SEKALAISIA REISSUKUVIA KREIKASTA 17 loka 2019

Niin siinä taas kävi. Rusketusrajat vaaleni iholla, reissusta ostettu käsikoru meni rikki salilla. Ruska tippuu harmaaseen maahan ja märkä sukka kengän sisällä muistuttaa, että on aika käydä kellarissa koluamassa läpi talvikamppeita. Arki. 

Olen saanut taas koluta pitkin maita ja mantereita. Oli Kreikka-häät ja ystävän hääpukusovitukset / tyttöjen loma Lontoossa. Oli niin paljon naurua ja hauskuutta, että vaikka ei ole reissukoruja tai rusketusraitoja, niin näillä muistoilla mennään läpi lätäköt ja viima 🙂 

Arki on ihanaa ja olen iloinen, että saan olla nyt hetken vain kotona. Odotan rutiineja ja pitkiä päiviä toimistolla, mutta ennen kuin päästään kunnolla uusiin projekteihin käsiksi niin tuutataan kuitenkin vielä nämä viimeisimmät sekalaiset reissukuvat tänne, ettei jää pölyttymään työpöydälle unohdettuina. 

MUULILLA MÄ HYDRASSA RATSASTAN 03 loka 2019

⋅Kreikka, Hydran saari⋅

Kreikan pienet saaret. Valkoiset talot sinisillä ikkunankarmeilla, kapeat kujat, pikkuputiikit täynnä simpukkakoruja, kivetyksellä nukkuvat kissat. Ravintolan terassit kukkaköynnösten alla, kannussa valkoviiniä, lautasella saganakia ja asteita +30 vielä syyskuun loppupuolella.
Mikä ihme on pitänyt minut poissa Kreikasta näin monta vuotta?

Ensinnäkin kreikkalainen ruoka on i-h-a-n-a-a. Voisin elää pelkällä fetalla ja tsatsikilla (niin itseasiassa elänkin), mutta myös tunnelma näillä pienillä – ei niin turistisilla saarilla, on ihanan rento ja rauhallinen.

Omalla veneellä meriteitse pääsimme hyppelemään kätevästi erilaisilla saarilla, joista suosikikseni nousi kuvissa näkyvä Hydra.
Hydralle pääsee nopeasti myös Ateenasta lautalla. Matka kestää n. 1,5 h jonka jälkeen matkaajan eteen avautuukin Hydran sympaattinen satama. Saari on pieni ja kompakti. Ravintoloita, putiikkeja, ranta, satama, ja muutama hotelli. Me vietimme täällä vain päivän, joten oikein muuta en osaa sanoa, kuin sen, että parasta on vain eksyä pikkukujille, syödä mahdollisimman monissa ravintoloissa ja nauttia leppoisasta saaristoelämästä.

Oman tunnelmansa Hydraan luo myös se, että saari on täysin autoton. Täällä kuljetukseen käytetään muuleja. Nuo suloiset aasin ja hevosen risteytykset näyttivät onneksi hyvinvoivilta ja jouduimme mekin tuona päivänä tilanteen pakosta turvautumaan pieneen muulimatkaan. Poikaystävni kun sai loukattua jalkansa ja oli lääkärin määräyksestä näppärästi kävelykiellossa. Pohdimme, että illallisravintolaan olisi ollut ihan liian pitkä matka linkata, joten sain tehtäväkseni käydä hakemassa muulin – jonka omistaja ei millään meinannut kielimuurin takia tajuta, että itse en halunnut kivuta ratsaille, vaan poikaystäväni piti hakea satamasta. Lukuisien ”man, foot hurt, mule, injury, harbor, boat, ride” -selityksien jälkeen vihdoin minä, mies ja muuli (kuinka usein saan kirjoittaa tuollaista lausetta), kipitimme satamaan pelastamaan poikaystävääni omalta kömpelyydeltään.

Muuli tepsutteli reippaasti ravintolaan, poikaystäväni kikatelleli selässä paketoitu jalka satulan jalustassa ja tervehti iloisesti vastaantulevia. Näky oli samaan aikaan sekä suloinen, että hieman huvittava. ♡

Oletteko te vierailleet Kreikan pienemmillä, ei niin tunnetuilla saarilla? Saa ehdottomasti jakaa suosikkeja, olisi ihana joskus vielä palata tutkailemaan näitä. Ikävä kreikkalaisen keittiön antimia on jo kova.