Mitä sinä voisit tehdä, jotta saisit jonkun tuntemaan itsensä hieman onnellisemmaksi?

 

Näillä sanoilla aloitettiin tänään Kulosaaren kartanossa Lancomen Onnellisuuden iltapäivätapahtuma ja tuo lause jäi leijumaan mieleeni kysymysmerkin lailla. Olin ollut koko päivän liikenteessä, mutta tuskin tehnyt mitään onnentaikoja yhtään kellekään.
Pikemminkin olin koittanut olla huomaamaton. Flunssainen, väsynyt ja mahdollisimman harmaa. Miksi en olisi voinut kehua tuntemattoman tytön paitaa joka piti minulle hissinovea, vaikka mielessäni mietin, että onpa se kiva. Miksi en lähettänyt ystävälleni sitä kivaa tekstiviestiä, tai antanut poikaystävälleni enemmän huomiota aamulla.

Edes hitusen enemmän positiivisuutta. Ei siitä mitään vaivaakaan olisi voinut olla.

 

Tietenkään aina ei pidä olla suupielet korvissa toisia vuolaasti kehumassa, mutta näistä sanoista inspiroituneena aion viettää tämän illan koittaen tehdä jotain mikä lisäisi edes yhden prosentin toisen onnellisuutta.
(Onko oma lehmä ihan ojassa jos veisin poikaystäväni viinille ja juustoille vai kuuntelenko tässä nyt vain omaa juustolajitelmahimoa :D).

 

 

Lancomen kaunis tapahtuma teki minut hitusen onnellisemmaksi tänään. Naurut kollegojen kanssa, herkullinen lounas ja inspiroiva tapahtuma. Löysin uuden tuoksusuosikin (La Nuit Trésor). Eipä siihen oikein muuta vaadita.

 

Onnellista taiteidenyötä 🙂

 

Cashmere sweater – Zara
Top & Pants – Mango
Bag – Chanel
Photos: Didem & me

Tags:

 

En todellakaan viiletä tuolla napa paljaana  kesäisessä raita-asussa – itse asiassa tulee kylmä, kun edes katson näitä kuvia. Vaikka aurinko porottaa siniseltä taivaalta, istun huonoryhtisenä sohvalla viltin alla ja juon inkivääriteetä koittaen olla huomioimatta flunssaa joka kolkuttelee ovella. Tai ehkä paremmin sanoen raastaa kurkkuani raastimella hyvin huomionhakuisena.

Ehkä viikonlopun Blockfestit veivät viimeisimmätkin voimat? Yritin jarrutella tänä kesänä festareiden kanssa ja osallistua jokaiseen vain yhdeksi päiväksi, mutta Blockit mentiin pitkän kaavan mukaan ja lopeteltiin kesä näyttävästi isolla kaveriporukalla tanssien ympäri RatinaStadionia ja sen lähimaastoja sekä perjantaina, että lauantaina.

.. ehkä se oli sen arvoista 🙂

 

 

Top & Pants – Mango
Bag – H&M
Sunglasses – Furla

Photos: Kira Kosonen

 

Minulla on ollut supervoimia, olen ollut näkymätön, osannut lentää ja päässyt ratsastamaan yksisarvisella. Rakastan seikkailla tuolla hullunkurisessa unimaailmassani ja näenkin lähes joka yö uuden tarinan. Välillä tuntuu että pääni muuttuu öisin videovuokraamoksi eikä koskaan tiedä mikä pätkä on tulossa. Valitettavasti vain kuten videovuokraamoissakin, on tässä uni-Makuunissa myös oma kauhuelokuvaosastonsa. Olen nähnyt maailmanlopun dj-autosta, ollut Pohjois-Korean diktaattorin vankina ja juossut hirviöRölliä pakoon banaaniportaita, mutta sitten on myös se paljon synkempi unimaailma. Ne unet mistä ei kehtaa edes ääneen puhua. Kuolemaa, synkkyyttä ja todella outoja juttuja. Olenko ihan vinksahtanut kun näen näin kamalia painajaisia? Herätessä muistan unet aina selvästi ja unessa ollut fiilis voi seurata tunteja, joskus jopa koko päivän.

 

Kerran näin unta että eräs nuori suomalainen laulaja oli kuollut. Muutama kuukausi unesta olin matkannut Etelä-Afrikkaan tapaamaan ystävääni ja siinä terassilla istuskellessa soitin hänelle uusia suomalaisia kappaleita. Tämän unessa nähdyn artistin tullessa Spotifyssa kohdalle aloin harmittelemaan sitä kuinka surullista on että hän kuoli niin nuorena.
Kun ystäväni kysyi minkä ikäinen hän oli, en muistanut ja koitin Googletella. Vasta kun netistä ei löytynyt yhtäkään artikkelia artistin kuolemasta, tajusin, että koko juttu oli ollut unta. Useita viikkoja olin elänyt ihan omassa unimaailmassa.

Siis ihan oikeasti Unimatti, mitä ihmeen pulveria annat minulle unihiekan sijasta?

 

Olen yrittänyt lukea paljon unista, mutta unikirjat ovat täynnä ympäripyöreitä vastauksia – kuka unia oikeasti voisi edes tutkia? Tämän olen itse huomannut: alkoholi ja stressi aiheuttaa itselläni painajaisia. Jos vältän näitä näen selkeästi enemmän niitä yksisarvisia kuin röllipeikkoja. Mutta tämäkin on aikalaila veteen piirretty viiva. Koskaan ei kuitenkaan tiedä millainen yö on tulossa.

 

Unihalvaus


Painajaisteni pahin muoto. Niin inhottava ja ahdistava. Unihalvaukset ovat viime aikoina vähentyneet, mutta on ollut aikoja kun tuntui, ettei haluaisi näiden takia ollenkaan edes nukkua.

”Unihalvaus on tila, jossa ihminen on hereillä, mutta ei voi liikkua. Kohtauksen aikana hengityslihakset ja silmäluomet toimivat normaalisti, mutta tahdonalaiset lihakset ovat toimintakyvyttömät, niin kuin nukkuessa yleensäkin.
Halvauksen syy löytyy aivoista: unen REM-vaiheessa aivot ovat todella aktiiviset ja unia nähdään paljon, mutta luustolihakset ovat halvaantuneet. REM-unesta havahtuessa vartalo saattaa jäädä unitilaan, vaikka ihminen on täysin hereillä”

Unihalvaukset ovat kuulemma täysin vaarattomia ja on hyvin yleistä, että niihin liittyy painajaisia. Aina kun olen saanut unihalvauksen olen nähnyt painajaista. Usein silmäni ovat siis täysin auki ja näen makuuhuoneemme sellaisena kun se on, mutta painajaisen on läsnä siinä makuuhuoneessa. Milloin tumma hahmo on kuristanut vieressä nukkuvaa poikaystävääni ja yritän auttaa, mutta en saa sormeanikaan liikutettua, yritän huutaa, mutta suusta ei tule pihahdustakaan. Joskus ikkunasta kiipeää sisään ties mikä manaaja, mutta en voi sulkea ikkunoita koska en pysty liikkua.

Kun unihalvauksesta herää, kestää aina hetki kun hämmentyneenä kokeilee toimiiko raajat ja ääni ja sitten tulee valtava helpotuksen tunne. Se olikin vain unta.

 

Millaisia öitä nukutaan teidän makkarissa?

 

 

P.s Melkoista telepatiaa ilmassa kun ollaan kirjoitettu Kiran kanssa näitä unipostauksia. Nauroin ääneen kuin näin, että Kiralta oli tullut tänään samantyylinen postaus. Omani on ollut koko viikonlopun luonnoksissa ja mietin jo hetken voinko tätä edes julkaista. Niin samantyyppiset kuvat ja kaikki. Hassua, että emme olleet kumpikaan edes puhuneet tällaisesta postausksesta tai edes unista ylipäätään viime aikoina. No, tällaista tämä välillä on blogimaailmassa. Samoja ajatuksia ja ideoita tulee väistämättä vastaan vahingossa 🙂 

 

Photos: Mona Salminen