Archives
 

12 elo 2019

Posted at 17:07h in FASHION by
7 Likes

 

Haluaisin sanoa, että vietin kesän ikimuistoisinta viikonloppua. Söin jokaisessa kojussa, ihailin taidetta Pink Spacessa ja tanssin Back Yardilla, mutta eihän se nyt mennyt ihan suunnitelmieni mukaan. Ihan jo senkin takia, ettei se ollut viikonloppu ollenkaan, vaan vain yksi päivä, eli perjantai. Tarkoitus oli käydä kaikkina päivinä, tai edes kahtena, mutta olin flunssassa ja lauantaina niin poikki, etten saanut muuta aikaiseksi kun siirrettyä sormeani kaukosäätimellä ja katsottua Euphoria -sarjaa HBO:ta tuntitolkulla. 

Sunnuntaina aikomus oli käydä autolla piipahtamassa alueella, syömässä ja nauttimassa tunnelmasta, mutta suoraan sanottuna jänistin. Ihmispaljous ahdisti ja kroppa ei selvästikään ollut vielä täysin terve – en vain saanut itseä ulos ja ihmisten ilmoille. Koko loppuillan seurasin muiden storien puolelta festarihumua ja soimasin itseäni, etten ollut paikalla. Ehkä oli kuitenkin fiksu veto jäädä lepäämään. Onneksi Flow on taas ensi vuonna 🙂

Itse perjantai oli kyllä hauska. H&M houstasi meille etkot ja puki meidät kaikki HM Studio aw19 malliston vaatteisiin. Tässä vihertävässä mekossa ja uudessa lemppari nahkatakissa viiletinkin iloisissa tunnelmissa festarialueella. Nauroin ystävien kanssa ja nautin olostani, mutta tulimme alueelle aika myöhään, enkä kierrellyt läheskään tarpeeksi aluetta. Ruokakojujen testailu jäi minulta kokonaan tänä vuonna ja missasin pari artistia (kuten olen missanut myös jokaisena edeltävänäkin vuonna).
En myöskään ottanut yhtään kuvaa itse Flowsta, mutta onneksi Juuli nappasi nämä kuvat meistä juuri ennen kun suuntasimme kohti Suvilahtea. 

 

 

Oliko teillä onnistunut Flow-viikonloppu? Harmittaa ehkä eniten, etten päässyt hoilaamaan Robynin keikalle Dancing on my own -yhteislaulua. Fiilis oli käsinkosketeltava jo ihan vain somenkin kautta 🙂

 

Clothes – HM Studio AW19
My makeup: Kria Janhonen
Photos: Juuli Rönkä

Tags:
Print page
7 Likes

08 elo 2019

Posted at 16:53h in EUROPE by
18 Likes

 

Kuvat kertokoon enemmän kuin nämä pari lausetta, jotka ajattelin tähän kirjoitella 🙂

Suomen purjehdusloma oli älyttömän ihana, rentouttava ja jälleen yksi täydellinen tapa paremmin tähän kauniseen Suomeen tutustua. Maarianhamina, Utö, Kökar, Rödhamn, Jurmo ja Hanko – olivat ehkä tämän reissun lempparipysähdyksiä. Miltei jokaisessa paikassa käytiin satamassa saunomassa, uimassa ja kalastamassa. Ehkä kävelemässä luontopolkuja, syömässä porkkanakakkua tai silittelemässä lampaita. Jurmossa juostiin pakoon myös lehmiä, jotka tupsahtivat eteemme vihaisen oloisina luontopolulla. Ylämaankarja isoine sarvineen juoksemassa sinua kohti on aika pelottavaa, voin kertoa. 

Viihdyn veneessä. Rakastan kokkailla sen pienessä keikkuvassa keittiössä, sitoa fendereitä ja opetella tuhannen kerran solmuja, vain unohtaakseni ne heti. On ihanaa rantautua uuteen saareen ja käydä tutkiskelemassa sen antimia, tai vaihtoehtoisesti viettää koko päivä veneellä lukien kirjaa, pelaten uunoa, tai yatzya. Olisin hyvin voinut olla vielä toisen viikon, mutta onneksi uusi purjehdusmatka on jo horisontissa – enää muutama kuukausi niin on purjeet taas mastossa, mutta tällä kertaa kohteena onkin Kreikka 🙂 

 

Tags:
Print page
18 Likes

06 elo 2019

Posted at 15:39h in RANDOM by
9 Likes

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Starbucks ja Indieplacen kanssa*

 

Julia 6v;
– miksi aikuisilla ei ole puumajoja?
Mikseivät he tee peitoista pesää komeroon, tai rakenna tyynyistä linnoja ja valvo siellä yötä fikkarin valossa, kun ihan varmasti kuitenkin voisivat? 

Minä rakastin pienenä erilaisia majoja, koloja, pesiä ja omia pikku salapaikkoja. Mielikuvitusta riitti rakentamaan niitä lähestulkoon ihan minne tahansa. Metsään, kotiin ja jopa kouluun.

Kun en enää mahtunut komeroon ja pehmolelujen kanssa hartaasti puhuttu salakieli alkoi tuntua kovin yksipuoliselta, lähdin lukemaan kirjaa tai kuuntelemaan musiikkia mitä ihmeellisimpiin paikkoihin piiloon maailmalta.
Saatoin kiivetä puunoksalle kirja kourassa, istua jyrkän kallion reunalla junaraiteiden yllä kuunnellen korvalappustereoita. Viihdyin hyvin omissa oloissani ja niin viihdyn edelleen.

Minulla ei ole puumajaa vaikka lapsena kovasti vannotin sellaisen aikuisena minulla olevan, mutta minulla on edelleen tiettyjä piilopaikkoja minne menen kun haluan olla yksin ja vain olla. Ne saattavat olla kalliot Eiran rannassa, hylätty laituri telkalla, tai kuvissa näkyvä Lapinlahden vanhan mielisairaalan puisto rakennuksen takapihalla lapinlahdenpolulla.

Paikka on vastikään kunnostettu ja ehkä siksi sinne ei vielä kovin moni osaa tulla. Kuin salainen puutarha. Kaunis ja rauhallinen. Hassua, että tämä paikka on ihan lähellä keskustaa. Hietaniemen hautausmaan kupeessa, mutta tuntuu silti ihan omalta maailmalta.

 

 

Täällä istuskelen hetken kun olen lenkillä, tai saatan tulla varta vasten lukemaan kirjaa. Ostan eväitä läheisestä K-Marketista Pohjoiselta Rautatiekadulta – siitä on puistoon vain n. 5 minuutin kävelymatka. Kassissa marjoja ja kädessä kylmä Starbucks Chilled Classics -kahvijuoma.
Istun puiston penkillä, avaan kirjan ja unohdan ajankulun. Kesähelteillä Starbucksin Almond Iced Coffee loppuu ennen kuin haluaisin sen loppuvan, joten päätän ostaa vielä toisen kotimatkalla. 

Olen juonut näitä jääkahveja niin kauan kun ne ovat olleet kaupoissa saatavilla. Ennen lempparimakuja oli Caramel Macchiato, Cappuccino, tai tavallinen latte, mutta nykyään kasvipohjainen Almond iced coffee ja sokeroimaton skinny latte on useimmiten mukana. 

 

 

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän osaa arvostaa ajankulun unohtamista. Tuntuu, että välillä pää on niin täynnä, ettei saa rauhaa edes omilta ajatuksilta. Siksi omat piilopaikat ovat tärkeitä, ne aikuisten ”puumajat”.

Onko teillä omia piilopaikkoja?

 

Print page
9 Likes