• Miksi ensireaktio kosittavalla on laittaa kädet kasvojen/suun eteen. Olen nähnyt tämän tapahtuvan lähestulkoon aina ja samaisesta tilanteesta löysin itsenikin. Kädet suun peittona, ihan kuin mies olisi päästellyt paukkuja siinä polvistuessa.

• Miksi en muista puoliakaan mitä mieheni sanoi kosiessaan? 

• Miksi hän ei suostu jälkikäteen kertomaan? Ehkä ei itsekään muista kun tilanne oli niin jännä ja meni ohi hujauksessa.

• Miksi ylipäätänsä koko ilta oli niin nopeasti ohi? Voisinpa saada sen vielä uusintana 🙂 

• Mikä suurempi voima käski minua laittamaan uudet nätit alusvaatteet päälle juuri tuona iltana (vaikka se oli perus keskiviikko ja olin juuri tullut salilta). 

• Miksi kutsun miestäni nyt? Mieheksi, kihlatuksi? Poikaystäväksi ei kuulemma saa enää sanoa.

• Miksi ”kihlattu” kuulostaa hyvin oudolta. Vanhanaikaiselta ja viralliselta?

• Miksi kihlasormus on juuri vasemmassa nimettömässä?
Googlasin: uskomuksen mukaan vasemman käden nimettömästä on suora yhteys sydämeen, rakkauden symboliin. Kuitenkin useissa eri maissa ja kulttuureissa sormus voi olla myös eri sormessa.

• Miksi en onnistunut ottamaan coolia kihlajaiskuvaa vaikka yritin. Lopputulos oli väkisinkin ylisöpö ja kliseinen ”hups naurattaa ja kappas kun jalkanikin nousi ylös” -kuva.

• Miten paljon aluksi molemmat panikoitiin, että hukkaan sormuksen jos otan sen pois esim salilla. Enhän koskaan hukkaa mitään. (Minulle kerrottiin, että sormus kannattaa ottaa pois aina silloin kun se voi joutua kolhuille ja lialle alttiiksi, esim. Salilla, kokatessa, siivotessa).

• Miksi edelleen reilu viikko kihlajaisten jälkeen vilkuilen vasenta kättäni ja sormusta n. 67402 kertaa päivän aikana?

• Miksi kihojen jälkeen olemme olleet kuin vastarakastuneita. Kauankohan tässä kuplassa voi olla?

 

 

Niin siinä sitten kävi. Kihlat. Mieheni oli huijannut minut viettämään seurustelumme vuosipäivää joka muuttuikin kihlajaisillaksi. Ja tuo ilta oli kaikessa hattarassaan kyllä täydellisen onnistunut ja ihana. Enpä olisi uskonut, että neljä vuotta sitten pyyhkäisen Tinderistä tulevan kihlattuni elämääni. En nimittäin koskaan uskonut, että edes menen kihloihin. Ei minulla ollut mitään kihloja tai häitä vastaan. En vain nähnyt niitä omalle kohdalleni. 

Mutta kappas kun nyt onkin ihan erilainen tulevaisuudenkuva kiikareissa – ja toivon todella, että saan näitä maisemia koko loppuelämäni vielä kiikaroida 😍

 

Tags:

Palataan hetkeksi vielä Italiaan jossa olimme tosiaan viime kuussa yhteensä kahdeksan päivää. Näistä suurimman osan Roomassa. Railakkaat hääjuhlat veivät veronsa ja alkuperäinen suunnitelma lähteä heti häiden jälkeen Amalfille, muuttuikin täysin päättömään jossitteluun. Selailimme loputtomasti netistä eri kohteita, hotelleja ja auton vuokrausmahdollisuuksia, mutta väsyneinä emme osanneet tehdä juuri muuta päätöstä kuin että olisiko se nyt illalliseksi pizza vai pasta. 

Kun vihdoin saimme aivoimme takaisin, oli lomamme Roomassa jo ihan loppusuoralla. Tuntui hölmöltä suunnata Amalfille asti vain yhdeksi yöksi, joten suunnitelmat muuttuivat lennosta Sperlongan rannikolle jonne menisimme junalla. Kriselda oli poikaystävänsä kanssa ollut samaisessa paikassa juuri ennen meitä ja päätimme kulkea heidän hyväksi tallaamaansa polkua. Halusin hetkeksi pois Rooman kaupunkihulinasta, upottamaan jalkani rantahiekkaan ja lukemaan vain kirjaa rauhassa aurinkotuolilla. 

Ja juuri tätä sain Le Rocce resortissa.
Hotelli oli sympaattisen vanhanaikainen – niinkuin miltei kaikki muutkin majoitusvaihtoehdot joita katsoimme, mutta tässä oli parasta paikan mieletön pikkuranta. Leikin siellä kuin lapsi ensimmäisellä aurinkomatkalla. Polskin, uin, kikatin, tai vain kelluin tuijottaen hiljaa taivasta. Vesi oli täydellisen lämmintä ja kirkasta. Jalkojen alla oli mitä puhtain hiekkaranta. 

Olin ihan onneni kukkuloilla. Hotellissa oli rauhallista, se oli iso, eikä meillä ollut tarve liikkua sieltä yhtään minnekään. Sai vain olla.
Ainut miinus oli hotellin ravintolan ruoka. Se ei ollut pahaa, mutta se ei ollut kovin upeaakaan. Miljöö (ja viini) kuitenkin maistui senkin edestä, joten eipä oikeastaan mitään valittamista 🙂

 

Olisimme halunneet käydä myös Sperlongan kaupungissa, mutta aika ei tällä kertaa riittänyt. Jo seuraavana päivänä pakkasimme kamppeemme ja hyppäsimme junaan ja kohti Roomaa. 

Olimme äärimmäisen tyytyväisiä siihen, että vuokra-auton sijaan päätimme matkustaa pitkin raiteita. Junia meni Sperlongaan tunnin välein ja junalippu maksoi 7euroa per suunta. Ostimme liput Rooman juna-aseman lippuautomaatista ja reilun tunnin junamatkan jälkeen olimmekin jo kohteessa. Meillä kävi vielä tuuri ja saimme napattua ilmeisesti kylän ainoan taksin juna-asemalta. Ilmeisesti matkan olisi voinut taittaa myös bussilla, mutta taksi vei meidät nopeiten suoraan hotellin ovelle. Todella helppoa. 

Tänne voisin tulla uudestaankin 🙂

Tags:

 

R a k a s t a n thaimaalaista mango sticky rice jälkkäriä. Thaimaassa tätä herkkua on pakko saada vähintään yksi päivässä. Viime reissulla söin varmaan kymmenen ja ostin vielä yhden mukaan ja söin sen koneessa. Muistan tuolloin miettineeni, että saisikohan tätä mistään thaimaalaisesta ravintolasta Suomesta? 

Kotona yritin etsiä kaikkien ravintoloiden jälkkärilistat läpi, mutta ei jälkeään magoriisistä, niinpä päätin tehdä sitä itse. Tehdä mahdollisimman helpon suomiversion puuroriisistä.
(Tähän kuuluvaa oikeaa riisiä saa varmasti jostain Aasia-kaupoista, mutta jälkkärihimoissani en jaksanut metsästää aineksia muualta kuin omasta kaapista).

 

 

Tämä pikajälkkäri koostuu suussasulavasta yksinkertaisesta yhdistelmästä – tahmeasta puuroriisistä, makeasta kookoskastikkeesta ja pehmeästä mangosta.

Ja mikä parasta, tässä versiossa se kypsyy kattilassa hauduttamisen sijaan nopeasti mikrossa.

 

Mango Sticky Fin Rice:

Tarvitset:

2 dl puuroriisiä
2 dl vettä
1-2 kypsää mangoa

1 tlk kookosmaitoa (400ml)
1/2 tl suolaa
3 rkl sokeria
1 rkl maissitärkkelystä (Maizena)

1 rkl seesaminsiemeniä

Riisi
Huuhtele riisi siivilässä kylmällä vedellä. Liota vielä tämän jälkeen riisiä vedessä n. 10 minuuttia.
Valuta vesi pois ja aseta riisi kulhoon. Kaada päälle 2dl vettä. Sekoita.
Kypsennä riisiä mikrossa täydellä teholla kannen alla 3 minuuttia. Sekoita ja kypsennä vielä toiset 3-4 minuuttia, tai kunnes riisi on kypsää.
Kaada kypsän riisin päälle 1 dl kookosmaitoa, sekoita ja anna jäähtyä.

Kookoskastike
Kaada pieneen kattilaan kookosmaito, lämmitä kunnes kookosmaito on tasaista. Ota 1 dl kookosmaitoa sivuun (tämä kaadettiin riisiin mikron jälkeen).
Sekoita loppuun kookosmaitoon 2-3 rkl sokeria, ja ripaus suolaa.
Lisää joukkoon (kylmään vesitilkkaan ensin sekoitettuna vajaa 1rkl) maissitärkkelystä, jotta saat kastikkeesta paksumpaa. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen, madalla lämpöä ja jatka muutama minuutti sekoittamista, kunnes kastike on paksua, mutta edelleen valuvaa. Nosta sivuun ja anna hieman jäähtyä.
Kuori ja viipaloi mango siivuiksi ja nosta ne lautaselle riisin päälle.

Paahda seesaminsiemenet kullanruskeiksi kuumassa, puhtaassa paistinpannussa ja ripottele ne annoksen päälle. (seesaminsiemenet eivät ole pakollisia).

Kaada lopuksi lautaselle kookoskastike. Nauti.

 

Tags: