Olen ollut todella allapäin viimeiset pari päivää.

Heräillyt liian usein öisin ja valvonut aamuun asti.

Tehnyt liikaa töitä.

—————————————

PMS-oireet onneksi kestävät vain muutaman päivän ja hitsi miten sen jälkeen kaikki tuntuukin taas kivalta.

Olen lukenut/opiskellut unettomina öinä erilaisia mielenkiintoisia asioita. Viimeksi luin viisi tuntia artikkeleita tekstiileistä ja kierrätyksestä.

Töitä en ota enää itsestäänselvyytänä ja toimin Muutenkin parhaiten kiireen alla.

 

 

Koira kakkasi ja pissasi yöllä matolle.

Kävin taas sovittamassa häämekkoa, enkä vieläkään löytänyt sopivaa.

En ole saanut aikaiseksi hankkia salikorttia.

————————————

Matto pitäisi muutenkin viedä jo pesulaan.

Sovittaminen on hauskaa.

Varasin pitkästä aikaa pilatestunnin Bay Helsinkiin. 

 

 

Löin varpaani ja geelikynsi lohkesi.

Puhelimeni linssissä on halkeama.

Pyykkivuori on valtava, eikä minulla kohta ole enää pikkareita.


—————————————-

 

Täydellinen syy varata aika jalkahoitoon.

Rikkinäinen linssi luo kuviin hienon lens flare -tehosteen ilman aurinkoa 😀

Monta hyvää podcast jaksoa jonossa joita voi kuunnella pestessä pyykkiä.

 

 

P.s Kiitokset Saralle postausinspiksestä 🙂

Takki – Reserved
Mekko – Reserved
Neule – Zara
Laukku – Celine
Saappaat – &Other Stories

Kuvat: Hanna Väyrynen 

 

 

Kello on kaksi sunnuntaina. Istun laiturinnokassa kirjan ja kahden litran hernepussin kanssa. Olen lainannut mökiltä löytynyttä paksua aurinkorasvaa ja maistan sen sormissani kaapiessani herneitä palosta. Tämä ärsyttää minua, ovathan herneet vasta toisia kesän hyviä herneitä. Isoja ja makeita. Havahdun nopeasti omiin ajatuksiini ja irvistän typeryydelleni. Onko oikeasti niin, että sillä hetkellä tämä tuntuu olevan tuon sunnuntaipäiväni ainut ongelma. Se että herneissä maistuu aurinkorasva?
Vaihdan tekniikkaa ja alan syödä herneitä suoraan hampailla. Samalla tajuan, että olen kai vihdoin saavuttanut sen lomatilan mitä olen havitellut viikkotolkulla. On niin rentoutunut olo, että ei oikein osaa ajatella mitään oikeita ongelmia. 

 

 

Pitkä kesälomani alkaa lähestyä loppuaan. Tällä hetkellä istun toimistolla. Kaksi palaveria takana ja iso kirjanpito-mörkö odottaa pöydällä pelottavana kuittikasana.
Kesä on ollut oli ihana. Erilainen mitä luulin sen olevan – luulin sen olevan täynnä loikoilua ja rentoutumista, mutta kuten yllämainituista sanoista voi huomata, pääni tuntui pääsevän lomalle vasta viime viikonloppuna. Onhan tässä sittenkin ollut kaikenlaista. 

Huomaan ajattelevani, että onneksi kesää on vielä jäljellä. Haluan käydä ulkoilmaelokuvissa, haluan ratsastaa maastossa, pyöräillä Porvooseen ja tanssia ehkä yhden extempore -illan ystävieni kanssa terassilla. Haluan vielä pitää aurinkorasvaisin kynsin ja herneeltä maistuvin hampain kiinni kesälomastani, vaikka oikeasti pitäisi olla kiitollinen siitä kaikesta lomailusta mitä olen saanut jo kokea. Olenko hemmotellut itseni oikeasti luulemaan, että joka kesä pitäisi olla oikeutettu tekemään ihan kaikkea?

 

Tags:

 

Nukumme ensimmäistä kesäyötä ikkuna auki. Herään ukkosen jyrinään ja ihmettelen huoneeseen tulvivaa keltaista valoa.
Ensimmäinen ajatukseni on, että jossain palaa tulipalo, mutta pian tajuan sen olevan vain ukkosta auringonnousussa. En tiedä olenko koskaan ennen nähnyt asuntoamme sellaisessa valossa – ja kuullut sen seiniä sellaisen ukkosen ja sateen piiskaaman. Salamoi ja koko huone on kauttaaltaan oranssi, kello on vasta vähän yli neljä, mutta en malta olla nousematta.
Toivoisin asuvani hiukan ylempänä, niin että näkisin enemmän taivasta. Toivoisin jopa olevani ulkona jossain tuolla rankkasateessa. Mietin niitä ihmisiä jotka nyt palaavat ehkä jostain juhlista. Juoksevat ystävien kesken sadetta pakoon nauraen kaduilla. 

Istun hetken ikkunalaudalla ja tiedän etten saa enää unta. Mietin johtuuko se ukkosesta vai siitä, että minua jännittää. Meille tulee tänään koira.
Lähden keittämään kahvia ja ohitan uuden koiranpedin, joka on ollut siinä muistuttamassa meitä uudesta tulokkaasta jo monta päivää. Mietin pelkääköhän pentu nyt ukkosta ja onko se herännyt ukkosmyrskyn ääniin.
Mietin tuntuukohan siitä orvolta kun se erotetaan tänään emosta ja siskosta? Mietin, että meidän pitää antaa sille paras mahdollinen koti mitä se voi saada ja jossa sillä on turvallinen olla. 

 

Me ollaan mieheni kanssa koirasta niin innoissamme, että ei tiedetä miten päin pitäisi olla.
Okei tuo kuulosti jopa vähättelyltä, nimittäin en ole koskaan nähnyt Aleksia tuollaisena. Se ei lakkaa hymyilemästä ja puhuu vain koirasta. Se on jopa puhunut koiralle. Harjoitellut miten sille puhutaan, vaikka se ei ole vielä edes täällä.

 

Hymyilyttää ajatus, että tämän päivän jälkeen näitä vanhoja lankkulattioita pitkin kipittää neljä tassua.

 

Tags: