Pitkät parisuhteet ja pienet ärsyttävät asiat. Nämä kulkevat luultavasti enemmän käsikädessä kuin itse pariskunta. En tiedä teistä, mutta meillä ainakin usein huomautellaan samoista asioista. Ei näistä riitaa aikaiseksi saada, mutta pientä turhautumista ja humoristista väittelynjuurta jos ei muuta.

 

 

Kännykkä pois sängystä

”Se voi syttyä vaikka palamaan” -lauseen olen kuullut ehkä 857693 kertaa. (Kännykkä syttynyt palamaan 0 kertaa). Hauskinta tässä on, että en koskaan edes pidä kännykkää yön aikana sängyllä. Hetken se saattaa loikoilla kanssani tai eksyä tyynyn alle, mutta yöt se on lentokonetilassa pöydällä. 

Ainiin – lentokonetila öisin on myös mieheni vaatimuksia. 

 

Selkä suorana

Olen useasti kumartunut läppärini ylle mitä eriskummallisimmissa kiemuroissa. Ennen mieheni tokaisi möreästi jotain sen tyyppistä kuin ”ryhti” (tunsin itseni ihan alokaskokelaaksi), mutta ilmeisesti ärsyyntyneistä tuhahduksistani vinkin ottaneena, hän ei enää käytä sanoja, vaan kävelee vain ohi, ottaa hartioista kiinni, suoristaa selkäni ja kävelee pois. 

 

Älä kävele niin nopeesti!

Harpon kuulemma aina askeleen edellä. (Minun mielestäni mies taas on vähän löntystelijä). Minulla olisi ollut tähän loistava ratkaisu. Lämpimällä säällä voidaan löntystellä, kylmällä kipittää. 

 

Sälekaihtimet

Sälekaihtimet pitää aina kääntää yöksi ylöspäin. Ymmärrän tämän kesäaikaan, kun valo tunkeutuu miltei talon rakenteista läpi, mutta eihän talvella huomaa mitään eroa. On niin saakelin pimeää, oli sälekaihtimet missä asennossa tahansa.

 

Aluslakanan petaaminen

Meidän klassikko. Siinä aluslakanassa kun on jonkinlainen ihan oma kiristystekniikkalajinsa. Joskus esitän, että osaan sen, joskus esitän että en. Riippuu olenko vaihtamassa lakanoita yksin vai mieheni kanssa. 

 

Pesuvuoron varaaminen

Mieheni pesee pyykkiä ihan pesulatahdilla. Yritä siinä nyt sitten pyykätä kun pesurumpu pyörittää toisen treenikamoja seitsemänä päivänä viikossa. Tästä syystä olenkin alkanut varailemaan pesuvuoroa. ”Mun pitää pestä tänään sit hei pyykkiä” on lause jonka kuulee mun suusta useasti, mutta se saattaa oikeasti tarkoittaa myös että ”haluaisin pestä pyykkiä, mutta en tiedä milloin ehdin, joten pyykkikone on varattu mulle seuraavat kolme päivää, tai muuten suutun kun mulla ei ole enää pikkareita”. 

Ja sitten kun viimein pesen, unohdan aina ottaa kuivaustelineen seinän ja pesukoneen välisestä kolosta, missä se pesukoneen linkoessa tärisee ja kolisee vasten seinää pitäen järjetöntä mekkalaa (jota en itse jostain syystä ikinä kuitenkaan huomaa).

Tämä saattaa ymmärrettävästi aiheuttaa lievää ärsytystä toisessa osapuolessa.

 

 

Millaisista arjen pikkuasioista teille huomautellaan parisuhteessa? 🙂

 

Tags:

 

Istun Fredrikinkadulla ReLove kahvilassa. Olin päättänyt jo edellisenä iltana, että haluan tulla testaamaan heidän aamupalaansa jota olen kuolannut lukuisia kertoja. Acaibowleja, avokadoleipiä, vohveleita ja kaikkea sellaista mihin Instagram on saanut meidät koukutettua.
Herään seitsemältä ja sinnittelen kymmeneen asti odottaen kahvilan avaavan ovensa. Kun olin kerran päättänyt, niin minähän menen.

Odotus palkitaan. Aamupala on hyvä ja kahvi maistuu helkkarin ihanalta. Suurin osa pöydistä on varattuja, mutta koska olen yksin saan helposti pienen nurkkapöydän. Mietin, että yksin kahvilassa istuminen on hyvän kahvin lisäksi myös helkkarin ihanaa.

 

 

Viereisessä pöydässä istuu toinen yksinäinen tyttö. Kirjoittaa vihkoon tekstiä kauniilla käsialalla. Mietin, mitä tekstissä mahtaa lukea ja samalla tajuan, että omassa tekstissäni lukee nyt tytöstä.
Miettikää jos hänkin miettisi, että mitä viereinen tyttö kirjoittaa.

Tiputan voiveitsen ja nostan sen takaisin lautaselle. Tyttö katsoo silmäkulmiensa alta ja nyt mietin, että häiritsenköhän hänen kirjoittamistaan. Olen noussut paikaltani jo kolme kertaa. Hakemaan servettiä, laittamaan puhelimen laturiin ja viemään tarjottimen tiskille.

Mitä jos tyttö kirjoittaa päiväkirjaa ja ihmettelee siinä nyt, että kuka tiputtaa voiveitsen likaiselle lattialle ja nostaa sen takaisin lautaselleen eikä käy pyytämässä uutta? 

Mitä jos me istumme tässä nyt vierekkäin ja kirjoitamme molemmat toisistamme täysin tyhjänpäiväsiä juttuja. 

Vilkaisen jälleen tytön kaunista käsialaa ja keskittynyttä ilmettä ja tulen lopputulokseen, että tytöllä on varmasti paljon tärkeämpiä ajatuksia. Ehkä hän kirjoittaa runoja, novelleja tai päiväkirjaansa jotain muuta kuin kömpelön naapuripöydän tytön kommelluksia.

 

 

Tämä jättää jäljelle vain oivalluksen, että nyt minä olen tässä se köyhän sisällön luoja. Miksi en kirjoittanut villaneuleiden huollosta mistä alunperin piti kirjoittaa. Nyt näpyttelen tekstiä jota ei tavallaan viitsisi edes julkaista, eihän tässä ole mitään pointtia. 

Julkaisen silti.

P.s en käyttänyt sitä tiputettua voiveistä enää. 

 

 

Kuvat: Mona Salminen

Tags:

 

Huh, olipahan juhlat. Sain kun sainkin kurottua viime tinkaan Julia Roberts Pretty Woman ”shoppailukohtaus” -asuni valmiiksi vain muutamia minuutteja ennen lähtöä ja lopputulos olikin  lopulta ihan toimiva. Ostoskasseja oli hieman ärsyttävä raahata mukana, mutta hylkäsin ne jonkin ajan kuluttua narikkaan ja päätin, että ensi vuonna voisin kyllä olla jokin hahmo jolla ei ole niin paljon rekvisiittaa mukana 😀 (tosiaan kun edellisenä kertana ollessani Kim Kardashian shamppanjasuihkun alla, jouduin raahaamaan skumppapulloa sekä siitä lähtevää pumpulista ”shamppanjasuihkua” mukanani ja vaappumaan ympäriinsä epämukavan tekopepun kanssa).

Mutta, nyt on tanssittu, naurettu ja hoilattu Pretty Womania oikein urakalla.
Pukujen ja asuideoiden kirjo oli taas tänä vuonna loistava. Lauri Tähkä, fitnessurheilija, Ursula, Greta Thunberg, zombi, pastori ym kaikki siellä jorasilivat ihan suvassa sovussa.
Svenska Klubben toimi myös tilana loistavasti ja toivonkin, että tämä juhlaperinne jatkuu myös ensi vuonna ja ehkä samassa tilassa? Tiedän, ettei näiden bileiden järjestäminen ole ihan pikkujuttu, joten suuri hatunnosto juhlien järkkääjille. 

Tässä hieman kuvamateriaalia juhlavieraiden asuista 🙂 

 

Kuvat: Henri Juvonen