Montakohan kertaa olen nyt sanonut näissä Åre-postauksissani, että Åre yllätti. No sanotaan vielä kerran, nimittäin eniten yllätti Åren ravintolatarjonta. Miten noin pieneen paikkaan voi mahtua niin monta hyvää ravintolaa? Oli perinteistä ja tunnelmallista, modernia ja trendikästä, hienompaa fine diningia, sekä rentoa ja vaivatonta.

Keittiöitä oli myös japanista espanjaan ja kaikkea siltä väliltä. Me koitimme tietty ehtiä käydä mahdollisemman monessa ja tuntui, että söimme kolmen päivän aikana lähestulkoon taukoamatta 😀

Tässä meidän suosikit.

 

 

HUMMELSTUGAN

Tämä ravintola sai hurjasti suosituksia ja oli myös mukanamme olevan Kari Traan edustajan (Åre-konkarin) suosikki koko paikasta. 

Hummelstugan sijaitsi rinteessä, joten sinne pääsee vain laskemalla. Mikä teki tietty paikkaan ihan oman tunnelmansa. Sukset parkkiin ja monoilla kompuroiden tiskille tilaamaan hehkuviiniä. Sitä saikin siinä tovin siemalilla samalla kun odotti pöydän vapautumista, nimittäin paikka oli tupaten täynnä ja kuulemma todella suosittu. Ravintolasta on upeat näköalat ja ruokakin oli tosi hyvää. Isommalla porukalla tultaessa kannattaa varata pöytä.

 

CREPERIE & LOGI

Tämä letturavintola olikin minulle tuttu jo muutaman vuoden takaisesta Visbyn reissusta. Suosittu paikka tarjoaa omaperäisesti kaikki annokset letuilta. Niin suolaisena kuin makeana ja ainakin meidän skagen lettu, sekä jälkkätinä kardemummalettu olivat suussasulavia 🙂

Sama ravintola löytyy myös Tukholmasta.

 

WERSENS

Tämäkin paljon suosituksia saanut ravintola sijaitsi aivan Åren keskustassa pääkadun varrella ja tarjosi kattavan menun, jossa oli vaihtoehtoja pizzoista lihapulliin. Jälkimmäiset nousivat meidän suosikiksi. Todella hyvä lihapulla-annos perunamuussilla, puolukoilla ja mummonkurkuilla, nam!

Toinen tilaamamme annos, tryffeli-pinaattipasta oli harmiksemme kuiva ja hieman mauton, mutta  ehkä nämä ovat makuasioita? Joka tapauksessa isot suositukset silti tälle mestalle. 

 

SUPPER

Supper tämä oli suosikki kaikista! Niin suosittu paikka, että emme saaneet pöytää vaikka yritimme varata etukäteen soittamalla. Onni onnettomuudessa, meitä kehotettiin saapumaan paikalle heti ravintolan avatessa ovensa kuudelta ja saimme tätä neuvoa noudattamalla mielestämme parhaat paikat tunnelmallisen ison pyöreän baaripöydän äärestä. Siitä näki niin keittiöön, kuin baaritiskille, ja oli kiva vaihtaa myös kuulumisia muiden saman pöydän ääressä istuvien kanssa. 

Paikka oli vähän hintavampi ja ruoka fuusio-henkisesti vähän sekalaisesti kaikkea. Oli makuja espanjasta, pohjoismaista, meksikosta! Paikan tacot olivat ehdottomasti meidän suosikkeja 🙂
Sama ravintola löytyy myös Visbystä ja Tukholmasta

 

MISTER FRENCH & BOQUERIA

Mister French
Täällä söimme Kari Traan porukan kanssa. Ruoka oli hyvää, mutta vieläkin parempi oli fiilis ja drinkit ravintolan puolella. Viihdyimme täällä niin hyvin, että vietimme iltaa täällä kahtena peräkkäisenä iltana 🙂

Boqueria
Juuri Åreen avannut tapasravintola, joka löytyy myös Tukholmasta ja Göteborgista. Täällä ei ehditty syödä, mutta nakersimme todella hyvää juustolautasta ja nautimme kivasta tunnelmasta.

 

Tänä vuonna emme vietä joulua perinteisesti meillä, vaan saan mennä enoni luo valmiiseen pöytään! Hieman ristiriitaiset fiilikset, nimittäin olen alkanut tykätä siitä, että teen jouluruokia ja fiilistellä kotijoulua, mutta samalla on kyllä kiva nähdä muitakin sukulaisia ja saada suurin osa kokkailuvastuusta tiputettua hartioilta ☺️ Kivempi myös olla isommalla porukalla. Molemmat siskoni kun huitelevat maailmalla, olisi perheenjäsenten lukumäärä meidän joulupöydässä ollut aika surkea. 

Tutkailin jouluaattojani menneiltä vuosilta ja tuotanoin heh, jouluperinteistä kohdallani ei kyllä voi puhua. Olen huiidellut milloin Afrikassa, Balilla, Viron maaseudulla, tai pienessä kaksiossa Eerikinkadulla. 

Ihanaa, että on saanut viettää värikkäitä jouluja, mutta mitä enemmän aikuistun, sitä enemmän osaan arvostaa sellaista vakaata ja tasaista toistuvaa jouluperinnettä. Ehkä tulevaisuudessa kehitämme omat perinteet yhdessä mieheni kanssa : )

Tässä katsaus menneisiin jouluihin ja siihen, miten minusta kuoriutuikin kai ihan kelpo jouluemäntä. Ehkä jopa joulufiilistelijä. 

 

JOULU 2011 / Kapkaupunki
Tämä taisi olla ensimmäinen jouluni Kapkaupungissa ja muistan miten jännittävää ja uutta kaikki oli! Tuntui hassulta päästä miltei vieraan perheen joulupöytään täysin vieraassa maassa. En tällöin vielä ollut yhtään jouluihminen. Pikemminkin ihmettelin vain sitä kaikkea hössötystä, joten olin salaa tyytyväinen kun pääsin kokeilemaan jotain uutta.

Ote blogitekstistäni:
”Lauantaina kokattiin Saaran luona. Joulutunnelmaan ei edes yritetty päästä. Valmistettiin vaan kanaa ja kumottiin pullo viiniä. Myöhemmin lähdettiin porukalla ulos. Jouluaatto baarissa on aika uusi käsitys minulle, mutta yökerho oli aivan täynnä ja meillä oli todella hauskaa.

Sunnuntaina oli absurdia istuutua hienoon joulupöytään bikineissä ja 30 asteen helteessä. Saaran poikaystävän vanhemmilla on mitä upein asunto. Jos en väärin ole laskenut niin seitsemän kerrosta ja on viinihuonetta ja uima-allasta. Hissikin löytyy”.

 

 

JOULU 2012 / Helsinki
Tämä oli ensimmäinen itseni järjestämä joulu ja muistan miten paniikissa olin! Kokkasin yksin kaikki ruuat ja koitin tehdä ihan liikaa kaikkea, liian lyhyessä ajassa. Lopputulos oli yhtä isoa sekoilua.

Ote blogitekstistäni:
”Meille on huomenna tulossa syömään kahdeksan henkeä. Yksi on kasvissyöjä, toinen ei syö kalaa, kolmas on vegaani, neljäs nirso kuin mikä ja loput ei halua jouluruokaa. Ainiin ja yksi on kokki, joten kamalat paineet onnistua!

Vannotin itselleni että aloitan valmistelun, jo vähintään syyskuussa!
23.12 on aika lähellä sitä eikö?”

 

 

JOULU 2013 / Kapkaupunki

Toinen Kapkaupunkijoulu! Muistan tämän erityisesti siitä, että tanssimme kaikki terassilla keskellä päivää paahtavan auringon alla ja se tuntui niin hassulta, mutta ihanalta. En ole tottunut kotisuomessa tuolla tavoin extempore tanssahtelemaan keskellä jouluruokailua.

Ote blogitekstistäni:
”Tämä oli jo toinen jouluni täällä ja toinen kerta kun vietimme sitä parhaan ystäväni poikaystävän vanhempien luona, joten tiesin, että tuntisin oloni tervetulleeksi ja vähän myös mitä päivältä odottaa; paljon hyvää ruokaa, naurua, uimista, kylmiä drinkkejä, rentoa höpinää, ja aurinkoa. Se mitä en ehkä osannut odottaa oli Saaran liikutuksen kyyneleet lahjastamme, mikä johti siihen että me kaikki aloimme vähän itkeä, se että Ryanin isä luettuaan tatuointini halusi soittaa koko päivän Rolling Stonesia, tai sitä että tanssittaisiin kaikki bikinit päällä terassilla.”

 

JOULU 2014 / Viron maaseutu
Tämän joulun vietimme silloisen poikaystäväni äidin kotona Viron maaseudulla. Muistan miten paljon lunta oli maassa, pihalla oli maailman söpöin koira, kävimme hiihtämässä ja ammuimme raketteja.

Ote blogitekstistäni:
”Oliko teillä kiva jouluaatto? Meillä oli ihanaa! Syötiin paljon, hiihdettiin jopa vähän, pelailtiin pelejä ja kuunneltiin jopa joululauluja. Oli niin rentouttavaa kun sai vain istua valmiiseen pöytään ja herkutella.
Ulkona kävi vielä luminen tuiske ja takassa paloi tuli. Tunnelmallista ja rauhallista.

Ainakin siihen asti, kunnes Lauri halusi välttämättä ampua raketteja! Haha, siinä paukkeessa olisi mennyt muutamilta naapureilta joulurauha, mutta onneksi sellaisia ei ollut mailla halmeilla. Sainpa myös huomata, että olen kehittänyt itselleni jonkun aikuisiän ilotulituskammon”.

 

JOULU 2015 / kaksiossani Helsingissä
Tämä oli kiva joulu! Muistan, että sain poikaystävältäni joululahjaksi pitkän eteisen penkin. Sitä Aleksi oli väkertänyt ollessani lomalla ja piilotellut ullakolla. Nykyään tuo sama penkki on meillä olkkarissa telkkarin alla ja sen on edelleenkin mielestäni maailman ihanin lahja 🙂

Ote blogitekstistäni:
”Voiko olla, että lopulta suurimmat vastoinkäymiseni järjestää joulu kotonani oli se, että sotkin punajuurta kaikkialle ja ostamani granaattiomena olikin yllätyksekseni hieman raaka, enkä saanut mistään enää uutta. 
Pääsin siis naurettavan helpolla. Simppeli kasvismenukin tuntui maistuvan yllättävän hyvin ja keittiön apupöytä ajoi lopulta loistavasti puuttuvan ruokapöydän virkaa”.  

 

JOULU 2016 / Helsinki
Ensimmäinen joulu nykyisessä asunnossamme. En oikein muista tästä joulusta sen erikoisemmin mitään. ilmeisesti ihan perus joulu, mutta omat fiilikset oli näköjään jo edessä häämöttävässä lomamatkassa.

Ote blogitekstistäni:
”Sieltä se jouluaatto vaan tuli. Sateen ja viiden plussa-asteen saattelemana.
En jotenkin saa itseäni nyt joulutunnelmaan, vaikka aloitin jo eilen illalla hyvissä ajoin pilkkomalla rosollin aineksia ja paahtamalla uunissa kilpaa bataatti –ja lanttulaatikoita. Yritin jopa kuunnella joululauluja ja syödä aamupalaksi limppua. Silti, ei oikein mitään.
Ehkä se on pienimuotoinen lähtöstressi. Tai lähtö ylipäätänsä. En pysty virittäytyä joulutunnelmaan, kun tiedän, että ylihuomenna olen jo palmujen alla”.

 

JOULU 2017 / Helsinki
Tämä oli se joulu kun aloin vasta kunnolla fiilistellä joulujuttuja. Aiemmin minussa ei ole sen koommin asunut sisäistä joulutonttua, mutta muistan miten kivaa olikin vain täysiä heittäytyä jouluun. Hengailla pyjamassa, herkutella, kuunnella joululauluja, käydä joulutoreilla ja katsella joululeffoja.
Sinänsä hauskaa, että olen niin myöhäinen joulufiilistelijä – minulla on kaikki parhaat joululeffat vielä katsomatta!

Ote blogitekstistäni:
”Tein tänä(kin) jouluna aivan liikaa ruokaa. Söin siinä välissä vielä poikaystävänikin perheen luona, joten kaappi ei tunnu tyhjenevän kovinkaan vikkelää vauhtia.  
Ruokahalua edistäisi toki myös liikunta, mutta lenkkipolun sijaan saatiin päähänpisto lähteä pleikkariostoksille, ja nyt koko päivä on mennyt kikatellessa Overcooked –pelille. Voihan sitä Tapaninpäivää viettää kuten 15-vuotiaana?”

 

JOULU 2018 / Helsinki
Viime vuoden joulu meillä kotona. Olemme yleensä aina oman perheeni kanssa meillä aattona, jonka jälkeen käyn joulupäivänä mieheni perheen luona. Tämä oli ehkä rennoin joulu koskaan. Olin ottanut kerrankin opikseni ja tehnyt ruuat ajoissa valmiiksi.

Ote blogitekstistäni:
”Täällä ollaan puolessa välissä jouluvalmisteluja. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että kokkailu kannattaa aloitta jo pari päivää aiemmin. Ihan vaikka olisikin pieni porukka vieraina. Ei tarvitse sitten viime minuuteilla olla pää lanttulaatikossa, oikea käsi pilkkomassa rosolliin punajuuria ja vasen hämmentämässä glögiä kattilassa samaisella sekunnilla kun vieraat pimpottavat ovikelloa.”

 

Että sellainen upea draamankaari joulumököttäjästä, joulufiilistelijään. Onko kohtalotovereita?

 

Mutta nyt, läppäri kiinni ja luomaan uusia joulumuistoja 🙂
IHANAA JOULUA ❤️

 

Åre yllätti ensikertalaisen. Kun ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia, saikin positiivisia yllätyksiä kokea toden teolla. Kolmessa päivässä kolusimme rinteitä, ravintolaoita, after ski-pippaloita, sekä keskustan katuja. Oli mielenkiintoisia kohtaamisia, kommelluksia, onnistumisia ja epäonnistumisia. Kaiken kaikkiaan ihan älyttömän paljon naurua. 

Erityisesti kauhunsekaista naurua lasketellessa. Koitin turvautua huumoriin kun minä aloittelijana kapuan uhkarohkeana suoraan punaiseen mäkeen, katson alas pystysuoraa mäkeä ja ohitseni vilahtelevia valonnopeudella laskevia ruotsalaisia ja tajuan, että nyt on saatava äkkiä rohkaisuksi minttukaakaota, tai muuten pissaan toppahousuihini kauhusta. 

Åre on käsittääkseni todella iso paikka ja siellä on monta erilaista rinnettä ja laskettelumahdollisuutta. En vain usko, että Kari Traan tyypit ihan hiffasivat kuinka katastrofaalisen tytön he ovat juuri raahanneet laskemaan alas Åreskutanin huipulta. Ehkä olisi pitänyt hieman harjoitella, nimittäin lasketteluhistoriastani on erittäin lyhyt; lapsena laskin päin puuta, jonka jälkeen heräsin pelastuskelkasta ja jäi traumat. Uskaltauduin rinteeseen ensimmäistä kertaa tuon jälkeen vasta viime vuonna Talmassa. Että sellainen osaaminen löytyy meikäläisen suksista.

Pienen alkusekoilun jälkeen loivemmat mäet meni todella hyvin ja nautin niistä, mutta tottakai sillä puolella rinnettä missä me olimme, oli suurin osa helpoimmista sinisitä rinteistä kiinni ja jouduimme välillä laskemaan myös punaisia rinteitä. Viimeinen mäki oli niin jäinen ja pystysuora, että jouduin tulla sen sivuttain alas etanavauhtia. Hävetti, mutta itsesuojeluvaistoni otti vallan – sekä häntäluuni oli niin kipeä hissistä tippumisen jälkeen, etten voinut ottaa sille enää yhtäkään kolausta. 

 

 

Kaikenkaikkiaan nautin päivästä. Siitä, että teki jotain uutta, oppi uutta ja oli todella paljon adrenaliinia suonissa.
Erityisesti nautin myös niistä keskellä mäkiä olevista tunnelmallisista rinneravintoloista, minttukaakoista, hehkuviinistä, sekä ihanista lumisista maisemista, tunnelmasta ja niistä loivemmista rinteistä, joissa pystyi nauttia ilman että pelkäsi kuolevansa. 

 

Kyllä tämä herätti taas älyttömän kipinän oppia lisää, ja jos jonkun uudenvuodenlupauksen tee, niin olkoon se sitten se, että käyn vielä tällä laskettelukaudella harjoittelemassa. En ehkä ihan Åressa asti, mutta jossain lähellä sijaitsevista hiihtokeskuksista näin alkuun. Unelmana olisi tehdä tulevaisuudessa laskettelureissuja sitten pidemmälle poikaystävän ja ystävien kanssa. En halua olla se, joka yksin laskee aina vain niitä sinisiä mäkiä ja jota joutuu aina muut odotella. Nyt vaan itseään niskasta kiinni, monot jalkaan ja harjoittelemaan.  

Onko teillä hyviä vinkkejä paikoista joissa aloitella tätä uutta harrastusta?

 

Tags: