En ole kovin murehtivaa tyyppiä, mutta vuoden vaihtuminen tuntui aiheuttavan loman väsyttämille aivoilleni yhtäkkiä hieman paineita. Joka puolella kun hekutetaan uutta minää ja niitä uusia lupauksia. Huomasin pohtivani, että pitääkö tässä nyt itsekin keksiä tälle maagiselle 2020 vuodelle heti uusia mielettömiä toimintasuunnitelmia. Tarvitsenko uusia bisnesideoita, sijoitusasuntoa, retriittireissua, detox-kuuria, hybridiautoa, vessaremppaa ja kasapäin uusia sisutustarvikkeita? Onko vaatekaappini nyt koottu oikeista materiaaleista ja tarvitsenko uusia harrastuksia tai hyvinvointiluentoja?

On toki hyvä olla päämääriä, huolehtia hyvinvoinnistaan ja unelmoida, mutta en halua juosta hedonistisella juoksumatolla vain koska tätä kaikkea tuputetaan joka tuutista. Jos oikeasti mietitään, niin minullahan on jo kaikkea. 

Juuri näin on ihan hyvä olla.

 

 

Ote kirjasta Mark Mansonin Kuinka olla piittaamatta paskaakaan -kirjasta:

”Nykykulttuurissa vauhotetaan self-help oppeja ja tavotteita: ole onnellisempi, ole iloisempi, tehokkaampi. Kaavamaiset elämäntapaohjeet  ja kaikkipirskahtelevan  tsemppihenkinen opaskirjalässytys keskittyvät tosiasiassa puutteisiin. Ohjeet keskittyvät epäonnistumisiin ja heikkouksiin, joita kukin itsessään näkee. Ne nostetaan kepin nenään huomion keskipisteeksi.

Syy peilin edessä hoettuihin ”olen kaunis” -mantroihin on tunne siitä, ettei tunne olevansa tarpeeksi kaunis. Syy treffi- ja ihmissuhdevinkkien ahmimiseen on tunne siitä, että on nykyisellään jotenkin vääränlainen

Eikö olekin ironista, että kun keskitymme vimmaisesti myönteisiin ominaisuuksiin – mikä on parempaa, mikä on ylivertaista – ajattelemmekin oikeastaan vain kaikkea sitä, mitä emme ole, mitä meiltä puuttuu, mihin olisi pitänyt pystyä, mutta mihin emme pystyneet.
Eihän kukaan aidosti onnellinen ihminen koe tarvetta seistä peilin edessä toistelemassa ääneen sitä, että on onnellinen. Onnellinen ihminen on onnellinen ilmankin.”:

 

Rakastuin tähän kirjaan jos sen ensi sivuilla. En ole edes puolessa välissä, mutta olen kirjamerkinnyt siitä jo varmaan kymmeniä lauseita. Todella virkistävää luettavaa ja hyvä muistutus siitä, että pitää osata antaa olla. Heti kun lakkasin miettimästä täysin turhia 2020 -paineita, alkoikin arki rullaamaan sellaista vauhtia, että hyvä kun maltan innostukseltani edes nukkua. 

Tule vain uusi vuosi, minä pysyn samana vanhana.

 

Kuvat: Hanna Väyrynen

Tags:

 

Hei ja ihanaa uutta vuotta 🙂 Ennen kuin aloitan tämän blogivuoden hehkuttamalla alkuvuoden suunnitelmia, niin tässä hieman kuulumisia joululomalta.

 

1. Ääneni lähti pitkittyneen flunssan seurauksena, enkä saanut reiluun viikkoon edes kunnollista lausetta ulos suusta. Silti yritin puhua. Oli vain niin samperin vaikeaa olla sukujoulussa ja mieheni vanhempien luona täysin mykkänä, kun teki mieli rupatella muiden mukana. Äänen käyttäminen vain pahensi tilannetta ja pitkitti paranemista.

2.  Flunssan ja äänenlähdön takia vaivuin jonkinmoiseen sohvakoomaan ja annoin itselleni luvan vain löhötä ja syödä herkkuja. Ja näin pitääkin siis tehdä joululomalla, mutta itselläni meni ihan yli ja tuntui, että söin miltei kaksi viikkoa kaksin käsin vain pelkkiä herkkuja.

3. Tähän kun yhdistää sen, että en liikkunut ollenkaan, niin olo oli kyllä kaikinpuolin melkoisen tukala.

4. Katsoin sarjoja ja leffoja joka päivä tuntitolkulla. En lukenut sivuakaan kirjoista, jotka odottivat joululomaa yöpöydälläni pinossa.

5. Ja sen sijaan, että olisin parannellut itseäni fiksusti terveellisellä ruokavaliolla ja vihreällä teellä, niin lähdin kuitenkin juhlimaan ystävien syntymäpäiviä, kaveriporukan illallisia, sekä uutta vuotta viinilasi tiiviisti kourassa. Ei muuten auttanut
y h t ä ä n  jo muutenkin väsynyttä oloa. 

 

 

Että, jos nyt rehellisiä ollaan niin minä en pyllähtänyt uuden vuoden puolelle uutta minää innolla toteuttaen ja uudenvuodenlupauksia onnistuneesti ruksaillen.

Mutta hei, itselleen pitää olla armollinen ja tiedän kyllä, ettei nämä lähemmäs kahden viikon herkuttelut/laiskottelut/flunssailut maailmaani kaada. Pitää vain nyt vain näin jälkiviisaana ja kaikista herkuista vihdoin yliannostuksen saaneena tsemapta ja kaivaa se vireystaso takaisin.

Minulle uusi vuosi alkakoon vasta ens viikolla 🙂

 

 

Takki – Reserved
Huppari & farkut – Zara
Kengät – Vagabond
Lippis – Tommy Hilifiger
Laukku – Chanel
Kuvat: Hanna Väyrynen

 

Parisuhde, kihlat, kuvia menneiltä vuosilta, hiukset, leipä, kallis hotelliyö, kirje nuorelle itselleni, kuulumiset ja miten ottaa itse passikuvia..
Nämä näyttivät kiinnostava teitä eniten viime vuonna. Toki joukossa oli myös vanhoja kestosuosikkeja, kuten vuosien takainen ”joululahjat miehille” -vinkkilista, joka ilmeisesti  nousee helposti googlehaussa. Sekä legendaarinen meksikolainen kanakeitto, joka pysyy edelleen blogini luetuimpana reseptipostauksena.
Huomasin muuten juuri, että tällä perus reseptipostauksella on 714 kommenttia. Siis mitä! 😅.

Nämä vuosikatsaukset on mielestäni mielenkiintoisia ja joka kerta hieman hämmentäviä. En olisi esimerkiksi osannut kuvitella, että kaupallisista yhteistöistä vatsaystävällinen leipä saisi noin paljon lukuja, tai että kuinka paljon kaupalliset hiusjutut on saanut klikkauksia. Google Analyticksin käyrissä näkyy taas aina ihan huikea käyrännousu kihlojen, häiden ja parisuhdejuttujen kohdalla. Eipä siinä, ymmärrän täysin – itsekin tykkään lukea tämänlaisia postauksia. 

Jatketaanko siis samaan malliin tänäkin vuonna, vai onko antaa palautetta, että millaiset jutut voisi jättää vähemmälle ja mistä puolestaan saisi enemmänkin kirjoitella? 🙂

 

 

KLIKATUIMMAT POSTAUKSET VUODELTA 2019

Kihlasormus

Kihlat ja 12 x kummastuttavaa asiaa

Itse otettu passikuva – näin onnistut

Onpa sulla pitkät hiukset

Mitäs nyt, mitä kuuluu?

Kirje nuorelle itselleni

Helppo ja herkullinen hiustenkasvatuskuuri

Huhtikuussa 2011 – 2018

Jes, vatsaystävällisempi vaalea leipä

Melkein 800 euron hotelliyö

 

 

Seuraavan kerran nähdäänkin vuoden 2020 puolella.
HAUSKAA UUTTAVUOTTA🥳