Tässä video jonka sisällöstä puuttuu punainen lanka, mutta jonka pätkistä on saatu kuitenkin jonlainen kerä kasattua.

Tarkoitus kun ei ollut kuvata tätä reissulta videomateriaalia. Ainoastaan pieniä videopätkiä kaupallisiin yhteistöihin, mutta tyhjentäessäni tietokoneelta tiedostoja, huomasin, että käyttämätöntä videomateriaalia oli aikalailla ja tuntui tyhmältä pyyhkäistä ne vain roskakoriin, joten täältä tulee jämäpaloista karsittu reissuvideo Al Aini aavikolta.

 

 

 

Kamperan takana: Mona Salminen (editointi minä)

Tags:

 

Kun saavuin Etelä-Afrikkaan, odotti minua alakerran vierashuoneessa kukkakimppu ja kortti jossa luki ”Mummy told me you are super cool, so please will you be my Godmother?”

Melkein purskahdin itkuun ja päätin sillä sekunnilla, että minusta tosiaan tulee coolein ja paras täti koskaan. Luultavasti hemmottelen pikku Leonin pilalle, mutta onhan meillä n. 14500 kilometriä välimatkaa, joten aina kun nähdään niin saahan sitä vähän hemmotella. 

Vitsailimme Leonin kummisedän kanssa leikkimielisesti kummasta tulee parempi kummi. Hänellä saattaa olla kotikenttäetu ja oma surffikauppa (samperi), mutta meillä on yhteinen salakieli Suomi. Oletan, tämän automaattisesti yhdistävän meitä maagisella tavalla. Lisäksi pääsen näyttämään pojalle kaikkia hurjan eksoottisia Suomijuttuja kuten muumimaailman, Lapin porot, avantouinnit, revontulet (joita en ole itsekään koskaan nähnyt) ja laskettelun! Okei, sen omat vanhemmat osaa sen paljon paremmin ja on Leonin kanssa rinteessä ennen kun saan edes suksi sanottua.
Sitten on tietty vielä Suomen metsät, mökit, järvet, yöttömät yöt ja korvapuustit. Lisäisin tähän vielä saunan, mutta sehän niillä on jo kotona Afrikassa. (Siis oikeasti suomalainen sauna terassille rakennettuna.. niin ja uima-allas).
Samperi, pitää rakentaa omalle takapihalle joku Visulahti, puuhamaa ja Waasalandia, että pärjään tässä kisassa.

Ehkä keskityn vain olemaan hauska, välittävä ja rento kummi. Sen osaan!

 

 

Innostuin Afrikassa myös vauvakuvaamisesta. Ideoita olisi ollut jos jonkinlaista, mutta toteutus olikin hieman haastavampaa – Leonia kun ymmärrettävästi olisi kiinnostanut enemmän olla rintaruokinnassa kuin vauvamallina. 

Ei se mitään Leon, meillä on vielä koko loppuelämä aikaa.
Terveisin, Täti Toivola.

 

 

Myönnetään. Minua ei ole siunattu kovin loistavalla matikkapäällä.

Matemaattinen vajavaisuuteni kävi ilmi jo varhain ala-asteella kun jouduin istumaan lukuisia tunteja tukiopetuksessa, ja on myöhemmin kiusannut minua saattamalla moniin noloihin tilanteisiin. Milloin kirppiksellä myydessä en osaa antaa oikeaa summaa takaisin, laskea jonkun ikää syntymävuoden perusteella, tai tipata tarjoilijaa tietyllä prosentilla.

Kapkaupungissa annetaan tarjoilijalle aina minimissään 10% tippiä joka itse lasketaan loppusumman kanssa yhteen ja kirjoitetaan kuitin alalaitaan ”total” -kohtaan.

 

 

Tämä tuotti jälleen ongelmia kun olimme Saaran kanssa ravintolassa. Saara joutui lähtemään aikaisemmin pois, joten jäin yksin lopettelemaan lounasta ja tilaamaan laskua.
Minulla käy usein niin, että helppokin laskusumma alkaa paisua möröksi, koska panikoin tilannetta. Tiedän, kuulostaa supertyhmältä, mutta tervetuloa pääni sisään, jossa numerot vilisevät todella epäloogisella tavalla ja mitä enemmän panikoin, sitä pahempaan sekasortoa on vain luvassa.

Kirjoitin kuittiin antavani 15% tippiä, mutta jouduin suttaamaan loppusumman koska laskin sen väärin. En yhtä, enkä kahta, vaan peräti kolme kertaa. Kun kuitti alkoi näyttää enemmänkin värityskirjalta kuin selkeältä loppusummalta, tuli tarjoilija luokseni ja kysyi voiko hän auttaa. 

Paniikki.
Ei nyt se huomaa, etten osaa edes tavallista prosenttilaskua laskea, mietin ja tokaisin pikaisesti tarjoilijalle, että
”i’m sorry, I don’t have the best meth head”.

Öö what.
”I mean.. I don’t mean meth, I don’t use drugs, I just don’t know how to cunt. Eiku count. Fuck. Sorry..”

Tätä upeaa lausetta sorpertaessani tajusin, että mitä enemmän puhun, sitä enemmän vaikutan olevani amfetamiinipäissäni, joten sanoin vielä lopuksi – vaihtaen jostain syystä aksenttini voimakkaaseen rallienglantiin, että sorry, i’m from Finland ja nostin laukkuni ja pakenin paikalta.

Kuinka pilalle voi yksinkertainen laskutoimitus ja yksinkertainen lause mennä?

 

 

Kerrottuani tapahtuman muille, sain kuulla siitä jokaikisellä tulevalla ravintolaillallisella.
”Julialle ei kannata antaa laskua, sillä ei oo mikään paras metapää hahah”.

Jep, kiitos ei mulle enää niitä kuitteja.