Kauan sitten lupailemani Flean ennen ja jälkeen kuvat -postaus näkee vihdoin päivänvaloa.

 

Tiedän, että ei tule yllätyksenä kun sanon, että en ole koskaan ennen rempannut liiketilaa. En perustanut kauppaa, enkä todellakaan tiennyt mistä edes aloittaa. En tietenkään.

Kysymerkkejä tuntui olevan pidempi litania kuin ideoita.
Mistä rekit? Entä mitkä maalit? Tasot, tiski, kassa, sovituskopit, valot, turvakamerat, kajarit, teippaukset, mallinuket, henkarit, paperikassit, maksupääte, viivakoodinlukija, kuittirullat, varasto, hintalaput, henkilökunta, taloushallinto, remonttimiehet, sähkömiehet, kulut, menot, aukioloajat, pyhäpäivät, vakutuukset, kahvikone, keittiö, elintarvikevalvonta, tukkukortit, ja koko helahoito.  

Tuntui että alku oli pelkkää opettelua. Selvittely ja tietämättömyys vie energiat ja kaiken ajan – sen opin kantapään kautta, mutta opin myös sen, että mikään ei ole niin vaikeaa kun vaan vähän ottaa selvää. Kaiken voi oppia.
On kuitenkin äärimmäisen helpottavaa nyt kun homma toimii, kun ei ole enää etsimistä, selvittämistä, yllättävää takapakkia, perustamiskustannuksia, menoja menojen perään ja haavoja sormissa kaikesta nikkaroimisesta.

Vähän sellainen olo, että me selvittiin.
Flean kivijalka on ollut pystyssä jo miltei kolme kuukautta ja siellä käy asiakkaita. Tuntuu voitolta.

 

 

 Myymälän kassatiski ennen ja jälkeen 

 

Pop-up nurkkaus ennen ja jälkeen.

 

Sovituskopit ennen ja jälkeen.

 

Kahvila ennen ja jälkeen

 

Liiketilaa etsittiin yli puoli vuotta ja sen jälkeen sitä kunnostettiin pari kuukautta. Vanha talo edellinen vuokralaisen jäljiltä ei ottanut meitä vastaan mitenkään priimakuntoisena, päinvastoin – aikamoisena työmaana. 

Ulkoistettiin sen verran mitä voitiin ja tehtiin itse niin paljon kun vain jaksettiin. Oltiin lähes yötä päivää liiketilassa. Isojen teipattujen ikkunoiden sisälle kätkeytyi rakennustelineitä, maalitahroja, tikkaita, sotkua, naurua, itkua, paljon take away -ruokaa, sekä kaksi työttä hullulta tuntuvien ideoidensa kanssa. 

Välillä oltiin intoa täynnä ja välillä kaikki tuntui mahdottomalta. Mahdottomalta, että joku joskus oikeasti tulisi asiakkaana sisään, nappaisi rekistä vaatteen, kävelisi sovituskoppiin sen kanssa ja mahdollisesti vielä kassalle asti ja lopulta ulos ovista Flean paperikassi kyynärtaipeessa.

 

 

Lokakuu 2020

Marraskuu 2020

 

Näin kuitenkin kävi. Vaikka edelleen liiketilassa riittää nikkaroitavaa ja liikkeen pyörittämisessä opittavaa, niin ovet ovat auki, sovituskopit paikoillaan, kassa toimii, asiakkaita käy ja Flea pyörii. Ihan hullua <3

 

Tags:

 

Olen hieman myöhässä tämän kanssa. Vuoden ensimmäinen postaus hiipii tänne vasta tammikuun toisella viikolla, ja saa minut taas tuntemaan hieman syyllisyyttä säälittävästä postaustahdista. Kuinka monta kertaa voin uskottavasti syyttää Flea-kiireitä kaikesta?

Olen odotellut bloggaajilta vuosikatsaus -postauksia, mutta kovin montaa sepustusta ei ole tullut eteen vuodenvaihteessa, enkä ihmettele. Vuotta 2020 on aika mahdotonta paketoida.
Yritin miettiä mitä kirjoittaisin jos pitäisi muistella viime vuotta ja päällimmäisenä tulee mieleen vain ennalta-arvattava litania vuoden 2020 sanastoa:

Turvavälit, karanteenit, tiktok-tanssit, koronatestit, käsidesit, konkurssit, tukipaketit, vauvaboomi, koiraboomi, etätyöt, teams, zoom, takeaway, virtuaali-treenit, peruutetut tapahtumat, menetetyt työt, kielletyt kohtaamiset, kaivatut läheiset, tukahdetut yskäisyt, suljetut rajat, hamstratut vessapaperirullat, menetetyt lentopisteet ja kotoa yllättäen löytyvä kahdehdittava kasvomaskivalikoima. 

Näitä kaikkia on käyty jo kyllästymiseen asti läpi kahvipöydässä ja eri medioissa, joten heitänpä minäkin hanskani vuoden 2020 tiskiin ja käännän katseen kohti tätä vuotta.
Ja vaikka vuosi 2021 pitääkin sisällään varmasti ihan saman litanian kun mitä luettelin yläpuolella, niin ainakin omassa elämässä on jonkin verran uusia tuulia ja ne toimivatkin myös kantavana teemana sisällössäni tänä vuonna.

 

 

Häät
Häihin on enää viisi kuukautta ja alan vasta pikkuhiljaa sisäistää, että alttari oikeasti häämöttää tuolla lähitulevaisuudessa.
Sormet ristissä, ettei Korona sotke suunnitelmia. Olemme vähän sitä mieltä, että oli tilanne mikä tahansa, niin jonkinlainen hääjuhla on silti jossain (luultavasti pienemmässä) muodossa tulossa. 

Hyvinvointi
Kevät on miltei aina itselleni sellaista hyvinvoinnin kulta-aikaa, mutta uskon että nyt kesähäiden lähestyessä haluan panostaa vielä hieman enemmän hyvään oloon. Tiedättehän te, ne samat suuret puheet uusista urheilulajeista ja raikkaista resepteistä. Joogasta auringonnousussa ja suolisokirjojen lukemista illalla. Sama virsi joka vuosi. 

Second Hand
Tällä hetkellä eniten inspiroi vintagemuoti ja haluankin nostaa enemmän esille Second Hand -löytöjä, (apua, niitä on paljon), sekä vinkkailla myös parhaita vintagelpaikkoja tavarapuolella. 

Tätä kaikkea toteuttaakseni olen päättänyt nyt myös vihdoin hankkia apukäsiä. Flea vie arjestani niin ison osan, että assistentti jeesaamassa muissa töissä alkaa olla miltei ainut vaihtoehto, jotta pystyn jatkamaan kahta työtä (ja saan välillä myös nukuttua). 

 

Manifestoin tästä hyvää vuotta.

 

 

Mieheni hankki tänä jouluna keittiön seinällemme punaisen joulukalenterin. Sellaisen ison huopaisen, missä on vain tyhjiä taskuja. Käsky kävi, että luukut pitää täyttää vuorotellen. Parittomat luvut olivat minun vastuulla ja parilliset Aleksin. Se luukku mitä koristi kuusi olisi Rubenin luukku. 

Joulukalenteri oli ehkä hitusen isompi ja paljon paljon punaisempi kuin mitä itse olisin valinnut koristamaan seinää kokonaiseksi kuukaudeksi, mutta ele oli kuitenkin sen verran hellyyttävä, etteihän nyt kalenterin ulkonäöllä ollut tietenkään mitään merkitystä.

Aluksi tosin vähän säikähdin koko ajatusta. Pitääkö tässä nyt joka toinen päivä olla lahjataikuri, mystinen ja luova? Tuntuu, että loppuvuosi on rutistanut kaikki ideat päästäni ja aloin heti stressaamaan, etten keksi tarpeeksi kivoja lahjoja.
Lisäksi olen todella out koko joulu-moodista – itse asiassa elän vieläkin marraskuuta!

 

 

Kalenteri lähti käyntiin maltillisesti. Ensimmäisinä päivinä luukuista löytyi suklaata, lakuja, teepusseja, mutta pian aloin innostua ja yhtäkkiä alettiin molemmat korottaa panoksia. joulukalenteri olikin se tämän joulun fiiliksen nostattaja. 

Luukuista alkoi paljastua ”riisipuuro aamiainen sänkyyn” -lappusia ja jopa hierontalalahjakortteja. (Myyty).  On ollut myös pannariaamiaista, aamiaista Ekbergissä, ravintolalahjakortteja, munakas aamiainen (siksi kuvassa yhdestä luukusta pilkottaa kananmuna), kasvorasvaa ja ”vien koiran aamupissalle koko loppuviikon” lappuja. 

Okei, joulukalenteri saa jäädä.
Tästä joulukalenterista tulee uusi perinne.