Palmupuita olisi vielä muistikorttikaupalla tulossa. Mm. Bangkok kaikkine tarinoineen kertomatta, mutta alkaako reissujutut jo tuntua puuduttavalta? Mitä ylipäätänsä tykkäätte reissupostauksista lukea? Hotelli, ravintola, nähtävyys, vai vaan jotain ihan muuta höpinäjuttuja?  

Muutamia muitakin matkoja matkoja nimittäin luvassa ja olisi kiva kuulla teidän toiveita. Tänään mm. matkataan Pietariin junalla 🙂 

Reissujen välissä yritän jotenkin pitää kiinni arjesta. Eilen poljin toimistolle kaupunkipyörällä salin jälkeen ja ihmettelin miten pyöräily tuntui niin raskaalta. Hyvä kun pääsin eteenpäin! Ajattelin, että olen vain poikki kuntosalista ja että ehkä pyörässä oli jokin pieni vika. Jatkoin polkemista naureskellen samalla itselleni kun en edes tasaisella tiellä en päässyt kovempaa kuin kävelyvauhtia. Hikipisarat valuivat pipon alta ja tunsin miten reidet olivat ihan maitohapoilla. Katsoin kelloa ja olin pyöräillyt jo lähemmäs 19 minuuttia reitillä jossa minulla yleensä menee yhdeksän minuuttia. Olenko jossain piilokamerassa missä Alepapyöriin viritetään jekkuja?

Kun lopputtoman paikoillaan polkemisen jälkeen (ja jep ei ollut pyöräasemia välissä, missä olisin voinut vaihtaa pyörän uuteen) pääsin toimistolle, olin niin hikinen, että oli pakko riisua miltei kaikki vaatteet pois. Kun muut tytöt tulivat toimistolle, oli heillä hieman ihmettelemistä kun istuin oman työpöytäni ääressä aivan punaisena ja pelkissä rintsikoissa. 

Kotimatkalla vasta tajusin mikä pyörässä oli vikana. Olin asettanut painavan kassini pyörän etukoriin, niin että se oli painollaan kiristänyt käsijarrut piuhat tiukaksi. Olin siis pyöräillyt koko matkan niin sanotusti jarrut pohjassa. 

 

 

Ja vähän juuri tuolta minusta tuntuu muutenkin nyt arjessa. Yritän ehtiä olla joka paikassa ja tehdä kaikkea, mutta olen välillä yhtä tehokas etenemään askareissa kuin pyöräilijä joka pyöräilee jarrut pohjassa.

 

 

Coat – Zara
Skirt – Mango
T-Shirt – Gt
Shoes – Zara
Bag – Chanel

Photos: Mona Salminen

Tags:


Kuinka monta kertaa käyt viikossa suihkussa? Entä pesetkö aamuin illoin hampaita?

Pidät niin paljon huolta siitä, että kroppasi pysyy puhtaana, mutta oletko koskaan ajatellut, että mielesikin tarvitsee puhdistusta. Meditaatio muokkaa muistiin, empatiaan ja stressiin liittyviä alueita, samoin kuin niitä alueita jotka liittyvä tarkkaavaisuuteen ja psyykkiseen eheytymiseen.

Jos mielesi on kuin sotkuinen romukauppa, jonka annat vain olla ja porskutat arjen kiireissä eteenpäin heitellen sinne uusia romuja, ei ole ihme, että on vaikea pitää mieli puhtaana ja rentona.

 

Vaikka kello oli puoli seitsemän aamulla, olin erittäin hereillä. Istuin Thaimaassa hotellimme edessä sijaitsevalla rannalla, ihailin auringonnousua ja kuuntelin meditaatio-opettajamme viisaita sanoja.
En tiennyt mitään meditoinnista. En tiedä vieläkään paljoa, mutta kiitos näiden Thaimaassa pidettyjen tuntien, minulla on nyt meditaatiota kohtaan ihan uusi lähestymistapa.

