Kesäiset säät saapuivat juuri sopivasti tännekin palattuamme Espanjan lomalta. Jouduin riisumaan takkini kun kävelin tänään kaupungilla ja mietin siinä itsekseni, että rakastan sitä hetkeä. Sitä kun ensimmäisen kerran on Suomen alkavassa kesässä takissaan liian kuuma. Siinä hetkessä on jotenkin hauskasti kesän alun intoa, odotusta, jännitystä ja samalla se on täynnä muistoja. Suomen kesä on niin erikoinen ja lyhyt, että koko kansa sekoaa, pujahtaa ulos koloistaan ja tekee kilpaa kaikkea mahdollista. Juuri siksi kesäaika on kuin parhaiden muistojen päänsisäinen päiväkirja.

Kaikki puhuvat nyt säästä. Niin puhun minäkin. Tuleekohan tästä taas kuuma kesä? Muistan viime vuoden toukokuussa käyttäneeni jo aurinkorasvaa. ”Herranjumala suojakerroin viisikymmentä keväällä täällä pohjoisella pallonpuoliskolla” -kirjoitin blogiini 16.5.2018
Siitä voi ennustaa jo jotain. 

Ihan vielä en lotraa aurinkorasvalla, mutta niitä on valmiina kaapissa. Pitäisikö siellä olla myös ekstratuulettimia? Loppuvatko tuulettimet taas kaupoista, kuivuuko ruoho kellertäväksi ennätysajassa, tuleeko tuplasti ampiaisia, onhan minulla tallessa vielä kylmälaukkuja?

Huomaatteko. Olen juuri yksi niistä ensimmäisistä kesäpäivistä sekoavista tyypeistä.
Ehkä lopetan ylianalysoinnin ja sään ennustamisen aurinkorasvapurkeista. Laitan läppärin kiinni ja lähden ulos täältä toimistolta nauttimaan auringosta.

 

Ihanaa viikonloppua. 

P.s olen aina tykännyt palmuista, mutta kyllä nuo meidän lähestulkoon neonvihreinä kukkivat puut tuolla ulkona näyttävät juuri nyt maailman kauneimmilta.

 

Kuvat: Kriselda

Tags:

 

Enpä olisi täydellisempää lomaa osannut kuvitella. Neljä hyvää ystävääni ja neljä päivää Espanjan auringon alla. Iso talo vain meidän käytössä, terassilla uima-allas ja jääkaapissa kylmää roseeta.
Ei minkäänlaisia aikatauluja. En avannut läppäriäni kertaakaan koko aikana ja kameran otin vain kaksi kertaa käteen kun säädettiin sen kautta ajastimella muutama yhteiskuva. Olin niin täysin lomalla ja sen varmaan huomaa näistä puhelimeen tallennetuista kuvista.

 


♥ 1. Kuten mainitsinkin, talo on ihan mielettömän upea. Älyttömän iso ja yritimme parhaamme mukaan nauttia sen jokaisesta nurkasta.  Jos täällä olisi leikkinyt piilosta, ei olisi varmaan löytänyt yhtään ketään talon uumenista.

♥ 2.Talon sisäänkäynti hämmästytti joka kerta. Kauniin pelkistetty ja rauhoittava.

 


♥ 1. Lomalook. Kävimme yhdessä vaatekaupassa koko reissun aikana, koska olin unohtanut hatun kotiin ja kaipailin jotain päähinettä suojaamaan auringolta. Haluaisin sanoa tähän, että ostin hatun pienestä paikallisesta putiikista, mutta menin sieltä mistä aita on matalin ja ostin hatun – paikallisesta kylläkin, mutta jättiketju Zarasta.

♥ 2. Ensimmäisenä iltana löhöilimme pyjamabilehenkisesti vain sohvalla. Leffa, irttareita ja pizzat. Oli tosin hieman haastavaa löytää jokin kotiinkuljetuspalvelu ja kunnon säädön, sekä varmaan puolentoista tunnin odotuksen jälkeen saimme vihdoin pizzat syliimme, mutta ne olivat niin mauttomia, että puoliväkisin nakersimme niiden reunoja.

♥ 3. Lähikadun auringonlasku. Kaikkialla oli yllättävän hiljaista.

♥ 4. Koko kööri peiliselfien kautta.

 

♥ 1-4. Rachel’s Eco Love -kahvila. Tästä olimme saaneet paljon suosituksia, enkä yhtään ihmettele paikan suosiota. Herkullisia terveysannoksia (ja suussasulavia pannareita), tuorepuristettuja mehuja, ihanan värikäs sisustus ja kaiken kukkuraksi uima-allas jossa voi pulikoida.

 

♥ 1. Puro Beach Club. Olimme varanneet etukäteen ison loossin altaan vierestä ja vietimme täällä koko päivän vaan uiden, syöden ja löhöillen. Ihana rento ja aikuismaisempi meininki kuin muissa Beach Clubeissa. Nousi ehdottomasti uudeksi suosikiksi.

♥ 2. Tilasimme varmaan koko Bech club menun aurinkopedillemme. Sushia, tacoja, ranskalaisia, kevätrullia.. 😂

♥ 3. Ja kaksi mojitokannua. Valitettavasti niistä ei ole kuvia, joten leikkiköön vihermehu nyt hetken mojitoa.

♥ 4. Emme käyneet kertaakaan ulkona. Tai yritimme kyllä. Hengailimme hetken Mosh -ravintolassa, kunnes tulimme siihen tulokseen, että miksi kököttää täpötäydessä meluisassa tilassa juoden ylihintaisia juomia, kun meillä on paljon hauskempaa talolla.
Tässä kuvassa olin vielä ihan energisenä lähtövalmiina.

 

♥ 1. Kisakatsomo terassilla. Meidän maalihuudot sai varmasti aikaan pientä ihmetystä naapurustossa.

♥ 2. Muistin toki, että poikaystäväni on myös olemassa ja facetime-keskusteluitamme hauskuutti erilaiset filtterit, joiden olemassaolosta en todellakaan tiennyt ennen tätä puhelua.

♥ 3. Reissun toinen hauskuuttaja – ja varmaan somessa kyllästymiseen asti nyt pyörinyt Snapchatin miesfiltteri. Kuinka aidon näköinen tämä voi olla?

♥ 4. Viimeinen auringonlasku ja meidän porukan täydellinen emäntä Nora.

 

♥ 1. Kun pelasimme ”arvaa mikä GIF -peliä”. Ei tässä ollut mitään järkeä, mutta nauroimme pissat bikineissä niin paljon, että lopulta kikatimme vain kippurassa lattialla. Tilannekomiikkaa, jota nyt ei ehkä ihan tällä yhdellä kuvalla saa taltioitua, mutta ehkä seuraava kuva kertoo enemmän

♥ 2. Eli tämä.

♥ 3. Keksimme myös lukuisia muita typeriä pelejä, kuten ”jooga-asento” -peli ja ”esitä pantomiimina tuntemaamme henkilöä” -peli. Jälkimmäinen oli suosikkimme ja pelasimme sitä niin kauan, ettemme keksineet enää ketään ketä esittää. Kunnon aivot narikkaan menoa, mutta juuri sellaista parasta naurun täytteistä rentoutumista.

♥ 4. Loma huipentui Marbella-gaalaan. Leikkimieliseen juhlaan, jossa jaoimme leikkimielisiä palkintoja. Kuvassa pääpalkinnon voittaja nauttii kruunustaan auringonlaskussa.

Toisin sanoen, me emme käyneet museoissa, me leikimme ala-aste pelejä terassilla 😂

 

*Matkan tarjosi Norwegian Cruise Line*

 

Tasapainoelimeni on aivan hukassa. Ensin keikuttiin muutama yö myrskytunnelmissa Nowegian Epic aluksella jossain Espanjan aalloissa, jonka jälkeen lähdinkin melko pian pr-matkalle Dohaan ja heti erittäin pomppuiselle aavikkoajelulle pitkin hiekkadyynejä. Voisin sanoa, että nämä seikkailut ovat aiheuttaneet hieman päässä keikkumista. Onneksi tämän jälkeen ei ole enää vähään aikaan reissuja tiedossa. Aion pystellä vakaasti tasaisen ja vankan maan kamaralla. 

Mutta, kurkataan vielä pikaisesti Palmaan ja viimeiseen postaukseen tältä laivareissulta. Onneksi sain (muihin ryhmässä olleisiin verrattuna) hyvin laivan keikkumisesta huolimatta nukuttua. Hollantilainen tyttö pelkäsi niin paljon ettei saanut kuulemma ollenkaan unta. Toinen tyttö Saksasta kertoi, että oli joutunut sisustamaan hyttinsä täysin uudestaan koska laivan keikkuminen aiheutti niin kovaa mekkalaa huonekaluissa. Kuulemma henkarit kolisivat kaapissa, vessan liukuovi paiskoutui auki ja kiinni, sekä matkalaukku valui edes takas huoneen lattialla. 

Aamulla kaikki ryömivät hyteistään unisina ja päättivät osallistua ryhmäkierrokselle La Granja museoon, vaikka vapaa kiertely Palman keskustassakin olisi ollut vaihtoehtona. Minäkin hyppäsin ryhmäbussiin ja olin iloinen, että menin mukaan. Tykkäsin paljon Esporlesin kylässä La Reservan lähellä sijaitseva La Granjasta. Todella kaunis iso kartanoalue. Aikoinaan kartanosda asui rikasd maalaisperhe, nykyään siellä toimii museo, jossa pääsee tutustumaan sata vuotta sitten elettyyn mallorcalaisten elämään.

Tilalla on eläimiä, vesiputouksia, historiaa, ravintola ja mikä parasta aivan ihanan gift shop, jossa saa maistella kaikenmaailman herkkuja juustoista leivoksiin. Ostin mukaan oliiveja, öljyä ja kurpitsahilloa. Niin hyviä!

 

Harmi, etten ehtinyt nähdä Palmaa muuten kuin vilauksia bussin ikkunasta. Vaikutti kivalta paikalta. Tuli jopa vähän mieleen että se oli kuin pikkuBarcelona.

Tags: