Vierailin Cosmopolitan kesänumerossa muutamasivuisessa kauneushaastiksessa. Aika paljon tuli avattua siinä juttuja, joten ajattelin, että olisi kiva tuo juttu tänne blogiin myös kopsata 🙂

 

COSMOHAASTIS

 

Aikuisiän akne pakotti bloggaaja Julia Toivolan lisäämään pakke­li­ker­rosta ja piilottelemaan hiustensa takana. Nykyään hän arvostaa hyvää ihoaan ja pitää kiinni luonnollisesta meikki­tyy­listään. 

Ei tren­di­vil­li­tyk­sil­le

”Olen vuo­sien ai­ka­na op­pi­nut tun­te­maan omat kas­vo­ni ja sen, mil­lai­nen meik­ki tai mil­lai­set sä­vyt mi­nul­le so­pi­vat. Olen tark­ka loo­kis­ta­ni: jos jos­kus me­nen nai­mi­siin, teen meik­ki­ni it­se. Ar­ke­na ta­put­te­len kas­voil­le CC-voi­det­ta ja au­rin­ko­puu­te­ria ja ra­jaan huu­let Lancô­men luot­to­ky­näl­lä. Har­jaan myös kul­mat, sil­lä pit­kät kul­ma­kar­va­ni so­jot­ta­vat muu­ten min­ne sat­tuu. Ar­jes­sa meik­kaan ihan sama -asen­teel­la, mut­ta ulos läh­ties­sä tyk­kään ve­tää pi­dem­män ri­tu­aa­lin. Sil­loin­kin riit­tää puo­li tun­tia. Li­sään luo­mi­vä­riä, va­lit­sen peit­tä­väm­män meik­ki­o­vi­teen ja piir­rän ka­ja­lil­la utui­set ra­jauk­set sil­miin. Poh­jus­tus on myös tär­ke­ää sil­loin, kun tie­tää, et­tä on tu­los­sa pit­kä päi­vä.

Suo­sin omaa meik­kaus­tyy­li­ä­ni en­kä läh­de mu­kaan uu­sim­piin tren­dei­hin. Glow-meik­ki näyt­tää ihol­la­ni ras­vai­sel­ta, ei­kä mi­nun kan­na­ta ko­ros­taa kas­vo­je­ni kum­pui­le­vaa luus­toa ko­ros­tus­tuot­teil­la. Tum­mat huu­li­pu­na­sä­vyt ei­vät sovi mi­nul­le lain­kaan, kier­rän kau­kaa myös vä­ril­li­set rip­sa­rit ja lii­an pu­ner­ta­vat luo­mi­vä­rit. Ne saa­vat mi­nut näyt­tä­mään sil­tä kuin mi­nul­la oli­si sil­mä­tu­leh­dus. Kos­ka en ole niin ko­kei­lun­ha­lui­nen, meik­ki­mo­kia tu­lee vain har­voin. Tyy­lil­li­ses­ti nii­tä syn­tyy enem­män. On­nek­si olen op­pi­nut, et­ten läh­de enää mu­kaan ihan jo­kai­seen kuk­ka­kuo­siin.

Meik­ka­sin en­sim­mäi­sen ker­ran kuu­den­nel­la luo­kal­la, tuo­te tai­si ol­la nu­den­vä­ri­nen huu­li­pu­na. Lap­se­na synt­tä­rei­de­ni ko­ho­koh­ta oli, kun sain kos­me­to­lo­gi­na työs­ken­te­le­väl­tä tä­dil­tä­ni meik­ke­jä. Sääs­tin hä­nen pa­ket­tin­sa ai­na vii­mei­sek­si. Tes­ta­sin in­nois­sa­ni kaik­ki mei­kit ja tu­tus­tuin jo sil­loin kalliimpiin merk­kei­hin.

Koen, et­tä hyvä naa­ma- ja hius­päi­vä tuo ai­ka pal­jon it­se­var­muut­ta. Olen ujoh­ko ih­mi­nen: jos ot­sas­sa­ni on hir­veä fin­ni, en to­del­la­kaan kul­je ka­dul­la pää pys­tys­sä. On­nis­tu­neel­la mei­kil­lä, tu­kal­la ja asu­ko­ko­nai­suu­del­la on pal­jon me­ne­väm­pi olo.

Kär­sin pa­ri­kymp­pi­se­nä ai­kui­si­än ak­nes­ta, ja yri­tin peit­tää huo­noa iho­a­ni run­saal­la pak­ke­li­ker­rok­sel­la. Ny­ky­ään less is more. Ys­tä­vä­ni­kin ovat kom­men­toi­neet et­tä on iha­naa, et­ten meik­kaa enää niin pal­joa.”

 

Pii­los­ta fin­nien kans­sa

”To­del­la vah­va Ro­ac­cu­tan-an­ti­bi­oot­ti­kuu­ri oli ai­noa, joka aut­toi ai­kui­si­än ak­nee­ni. Pro­ses­si oli hur­ja. Kol­men kuu­kau­den kuu­ri kui­vat­ti jo­kai­ki­sen li­ma­kal­von kro­pas­ta­ni, pys­tyin jopa re­pi­mään huu­lis­ta­ni nah­kaa. Olin kui­ten­kin on­ne­kas, et­tä sain ak­nen en­sim­mäi­sel­lä kuu­ril­la ko­ko­naan pois, sil­lä mo­nel­la ak­ne pa­laa vuo­den pääs­tä uu­des­taan. En­nen Ro­ac­cu­ta­nia ko­kei­len ihan kaik­kea. Muu­tin ruo­ka­va­li­o­ta­ni, pop­sin eri­lai­sia vi­ta­mii­ne­ja, ko­kei­lin ke­vy­em­pää an­ti­bi­oot­ti­kuu­ria ja kai­ken maa­il­man voi­tei­ta. En kui­ten­kaan an­ta­nut ak­nen syö­dä it­se­tun­to­a­ni tai lan­nis­taa mi­nua. Tie­sin, et­tei se ol­lut täy­sin mi­nun kä­sis­sä­ni. En ha­lun­nut, et­tä iho-on­gel­ma­ni me­ni­si myös mie­le­ni syö­ve­rei­hin. Yri­tin vain elää ak­nen kans­sa ja tais­tel­la sii­tä eroon.

Olin hyvä peit­te­le­mään ak­ne­a­ni. Pai­sei­ta ei iki­nä tul­lut koko kas­voi­hin, vaan ai­na toi­sel­le puo­lel­le. Pei­tin ne pit­käl­lä tu­kal­la­ni, ja sii­tä al­koi myös tu­pee­raus­kau­si. Mitä enem­män hiuk­sia, sitä vä­hem­män ihoa nä­kyi. Ja jos fin­ne­jä il­mes­tyi ot­saan, leik­ka­sin ot­sa­tu­kan. Se oli kuin hide and see­kiä fin­nien kans­sa!

Kos­ka mi­nul­la on ar­peu­tu­va iho, ak­ne jät­ti kas­voi­hi­ni pal­jon kuop­pia ja ar­pia. Kä­vin la­ser­hoi­dois­sa ja tes­ta­sin mik­ro­neu­laus­ta. Ne aut­toi­vat, mut­ta vas­ta mo­nen hoi­to­ker­ran ja ke­vy­em­män kuk­ka­ron jäl­keen. Opin ko­ke­muk­sen jäl­keen ar­vos­ta­maan hy­vää ihoa. Aloin mei­ka­ta vä­hem­män ja tot­tua sii­hen aja­tuk­seen, et­tä näy­tän hy­väl­tä myös il­man meik­kiä.

 

Mei­kin­puh­dis­tus­ru­tii­ni­ni ei ole 15-vai­hei­nen, vaan ve­dän pe­rus­put­sa­ril­la, kas­vo­ve­del­lä, sil­mä­nym­pä­rys­voi­teel­la, see­ru­mil­la ja kas­vo­voi­teel­la. Li­säk­si kuo­rin kas­vot ker­ran vii­kos­sa. Ihon­hoi­dos­sa suo­sin no­peut­ta ja te­hok­kuut­ta. Kär­si­väl­li­syy­te­ni ei rii­tä esi­mer­kik­si puo­len tun­nin kas­vo­naa­mi­oi­hin. Olen jo siir­ty­nyt an­ti-aging-tuot­tei­siin, sil­lä mitä van­hem­mak­si tu­lee, sitä enem­män pi­tää pi­tää huol­ta ihos­taan. Suh­tau­tu­mi­nen omaan ul­ko­nä­köö­ni on muut­tu­nut pal­jon ren­nom­mak­si ja sal­li­vam­mak­si. Ar­vos­tan sitä, mitä mi­nul­la on ja olen op­pi­nut ra­kas­ta­maan it­se­ä­ni. Jos ei ole si­nut it­sen­sä kans­sa tai jos jo­kin asia häi­rit­see, se nä­kyy ki­lo­met­rien pää­hän. Mie­luum­min otan asen­teen, et­tä tämä on se, mitä mi­nul­la on ja täl­lä minä nyt rok­kaan.”

 

Mys­ti­nen hiu­son­gel­ma

”Mi­nul­la on me­neil­lään stres­si­poh­jai­nen hius­ten­läh­tö­kau­si. En ole stres­saa­va ih­mi­nen, mut­ta en kek­si mi­tään muu­ta­kaan syy­tä. Tyy­ny­lii­na on aa­mul­la täyn­nä hiuk­sia, ja kun ha­ron sor­mil­la­ni hiuk­si­a­ni, kou­raan jää kun­non tuk­ko. Sa­no­taan, et­tä on nor­maa­lia, jos kä­teen jää ve­tä­es­sä vii­si hius­ta, mi­nul­la jää 50. Kun ta­ju­sin on­gel­man, aloin syö­dä en­tis­tä ter­veel­li­sem­min ja jä­tin pois tuot­teet, jot­ka ra­sit­ti­vat pää­nah­kaa­ni. Esi­mer­kik­si kui­va­sam­poo on mi­nul­le eh­do­ton no-no. Se kui­vat­taa pää­nah­kaa­ni ihan älyt­tö­mäs­ti. Ar­ki­sin en enää föö­naa tuk­kaa­ni, käy­tä mi­tään muo­toi­lu­tuot­tei­ta tai ra­si­ta hiuk­si­a­ni lait­ta­mal­la nii­tä kiin­ni. Vaih­doin sam­poot hel­lä­va­rai­sem­piin ja li­sä­sin vi­ta­mii­ne­ja sekä si­säi­ses­ti et­tä ul­koi­ses­ti. Olen myös yrit­tä­nyt ol­la ot­ta­mat­ta on­gel­mas­ta li­säst­res­siä. Kyl­lä se täs­tä.

Pe­rus-Ju­lia on lai­tet­tu­na ai­na sa­man­nä­köi­nen: tuu­hea si­vu­ja­kaus ja vä­hän lai­nei­ta. Ar­ki-Ju­lia sen si­jaan voi ol­la mitä ta­han­sa. Mi­nul­ta ei löy­dy vil­liä hius­his­to­ri­aa. Olen kan­gis­tu­nut kaa­voi­hi­ni ja juur­tu­nut kul­tai­siin rai­toi­hi­ni. Tei­ni­nä vär­jä­sin blon­dik­si kau­pan hius­vä­ril­lä, ja lop­pu­tu­los oli kel­tai­nen ja kau­hea. Se on vil­lein ko­kei­lu­ni. Olen huo­man­nut, et­tä hiuk­sis­sa­ni pi­tää ol­la juu­ri tiet­ty ba­lans­si tum­maa ja vaa­le­aa. Tyvi ei saa ol­la lii­an pu­ner­ta­va vaan mah­dol­li­sim­man kyl­mä, lat­van taas tu­lee ol­la läm­min sä­vyl­tään. Luot­to­kam­paa­ja­ni on­nek­si tie­tää!”

 

Jutun voit lukea myös täältä
Teksti: Linda Forss

Kuvat 1,2,3&4: Heli Blåfield 

 

Ajattelin lisätä vielä tämän haastikseen perään tämän hetken luottotuotteita:

ORIGINS
GinZing SPF40 Tinted Moisturizer
Kesän paras tuote. Ihana sävytetty päivävoide, jossa kunnon aurinkosuoja. Muutenkin koko Origins sarja on mielestäni todella ihana.

NAKED
Basicks -luomiväripaletti
Tämä on varmasti näkynyt täällä ennenkin, nimittäin ihan paras luottoluomiväri. Täydelliset sävyt ja hyvä pigmentti. Pysyy pitkään luomissa.

ESTEE LAUDER
Double Wear (lemppari!)
Supersuosittu meikkivoide. Tämä on edelleen ehdoton luottotuote jos on pitkä ilta edessä. Toimii aina, peittää hyvin ja pysyy hyvänä pitkään.

YSL
Rouge Pur Couture (sävy: 70 Le Nu)
Jos käytän huulipunaa käytän tätä.

LANCOME
Le Lip Liner (sävy: 290 sheer rasberry)
Olen tästä ennenkin täällä kirjoittanut, mutta sama huultenrajauskynä ja sävy edelleen menossa.

ATELIER COLOGNE
Orange Sanguine
Kesätuoksu. Todella yllättävää että tykkään näin sitruksisesta tuoksusta, mutta jotenkin olen tähän ihan koukussa. Tämä tuoksuu ihan tuorepuristetulta appelsiinimehulta 🙂

ANASTASIA
Dipbrow
Tämä kulmaväri pysyy kulmissa vaikka seisoisit tunteja rankkasateessa haha. Ainakin itselläni kestää hyvin ja tykkään koostumuksesta. Dippaan todella pieneen ja terävään meikkisiveltimeen hieman medium brown -sävyä ja piirrän kulmiin ohuita viivoja.

GARNIER
UV water
Kun suosikki be3-aurinkosuihkeet loppuivat meikkikaapistani, testasin tätä pr-tapahtumasta saatua uutta uv-water aurinkosuojaa ja tykästyin sen koostumukseen. Ihanan virkistävä ja helppo levittää. Lähtee mukaan syysreissuun!

TANGLE TEEZER
Wet Detangler (lemppari!)
Ah, tämä takkuharja! Hiusteni pelastaja. Harjaan usein hiukset märkinä, koska muuten luonnonkihara pääsee valloilleen ja sitten sitä pehkoa onkin mahdotonta enää kivannäköiseksi harjata. Wet Detangler on ilmeisesti suunniteltu juuri märille hiuksille (ja tietty sopii myös kuiville) ja ainakin liukuu oman tukkani läpi kuin unelma. Tästä en  voi luopua 🙂

Tags:

 

Teki mieli aloittaa otsikolla, että p*ska viikko, nimittäin viimeiset seitsemän päivää ovat olleet aikalailla tämän toisen otsikon mukaisia. Mutta mitä sitä nyt turhaan viljelemään voimasanoja. Sen sijaan voin selittää teille nätisti miltä minusta on tuntunut viime viikolla.


On tuntunut vähän siltä kun olisin ensin kompastunut katukivetykseen, kaatunut naamalleni koirankakkaan ja saanut vielä ohi menevän auton mukana lätäkön kurat päälleni.
Sen jälkeen noussut ylös ja kompastunut uudestaan. Kakkaan. Joka päivä.

 

Kuulostanko dramaattiselta?
Ehkä hieman, mutta ei se mitään. Joskus on hyvä kiiltokuvien kaveriksi myös kertoa, että kyllä se elämä potkii vaikka somessa näkyy vain hymynaamoja. Joskus on hyvä myös vähän kompuroida. Saan usein pienen alakulon jälkeen kompuroinnista vain lisää draivia. Tekee mieli näyttää koko maailmalle keskaria ja sanoa, että anna tulla.

Olen joskus vuosia sitten sairastanut masennuksen ja sen jälkeen kun on näitä ”huonompia kausia” panikoin aina ensin, että onko alakulo masennusta. (Kohtalotovereita?) Onneksi masennus ei ole vielä koskaan toistunut ja se on aina huojentava huomata. Se(kin) jo pelkästään tekee onnelliseksi. Niihin synkkyyksiin en mielelläni nimittäin enää haluaisi sukellella.

Onneksi kuoppaisen tien jälkeen on myös tasaista ja tässä on jo tanssahdeltu kaksi päivää ilman mitään kompurointia. Ei yhtäkään huonoa uutista, aurinko paistaa ja elämä näyttää jälleen ihan kivalta. Mm. Näistä asioista olen voinut iloita:

 

  • Iltaisin ollaan katsottu Silicon Valley koodarisarjaa HBO:lta ja se on ollut juuri sellaista oudon huumorin omaavaa helppoa katsottavaa. Saa heittää aivot narikkaan ja vain nauraa mukana.
  • Läppärini tosiaan hajosi ja oli uuden tietokoneen oston aika. Koska suodatan läppärini läpi paljon raakakuvia ja suuria tiedostoja, tarvitsen siihen parempaa i7 prosessoria. Tällaista ei saa 13 tuumaiseen Mac Book Pro läppäriin, vaan se pitää erikseen tilata. Yleensä tässä menee n. Pari viikkoa, mutta poikaystäväni sai tiedusteltua, että jossain Ruotsissa lähtevässä kuormassa olisi näitä i7 prosessori koneita ja sainkin omani jo kolmessa päivässä suoraan kuormasta. Olisin ollut tuon kaksi viikkoa töiden kanssa ihan hukassa ilman omaa konetta.
  • Minusta on tullut mestari ”jääkaapien jämäannoksissa”. On ihana fiilis kun ei tule ruokahävikkiä ja ruokakauppakulut ovat pienentyneet yli puolella.
  • Ystävät. Kaikki olivat heti läppärit ojossa auttamassa kun ei ollut omaa konetta ja heti valmiina ratkomaan p*skan viikkoni ongelmia. 
  • Hot Jooga / hot pilates ja mieluiten mahdollisimman kuumassa huoneessa ja melko haastavalla tasolla. Ihan paras tapa painaa pään sisällä myllertäville ajatuksille pausea.

 

Photos: Mona Salminen


Kaupallinen yhteistyö. OP Nano Kotivakuutuksen myöntää OP Vakuutus Oy

 

Minulla oli kova hinku aikuistua.
Vaikka kotona kaikki oli hyvin. Ei tarvinnut huolehtia vuokrasta tai rikkinäisestä pesukoneesta ja jääkaappikin täyttyi kuin itsestään – eli äitini kauppareissujen ansiosta. Sitä vain istui huoneessa korvalappustereot korvilla ja söi valmiilta lautaselta.
Ei sitä osannut silloin niin arvostaa. Oli itsestäänselvyys olla äidin hoivissa, eikä ihan ehkä tajunnut mitä kaikkea vaatisi asua omassa asunnossa.

Mutta olin itsepäinen, kekseliäs ja melko aikaansaava. Vaarallinen, mutta toimiva yhtälö ja ei mennyt kauaakaan kun olin jo keräämässä lähikaupan takapihalta muuttoani varten banaanilaatikoita.

 

 

Ensimmäiset kommellukset omassa sunnossa:

•Luin netistä mitä kaikkea muutto vaatii ja yllätyin miten paljon se sisälsikään sähkösoppareita, ositteenmuutosta, talonmiehelle soittoja ja erilaisia paperilappusten allekirjoittelua. Asunnon saaminen mm. Edellytti asuntovakuutusta ja 17-vuotiaan Julian mielestä koko vakuutushomma kuulosti kalliilta, monimutkaiselta ja jopa hieman turhalta. Otin minimivakuutukset ja vannoin, että minun kodissanihan ei käy mitään vahinkoja. Eipä juu. Ei ehkä kodin kanssa, mutta kyllä irtaimiston kanssa. Luulinko ettei mikään koskaan hajoa ja elän jossain pumpulissa?

•Kävin lähikaupassa ostamassa kaiken tiskiräteistä pesuaineisiin ja mausteista vessapaperiin. Loppusumma oli 17-vuotiaalle puolet sen kuun palkasta. Melkein itkin kassalla.
Miksi olin mennyt supermarketin sijaan pikkuriikkiseen lähikauppaa, missä kaikki nämä edellä mainitut joutui ostamaan tuplahinnalla?

•Ikeasta hain halvimmat kalusteet ja kasasin ne itse ihan vinksin vonksit ja ruuvvit löysällä. Olohuoneen iso tv-hylly hienoine lasiovineen ei näyttänyt ollenkaan samalta kuin kuvastossa. Olin onnistunut kasaamaan kaikki lasiovet väärinpäin ja jokaisen vielä hieman eritavalla.

•Yritin laittaa ruokaa, mutta keitin riisin niin monta kertaa pohjaan, että oli pakko ostaa keittokirja ja aloittaa ruoanlaiton harjoittelu ihan alusta.

•Luulin, että viemärit pitää putsata kerran kuukaudessa ja ruuvvasin tunnollisesti lavuaarini putket auki ja vedin sieltä säännöllisin väliajoin hiustuppoja.
Kunnes hävitin jonkun osan ja putkesta suihkusi vettä vaatteilleni joka kerta kun hana oli edes hituisen avattuna.

•Kun ensimmäistä kertaa meni sulake ja jääkaapissa ei palanut valoja olin aivan pihalla miten asian saisi korjattua. Eikö jääkaappilamppuja myydäkään kaupassa? 😀

 





 

No, tekemällä oppii ja olen kiitollinen noista opettavaisita teinivuosista ja siitä että olin niin itsepäinen, että piti väkisin itse kaikki “hoidella”. Arvatkaa vain onko jokainen muutto on tuon jälkeen tuntunut aina vain helpommalta?
Varsinkin aikojen muuttuessa ja palveluiden digitalisoituessa tuntuu, että muuttokuorma keventyy jo siltäkin osalta, että ei tarvitse juosta enää jokaisessa virastossa ja jonotella pankissa ruksimassa allekirjoituksia papereihin jotka hyvinkin todennäköisesti häviävät heti ensimmäisessä muuttokuormassa.

Esimerkiksi OP:lla on nyt täysin uudenlainen vakuutuspalvelu. OP Nano on rakennettu alusta asti helpoksi ja nopeaksi käyttää. Vakuutus on tehty moderniin elämään ja räätälöitäväksi ja juuri sellaisena, kuin vuokranantaja vaatii – ei mitään turhaa. Kaikki asiointi hoituu netissä tai vaikka kännykällä, eikä konttorissa tai puhelinpalvelussa tarvitse jonottaa.

Halvimmillaan OP Nano Vakuutuksen saa turvaamaan asunnon vain 3,70€ / kk, mutta olen oppinut itse, että laaja kotivakuutus (kattaa asunnon lisäksi myös omat tavarani ja kodinkoneet) on minulle oikea valinta ja tämä maksaisi minulle kolmiossamme OP Nanolla kuukaudelta n. 12 euroa. Ei paha. Ja koska käytän työssäni paljon elektroniikkaa, on laaja kotivakuutus todella ainakin itselleni suuri helpotus ja turva. Kun tietokone tai kamera hajoaa voisi ilman oikeaa vakuutusta olla monien tuhansien lasku odottamassa.

Veikkaan, että aikuisiän ylittänyt Juliakin olisi ollut tästä melkoisen innoissaan. Näppäillyt kännykällä tyytyväisenä kotivakuutuksen ja mennyt keittämään riisiä pohjaan.

 

Onko teillä kotivakuutusasia kunnossa? Pääsen jakamaan teille linkin, kautta saatte 1 kk maksuttoman kotivakuutuksen OP Nanolta. Jos siis uusi vakuutus tai vakuutuksen vaihto on ajankohtainen, niin klikkaa TÄSTÄ
(Ja vaikka vakuutusasiat tuntuisivatkin olevan kunnossa, niin kannattaa käydä linkin kautta laskemassa, olisiko kotivakuutus edullisempi tätä kautta. Vakuutusyhtiöiden kilpailutus on fiksua, nimittäin uusia hyviä vakuutuksia ja alempia hintoja on nykyään niin paljon enemmän tarjolla :))

Tags: