Palataanpa hetkeksi Espanjaan. Tarkemmin katsottuna Rondaan, joka on kaupunki Espanjan Andalusiassa Málagan maakunnassa.

Olimme vuokranneet Kriseldan kanssa Malagan lentokentältä auton (joka on muuten yllättävän edullista Espanjassa) ja yksi päivä päätimme hieman ekstempore lähteä katsastamaan kauniiksi kehutun vuoristokaupungin Rondan. 

Tie Rondaan oli Marbellasta tunnin mittainen, mutkikas ja korkea. Tuntui kuin olisi pelannut jotain autopeliä, kun rattia piti käännellä niin vimmatulla vauhdilla. Tie oli toki hyvässä kunnossa, mutta ajoittain kapea ja niin korkealla, että ajoimme kuin mummot ilman silmälaseja. Paikalliset ohittelivat, mutta hei, eihän me suomalaiset nyt vuoriteihin olla kovin tottuneita. Antakee armoa.

Mutkikas tie oli kuitenkin ajamisen arvoinen. Kaupunki oli kaunis kun mikä! Sen halkaisi 120 metriä syvä El Tajo -rotko, jonka yli on rakennettu 1700-luvulla näyttävä Puente Nuevo -silta.

Kaupungissa kuhisi jonkin verran turisteja ja niin kuhistiin mekin. Vaelleltiin vain ilman päämäärää ja käytiin sillan kummallakin puolella ihastelemassa maisemia. Söimme myös ehkä pahimmassa turistiravintolassa mitä voi olla, ehkä pahimman spagettiannoksen mitä on olemassa (lasten listalta), mutta meillä oli nälkä ja mietimme, että kuinka vikaan voi mennä bolognesen kanssa. Ilmeisesti hyvinkin vikaan, mutta ei se mitään. Maisemat olivat sen arvoisia. 

 

 

Paljon muuta emme ehtineet tehdä. Pian tulikin jo pimeää, joten hyppäsimme takaisin autoon peläten, että joutuisimme ajamaan saman kiemurtelevan vuoristoreitin takaisin pilkkopimeässä.
Itseasiassa se oli vielä pimeämpi mitä odotin. Jouduin käyttämään koko matkan pitkiä valoja ja väistelemään tietä ylittäviä vuohia. 

Kun vihdoin saavuimme hotellin pihaan Kriselda oksensi. Ajotaidoillanihan ei ole osuutta asiaan, vaan kyseessä oli kiemurasta tiestä aiheutuva matkapahoinvointitila 😀

 

 

Kesäiset säät saapuivat juuri sopivasti tännekin palattuamme Espanjan lomalta. Jouduin riisumaan takkini kun kävelin tänään kaupungilla ja mietin siinä itsekseni, että rakastan sitä hetkeä. Sitä kun ensimmäisen kerran on Suomen alkavassa kesässä takissaan liian kuuma. Siinä hetkessä on jotenkin hauskasti kesän alun intoa, odotusta, jännitystä ja samalla se on täynnä muistoja. Suomen kesä on niin erikoinen ja lyhyt, että koko kansa sekoaa, pujahtaa ulos koloistaan ja tekee kilpaa kaikkea mahdollista. Juuri siksi kesäaika on kuin parhaiden muistojen päänsisäinen päiväkirja.

Kaikki puhuvat nyt säästä. Niin puhun minäkin. Tuleekohan tästä taas kuuma kesä? Muistan viime vuoden toukokuussa käyttäneeni jo aurinkorasvaa. ”Herranjumala suojakerroin viisikymmentä keväällä täällä pohjoisella pallonpuoliskolla” -kirjoitin blogiini 16.5.2018
Siitä voi ennustaa jo jotain. 

Ihan vielä en lotraa aurinkorasvalla, mutta niitä on valmiina kaapissa. Pitäisikö siellä olla myös ekstratuulettimia? Loppuvatko tuulettimet taas kaupoista, kuivuuko ruoho kellertäväksi ennätysajassa, tuleeko tuplasti ampiaisia, onhan minulla tallessa vielä kylmälaukkuja?

Huomaatteko. Olen juuri yksi niistä ensimmäisistä kesäpäivistä sekoavista tyypeistä.
Ehkä lopetan ylianalysoinnin ja sään ennustamisen aurinkorasvapurkeista. Laitan läppärin kiinni ja lähden ulos täältä toimistolta nauttimaan auringosta.

 

Ihanaa viikonloppua. 

P.s olen aina tykännyt palmuista, mutta kyllä nuo meidän lähestulkoon neonvihreinä kukkivat puut tuolla ulkona näyttävät juuri nyt maailman kauneimmilta.

 

Kuvat: Kriselda

Tags:

 

Enpä olisi täydellisempää lomaa osannut kuvitella. Neljä hyvää ystävääni ja neljä päivää Espanjan auringon alla. Iso talo vain meidän käytössä, terassilla uima-allas ja jääkaapissa kylmää roseeta.
Ei minkäänlaisia aikatauluja. En avannut läppäriäni kertaakaan koko aikana ja kameran otin vain kaksi kertaa käteen kun säädettiin sen kautta ajastimella muutama yhteiskuva. Olin niin täysin lomalla ja sen varmaan huomaa näistä puhelimeen tallennetuista kuvista.

 


♥ 1. Kuten mainitsinkin, talo on ihan mielettömän upea. Älyttömän iso ja yritimme parhaamme mukaan nauttia sen jokaisesta nurkasta.  Jos täällä olisi leikkinyt piilosta, ei olisi varmaan löytänyt yhtään ketään talon uumenista.

♥ 2.Talon sisäänkäynti hämmästytti joka kerta. Kauniin pelkistetty ja rauhoittava.

 


♥ 1. Lomalook. Kävimme yhdessä vaatekaupassa koko reissun aikana, koska olin unohtanut hatun kotiin ja kaipailin jotain päähinettä suojaamaan auringolta. Haluaisin sanoa tähän, että ostin hatun pienestä paikallisesta putiikista, mutta menin sieltä mistä aita on matalin ja ostin hatun – paikallisesta kylläkin, mutta jättiketju Zarasta.

♥ 2. Ensimmäisenä iltana löhöilimme pyjamabilehenkisesti vain sohvalla. Leffa, irttareita ja pizzat. Oli tosin hieman haastavaa löytää jokin kotiinkuljetuspalvelu ja kunnon säädön, sekä varmaan puolentoista tunnin odotuksen jälkeen saimme vihdoin pizzat syliimme, mutta ne olivat niin mauttomia, että puoliväkisin nakersimme niiden reunoja.

♥ 3. Lähikadun auringonlasku. Kaikkialla oli yllättävän hiljaista.

♥ 4. Koko kööri peiliselfien kautta.

 

♥ 1-4. Rachel’s Eco Love -kahvila. Tästä olimme saaneet paljon suosituksia, enkä yhtään ihmettele paikan suosiota. Herkullisia terveysannoksia (ja suussasulavia pannareita), tuorepuristettuja mehuja, ihanan värikäs sisustus ja kaiken kukkuraksi uima-allas jossa voi pulikoida.

 

♥ 1. Puro Beach Club. Olimme varanneet etukäteen ison loossin altaan vierestä ja vietimme täällä koko päivän vaan uiden, syöden ja löhöillen. Ihana rento ja aikuismaisempi meininki kuin muissa Beach Clubeissa. Nousi ehdottomasti uudeksi suosikiksi.

♥ 2. Tilasimme varmaan koko Bech club menun aurinkopedillemme. Sushia, tacoja, ranskalaisia, kevätrullia.. 😂

♥ 3. Ja kaksi mojitokannua. Valitettavasti niistä ei ole kuvia, joten leikkiköön vihermehu nyt hetken mojitoa.

♥ 4. Emme käyneet kertaakaan ulkona. Tai yritimme kyllä. Hengailimme hetken Mosh -ravintolassa, kunnes tulimme siihen tulokseen, että miksi kököttää täpötäydessä meluisassa tilassa juoden ylihintaisia juomia, kun meillä on paljon hauskempaa talolla.
Tässä kuvassa olin vielä ihan energisenä lähtövalmiina.

 

♥ 1. Kisakatsomo terassilla. Meidän maalihuudot sai varmasti aikaan pientä ihmetystä naapurustossa.

♥ 2. Muistin toki, että poikaystäväni on myös olemassa ja facetime-keskusteluitamme hauskuutti erilaiset filtterit, joiden olemassaolosta en todellakaan tiennyt ennen tätä puhelua.

♥ 3. Reissun toinen hauskuuttaja – ja varmaan somessa kyllästymiseen asti nyt pyörinyt Snapchatin miesfiltteri. Kuinka aidon näköinen tämä voi olla?

♥ 4. Viimeinen auringonlasku ja meidän porukan täydellinen emäntä Nora.

 

♥ 1. Kun pelasimme ”arvaa mikä GIF -peliä”. Ei tässä ollut mitään järkeä, mutta nauroimme pissat bikineissä niin paljon, että lopulta kikatimme vain kippurassa lattialla. Tilannekomiikkaa, jota nyt ei ehkä ihan tällä yhdellä kuvalla saa taltioitua, mutta ehkä seuraava kuva kertoo enemmän

♥ 2. Eli tämä.

♥ 3. Keksimme myös lukuisia muita typeriä pelejä, kuten ”jooga-asento” -peli ja ”esitä pantomiimina tuntemaamme henkilöä” -peli. Jälkimmäinen oli suosikkimme ja pelasimme sitä niin kauan, ettemme keksineet enää ketään ketä esittää. Kunnon aivot narikkaan menoa, mutta juuri sellaista parasta naurun täytteistä rentoutumista.

♥ 4. Loma huipentui Marbella-gaalaan. Leikkimieliseen juhlaan, jossa jaoimme leikkimielisiä palkintoja. Kuvassa pääpalkinnon voittaja nauttii kruunustaan auringonlaskussa.

Toisin sanoen, me emme käyneet museoissa, me leikimme ala-aste pelejä terassilla 😂