Yhteistyössä Ateljé Katariina

 

Pinterest on salakavala paikka. Ihana, inspiroiva, mutta samalla jokseenkin harhaanjohtava.
Vietin siellä vähän liikaakin aikaa kihlautumisemme jälkeen, pläräten loputonta mekkotulvaa Wedding Dress -tagin alta.
Pukujen kirjo on valtava ja minä huomasin heti olevani puvun suhteen vaativa. Yllätyin itsekin, sillä en ole koskaan edes pienenä tyttönä piirtänyt kuvaa itsestäni astelemassa alttarille tuhkimomekossa. Luulin olevani se tyyppi, jolle hääpuku ei ole kovinkaan iso juttu. Se on vain yksi mekko.
Nyt tuo yksi mekko saikin ihan uudet mittasuhteet.

Nyt kun häät oli oikeasti edessä ja mekko oli löydettävä, en halunnutkaan mitä tahansa mekkoa.
Luulin visioni mekosta oli olevan simppeli, mutta jostain syystä nirsoilin Pinterestin yltäkylläisessä maailmassa. Ei, liian kermakakku, liian tiukka, liikaa pitsiä, liikaa tylliä, liian simppeli, liian pramea.
Kunnes ruudulla näkyi miltei täydellinen kuva. Ilta-aurinko kuulsi läpi mekon kankaasta, muoto oli täydellinen ja kaikki tuossa mekossa oli balanssissa.
Jäljitin mekon ja sain selville, että se oli todella kallis Israelilaisen suunnitelijan mekko vuoden 2018 mallistosta. Tottakai. Mekkomatka Israeliin ja törsään heti puolet hääbudjetista? En onneksi ollut ihan niin pakkomielteinen, olin yllättävän optimistinen ja ajattelin löytäväni vastaavan jostain Helsingin liikkeestä.

Note to self. Jos et löydä sitä Pinterestistä, et luultavasti löydä sitä Suomen suht suppeasta hääpukuvalikoimasta.

 



 

Ja sitähän se juuri oli. Sovitteluja sovittelujen perään. Yritin pitää mielen avoimena ja kokeilin lähestulkoon jokaista mallia. Erilaisia kankaita, tylliä, pitsiä. Yksinkertaista ja koristeltua.
Mutta silti en nähnyt peilistä katsovan takaisin sitä pinterestkuvan ja visioni heijastusta. Miksi mikään mekko ei tuntunut yhtään miltään? Ei tämän näin vaikeaa pitäisi olla.

Kunnes.
Morsiusneitoni varasi sovitusajan Punavuoressa sijaitsevaan Ateljé Katariinaan. Itse asiassa tämä oli juuri se paikka mitä lukuisat seuraajani olivat ihanasti minulle suositelleet. Ja nyt ymmärrän miksi. Joka ikinen mekko mitä kokeilin, tuntui aiempiin mekkoihin erilaiselta. Kauniilta ja hyvin istuvalta. Erittäin varteenotettavalta.
Tiesin heti, että olin oikeassa paikassa.

Erityisesti yksi mekko oli ylitse muiden. Se ei ollut se Pinterst mekko, mutta pidin siitä juuri sen takia. Siksi, että se oli ensimmäinen joka syrjäytti sen.
Sovittaessa minulle selvisi, että Katariinassa mekkoja on mahdollista myös yhdistellä. Tykkäsitkö tietyn mekon yläosasta? Entä toisen laahuksesta? Tällä voit saada yhteen mekkoon ne molemmat!

Ja niin me lähdimme rakentamaan pukuani. Henkilökunta oli äärimmäisen avuliasta ja osaavaa ja yhdessä suosikkipukuni ympärille lähdettiin tekemään pieniä korjauksia. Vaihdoimme yläosan kankaan ja lisäsimme alaosaan kerroksia. Yksityiskohtia sinne tänne.
Tuntui hassulta, että yhtäkkiä uniikki puku kaikilla niillä elementeillä mitä olin toivonut rakentui päälleni.

 

Puku on nyt tuotannossa ja odotan innolla että pääsen näkemään sen valmiina ja kokeilemaan sitä päälleni. Kaikissa piirroksissa se on näyttänyt lähes maagiselta.

 

En voi siis muuta kuin käsi sydämellä suositella Katariinan palveluita ja siksi yhdessä ajattelimmekin että olisi ihanaa tarjota teille pientä alennusta 🙂
Koodilla JULIA10 saatte varauksen yhteydessä -10% alennusta toukokuun loppuun asti valitsemasta hääpuvusta.
(Alennuskoodin voi laittaa lisätietokenttään ajanvarauksen yhteydessä ajanvarausjärjestelmän kautta, tai siitä voi ilmoittaa puhelimitse/sähköpostitse ajanvarauksen yhteydessä).

 

 

Tags:

 

Koronavilkku välähti kun makasin sängyllä ja luin HS sovelluksen kautta uutisia.
Tai eihän se oikeasti mitään välähtänyt, tai vilkkunut. Koko ilmoitus meni minulta yhtä ohi kuin työmeiliini juuri kilahtanut Netraudan tarjous.
Peukaloni pyyhkäisi notifikaation vaistomaisesti pois näytöltä häiritsemästä. Olin juuri syventynyt artikkeliin viikinkihaudoista, mutta jokin pieni epäilys jäi äskeisestä ilmoituksesta. Lukiko siinä korona?

Navigoin itseni ilmoituskeskukseen ja yllätyksekseni löysin tiedon altistumisesta. ”Olet ollut viimeisen 14 vuorokauden aikana lähellä henkilöä, joka on ilmoittanut koronatartunnastaan sovelluksen kautta”.
Olenko, kenen? Ja miksei tämä sovellus piipannut kunnolla? Odotin jotain stadiontorvimaista ujellusta ja välkkyviä valoja.

Alan pikakelaamaan viimeistä 14 vuorokautta taaksepäin, mutta päivät sekoittuvat toisiinsa. Töitä, satunnaisia treenejä, toimistolla piipahduksia ja kaupassa käyntiä. (Maskit ja turvavälit aina tietty kunnossa). En kuitenkaan voisi sanoa, että olisin ollut täysin eristyksissä, mutta vilkku ei ole välähtänyt kellään muulla tutullani ja olen ollut täysin oireeton.
Tosin nyt tiedostan jokaisen niiskauksen eri tavalla ja analysoin jopa eilistä aivastusta.
Tiedostan myös, että en voi mennä töihin edes takahuoneeseen ilman varmuutta negatiivisesta tuloksesta, joten marssin testauskontille. Kaivaudun maskini alle ja väistelen vastaantulevia.

 

 

Testitikku syvällä sieraimessa tuntuu hetken sitä kun vetää kloorivettä vahingossa nenäänsä uima-altaassa. Näen itseni pienenä opettelemassa pää edellä hyppyä uimahallissa. Mätkähdän veteen kömpelönä. Yhtäkkiä tuntuu absurdilta istua tässä testikontissa suojapukuun varustautuneen ihmisen tonkiessa pitkällä tikulla oikeanpuoleista sierainta.

Kotona pyydän Aleksia hakemaan kaupasta suklaata. Sitä uutta Tupla patukkaa. Double Layer White Nougat juttua – tarkennan ohjeita. Käyttäydyn kuin olisin kipeä ja jostain syystä töiden tekeminen tuntuu myös tahmealta. Aleksi sanoo sen ääneen – jännitän kuulemma testituloksia. 

 

 

10 tuntia testin ottamisesta puhelimeeni tuli tekstiviesti negatiivisesta tuloksesta,
(jonka jälkeen jäin kotiin varmuuden vuoksi karanteeniin välttelemään kontakteja).

Aleksi oli oikeassa, jännitin tuloksia enemmän kuin osasin ajatella, mutta niihinkin alkaa tottua ajan kanssa. Testi oli ensimmäiseni, mutta ei viimeinen. Tuntui jopa hassulta, että olin selvinnyt yllättävän pitkälle ilman tietooni tulleita altistumisia.

Vilkku ei ole vilahtanut tuon jälkeen toista kertaa.

Kuinka monta vilkkua te olette saaneet?

 

**

Paita, kengät & laukku – Flea 
Housut – BikBok

Kuvat: Jenna Van Oevelen

 

Tags:

 

Siitä taitaa olla vuosia kun blogissani on viimeksi nähty vastaavia tyyli-inspiraatio postauksia, mutta jotenkin kummasti sitä on herännyt taas ihan eri tavalla tarkkailemaan muotia nyt kun on pyörinyt Fleassa ja nähnyt mitä upeimpia vaatteita rekillä ja sekä asiakkaiden päällä olevia asukokonaisuuksia. 

En seuraa muotia niin orjallisesti, että olisin kärryillä kaikkien muotitalojen uusimmista käänteistä, runway tredeistä, tai haalisin hittituotteita kaupoista kädet ojossa. Seuraan lähinnä somen ja katukuvan tyylejä. Ihmiset ja aitous inspiroi eniten. 

Tällä hetkellä kevätpukeutumisessa vetää puoleensa vintage ja selkeät tyylit. Ehkä ihan hitusen myös joka tuutista tuleva laventelitrendi. En tosin koe päästä varpaisiin koottua pastelliasua omakseni, mutta sitäkin enemmän tuijotan sydänsilmäisin emojein puhvihihoja, oversize bleisereitä ja nahkatrenssejä.

 

 

1. Oversize nahkablaseri*

 

1. Valkoinen mekko* 2. Beige mekko* 3. Vihreä mekko* 4. Valkoinen neulepaita*

 

1. Liila paitamekko 2. Liila neule*

 

Mikä teitä inspiroi?
Etätyöt ja menojen peruuntumiset ovat ehkä saaneet meidät kuluttamaan oloasuja enemmän kuin mitään muuta viime aikoina, mutta ah, sitä suuremmalla syyllä en malta odottaa, että pääsemme kaikki taas tuulettamaan ihmisten ilmoille niitä vaatekaappiemme aarteita, uusia löytöjä tai juhlaillan luottoasuja.

 

*Postaus sisältää mainoslinkkejä

 

Tags: