Pitkästä aikaa ruokapostausta ja reseptiikkaa. Viime mökkireissulla tuli tehtyä nimittäin hieman vahingossa yllättävän hyvä ateria: wings -maustettua kanaa ja sinihomejuustokastiketta salaatinlehdellä. Kuulostaa ehkä vähän oudolta, mutta oli yllättävän toimiva, joten ajattelin jakaa sen myös täällä blogin puolella. 

Ideahan lähti siitä, että perus kesäruoka hieman jo kyllästytti ja teki mieli wingseja, mutta aineksia ei ollut (eikä Wolt onneksi toimita mökkisaareen), niin tuli sitten hieman sovellettua. Valitettavasti ihan tarkkoja määriä ei ole tähän reseptiin tiedossa, sen verran kokeileva mökkikeittiö oli kyseessä, mutta onneksi tämän kaltaisessa ruuassa ei ole mitat niin justiinsa –  pääasia, että maistuu hyvältä!

 

TARVITSET

Paneroitu kana
3 kpl Kanan rintafilettä
n. 2dl korppujauhoja
n. 2 kananmunaa
Reilusti rypsiöljyä paistamiseen
Wings -kastiketta (esim. Texas Pete hot sauce, tai wing sauce)
Suolaa & pippuria 

Lisukkeet
Salaatinlehtiä (esim. cosmopolitan, tai sydänsalaatti)
n. 2-3 porkkanaa
2 avokadoa
Kevätsipulia

Sinihomejuustokastike
n.50-100g sinihomejuustomurua
200g kermaviiliä
n. 2 rkl sitruunamehua
Suolaa & pippuria
n. 1 rkl majoneesia (Hellman’s on paras)

 

 

TEE NÄIN

 

Paneroi kana.
Mausta kanan rintafileet suolalla ja pippurilla. Kaada korppujauhot toiselle lautaselle ja riko, sekä vatkaa kananmunien rakenne rikki toiselle lautaselle. Pyörittele ensin yksi rintafile korppujauhoissa, kasta sitten kananmunaan ja pyörittele vielä toistamiseen korppujauhoissa. Laita sivuun odottamaan, ja toistan tämä sama kahden muun rintafileen kohdalla.
Kaada pannulle/kattilaan/ muurikalle reippaasti öljyä (n.1 cm) ja anna öljyn kuumentua friteerauslämpötilaan, eli n. 185 asteeseen.
Laita kanat varovasti pannulle. Pudota lämpöä hieman ja paista/kääntele fileitä kunnes kana on kypsää ja sen pinta on rapea ja kullanruskea. Nosta kypsät kanat leivinpaperille ja kaada niiden päälle reilusti (tai maun mukaan) wings-lastiketta. Leikaa fileet siivuiksi.

Valmista lisukkeet.
Pilko porkkanat kapeiksi tikuiksi, tai käytä apuna julienne leikkuria, siivuta avokaado, silpo kevätsipulin varsi ja valmista sinihomejuustokastike. 

Sinihomejuustokastike.
Murenna kulhoon sinihomejuustoa maun mukaan. Lisää kermaviili, majoneesi ja mausteet. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Maista ja lisää tarvittaessa aineksia. 

Kun koko setti on valmisteltu, lado salaatinlehdelle muutama paneroitu kanasuikale, porkkanaa, avokadoa, kevätsipulia ja reippaasti sinihomejuustokastiketta ja vielä muutama tippa wings -kastiketta ja nauti. Tässä sormet saa sotkeutua 🙂

 

Tags:

 

Onko sillä kylmä, kuuma? Tikku nielussa, punkki korvassa. Analysoimme koiran käytöstä, ilmeitä. Nauramme temmellyksille ja nostamme sen köllimään väliimme sänkyyn. Puhumme työpäivän aikana puhelimessa siitä mikä meidän mielestä on Ruun lempiruoka. Opetan koiran antamaan tassua Aleksin ollessa poissa ja koen suurta ylpeyttä asiasta. Kinastelemme siitä saako vetää hihnasta ja saako sanoa ”istu” millä äänenvoimakkuudella.
Välillä unohdamme, että Ruu on koira. 

Koira joka on ollut meillä nyt tasan neljä viikkoa, mutta tuntuu tavallaan kun olisi ollut meillä aina.
Luin paljon koirakirjoja ennen pennun tuloa, ja sain niistä loistavan pohjan pennun kasvatukseen, mutta samalla koira on kyllä opettanut myös minua. Johdonmukaisuutta, kekseliäisyyttä, lempeyttä, jämäkkyyttä. Kirjat ei kerron minkälainen luonne juuri sinun tulevalla koirallasi on ja hitsi, että tästä pennusta löytyykin roppakaupalla ihanaa luonnetta. Se on rohkea, kiltti, läheisyyttä rakastava, mutta silti itsenäinen, pilke silmäkulmassa temmeltävä energiapakkaus, joka osaa kyllä vetää meitä tismalleen oikeista naruista noilla pikku karvatassuilla. Olemme joutuneet opettelemaan olemaan paapomatta sitä liikaa. Ettei koirastamme kasvaisi ihan lellivauvelia. 

 

 

Nämä neljä viikkoa ovat olleet ihanaa aikaa.
Vaikka ravaan kerrostalomme rappusia ylös alas silmät ristissä aamukuudelta koska yritän opettaa koiraa sisäsiistiksi ja tiedän että aamukakka tulee ennen auringonnousua. Vaikka juoksen ympäri asuntoa talouspaperirulla kädessä pyyhkien vahinkopissoja ja koitan olla ärsyyntymättä kun pentu näykkii varpaitani ihan piraijalauman lailla.
Kun luen isona kysymysmerkkinä pakkausselosteita lemmikkieläinkaupassa, yrittäessäni löytää koirallemme niitä parhaita luonnollisia herkkuja.
Ja kun yritän totuttaa sitä kulkemaan mukanani paikoissa, vaikka se tarkoittaa sitä, että kahvilassa en saa pennun temmellyksen vahtimisen lomassa edes huikkaa otettua tilaamastani kahvista.
Silti tämä kaikki on ollut ihanaa, yllättävän helppoa. Pentu on ollut helppo, ihana ja päiviemme suurin hymyn aihe. Tuntuu, että se on näin kliseisesti sanottuna myös tehnyt meistä vielä paremman tiimin Aleksin kanssa. Juttelemme siitä, miten emme malta odottaa, että pääsemme näkemään lisää pennun kehitystä, opettamaan sille uutta ja tekemään lisää uusia asioita yhdessä sen kanssa.

 

 

Olen yllättynyt:

•Kuinka paljon kiintymystä ja huolen tunteita pentu on saanut aikaiseksi minussa.

•Kuinka nopeasti puhelimeni kuvarulla huutaa tilanpuutetta kun se on täynnä epäselviä pentukuvia ja aivan liian pitkiä koiravideoita.

•Kuinka paljon nautin laittaa aamukahvini take away kuppiin ja kävellä koiran kanssa läheisessä puistossa auringonnousussa, ennen kuin siellä on ketään muita.

•Kuinka paljon aikaa pentu vaatii. Toki tätä osasin odottaa, mutta enemmänkin olen yllättynyt siitä, miten kiitollinen olen myös siitä, että meitä on siitä kaksi huolehtimassa.

•Kuinka nopeasti pentuun on tottunut, vaikka toki ensimmäiset päivät olivat hieman epävarmoja. Esimerkiksi neljä viikkoa sitten olin miltei soittamassa eläinlääkärille koska koira oli mielestäni liian unelias. Nyt neljä viikkoa myöhemmin tiedän sen nukkuvan useita tunteja keskipäivällä ja vain nautin tuosta ”vapaa-ajasta”.
Koiran rytmin ja tarpeet oppii tuntemaan yllättävän nopeasti.

 

Tags:

 

Kun olet järjestänyt isot polttarit, perunut ne koronan takia ja järjestänyt ne uudestaan, voin kertoa, että suunnitteluun ja järkäilyyn on kulunut muutama päivä – ellei jopa viikkoja kalenterista. 

Mutta olen nauttinut joka sekunnista. Ihan oikeasti olen.
Meitä on yhteensä kolme morsiusneitoa ja polttarisuunnittelun lomassa on saatu niin esteiden ja onnistumisien kautta nauraa vedet silmissä. Juotu siinä lomassa muutamat kuohuvat ja käyty läpi kaikki oudoimmatkin ideat mitä löytyy mielen perukoilta, varattu, peruttu, palaverrattu, puntaroitu ja kikateltu.

Kun polttarit sitten vihdoin lähestyivät, huomasin että viimeistleyihin ja jännittämiseen meni polttareita edeltävinä päivinä minulta aikalailla kaikki aika ja energia. Halusin niin paljon, että kaikki sujuu hyvin. Perfektionisti-piru otti täysin vallan ja istui tukevasti ahterillaan olkapäälläni kuiskutellen kaikenlaista. Onnistuuko morsiamen yllättäminen, mitä jos sataa, mitä jos aikataulu ei pidä, mitä jos, mitä jos.. Mieheni sanoi että en puhunut hänelle sanaakaan edeltävinä päivinä. Olin kuulemma vain puhelimella viimeistelemässä ja varmistelemassa asioita, tai juoksemassa ympäriinsä tukka putkella. 

 

 

Mutta kaikki onneksi sujui.
Sujui paremmin kuin hyvin. Ja jos morsianta ja vieraita on uskominen, niin odotukset ylittyivät kuulemma kaikilla.

Tästä palautteesta tuli hyvä mieli ja viikonloppuna eletyt muistot näkyvät edelleen jättimäisenä hymynä kasvoilla.
Ja todella isoina silmäpusseina naamalla, mutta kaikki väsymys on täysin noiden kahden päivän arvoista. Ei niitä polttareiden jälkeisiä silmäpusseja muistella vanhana kiikkutuolissa, vaan kaikkea sitä hulluutta, hauskuutta, heittäyttymistä ja yhteishenkeä. Niitä tämän kummallisen koronakesän parhaimpia muistoja.

 

Millainen polttarikesä teillä on ollut?
Onko ollut peruttuja, pidettyjä, vai jonkinlaisia erikoisvariaatioita normaali polttareista? 

Ajattelin jakaa hieman tarkemmin myös ohjelmaa ja aikataulua näistä polttareista, mutta kysäisen toki ensin vielä luvan morsiamelta. Halusin nyt vain tulla pikaisesti päivittämään kuulumisia, nimittäin hiljaiseloa täällä on kulunut jo ihan liian pitkä tovi. En kuitenkaan ole kadonnut minnekään. Pääni on vain ollut todella isossa polttarikuplassa.

Palataan pian 🙂 

 

Tags: