Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Starbucks ja Indieplacen kanssa*

 

Julia 6v;
– miksi aikuisilla ei ole puumajoja?
Mikseivät he tee peitoista pesää komeroon, tai rakenna tyynyistä linnoja ja valvo siellä yötä fikkarin valossa, kun ihan varmasti kuitenkin voisivat? 

Minä rakastin pienenä erilaisia majoja, koloja, pesiä ja omia pikku salapaikkoja. Mielikuvitusta riitti rakentamaan niitä lähestulkoon ihan minne tahansa. Metsään, kotiin ja jopa kouluun.

Kun en enää mahtunut komeroon ja pehmolelujen kanssa hartaasti puhuttu salakieli alkoi tuntua kovin yksipuoliselta, lähdin lukemaan kirjaa tai kuuntelemaan musiikkia mitä ihmeellisimpiin paikkoihin piiloon maailmalta.
Saatoin kiivetä puunoksalle kirja kourassa, istua jyrkän kallion reunalla junaraiteiden yllä kuunnellen korvalappustereoita. Viihdyin hyvin omissa oloissani ja niin viihdyn edelleen.

Minulla ei ole puumajaa vaikka lapsena kovasti vannotin sellaisen aikuisena minulla olevan, mutta minulla on edelleen tiettyjä piilopaikkoja minne menen kun haluan olla yksin ja vain olla. Ne saattavat olla kalliot Eiran rannassa, hylätty laituri telkalla, tai kuvissa näkyvä Lapinlahden vanhan mielisairaalan puisto rakennuksen takapihalla lapinlahdenpolulla.

Paikka on vastikään kunnostettu ja ehkä siksi sinne ei vielä kovin moni osaa tulla. Kuin salainen puutarha. Kaunis ja rauhallinen. Hassua, että tämä paikka on ihan lähellä keskustaa. Hietaniemen hautausmaan kupeessa, mutta tuntuu silti ihan omalta maailmalta.

 

 

Täällä istuskelen hetken kun olen lenkillä, tai saatan tulla varta vasten lukemaan kirjaa. Ostan eväitä läheisestä K-Marketista Pohjoiselta Rautatiekadulta – siitä on puistoon vain n. 5 minuutin kävelymatka. Kassissa marjoja ja kädessä kylmä Starbucks Chilled Classics -kahvijuoma.
Istun puiston penkillä, avaan kirjan ja unohdan ajankulun. Kesähelteillä Starbucksin Almond Iced Coffee loppuu ennen kuin haluaisin sen loppuvan, joten päätän ostaa vielä toisen kotimatkalla. 

Olen juonut näitä jääkahveja niin kauan kun ne ovat olleet kaupoissa saatavilla. Ennen lempparimakuja oli Caramel Macchiato, Cappuccino, tai tavallinen latte, mutta nykyään kasvipohjainen Almond iced coffee ja sokeroimaton skinny latte on useimmiten mukana. 

 

 

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän osaa arvostaa ajankulun unohtamista. Tuntuu, että välillä pää on niin täynnä, ettei saa rauhaa edes omilta ajatuksilta. Siksi omat piilopaikat ovat tärkeitä, ne aikuisten ”puumajat”.

Onko teillä omia piilopaikkoja?

 

 

Huomenta Utön vierassatamasta. Istun yksin aamuauringossa veneen kannella, luen kirjaa ja juon pikakahvia. Nukahdin hyttiimme eilen jo luultavasti ennen kahdeksaa ja siksi olen nyt ensimmäisenä jalkeilla. 

Hassua miten hyvin pienessä hytissä voikaan nukkua. Joka yö yli kymmenen tuntia ja vaikka aamulla selkää särkee – luultavasti ihan jo sekin, että olen maannut paikoillani ennätyspitkiä aikoja, mutta myös hytin kovan patjan takia – on olo silti aamulla levännyt ja harvinaisen raukea.
Ehkä se on veneen hellä keinuminen tai runkoon liplattava aalto. Hytissä nukkuminen kuulostaa vähän siltä kun painaa korvansa vasten jonkun vatsaa ja mahasta kuuluu kaikenlaista hassua. 

Olemme olleet purjehtimassa vasta neljä päivää, mutta tuo aika tuntuu pikemminkin viikolta. Hyvällä tavalla. Sitä menettää täysin ajankulun täällä. En tiedä mikä viikonpäivä on, enkä oikein koskaan katso kelloa.
Ollaan vain seilailtu satamasta satamaan, kalasteltu, kokkailtu itse pyydettyä kalaa, luettu kirjaa, pelailtu pelejä ja mikä hauskinta, ollaan laulettu kitaran soiton tahtiin lauluja käyttäen meidän purjehdusporukan whatsapp -ryhmän viestejä sanoituksina. (Kalevauva.fi:stä tietty Inspiroituneena).

 

Sellaista täällä. Aivot on jätetty jonnekin stamanarikkaan, nautittu vain hetkestä, merestä ja saaristomaisemista.

 

 

 

Yks kaks, yks kaks – toistan mielessäni itselleni kun poljen ylämäkeä ylös. Spinning-tunnilla oli tärkeä pysyä rytmissä, yks kaks, yks kaks, hokee ohjaaja, mutta oikeassa mäessä pyörälaukut painona se tuntuu lähes mahdottomalta. Välillä tuntuu, että poljen paikoillani. Välillä epäilen itseäni, pyörääni ja sitä, että muilla on omiinsa piilotettuna sähkömoottori, koska he ovat edellä minua.

Onneksi ylämäen jälkeen tulee alamäki ja alamäen jälkeen pitkä suora upeilla maisemilla varustettuna. Tuijotan maisemia ja hymyilen kunnes ötökkä lentää suoraan sieraimeeni. Niistän sen tottuneesti vauhdissa ulos. 

Alan tottua ötököihin, ylämäkiin ja maitohappoihin. Olen tyytyväinen siitä, että tämä pyöräilyreissu tuntuu kaikkia aiempia helpommalta. Ehkä se johtuu pyörästä, ehkä niistä spinning-tunneista, ehkä asenteesta. Vaikka välillä väsytti, ja vaikka pahimmissa ylämäissä edelleen irvistin, puuskutin ja melkein ääneen kiroilin, niin olen ehdottomasti sitä mieltä, että Suomen saaristopyöräilyt ovat parasta kesätekemistä.

 

 

Kilometrejä kertyi joka päivä n. 60 – 80 km ja säiden kanssa meillä kävi tuuri. Aurinko paistoi ja vain yhtenä päivänä pyöräilyä haittasi vastatuuli. Poljimme Turun saaristosta Maarianhaminaan, yövyimme erilaisissa hotelleissa / camping alueilla, joissa saunoimme ja söimme illallista. Päivisin pyöräilimme tehden erilaisia stoppeja – pelasimme minigolfia, kävimme uimassa, vierailimme paikallisella olut-tehtaalla, kyläkaupoissa, museoissa ja lounailla. Joskus pyöräilimme kovaa vauhtia useampia tunteja putkeen, joskus vähän letkeämmin, tehden useampia stoppeja. 

Monet teistä kyselivät meidän reittiä, joten tässä se on suoraan kopioituna. Kilometrimäärät ovat suuntaa antavia. Me poikkesimme usein reitiltä (isoilta autoteiltä) ja teimme pidempiä kiertoreittejä, jotta voisimme polkea rauhallisimmilla pikkuteillä rennommissa maisemissa. 

 

Keskiviiko 17.7.
Helsinki – Turku juna lähtee Helsingistä 7.37 – Turussa 9.34
Turku-Teersalo 45 km pyörällä
Teersalo- Hakkenpää lautta lähtee klo 15.00, matka 1 h
Hakkenpää – Vuosnainen 35 km pyörällä
Illallinen Vuosnaisten meriasemalla.
Yövytään Vuosnaisten meriasemalla 

Torstai 18.7.
Kustavi – Vuosnainen pyörällä

Osnäs- Åva lautta lähtee klo 7.00 , matka 40min
Åva-Torsholm 25 km pyörällä (Ramsvik-Lilla Hummelholm) Torsholm – Hummelvik (Vårdö) lautta lähtee 15.15 , matka 2,5 h Hummelvik – Sandösunds camping 8 km pyörällä

Yövytään Sandösunds camping 

Perjantai 19.7.
Vårdö-Kastelholm 25 km pyörällä
Kastelholm- Havsvidden 35 km pyörällä Illallinen Havsviddenissä.
Yövytään Havsvidden 

Lauantaina 20.7.
Havsvidden – Hällö 20 km pyörällä
Hällö – Skarpnåtöviken Cyckel färja MS silvana 11.30, 30 min
Skarpnåtöviken – Marianhamn 40 km pyörällä
Illallinen Marianhamn ennen laivan lähtöä
Marianhamina – Helsinki lähtee Marianhamn 23.45 Helsingissä sunnuntaina 10.30 

 

 

Mitä mukaan pyörilyreissulle?

-Hyvä pyörä
Tällä kertaa sain Kiralta pyörän lainaan ja se oli paras pyörä tähän mennessä. Huikea ero ensimmäiseen vuokrapyörääni – vanhaan Tunturipyörään, jossa oli vain kolme vaihdetta (apua sillä oli kamala polkea pitkiä matkoja).

-Pyörälaukut
Omani ostin muutama vuosi sitten XXL:stä. Ne olivat edulliset, kestävät ja superkätevät. Laukut kiinnitetään pyörän takkariin – jos pyörässä ei ole takkaria sellaisen voi myös ostaa erikseen ja kiinnittää pyörään.
Minulla oli myös pieni etulaukku kiinnitettynä pyörän etuosaan, jossa pidän kaikkia arvotavaroita. Kätevämpi pysähdyksillä / lautoissa ottaa vain etulaukku mukaan, kun irrottaa kokonaan isot laukut ja sitoa ne uudestaan kiinni.

-Pyöräilyshortsit
Kyllä, ne pehmustetut versiot. Nämä olivat jalassa joka päivä ja usein niiden päällä ei ollut muita housuja. Ihan sama vaikka näyttivät hieman vaipoilta. Niihin tottui ja ilman näitä paikat olisivat olleet varmasti aivan puuduksissa. 

-Treenivaatteita
Treenitoppeja, t-paitoja, pidemmät treenitrikoot, pitkähihainen treenipusakka, tai takki.
(itselläni oli jokaiselle päivälle uusi treenitoppi – sen verran tuli hikoiltua).

-Sykemittari / urheilukello
Ei tietenkään pakollinen, mutta minusta oli kiva seurata kilometrejä, sekä vauhtia kellon kautta.

-Lenkkarit, joilla mukava polkea. Itselläni oli hieman jämäkämmät juoksulenkkarit.

-Mukavat alushousut. (Tämä on tärkeä). Ei mitään missä on pitsireunuksia, voin kertoa, että ne vain sahaavat nivusesi rikki siinä polkiessa. 

-Kevyet sade/kuorivaatteet

-Pyöräilyhanskat
Ei pakolliset, mutta itse tykkäsin pitää pitkillä matkoilla. 

-Kuulokkeet
vasta vikana päivänä tajusin kuunnella pyöräillessä musiikkia ja pyöriäuilyu tuntui paljon helpommalta kun ei tarvinnut kuunnella omaa läähätystä 😀

-Power bank
Muutama lauttamatka oli pitkä ja tylsähkö, joten tykkäsin lukea/ kuunnella kirjoja puhelimen kautta. Itse kirja olisi ollut liian painava ja iso ottaa mukaan.

-Ilatavaatteet
itselläni oli kevyt mekko ja espadrillot. Hame + t-paita, sekä kevyt neule, mutta olisin kaipaillut vielä kevyttä takkia viileinä iltoina.

-Aurinkorasva
-Uikkarit/biksut
-Pieni pyyhe (jos haluaa käydä matkan varrella uimassa)
-Vararengas
-Pyörän pumppu
-Kypärä
-Laastareita ym, haavereiden varalta
-Hygieniatuotteet ym kosmetiikka (minipulloissa)

Periaatteessa, mitä kevyemmin pakkaa, sitä kevyemmin polkee 🙂 

 

Oletteko te tehneet pyörilyreissuja? Onko mitään ihania reittejä tai kohteita mistä vinkata? 🙂

LUE MYÖS:
Gotlannin pyöräilyreissu
”pyöräily on todellakin mun juttu”