Genevessä yksi aktiviteetti oli vierailla ALIVE nimisessä hyvinvointiliikkeessä, joka oli samalla kahvila, kauppa, jooga/pilates-studio, sekä paikka missä järjestetään erilaisia workshoppeja.

Kahvilan kokki piti meille pikaisen kokkauskurssin ja lempparini tältä oppitunnilta oli ehdottomasti cashewkermainen kesäkurpitsapasta.
Ihana raikas kesäruoka, joten ajattelin, että olisi kiva jakaa resepti myös täällä:

 

KESÄKURPITSAPASTA

2-3 kesäkurpitsaa
100g 8h liotettuja cashew-pähkinöitä
150g porkkanamehua (mieluiten itsepuristettua)
20g misotahnaa
1g suolaa
0,5g mustapippuria
0,5g muskottipähkinää

PIKKELÖITY FENKOLI

1 fenkoli
180ml omenaviinietikkaa
suolaa, pippuria
100g ruokosokeria

LISÄKSI:
Retiisejä
Auringonkukan siemeniä
Rukolaa
Yrittejä (esim. Sitruunaverbenaa, rakuunaa, tai basilikaa)

 

PASTA & KASTIKE
Käytä mandoliinia, tai julienne-leikkuria suikaloidaksesi kesäkurpitsasta spagettimaisia suikaleita. Valuta pähkinöistä vesi pois ja laita cashew-pähkinät blenderiin porkkanamehun, mison, raastetun muskottipähkinän,mison, sekä suolan ja pippurin kanssa. Blendaa tasaiseksi.

PIKKELÖITY FENKOLI
Mittaa kattilaan 180 ml omenaviinietikkaa, 100g ruokosokeria, sekä ripaus suolaa ja pippuria. Anna kiehahtaa nopeasti.
Suikaloi fenkoli ja aseta suikaleet purkin pohjalle. Kaada päälle kiehahtanut pikkeliliemi ja anna fenkolin marinoitua ainakin n.30min.

TARJOILU
Juuri ennen tarjoilua kaada porkkanacashewkerma raastettujen kesäkurpitsasuikaleiden joukkoon. Sekoita. Nosta kermainen kesäkurpitsa lautaselle, haarukoi päälle pikkelöityjä fenkolinsiivuja ja ripottele päälle vielä suikaloituja retiisejä, kourallinen rucolaa, sekä yrttejä, kuten basilikaa. Rouhi päälle himan mustapippuria ja suolaa.

 

 

Tässä myös yksi aktiviteetti, mitä pitäisi tehdä enemmän matkustellessa. Vieläkin harmittaa, ettemme päässeet viime Thaimaan matkalla haluamalleni kurssille. Olisi ollut ihana päästä paikallisen curryn saloihin. Ehkä vielä joku päivä 🙂

 

LUE MYÖS
Kikhernepasta cashewkastikkeella
Helppo & monipuolinen cashewkastike

Tags:

 

Minulla on kolme pahetta: suklaa, juustot ja viini.
Ja nyt olin maassa, missä suklaalevyjä syödään kuin leipää. (huom. Neljäs paheeni, eli leipä oli myös täällä erinomaista). Juustot ovat todella hyviä ja erilaisia juustoja on ihan jokaisessa paikassa tarjolla, mutta mites se viini? Hieman yllätyksekseni täällä on myös viinitiloja. Tunsin itseni jopa hieman tyhmäksi, tietty täällä on myös viinitiloja. Sveitsissä tuntuu olevan ihan kaikkea.

 

Tehän tiedätte, että r a k a s t a n viinitiloja. Köynnöksiä, tunnelmaa ja maisteluja, mutta arvatkaa mikä tekee viinitiloista vieläkin hauskemman?
Se, että sinne saa ajaa sähköpyörällä! En ole koskaan ennen ajanut sähköpyörää, mutta sellaisen osto on ollut jo pitkään harkinnassa, ja nyt viimeistään tuollainen on pakko saada. Jää enemmän aikaa nautiskeluun kun ei halutessaan tarvitse hikipäässä sitä jyrkintä ylämäkeä polkea. Sähköavustus avittaa sinua ja tuntuu lähes siltä kun sinulla olisi pyöräillessä supervoimia.

 

 

Viinitilapäivämme oli kaunis lämmin ilta. Pyöräilimme kaikki pyörävuokraamosta innosta kiljuen oppaan johdolla viinitiloille ensin asfaltilta hiekkateille, mistä lopulta kokonaan itse viinipeltoa pitkin. Olin niin hurmioissani, etten edes huomannut kuinka kännykkäni tippui pellolle takakoriin asettamastani laukusta. Lentokonetilassa uinuvan puhelimeni etsiminen jättimäisiltä pelloilta olisi ollut ihan nuppineulan hakua heinäsuovasta, joten luojan kiitos eräs oppaista oli nähnyt kännykkäni keskellä viinipellon kumpuilevaan nurmea ja ottanut sen talteen. Tämä päivä oli niin täydellinen, ettei kännykkä edes olisi voinut kadota. Se ei olisi sopinut kuvaan. Itse asiassa jos minulta kysytään mikä oli hauskimpia päiviä Sveitsissä se taisi olla juuri tämä viinitilapäivä. Vuoristomaisemia on vaikea päihittää, mutta en helpolla unohda sitä fiilistä miten ihana ja kiitollinen olo oli kaikesta kun vain rullailin eteenpäin tuona päivänä viinitilakylän kauniita katuja. Sellaisia hetkiä mitkä jää mieleen koska on vain niin hyvä olla.

 

Itse viinitilalla oli sitten viinimaistelu, sekä @cafecarneval loihtima kasvisillallinen. Puuvillaliinan päälle katettu kaunis kattaus ja kukkia täynnä oleva pöytä täyttyi sellaisista alkupalalankuista että meinasin (jälleen) kuolla onnesta. Kaikki mitä söin oli taivaallista ja koko pöytä hurrasi ääneen ja kiitteli vuolaasti koko reissun parhaimmasta ateriasta. Vuorilla ruoka oli ollut hieman lihapainoitteista, joten freessin kasvisruuan kaipuu oli kaikilla jo melkoisen kova. Viini oli myös todella hyvää ja tältä tilalta lähtikin 16 niin kylläistä ja onnellista tyyppiä pyöräilemään takaisin, että laulu vain raikasi kun jonossa poljettiin hämärtyvässä illassa ja seikkailtiin reilu tunnin matkan verran takaisin kaupunkiin ja kohti hotellia.

 



 

Täydellinen päivä sai minut vannomaan moneen kertaan, että minä ostan sähköpyörän ja muutan Geneveen viinitiloille. Totuus taitaa olla, että pitää tyytyä viinitilavierailuille, mutta sähköpyörä on hankittava. Ja sitä omaa sähköpyörää odotellessa on otettava tavaksi että sellaisen voisi ulkomailla useimmin vuokrata. Ihana tapa kokea ja kierrellä uusia kaupunkeja 🙂

 

 

Dress – Zara
Bag – & Other Stories
Shoes – Monki
Sunglasses – Gucci
Photos: Me & Kira Kosonen

 

*Matkan tarjosi Sveitsin matkailujärjestö

 

Me Suomalaiset emme ole kovin tottuneita korkeisiin vuoriin. Maamme on tasainen kuin pannukakku ja ne korkeimmat tunturitkin tuntuvat kuin nokareelta vadelmahilloa pannarin päällä Sveitsin Alppeihin verrattuna.

Suomi on ihana ja kiitos ihanan tasaisen maastomme vuoksi vuorimaisemat tuntuvat joka kerta yhtä eksklusiivisilta. Usein olen saanut vuoria matkoillani alhaalta ylöspäin katsoa, mutta harvoin saan niiden huipulta maailmaa myös alaspäin tuijotella.

 

 

Jungfrau on Jungfrau vuoristoalueen korkein vuorenhuippu 4158 metri merenpinnan tasosta. Tuolla samaisella vuorella sijaitsee myös maailman korkein juna-asema. Kun tuijotin vuorta alhaalta päin ja näin sen lumisella huipulla pienen metallinhohtoisen rakennelman, minulle kerrottiin että menisimme sinne junalla.
Ai siis anteeksi mitäs hittoa – tuonne Alpeille jäätikön keskelle junalla?

Ei muuta kun junaan ja vaikka käsirysyllä ikkunapaikka. Voitte vain kuvitella millaisia maisemia avautui junan ikkunasta tältä matkalta. Ihan kun olisi ollut jossain Disney-elokuvassa.

Vuoren päällä – siinä metallirakennelmassa (missä muuten kuvattu myös James Bond elokuva) oli sisätunneleita, erilaisia näköalatasanteita, lahjakauppa ja ravintola. Kävellessämme käytäviä pitkin alkoi päässä tuntua hassulta. Opas hymyili vain iloisena, ihan normijuttu kuulemma. Helpottaisi kun menisimme takaisin alas. Ihmiskeholle korkeus voi aiheuttaa hapenpuutetta ja tämä tuntui lähes kaikilla meistä päänsärkynä ja huimauksena.

 

 

Päänsärky unohtui kun pääsimme ulos. Hengailimme hetken ulkona lumihangessa ja tuijotimme maisemia. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja vihdoin sain kokea sen hetken minkä olen nähnyt aina elokuvissa. Sen missä otetaan vuorilla keskellä lumihankea aurinkoa. Ei siitä puuttunut enää minttukaakao ja pulkka, niin olisin ollut farkkuhaalareissani ihan lapsi jossain lumiunelmassa.

 

(*Matka toteutettu yhteistyössä Sveitsin matkailun -ja Peak Performancen kanssa)