännekin palattuamme Espanjan lomalta. Jouduin riisumaan takkini kun kävelin tänään kaupungilla ja mietin siinä itsekseni, että rakastan sitä hetkeä. Sitä kun ensimmäisen kerran on Suomen alkavassa kesässä takissaan liian kuuma. Siinä hetkessä on jotenkin hauskasti kesän alun intoa, odotusta, jännitystä ja samalla se on täynnä muistoja. Suomen kesä on niin erikoinen ja lyhyt, että koko kansa sekoaa, pujahtaa ulos koloistaan ja tekee kilpaa kaikkea mahdollista. Juuri siksi kesäaika on kuin parhaiden muistojen päänsisäinen päiväkirja.

Kaikki puhuvat nyt säästä. Niin puhun minäkin. Tuleekohan tästä taas kuuma kesä? Muistan viime vuoden toukokuussa käyttäneeni jo aurinkorasvaa. ”Herranjumala suojakerroin viisikymmentä keväällä täällä pohjoisella pallonpuoliskolla” -kirjoitin blogiini 16.5.2018
Siitä voi ennustaa jo jotain. 

Ihan vielä en lotraa aurinkorasvalla, mutta niitä on valmiina kaapissa. Pitäisikö siellä olla myös ekstratuulettimia? Loppuvatko tuulettimet taas kaupoista, kuivuuko ruoho kellertäväksi ennätysajassa, tuleeko tuplasti ampiaisia, onhan minulla tallessa vielä kylmälaukkuja?

Huomaatteko. Olen juuri yksi niistä ensimmäisistä kesäpäivistä sekoavista tyypeistä.
Ehkä lopetan ylianalysoinnin ja sään ennustamisen aurinkorasvapurkeista. Laitan läppärin kiinni ja lähden ulos täältä toimistolta nauttimaan auringosta.

 

Ihanaa viikonloppua. 

P.s olen aina tykännyt palmuista, mutta kyllä nuo meidän lähestulkoon neonvihreinä kukkivat puut tuolla ulkona näyttävät juuri nyt maailman kauneimmilta.

 

Kuvat: Kriselda

Tags:

 

Enpä olisi täydellisempää lomaa osannut kuvitella. Neljä hyvää ystävääni ja neljä päivää Espanjan auringon alla. Iso talo vain meidän käytössä, terassilla uima-allas ja jääkaapissa kylmää roseeta.
Ei minkäänlaisia aikatauluja. En avannut läppäriäni kertaakaan koko aikana ja kameran otin vain kaksi kertaa käteen kun säädettiin sen kautta ajastimella muutama yhteiskuva. Olin niin täysin lomalla ja sen varmaan huomaa näistä puhelimeen tallennetuista kuvista.

 


♥ 1. Kuten mainitsinkin, talo on ihan mielettömän upea. Älyttömän iso ja yritimme parhaamme mukaan nauttia sen jokaisesta nurkasta.  Jos täällä olisi leikkinyt piilosta, ei olisi varmaan löytänyt yhtään ketään talon uumenista.

♥ 2.Talon sisäänkäynti hämmästytti joka kerta. Kauniin pelkistetty ja rauhoittava.

 


♥ 1. Lomalook. Kävimme yhdessä vaatekaupassa koko reissun aikana, koska olin unohtanut hatun kotiin ja kaipailin jotain päähinettä suojaamaan auringolta. Haluaisin sanoa tähän, että ostin hatun pienestä paikallisesta putiikista, mutta menin sieltä mistä aita on matalin ja ostin hatun – paikallisesta kylläkin, mutta jättiketju Zarasta.

♥ 2. Ensimmäisenä iltana löhöilimme pyjamabilehenkisesti vain sohvalla. Leffa, irttareita ja pizzat. Oli tosin hieman haastavaa löytää jokin kotiinkuljetuspalvelu ja kunnon säädön, sekä varmaan puolentoista tunnin odotuksen jälkeen saimme vihdoin pizzat syliimme, mutta ne olivat niin mauttomia, että puoliväkisin nakersimme niiden reunoja.

♥ 3. Lähikadun auringonlasku. Kaikkialla oli yllättävän hiljaista.

♥ 4. Koko kööri peiliselfien kautta.

 

♥ 1-4. Rachel’s Eco Love -kahvila. Tästä olimme saaneet paljon suosituksia, enkä yhtään ihmettele paikan suosiota. Herkullisia terveysannoksia (ja suussasulavia pannareita), tuorepuristettuja mehuja, ihanan värikäs sisustus ja kaiken kukkuraksi uima-allas jossa voi pulikoida.

 

♥ 1. Puro Beach Club. Olimme varanneet etukäteen ison loossin altaan vierestä ja vietimme täällä koko päivän vaan uiden, syöden ja löhöillen. Ihana rento ja aikuismaisempi meininki kuin muissa Beach Clubeissa. Nousi ehdottomasti uudeksi suosikiksi.

♥ 2. Tilasimme varmaan koko Bech club menun aurinkopedillemme. Sushia, tacoja, ranskalaisia, kevätrullia.. 😂

♥ 3. Ja kaksi mojitokannua. Valitettavasti niistä ei ole kuvia, joten leikkiköön vihermehu nyt hetken mojitoa.

♥ 4. Emme käyneet kertaakaan ulkona. Tai yritimme kyllä. Hengailimme hetken Mosh -ravintolassa, kunnes tulimme siihen tulokseen, että miksi kököttää täpötäydessä meluisassa tilassa juoden ylihintaisia juomia, kun meillä on paljon hauskempaa talolla.
Tässä kuvassa olin vielä ihan energisenä lähtövalmiina.

 

♥ 1. Kisakatsomo terassilla. Meidän maalihuudot sai varmasti aikaan pientä ihmetystä naapurustossa.

♥ 2. Muistin toki, että poikaystäväni on myös olemassa ja facetime-keskusteluitamme hauskuutti erilaiset filtterit, joiden olemassaolosta en todellakaan tiennyt ennen tätä puhelua.

♥ 3. Reissun toinen hauskuuttaja – ja varmaan somessa kyllästymiseen asti nyt pyörinyt Snapchatin miesfiltteri. Kuinka aidon näköinen tämä voi olla?

♥ 4. Viimeinen auringonlasku ja meidän porukan täydellinen emäntä Nora.

 

♥ 1. Kun pelasimme ”arvaa mikä GIF -peliä”. Ei tässä ollut mitään järkeä, mutta nauroimme pissat bikineissä niin paljon, että lopulta kikatimme vain kippurassa lattialla. Tilannekomiikkaa, jota nyt ei ehkä ihan tällä yhdellä kuvalla saa taltioitua, mutta ehkä seuraava kuva kertoo enemmän

♥ 2. Eli tämä.

♥ 3. Keksimme myös lukuisia muita typeriä pelejä, kuten ”jooga-asento” -peli ja ”esitä pantomiimina tuntemaamme henkilöä” -peli. Jälkimmäinen oli suosikkimme ja pelasimme sitä niin kauan, ettemme keksineet enää ketään ketä esittää. Kunnon aivot narikkaan menoa, mutta juuri sellaista parasta naurun täytteistä rentoutumista.

♥ 4. Loma huipentui Marbella-gaalaan. Leikkimieliseen juhlaan, jossa jaoimme leikkimielisiä palkintoja. Kuvassa pääpalkinnon voittaja nauttii kruunustaan auringonlaskussa.

Toisin sanoen, me emme käyneet museoissa, me leikimme ala-aste pelejä terassilla 😂