◊ Tiesittekö, että turskalla on lähes saman kokoinen kieli kun ihmisellä? Minä en tiennyt, kunnes eilen tuo kieli tuotiin eteeni lautasella Grön ravintolassa. Kieli maistui ihan hyvältä. Tai no, se maistui kalalta.
Poikaystäväni nauroi tietämättömyydelleni. Epäreilua, nimittäin herra on työskennellyt aikoinaan kalatiskillä ja tottakai kalatietämys on hänellä vankemmalla pohjalla. Kuulemma kaikilla eläimillä joilla on suu on myös kieli. En uskonut, joten googletin (asioista joita haen Googlesta voisi tehdä vitsikirjan).
Sain selville, että monilla eläimillä on suussa erilaisia apuvälineitä mm. Niveljalkaisilla nämä ovat suun ulkopuolisia muuttuneita jalkoja.
Tällaisia upeita keskusteluja me siis käymme romanttisilla illallisella.

◊ Etelä-Afrikassa asuva paras ystäväni Saara synnytti viime yönä supersuloisen poikavauvan! Hän ehti olla sairaalassa jo toista yötä ja minähän menetin täysin yöuneni kun näin unta eri synnytys-kauhuskenaarioista. Milloin kesken Saaran synnytyksen puhkesi maailmansota, milloin olin jumissa suossa, vaikka piti toimia kätilönä. Näin jopa unta, että äitini lähetti haikaran avulla Suomesta Saaralle vanhan neuvolakorttinsa, jossa oli suomalaisten kätilöiden neuvoja. Nämä vinkit oli elintärkeä Saaralle unessani saada. Onneksi synnytys meni hyvin. Ei ollut sotaa, suota, eikä tarvittu suomikäteilöiden neuvoja.
En muuten malta odottaa, että pääsen tapaamaan tätä vauvelia 😍

◊ Tällä hetkellä kirjoittelen tätä postausta Kemistä. Makoilen lasihuvilaksi kutsutussa hotellihuonekuution sängyllä, johon lösähdin juuri syötyäni ensin kolmen ruokalajin illallisen jäälinnassa. Oli hauska kokemus syödä pakkasessa jääpöydältä höyryävää keittoa 🙂  Linnan rakentamiseksi tarvitaan noin 25 000 kuutiota lunta ja noin 300 kuutiota jäätä ja se tehdään ripeällä vauhdilla, vain muutamassa viikossa. Tämän vuoden lumilinnateemana on kummituslinna. Linna sisältää ravintolan lisäksi kappelin ja myös hotellin – jossa voi nukkua. Siellä lumen sisällä.
Pakkasessa sängyllä kummitusveistoksen alla.

 

 

Huomenna jatkuu seikkailut täällä Kemissä. Luvassa mm. matka jäänmurtajalla jäätyneessä aavassa merimaisemassa. Kuulemma kesken matkan pääsee myös kellumaan jäälohkareiden seassa kelluntapuvussa.

Jes. Lisää ihmetyksien aiheita 🙂

 

 

Takki – Sand Copenhagen
Neule – Ellos
Housut – Mango
Kuvat: Mona Salminen

 

Chanel mini square caviar leather

Enpä olisi osannut arvata kun vuosi sitten ostin tämän vintage Chanelin Fb Desing Cornerista, että siitä tulisi yksi eniten käyttämistäni laukuista.
Laukku on yli kymmenen vuotta vanha, siinä näkyy hieman kulumia, mutta caviar-nahka on onneksi pitänyt vuosiin nähden todella hyvin pintansa. Laukku onkin kulkenut monen omistajan kautta, mutta veikkaan, että se on nyt kohdannut eläkepäivänsä meikäläisen olalla. Tästä laukusta en ihan hevillä nimittäin aio luopua.
Täydellinen koko, täydellinen väri. Juuri sopivan pituinen hihna. Laukku menee niin juhlassa kuin arkenakin ja sopii lähes jokaisen vaatekappaleen kanssa. 

Isot kiitokset vaan vielä Kiralle, joka tarkkasilmäisenä ehti tämän minulle ennen muita sieltä fb kirppikseltä bongata. Tämä malli on aika haluttu, eikä näitä loju ihan joka nurkassa 🙂 

Ostin laukun lähes puoleen hintaan siitä millä sitä sitä myydään uutena kaupassa, joten tätä ostopäätöstä ei ole tarvinnut katua 🙂 

 

Célinen medium Cabas Phantom

Ostin tämän laukun Pariisista keväällä 2016 ja siitä lähtien se on kantanut lähes joka arkipäivä sisällään läppäriä/kameraa/salikamoja. Se kantaa sisällään monta kiloa tavaraa ja on nähnyt kaikenmaailman ääriolosuhteita, kuin myös lentokoneen jalkatilaa, kuntosalikaappeja, rantahiekkaa ja lukuisia lattioita. Silti se on todella hyvässä kunnossa. Saumoissa ei ole kulumia, tikkaukset eivät hapsota, nahassa ei ole haalistumia.

Céline merkin kultainen kirjailu on tosin haalistunut vuosien saatossa ja laukku tottakai hieman menettänyt jämäkkää muotoaan, mutta muuten se on kuin suoraan kaupasta. Tämä laukku ei näy niin paljon kuvissa, mutta on ehdottomasti käytetyimpien laukkujen ykkössijalla 🙂

Tämä postausidea tuli teiltä Instagramissa, kun kyselin storyn puolella, mitä haluaisitte blogista lukea 🙂 Jos Tykkäätte tämänkaltaisista jutuista, voisin hyvin tehdä myös vastaavia postauksia muista tuotteista. Eniten käytetyt takit, meikit, kengät jne. Ehkä myös juttua niistä vähemmälle käytölle jääneistä tuotteista. 

Tags:


postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Vaasan Kaura-tattari leivän kanssa*

 

Olen todella perso leivälle – kaikkihan sen jo tietää. Jos minulta kysytään niin kautta aikojen leipä on ollut lempi aamupalani – ja myös väli -ja iltapala. Mutta jos vatsaltani kysytään, niin se ei varmaan söisi vaaleaa leipää enää ollenkaan. Tekisi mieli huutaa sille, että älä nyt ala leivän kanssa temppuilemaan. Valitse mikä tahansa muu, mistä oireilla, mutta ei. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän se kiukuttelee pienistäkin vehnäisistä leivänmurusesta ja osoittaa mieltään turpoamalla pinkeäksi palloksi jo ekasta haukusta.

Minulle leipä on kuin karkkia. Leipähyllyllä himoitsen eri leipiä saman tyyppisellä antaumuksella kun lapsi jäätelöä pakastealtaan ylle kumartuneena.
Rakastan leipää itseasiassa niin paljon, että ikävöin sitä ollessani ulkomailla. Oletteko samaa mieltä, että Suomalaiset ovat ihan parhaita leipähommissa? Todella moneen muuhun maahan verrattuna meillä kaupan leipävalikoima on leipätaivas verrattuna siihen yhteen vaalean mössöiseen paahtoleipäpötköön mitä on muualla tarjolla. Yöh. Onneksi asun aikuisiän temppuilevan vatsani kanssa täällä, nimittäin leipävaihtoehtoja on runsaasti – ja nyt uusimpana todella positiivisena lisänä vatsaystävällinen vaalea leipä. Saanen esitellä; Vaasan Kaura & Tattari -leipä.
Nämä kauratattarit on leivottu Suomessa ilman vehnää käyttäen ainoastaan kauraa, hirssiä ja tattaria. Laktoosittomassa ja runsaskuituisessa Kaura-tattarilevässä on 70% täysjyväkauraa leivän viljasta.

Hallelujah! Ensinnäkin a. Se on herkullista b. Se ei turvota c. Se on runsaskuituista (7,8%)
Olemme pitkästä aikaa vatsani kanssa samoilla aaltopituuksilla. Kummatkin näyttävät tälle leipäpaketille peukkua.
Tätä voi syödä hyvällä omallatunnolla. Tätä syön mieluummin kuin kaurapuuroa aamulla.

 

 

Mitä leivän päälle?
Vaikka kuvissa yhden puolikkaan päälle on kumottu mediaseksikkäästi avokaadoviipaleita, voin paljastaa, että kovin usein leipääni ei kuitenkaan avokado korista. Tykkään syödä leipäni useimmiten pelkän voin kanssa. Jos haluan hitusen terveellisemmän version, käytän ghee-voita. Jos haluan herkutella, niin voin päälle tulee juustoa ja kurkkuviipaleita. Aamuisin ehkä kananmuna.

Jos kuitenkin heittäydyn villiksi niin leivälle saattaa eksyä ajoittain hummusta, pestoa, tonnikalatahnaa, avokadoa, uppomuna, ruohosipulia, punasipulia. Joskus jopa banaania ja maapähkinävoita. Ruisleivälle tietty suolakurkkua.
(Kuvissa vierailevalle Leo-koiralle olisi kelvannut leipä myös ihan vain voilla).

 

 

ARVONTA
Millainen on teidän arkileipä tai entä erikoisempi herkkuleipä?

Heitä leivänpäällisesi kommenttiboksiin, niin voit voittaa kassillisen leipää! 😍
Arvonnan säännöt löydät täältä.
Leipälotto loppuu 24.1 🙂

 

Photos: Mona Salminen

Tags: