Ystäväporukkamme vuosittaiset halloween-juhlat ovat taas täällä. Panostus on ollut vuosi vuodelta kovempi, asuideat oivaltavia ja toteutus ison työn takana. Pidän siitä miten näihin juhliin heittäydytään sata lasissa.
Viime vuonna olin reissussa, mutta sitä edellisen vuoden juhlahumua voitte katsoa täältä.
Joka vuosi päätän, että tällä kertaa aloitan asusuunnittelun ajoissa. Joka vuosi epäonnistun. 

Tänä vuonna päätin myös, etten halua tuhlata yhden illan takia isoja summia, tai ostaa mitään uutta krääsää. Halusin löytää asuni kirppikseltä, ostaa halvalla ja laittaa käytettyäni takaisin kirppikselle kiertämään.
Helpommin sanottu kuin tehty. Mielessäni asuideani oli helppo nakki, mutta kävi ilmi, että nämä nakit olivat kadoksissa koko kaupungista. 

Kiersin eilen kirpputoreja, second hand -ja vintageliikkeitä 6 tuntia ympäri Kalliota, Töölötä, Kamppia ja Punavuorta.
Kuusi tuntia. 

 

 

Mitä kaikkea voikaan tapahtua tuona aikana kirpputorien uumenissa? 

 

Kyynelehtivä omistaja
Pikkuinen kivijalkaliike oli täysin tyhjä astuessani sisään. Kuulin omistajan puhuvan takahuoneessa puhelimessa ja lopetettuaan hän tuli myymälän puolelle silmät punaisena. Kysyin onko kaikki kunnossa, johon omistaja vastasi rehellisesti että ”ei” ja purskahti itkuun.
Jonkinlainen iso pettymys, tai suru oli niin havaittavissa, että olisi tehnyt mieli halata naista. Koitin sopertaa lohdutuksen sanoja, mutta lopulta ehdotin vain, että tulen kohta uudestaan. Hän saisi olla hetken rauhassa. Nainen kiitteli, ei kuulemma saisi nyt sanaa suustaan. Ei osaisi palvella.
Lähdin pois ja kun myöhemmin olin menossa liikkeeseen uudestaan, oli sen ovet jo ennen aikojaan suljettuna.
Jäin miettimään naista koko päiväksi. Toivottavasti hänellä on jo parempi olla. 

Juoruja väärennetystä rahasta
Olin etsimässä hattua vanhasta vintageliikkeestä kun naapuriliikkeen omistaja tuli paikalle varoittamaan kadulla liikkuvasta väärästä rahasta. Hän sai tietää näistä epäaidoista seteleistä oman naapuriliikkeensä omistajalta. (Ihanaa kortteli-lojaaliutta). Kuulemma kadulla liikkui mies, jolla oli myös mahdollisesti rikoskumppaninaan nainen, ja he ostivat tavaraa hyvin taidokkaasti tehdyillä sadan euron seteleillä. Yhdessä siinä me kaikki sitten päivittelimme tätä toimintaa ja huomasin jumahtaneeni liikkeeseen juoruamaan mummojen kanssa useiksi minuuteiksi, vaikka olisi pitänyt olla jo muualla.

Nainen joka heitti tupakalla
Poistuessani liikkeestä, tuli minua kadulla vastaan poika taitavat Halloween verimaskeeraukset kasvoillaan. Hänen perässään käveli aikuinen nainen, kasvot myös veressä, ja hetken jo luulin heidän suuntaavaan samoihin pippaloihin, mutta naisen horjuvasta liikeradasta tajusin hänen olevan tukevasti humalassa. Nainen huomasi katseeni ja huusi minulle kauniisti, että ”mitä säkin siinä tuijotat helvetin huora” ja heitti palavan savukkeensa päin naamaani – jonka onneksi taidokkailla väistöliikkeillä onnistuin ohittamaan viime tingassa.

Yksi pulla, kaksi donitsia
Tähän väliin on mainittava, että kirppiskiertely on uuvuttavaa hommaa ja vaatii energiatasojen ylläpitämistä pienillä evästauoilla. Vaikka olenkin Kanervan ”paremmille tavoille” ruoavalmennuksessa mukana, niin nyt iski sellainen pullahimo, että en voinut vastustaa ohi kulkemani leipomon tuoksuja, ja päätin palkita itseni pistaasikierrepullalla.
Järkeilin, että koska olen ruokavaliosta muutenkin viikonlopun tauolla huomisten juhlien takia, niin mitä pahaa nyt pikku pullasta voi olla.
Tähän ajatukseen edelleen nojaten, ostin illalla itselleni vielä kaksi minidonitsia Arnoldsista.

Täydellinen hattu 95 eurolla
Tässä kohtaa aika alkoi olla jo kortilla. Kello oli viisi ja tajusin, ettei liikkeet olisi auki lauantaina pyhäpäivän takia. Olin saanut ostettua tähän mennessä vain pullia ja minulla olisi enää tunti aikaa ennen kuin suurin osa liikkeistä sulkisi ovensa.
Otin haahuilun sijaan uuden toimintatavan, eli suoraan myyjän luokse inspiratiokuvani kourassa.  Se toimi. Minulle kiikutettiin varastosta ”kesätavaroista” heti täydellinen hattu. Suoraan kuin kuvasta, mutta 95€ hintalapulla.
Tämä hintalappu soti täysin päättämääni ”halloweenasu halvalla”- teemaa vastaan, joten jätin sen haikean kauppaan ja juoksin myyjän suosittelemaa toista vintage liikettä kohti. 

Eihän Pirjolla ole siellä 80 luvun juttuja
Kävi ilmi, että ilmeisesti kaikki vintageliikkeen omistajat tuntevat jotenkin toisensa. Täälläkään ei ollut mitään haluamaani, mutta myyjä ohjeisti minut seuraavalle ja seuraavan liikkeen myyjä taas seuraavalle jne.
Kaikki olivat niin mukavia! Kaikki yrittivät parhaansa mukaan auttaa minua ja soittelivat jopa liikkeisiin kysyen löytyykö teiltä tätä ja tuota. Olin ihan kyyneleet silmissä, kun liikutuin niin ihmisten avuliaisuudesta.
Eräässä liikkeessä myyjät alkoivat leikkimielisesti kinaamaan, ”onko Pirjolla jossain vintageliikeessä 80-luvun juttuja”. He jäivät lyömään vetoa asiasta, samalla kun lähdin katsastamaan Pirjon tarjontaa.
Toinen heistä oli oikeassa. Ei sielläkään ollut niitä etsimiäni juttuja. 

 

 

Tässä vaiheessa ostosaldona oli edelleen pistaasipulla, liian pieni hattu, yksi nukke ja koluttuja liikkeitä kuitenkin takana:

Kaivarin Kanuuna
Punavuoren Patina
RuutuRouva
Kampin kirppari
Penny Lane
ReLove
HopeHat
Frida
Mekkomania
Hoochie Mama Jane
Play it again, Sam
Uff Freda
Uff Bulevardi
Uff Runeberginkatu
+ muutama satunnainen (liian kallis) Vintageliike Punavuoressa

 

 

Luovutin. Aika loppui, enkä tiennyt olisiko ollut enää yhtään liikettä edes koluttavana. Päätin soveltaa ja ommella loput asustani itse.
Tätä kirjoittaessani naurattaa. Miten paljon aikaa ja kiertelyä yhden asun takia, vaikka nimenomaan koko idea oli päästä helpolla. No, ainakin minulla oli hauskoja kohtaamisia ja kivoja juttutuokioita. 

Katsotaan millainen viritelmä halloween-asustani lopulta tulee. Vaikka se nyt ei mennyt ihan nappiin, niin ainakin tunnelma tulee olemaan tänään silti ihan katossa. 

 

Hauskaa Halloweenia 👻

 

Kuvat: Hanna Väyrynen

Kaupallinen yhteistyö: Hairlust
(Psst. Postauksen lopussa alennuskoodi)

 

 

Suihkukorimme on lastattu vaaleanpunaisilla purnukoilla ja se saa minut pesun yhteydessä joka kerta hymyilemään. Rakastan sitä jos tuotteet ovat samaa sarjaa ja purkit esteettisiä. Kai siitä tulee hieman spa-henkinen rauhoittunut olo.
Ennen näky ei kuitenkaan ollut näin nätti. Suihku ei nimittäin ole täysin yksin valtakuntaani ja siellä on ollut rikkomassa linjaa milloin mikäkin miesten tummaapuhuva purnukka.

Syy siihen miksi tummat putilot eivät ole enää siellä on se, että myös mieheni käyttää näitä samoja vaaleanpunaisten pakkauksien Hair Lust -tuotteita. (Ja uskokaa pois hän on aika nirso shamppoidensa kanssa – niiden kun pitää olla mahdollisimman luonnollisia).
Minua ei haittaa ollenkaan jakaa mieheni kanssa hiustenpesutuotteita, sehän onkin koko tämän tanskalaisen brändin idea, että HairLustin tuotteita voi käyttää kuka tahansa hiustyypistä tai väristä riippumatta. Koko talous pärjää samoilla purkeilla.

 

Suihkukorimme lempparit:

HairLust Hair Growth & Repair Shampoo 
Uudelleenrakantava shamppoo sisältää mm. ekologisesti tuotettua kasvivoita, joka tasapainottaa ja puhdistaa päänahan kokonaan ilman, että hiukset jäävät rasvaisen tuntuisiksi tai latteiksi.

Hair Growth & Repair Conditioner
Sisältää mm. ekologisesti tuotettua aloe veraa, jolla on kosteuttavia ja korjaavia ominaisuuksia. Ravitsevat ainesosat auttavat suojaamaan hiuksia kosteuskadolta ja tekevät niistä helpommin selvitettävät.

HairLust Protein Reconstructor Hair Mask
koostuu vaikuttavista aineista, kuten hiiva- ja kasviproteiineista, jotka auttavat korjaamaan vahingoittuneita hiuksia, ihokerroksia ja kuituja. Tuntuu, että tällä korjaa pahatkin vauriot, esim aurinkomatkan jäljiltä.

Kaikki tuotteet ovat Sertifioidusti ekologisia ja vegaanisia.
Tästä linkistä pääset tuotteisiin.

 

 

Entä sitten suihkun ulkopuolella?
Kaikkihan me tiedämme, että tie kauniisiin hiuksiin käy vatsan kautta. Perusteiden on oltava kunnossa, jotta tukkakulta jaksaa edes heilua siellä pään jatkeena.

mm. Näitä ruokia hiukset rakastavat:

Kananmuna
Banaani
Keltainen paprika
Lohi
Pinaatti
Avokado
Bataatti, peruna
Chia- ja pellavansiemenet
Mantelit, saksanpähkinät ja pekaanipähkinät
Osterit
(Unohtamatta runsasta vedenjuontia).

Näistä hiukset saavat mm. Proteiinia, sinkkiä, mineraaleja, omega-3 rasvahappoja, vitamiineja, rautaa ja biotiinia.
Mutta koska hiukset saavat ravinnon viimeisenä kehossa, ei välttämättä koko listan popsiminen aina tuota haluttua tulosta ja tällöin hankin lisäapuja vitamiinipurkeista 🙂

Esimerkiksi Biotiinin (tuon hiusvitamiinien ykkösen) ongelma on se, että pelkästään ruoka-aineista saatava biotiinin määrä on todella pieni ja sen saanti usein kaipaa pientä lisäapua.
Biotiinia on monissa kauneudenhoitotuotteissa, mutta erityisesti hiustuotteet sisältävät usein runsaasti biotiinia.
Voit lukea täältä, miksi biotiini ja hiukset ovat aivan voittamaton pari.

 

 

Suosikkivitamiinini ovat edelleen

HairLust Hair Gummies
Ne tarjoavat päänahalle ja karvatupille ravintoaineita, jotka auttavat hiuksia kasvamaan. Tiivistetyt pitoisuudet biotiinia ja sinkkiä vahvistavat hiuksia ja edesauttavat niiden normaalia kasvua.

 

o Sopii vegaaneille ja allergikoille

o Ei sisällä gluteenia, laktoosia, soijaa tai gelatiinia

o Lisää hiustenkasvua ja estää hiustenlähtöä

o Hillitsee hiusten katkeilua, sillä terveet hiukset katkeilevat vähemmän

o Terveellisiä, vähäkalorisia, hyvänmakuisia ja helposti pureskeltavia

o Luonnollinen väri porkkanamehusta

o Uudet hiukset kasvavat terveempinä ja vahvempina

o Luonnollinen maku mansikoista

 

Näillä pääsee jo pitkälle ja todella pitkälle ollaan tultukin, nimittäin Hair Lust -tuotteiden kokeilua on nyt takana melkein vuosi ja minä sekä hiukseni olemme todella tyytyväisiä tuloksiin. Hyvä hiuspäivä on muuttunut huomaamattamme hyväksi hiusvuodeksi. Näillä kutreilla hyvillä mielin kohti uutta vuotta.

Onko teille Hair Lustin tuotteet jo tuttuja?

 

ALENNUSKOODI

Koodilla: JULIA20 saa -20% Hair Lustin tuotteista. Voimassa 7/11 asti.
(Käyttö on rajoitettu yhteen kertaan per asiakas). Katso koko Hair Lust valikoima täältä.

Tags:

 

Pienenä ratsastin useamman vuoden Kilontalleilla. Muistan vieläkin lempiponien -ja hevosteni nimet; Gene, Risk, Dante ja Kornet.
Näitä hoidettiin, ratsastettiin (ja piirrettiin omaan Hevos Hullu -lehteen) lähestulkoon joka päivä. Kun ei oltu talleilla, oltiin heppaleireillä – tai missä tahansa missä oli oikeita tai kuvitteellisia kavioita. 

Gene oli ensimmäinen ponirakkautteni, ruunivoikko Newforestinponi Kilontallien ensimmäisessä oikeanpuoleisessa karsinassa. Säästin viikkorahojani kuukausitolkulla koska olin varma, että joku päivä vielä ostan Genen omakseni.
Gene hirnuisi aina kun näkisi minut ja yhdessä laukkaisimme pitkin niittyjä auringonlaskussa. 
Haaveet unohtuivat kuin kasvoin isoksi ja siirryin ratsastamaan hevosilla, viikkorahatkin hupenivat vahingossa karkki/vaateostoksilla. 

Oman hevosen puutteesta huolimatta olin monen muun tytön tapaan Hevoshullu isolla H:lla. Rakastin erityisesti esteitä, olisin halunnut hypätä ja kisata joka päivä. Mielestäni ratsastus oli helppoa kuin heinänteko ja kuvittelin sen jatkuvan ikuisesti. Minusta tulisi isona kuuluisa esteratsastaja!
Kunnes kuvioihin tuli pojat, baarit, työt ja se kaikki aikuiselämä. Muka niin kiireistä.
Ajattelin aina, että otan sitten yksityistunteja ja jatkan harrastusta. Pidän nyt vain ihan vähän taukoa. 

Tämä tauko olikin sitten odotettua pidempi. Reilu kymmenen vuotta vierähti niin, että istuin sen aikana ehkä yhteensä kolme kertaa satulassa ja loput kerrat näin vain unta, että olin ratsailla. Joka aamu hevosunen jälkeen vannoin, että varaan  tunnin, mutta en vain saanut aikaiseksi. En tiennyt enää mistä aloittaa.

 

 

Oppitunnit jäivät täysin ajatuksen tasolle ja ratsastussaappaat pölyttyivät kellarissa. Vasta meidän Ranskan ratsastusloman jälkeen sain itseäni niskasta kiinni kun ystäväni pyysi mukaansa Karlvikin ratsastustalleille. Siitä lähtien olemme käyneet siellä muutaman kerran kuukaudessa ratsastamassa ja kaikki kunnia Essille kun raahasi minut mukaansa. Yksin olisi ollut vaikea aloittaa 🙂
Tykkään myös tuosta Karlvikin tallista, todella rento meininki. Tykkään siitä, ettei tallilla hienostella, eikä tarvitse pelätä jos ei osaakaan ihan kaikkea.

 

HASSUA:

• Harrastuksen uudelleen aloitettuani olen huomannut, että taitoni ovat ison lantakerroksen alla. Perusjutut tulee kyllä ihan selkärangasta, mutta kaikkea muuta voisi loputtomiin viilata. Tuntuu kuin olisin ihan laitumilla. 

• Olen myös huomannut, että osa opeistani on niin sanotusti vanhanaikaisia. Ratsastuksenopettajanikin on tästä muutamaan otteeseen maininnut ja välillä tunnen olevani kuin jokin muumio siellä satulassa. Onko koko ratsastus muuttunut tässä vuosien varrella?

• Jännä myös miten paljon varovaisempi on nyt kuin silloin nuorempana. Vaikka hevonen astui varpaille, pillastui, pukitti, tai tiputti, en ollut moksiskaan asiasta. Nyt itsesuojeluvaisto on korkeammalla (ja muumion luut hauraampia).
Tämäkin on toki vain tottumuskysymys. Jo muutaman tallipäivän jälkeen huomaa, että hevosia käsittelee paljon rempseämmällä otteella.

• Myös kaikki ratsastustarvikkeet ovat nykyään ihan hassuja. Mistä lähtien ratsastuskypärissä on ollut glitteriä ja timantteja?

  ∼ ∼ ∼

Muumio-otteista ja timanteista huolimatta, ratsastuspäivät menevät ihan terapiasta. On niin ihanaa keskittyä hevosten hoitoon ja ratsastamiseen. Kaikki huolet unohtuu siinä touhutessa. 

 

Onko siellä muita uudelleen ratsastuksen aloittaneita?
Tuntuu, että yllättävän moni on löytänyt lapsuudenharrastuksensa uudelleen 🙂

 

Kuvat: Mona Salminen