Aiemmin nimittäin lähes pelkäsin meditointia. Olin pakoillut sitä yhtä lailla kun välillä pakoilen omia ajatuksia. Kuka nyt pystyy istumaan paikoillaan useita minuutteja ajatustensa piinaamana yrittäen olla ajattelematta? Mahdotonta. Olen vähän sitä mieltä, että omat ajatukset näyttävät elektroniikkakaupan tv-osastolta, missä kymmenet erilaiset telkkarit näyttävät eri ohjelmia. Pikakelauksella.

Olin kokeillut Headspace applikaatiota. Lähinnä avannut sen silloin kun ahdisti tai en pystynyt keskittymään. Se auttoi hetken, mutta lopulta luovutin ja huomasin vain soimaavani itseäni siitä, etten osannut meditoida. Aina kun piti olla ajttelematta ajattelin tuplana. Ajattelin, ettei saa ajatella, mutta silti pääni kuulostaa lähinnä tältä; Älä nyt vaan mieti mitään. Mietitkö sinä koiraa, hetkonen lapsuuden luokkahuoneen rukkia, mistä sekin tupsahti mieleeni. Okei älä ajattele, älä ajattele. Mustaa, näet mustaa, nyt pyörii. Onko tämä niinkuin avaruus. Onko hyvä ajatella avaruutta? Miksi siellä lentelee vauvoja, voi ei nyt tuli mieleen kaikkia painajaisia. Hitto olen unohtanut vastata siihen meiliin. Ai kauhea, älä nyt sitä ajattele. Pitäisikö koittaa käydä tänään salilla?

Eikö tämä kuulostakin siltä, että olen ollut hyvin lähellä valaistumista lootusasennossa? Namaste vaan ja heippa.

 

 

Opettaja kertoi, että ihmiset ajattelevat yleensä vain kahta asiaa. Mennyttä ja tulevaa. Pitäisi olla läsnä tässä hetkessä, vain se on oikea tie tuomaan rentoutumista ja onnea. Tämänhän toki tiesin jo, tästä on toilotettu vuosikausia, saman ohjeen olen lukenut lukuisista kirjoista. Miksi se tuntuu silti niin vaikealta?

 

Tämä opettajan ohje auttoi minua:
”Sinun ei ole tarkoitus tyhjentää mieltäsi kokonaan. Se on lähes mahdotonta, eikä onnistu väkisin yrittämällä. Huomaa mielessä pyörivät ajatukset ja anna niiden tulla. On täysin okei ja normaalia, että päässäsi pyörii apinalauman lailla useita ajatuksia jotka kaikki vuorollaan vaativat, että kiinnität niihin huomiota.
Kun huomaat ajatuksen tulevan, ota se vastaan, tarkastele ja kuuntele sitä. Sano yes, i know, i understand and then drop it. Eli huomioi ja päästä sitten irti. Toista sama seuraavan ajatuksen kohdalla. Keskity hengittämiseen. Jos kuulet häiritsevän äänen taustalla, myönnä, että kuulet sen. Siellä se on, entä sitten. Ajattele hengittämistä. Breath in, breath out.”

Näillä simppeleillä ohjeilla onnistuin itse meditoimaan rauhallisemmin kuin koskaan. Toki opettajalla, lokaatiolla ja rantaan pauhaavien aaltojen äänellä saattoi olla osuutta asiaan, mutta kun tunti oli ohitse, teki mieli taputtaa käsiä yhteen ja hyppiä rantahiekassa. Opettaja oli niin zen, että hän näytti siltä kun olisi voinut lähteä leijailemaan joogamattonsa kanssa kohti taivasta. Jotain todella mystistä oli tuossa ukkelissa ja minä hyvin kiitollinen tästä tunnista. Tämän jälkeen kotona pieni meditaatiohetki (tai sanoisin enemminkin, että 5min rentoutumishetki silmät kiinni) on tuntunut jo paljon helpommalta. Voisin jopa sanoa, että entiseen elektroniikkakaupan tv-osastoon verraattuna mieleni tuntuu erittäin rentoutuneelta.

Minkälaisia kokemuksia teillä on meditoinnista? Olisi todella mielenkiintoista kuulla teidän ajatuksia 🙂

 

Pyöräillen kookosfarmille?
Ihmettelin ensin hieman päivämme aktiviteettia, mutta kappas kuka olikaan ensimmäisenä intopiukeena polkemassa tuhatta ja sataa pitkin paikallisia rantoja ja nauttimassa pyöräretkestä palmujen alla. 

Vaikka aktiviteetteina oli meillä Thaimaassa kaikkea hieronnoista, snorklaukseen ja meditaatiosta  hyvinvointiluentoihin, jäi tämä pyöräreissu jotenkin erityisesti mieleen. Oli ihan älyttömän rentouttavaa ajaa pitkin Samuin metsäpolkua ja naureskella miten haastavaa on mennä pyörän kanssa rantahiekassa. Tuijotella siinä samalla maisemia, tai vapaana talojen takana talsivia koiria, kanoja ja hevosia.

Oppaanamme toimi paikallisen pyöräkerhon ohjaaja, sekä oppilaat ja meillä oli oikeasti todella hauskaa. Pysähdyimme pieneen rantakahvilaan juomaan kookosvettä ja katsomaan kumipuita. Lopullisena päämääränä kookosfarmi, jossa saimme nähdä ja kuulla kaiken kookoksista. Todella mielenkiintoista! Innostuimme myös ruotsalaisen kanssa ostamaan kookoksesta tehtyjä astioita farmin omasta pienestä kioskista. Harmittaa, ettei minulla ollut enempää käteistä mukana, nimittäin  kookoskipot olivat älyttömän kauniita (ja vähän liiankin edullisia). Kuvasin kookoksesta tehdyn kahvikupin instastoryn puolelle ja sain siihen varmaan 100 vastausta. En tainnut olla ainoa joka piti sitä kippoa maailman suloisimpana astiana.

 

 

Tässä hieman kookosfaktoja:

🥥 25-vuotta sitten Koh Samui oli täysin kookospalmujen peitossa ja on edelleenkin n. 70% kookosviljelmää.

🥥 Samuilla on kahta eri kookoslajia. Ruskea kookospähkinä kasvaa pitkissä kookospuissa, ja nuori vihreä (paremman makuinen) kookos kasvaa lyhyemmissä kookospuissa.

🥥 Samuin keskimaassa sijaitsee Monkey Training College apinakoulu. Apinoita koulutetaan keräämään kookospähkinöitä palmuista. Koulutus aloitetaan ripustamalla kookospähkinä ensin matalalle, mistä sitä nostetaan pikkuhiljaa ylemmäs. Myös kookoksen tietty iroittamistekniikka on opittava. Apinat menevät kouluun 1-vuotiaina usein yhdessä kookosfarmin omistajan kanssa ja ovat koulussa n. 4-6kk.

🥥 Koh Samuilla on kahta eri apinalajia. Pitkähäntäisiä ja lyhythäntäisiä. Pitkähäntäiset ovat kuulemma villejä ja vihaisia, mutta lyhythäntäiset kesympiä ja juuri niitä joita käytetään kookosfarmeilla apureina.

🥥 Koh Samuilla ei saa olla korkeita taloja. Ne eivät saisi olla juurikaan kookospalmuja korkeampia. Rakennuksessa saa olla maksimissaan kolme kerrosta.

🥥 Kookosfarmeilla käytetään kookoksesta kaikki osat. Liha, vesi ja kuori. Kookos myydään syötäväksi, juotavaksi, tai saippuaksi, öljyksi jne, Kuoresta puolestaan tehdään erilaisia astioita, koriste-esineitä. Kippoja ja kulhoja. Pilaantuneet kookokset poltetaan hiileksi ja jopa kookoshiili myydään eteenpäin. 

🥥 Koh Samuin kookosten sanotaan olevan yhtiä Thaimaan maukkaimpia ja ainakin itse olen niihin ihan hulluna. Voisin elää täällä pelkällä kookoksella.

 

 

Suosittelen ehdottomasti hyppäämään pyörän selkään Samuilla 🙂