Montakohan kertaa olen nyt sanonut näissä Åre-postauksissani, että Åre yllätti. No sanotaan vielä kerran, nimittäin eniten yllätti Åren ravintolatarjonta. Miten noin pieneen paikkaan voi mahtua niin monta hyvää ravintolaa? Oli perinteistä ja tunnelmallista, modernia ja trendikästä, hienompaa fine diningia, sekä rentoa ja vaivatonta.

Keittiöitä oli myös japanista espanjaan ja kaikkea siltä väliltä. Me koitimme tietty ehtiä käydä mahdollisemman monessa ja tuntui, että söimme kolmen päivän aikana lähestulkoon taukoamatta 😀

Tässä meidän suosikit.

 

 

HUMMELSTUGAN

Tämä ravintola sai hurjasti suosituksia ja oli myös mukanamme olevan Kari Traan edustajan (Åre-konkarin) suosikki koko paikasta. 

Hummelstugan sijaitsi rinteessä, joten sinne pääsee vain laskemalla. Mikä teki tietty paikkaan ihan oman tunnelmansa. Sukset parkkiin ja monoilla kompuroiden tiskille tilaamaan hehkuviiniä. Sitä saikin siinä tovin siemalilla samalla kun odotti pöydän vapautumista, nimittäin paikka oli tupaten täynnä ja kuulemma todella suosittu. Ravintolasta on upeat näköalat ja ruokakin oli tosi hyvää. Isommalla porukalla tultaessa kannattaa varata pöytä.

 

CREPERIE & LOGI

Tämä letturavintola olikin minulle tuttu jo muutaman vuoden takaisesta Visbyn reissusta. Suosittu paikka tarjoaa omaperäisesti kaikki annokset letuilta. Niin suolaisena kuin makeana ja ainakin meidän skagen lettu, sekä jälkkätinä kardemummalettu olivat suussasulavia 🙂

Sama ravintola löytyy myös Tukholmasta.

 

WERSENS

Tämäkin paljon suosituksia saanut ravintola sijaitsi aivan Åren keskustassa pääkadun varrella ja tarjosi kattavan menun, jossa oli vaihtoehtoja pizzoista lihapulliin. Jälkimmäiset nousivat meidän suosikiksi. Todella hyvä lihapulla-annos perunamuussilla, puolukoilla ja mummonkurkuilla, nam!

Toinen tilaamamme annos, tryffeli-pinaattipasta oli harmiksemme kuiva ja hieman mauton, mutta  ehkä nämä ovat makuasioita? Joka tapauksessa isot suositukset silti tälle mestalle. 

 

SUPPER

Supper tämä oli suosikki kaikista! Niin suosittu paikka, että emme saaneet pöytää vaikka yritimme varata etukäteen soittamalla. Onni onnettomuudessa, meitä kehotettiin saapumaan paikalle heti ravintolan avatessa ovensa kuudelta ja saimme tätä neuvoa noudattamalla mielestämme parhaat paikat tunnelmallisen ison pyöreän baaripöydän äärestä. Siitä näki niin keittiöön, kuin baaritiskille, ja oli kiva vaihtaa myös kuulumisia muiden saman pöydän ääressä istuvien kanssa. 

Paikka oli vähän hintavampi ja ruoka fuusio-henkisesti vähän sekalaisesti kaikkea. Oli makuja espanjasta, pohjoismaista, meksikosta! Paikan tacot olivat ehdottomasti meidän suosikkeja 🙂
Sama ravintola löytyy myös Visbystä ja Tukholmasta

 

MISTER FRENCH & BOQUERIA

Mister French
Täällä söimme Kari Traan porukan kanssa. Ruoka oli hyvää, mutta vieläkin parempi oli fiilis ja drinkit ravintolan puolella. Viihdyimme täällä niin hyvin, että vietimme iltaa täällä kahtena peräkkäisenä iltana 🙂

Boqueria
Juuri Åreen avannut tapasravintola, joka löytyy myös Tukholmasta ja Göteborgista. Täällä ei ehditty syödä, mutta nakersimme todella hyvää juustolautasta ja nautimme kivasta tunnelmasta.

 

 

Åre yllätti ensikertalaisen. Kun ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia, saikin positiivisia yllätyksiä kokea toden teolla. Kolmessa päivässä kolusimme rinteitä, ravintolaoita, after ski-pippaloita, sekä keskustan katuja. Oli mielenkiintoisia kohtaamisia, kommelluksia, onnistumisia ja epäonnistumisia. Kaiken kaikkiaan ihan älyttömän paljon naurua. 

Erityisesti kauhunsekaista naurua lasketellessa. Koitin turvautua huumoriin kun minä aloittelijana kapuan uhkarohkeana suoraan punaiseen mäkeen, katson alas pystysuoraa mäkeä ja ohitseni vilahtelevia valonnopeudella laskevia ruotsalaisia ja tajuan, että nyt on saatava äkkiä rohkaisuksi minttukaakaota, tai muuten pissaan toppahousuihini kauhusta. 

Åre on käsittääkseni todella iso paikka ja siellä on monta erilaista rinnettä ja laskettelumahdollisuutta. En vain usko, että Kari Traan tyypit ihan hiffasivat kuinka katastrofaalisen tytön he ovat juuri raahanneet laskemaan alas Åreskutanin huipulta. Ehkä olisi pitänyt hieman harjoitella, nimittäin lasketteluhistoriastani on erittäin lyhyt; lapsena laskin päin puuta, jonka jälkeen heräsin pelastuskelkasta ja jäi traumat. Uskaltauduin rinteeseen ensimmäistä kertaa tuon jälkeen vasta viime vuonna Talmassa. Että sellainen osaaminen löytyy meikäläisen suksista.

Pienen alkusekoilun jälkeen loivemmat mäet meni todella hyvin ja nautin niistä, mutta tottakai sillä puolella rinnettä missä me olimme, oli suurin osa helpoimmista sinisitä rinteistä kiinni ja jouduimme välillä laskemaan myös punaisia rinteitä. Viimeinen mäki oli niin jäinen ja pystysuora, että jouduin tulla sen sivuttain alas etanavauhtia. Hävetti, mutta itsesuojeluvaistoni otti vallan – sekä häntäluuni oli niin kipeä hissistä tippumisen jälkeen, etten voinut ottaa sille enää yhtäkään kolausta. 

 

 

Kaikenkaikkiaan nautin päivästä. Siitä, että teki jotain uutta, oppi uutta ja oli todella paljon adrenaliinia suonissa.
Erityisesti nautin myös niistä keskellä mäkiä olevista tunnelmallisista rinneravintoloista, minttukaakoista, hehkuviinistä, sekä ihanista lumisista maisemista, tunnelmasta ja niistä loivemmista rinteistä, joissa pystyi nauttia ilman että pelkäsi kuolevansa. 

 

Kyllä tämä herätti taas älyttömän kipinän oppia lisää, ja jos jonkun uudenvuodenlupauksen tee, niin olkoon se sitten se, että käyn vielä tällä laskettelukaudella harjoittelemassa. En ehkä ihan Åressa asti, mutta jossain lähellä sijaitsevista hiihtokeskuksista näin alkuun. Unelmana olisi tehdä tulevaisuudessa laskettelureissuja sitten pidemmälle poikaystävän ja ystävien kanssa. En halua olla se, joka yksin laskee aina vain niitä sinisiä mäkiä ja jota joutuu aina muut odotella. Nyt vaan itseään niskasta kiinni, monot jalkaan ja harjoittelemaan.  

Onko teillä hyviä vinkkejä paikoista joissa aloitella tätä uutta harrastusta?

 

Tags:

 

Terveiset täältä kotoolta sängynpohjalta. Kolmen päivän Åre ottikin hieman koville ja nyt sekä minä, että myös matkaseuralaiseni Sabina olemme tällä hetkellä molemmat toipilaina. Sabinalla mahapöpö ja minulla flunssa. Ei hajuakaan mistä ja miten saimme pöpöt ja miksi ne ovat toisistaan täysin poikkeavia (Sabina oksennustaudissa ja minä sellaisessa flunssassa, että tuntuu kuin kurkussa olisi poikittain sukset ja sauva), mutta pakko myöntää, että on ihan kiva vain maata ja katsoa hömppäohjelmia telkkarista. 

 

 

Varsinkin kun paluumatkamme sunnuntain Åresta ei sujunut ihan muitta mutkitta.
Olimme tietty intoutuneet juhlimaan viimeistä Åre-päiväämme after ski -hengessä ja tanssimme, sekä saatoimme juoda muutamia hotshotteja vielä puolelta öin, tajuamatta ollenkaan, että meidän bussikuljetuksemme lähtisi seuraavana päivänä jo puoli yhdeksältä aamulla. (Lento lähti vasta 12 päivällä, joten emme odottaneet kovin aikaista kuljetusta). 

Tarkistellesamme aamupalalla aikatauluja, meinasin tukehtua kananmunaani kun tajusimme, että bussi lähtisikin 20 minuutin päästä – ja kaikki kamat tietty huoneessa sikinsokin pakkaamatta. Puoliksi syöty aamupala jäi lautaselle, kun me pinkaisimme pyörremyrskyn lailla sullomaan laskettelukamoja ja villapaitoja matkalaukkuihin. Nauratti niin paljon se touhu ja näky kun me juoksimme hangessa raahaten matkalaukkua pysäkille ja ehdimme juuri ja juuri bussiin huohottaen hikisinä ja panikoiden, että mitä kaikkea unohdimme pakata.
Sinänsä hassu sattuma, mutta molemmilta jäi jälkeen vain toisen käden hanska. 

 

 

Tunnin tukalan bussimatkan jälkeen odottelimme vielä Åren pienellä kentällä myöhässä olevaa lentoamme muutamia tunteja. Edellinen ilta painoi alla ja vihdoin kun pääsimme koneeseen, oli se matka niin täynnä ilmakuooppia, että oloni alkoi olla tässä kohtaa jo hyvin pahoinvoiva. Kun laskeuduimme Tukholma kentälle saimme kuulla, että myöhästymme jatkolennoltamme ja pääsisimme kotiin vasta iltalennolla ja olisimme Arlandassa jumissa jälleen lukuisia tunteja.  Ja ainiin! Unohdinko mainita, että tässä vaiheessa myös Sabinan mahapöpö oli jo täysissä voimissaan, oksennus lensi ja minä tärisin vieressä flunssan ja krapulan kourissa hikisenä, mutta vitivalkoisena. Hyvä idea ne hotshotit. Todella hyvä idea.
Tähän koko ihanaan paluumatkaan meni yhteensä kevyet 12 tuntia.

 

Ei kovin nautinnollista, mutta näitä sattuu ja mielestäni näitä on myös hauska jakaa. Some on niin hattaraista, että pitäähän sinne saada mukaan myös hieman oksennusta 😀 Onneksi itse Åre oli niin hauska, että siellä vietetty aika pysyy paljon paremmin muistoissa, kuin tämä tuskanhikinen paluumatka.

 

 

Nyt kaivaudun syvemmälle peiton alle ja tulen kirjoittelemaan lisää Åresta huomenna. Enemmän laskettelujuttuja ja mm. Åren ravintolalistaa luvassa 🙂 

 

 

Takki – H&M
Paita – Tommy Hilfiger
Housut – Kari Traa
Kengät – Dr. Martens (TÄÄLTÄ*)
Kuvat : Sabina Särkkä