…kuunnellut Antti Holman Oopperajuhlat -podcastia ja miltei kiinnostunut ooppertasta. Kävin jopa  Savonlinna oopperajuhlat -nettisivuilla, mutta tottakai nekin pirskeet ovat perurttu koronan takia tänä vuonna. Ties vaikka olisin löytänyt itseni ensimmäistä kertaa  nuokkumasta oopperan katsomosta.

…syönyt makkaraperunoita ja munkkeja niin paljon, että vatsaani koski monta päivää putkeen.

…ja lopulta piti hetki syödä Petran ”detox” -ohjeiden mukaan, eli muutaman päivän salaatteja, koska en enää kestänyt sitä turvonnutta oloa ja vatsakipua.

…astunut kotonamme koiranpissaan lukuisia kertoja.

…jutellut tuntemattomien ihmisten kanssa kadulla. Koiranpentu on oikea ihmismagneetti. 

 

 

…laulanut yhteisvirsiä mummon syntymäpäiväjuhlissa. Miksi suvussamme on monia hyviä laulajia, mutta itse en kehtaa surkean lauluääneni takia kuin mumista.

…istunut Mänttän taidenäyttelyssä ja tuijottanut lumoutuneena videotaidetta.

…nukkunut todella huonoja yöunia. Herkkäunisena herään heti kun kuulen ensimmäiset tassun äänet lattialla.

…kuunnellut tulevaa hääkappalettamme yksin kyyneleet silmissä autossa (kuukautiset olivat alkamassa ja olin herkässä tilassa).

…ajanut vesijettiä ja kiljunut, että kuolen, mutta alkujännityksen jälkeen ajanutkin täysiä aallokossa ja kiljunut onnesta.

…istunut mökkisaunassa luultavasti yhteensä 537 tuntia.

 

 

…osatnut Rubenille todella ruman nakkilelun ja katunut ostosta, koska tottakai siitä tuli lemppari ja nyt nyt tuo ruma lelu on osana sistusta keskellä olohuonetta.

…nauranut vedet silmissä lintsipelejä pelatessa. Rakastan tätä meidän jokakesäistä perinnettä, vaikka en ole vielä kertaakaan ykkössijalle yltänyt. Hevospeli on lemppari.

…syönyt ensimmäistä kertaa vorschmackia.

…kolunnut ennätysmäärän maakuntia lyhyessä ajassa.

…metsästänyt tissiteippiä ja korkokenkiä ystäväni häihin ja kironnut surkeaa valikoimaa. Miten koko kaupungista ei voi löytyä kivoja nude-korkkareita? Ja eikö tissiteippi voisi olla ihan perusvalikoimaa vaikka naisten alusvaateosastoilla?

…ihmetellyt kuinka moni ihminen heittää syödyn purkan maahan. Ennen en ole niitä niin noteerannut, mutta sitten kun koirasi yrittää syödä niistä metrin välein jokaisen, niin pikkuhiljaa alkaa kiinnittää jo huomiota. 

 

Tags:

 

Pitkästä aikaa ruokapostausta ja reseptiikkaa. Viime mökkireissulla tuli tehtyä nimittäin hieman vahingossa yllättävän hyvä ateria: wings -maustettua kanaa ja sinihomejuustokastiketta salaatinlehdellä. Kuulostaa ehkä vähän oudolta, mutta oli yllättävän toimiva, joten ajattelin jakaa sen myös täällä blogin puolella. 

Ideahan lähti siitä, että perus kesäruoka hieman jo kyllästytti ja teki mieli wingseja, mutta aineksia ei ollut (eikä Wolt onneksi toimita mökkisaareen), niin tuli sitten hieman sovellettua. Valitettavasti ihan tarkkoja määriä ei ole tähän reseptiin tiedossa, sen verran kokeileva mökkikeittiö oli kyseessä, mutta onneksi tämän kaltaisessa ruuassa ei ole mitat niin justiinsa –  pääasia, että maistuu hyvältä!

 

TARVITSET

Paneroitu kana
3 kpl Kanan rintafilettä
n. 2dl korppujauhoja
n. 2 kananmunaa
Reilusti rypsiöljyä paistamiseen
Wings -kastiketta (esim. Texas Pete hot sauce, tai wing sauce)
Suolaa & pippuria 

Lisukkeet
Salaatinlehtiä (esim. cosmopolitan, tai sydänsalaatti)
n. 2-3 porkkanaa
2 avokadoa
Kevätsipulia

Sinihomejuustokastike
n.50-100g sinihomejuustomurua
200g kermaviiliä
n. 2 rkl sitruunamehua
Suolaa & pippuria
n. 1 rkl majoneesia (Hellman’s on paras)

 

 

TEE NÄIN

 

Paneroi kana.
Mausta kanan rintafileet suolalla ja pippurilla. Kaada korppujauhot toiselle lautaselle ja riko, sekä vatkaa kananmunien rakenne rikki toiselle lautaselle. Pyörittele ensin yksi rintafile korppujauhoissa, kasta sitten kananmunaan ja pyörittele vielä toistamiseen korppujauhoissa. Laita sivuun odottamaan, ja toistan tämä sama kahden muun rintafileen kohdalla.
Kaada pannulle/kattilaan/ muurikalle reippaasti öljyä (n.1 cm) ja anna öljyn kuumentua friteerauslämpötilaan, eli n. 185 asteeseen.
Laita kanat varovasti pannulle. Pudota lämpöä hieman ja paista/kääntele fileitä kunnes kana on kypsää ja sen pinta on rapea ja kullanruskea. Nosta kypsät kanat leivinpaperille ja kaada niiden päälle reilusti (tai maun mukaan) wings-lastiketta. Leikaa fileet siivuiksi.

Valmista lisukkeet.
Pilko porkkanat kapeiksi tikuiksi, tai käytä apuna julienne leikkuria, siivuta avokaado, silpo kevätsipulin varsi ja valmista sinihomejuustokastike. 

Sinihomejuustokastike.
Murenna kulhoon sinihomejuustoa maun mukaan. Lisää kermaviili, majoneesi ja mausteet. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Maista ja lisää tarvittaessa aineksia. 

Kun koko setti on valmisteltu, lado salaatinlehdelle muutama paneroitu kanasuikale, porkkanaa, avokadoa, kevätsipulia ja reippaasti sinihomejuustokastiketta ja vielä muutama tippa wings -kastiketta ja nauti. Tässä sormet saa sotkeutua 🙂

 

Tags:

 

Onko sillä kylmä, kuuma? Tikku nielussa, punkki korvassa. Analysoimme koiran käytöstä, ilmeitä. Nauramme temmellyksille ja nostamme sen köllimään väliimme sänkyyn. Puhumme työpäivän aikana puhelimessa siitä mikä meidän mielestä on Ruun lempiruoka. Opetan koiran antamaan tassua Aleksin ollessa poissa ja koen suurta ylpeyttä asiasta. Kinastelemme siitä saako vetää hihnasta ja saako sanoa ”istu” millä äänenvoimakkuudella.
Välillä unohdamme, että Ruu on koira. 

Koira joka on ollut meillä nyt tasan neljä viikkoa, mutta tuntuu tavallaan kun olisi ollut meillä aina.
Luin paljon koirakirjoja ennen pennun tuloa, ja sain niistä loistavan pohjan pennun kasvatukseen, mutta samalla koira on kyllä opettanut myös minua. Johdonmukaisuutta, kekseliäisyyttä, lempeyttä, jämäkkyyttä. Kirjat ei kerron minkälainen luonne juuri sinun tulevalla koirallasi on ja hitsi, että tästä pennusta löytyykin roppakaupalla ihanaa luonnetta. Se on rohkea, kiltti, läheisyyttä rakastava, mutta silti itsenäinen, pilke silmäkulmassa temmeltävä energiapakkaus, joka osaa kyllä vetää meitä tismalleen oikeista naruista noilla pikku karvatassuilla. Olemme joutuneet opettelemaan olemaan paapomatta sitä liikaa. Ettei koirastamme kasvaisi ihan lellivauvelia. 

 

 

Nämä neljä viikkoa ovat olleet ihanaa aikaa.
Vaikka ravaan kerrostalomme rappusia ylös alas silmät ristissä aamukuudelta koska yritän opettaa koiraa sisäsiistiksi ja tiedän että aamukakka tulee ennen auringonnousua. Vaikka juoksen ympäri asuntoa talouspaperirulla kädessä pyyhkien vahinkopissoja ja koitan olla ärsyyntymättä kun pentu näykkii varpaitani ihan piraijalauman lailla.
Kun luen isona kysymysmerkkinä pakkausselosteita lemmikkieläinkaupassa, yrittäessäni löytää koirallemme niitä parhaita luonnollisia herkkuja.
Ja kun yritän totuttaa sitä kulkemaan mukanani paikoissa, vaikka se tarkoittaa sitä, että kahvilassa en saa pennun temmellyksen vahtimisen lomassa edes huikkaa otettua tilaamastani kahvista.
Silti tämä kaikki on ollut ihanaa, yllättävän helppoa. Pentu on ollut helppo, ihana ja päiviemme suurin hymyn aihe. Tuntuu, että se on näin kliseisesti sanottuna myös tehnyt meistä vielä paremman tiimin Aleksin kanssa. Juttelemme siitä, miten emme malta odottaa, että pääsemme näkemään lisää pennun kehitystä, opettamaan sille uutta ja tekemään lisää uusia asioita yhdessä sen kanssa.

 

 

Olen yllättynyt:

•Kuinka paljon kiintymystä ja huolen tunteita pentu on saanut aikaiseksi minussa.

•Kuinka nopeasti puhelimeni kuvarulla huutaa tilanpuutetta kun se on täynnä epäselviä pentukuvia ja aivan liian pitkiä koiravideoita.

•Kuinka paljon nautin laittaa aamukahvini take away kuppiin ja kävellä koiran kanssa läheisessä puistossa auringonnousussa, ennen kuin siellä on ketään muita.

•Kuinka paljon aikaa pentu vaatii. Toki tätä osasin odottaa, mutta enemmänkin olen yllättynyt siitä, miten kiitollinen olen myös siitä, että meitä on siitä kaksi huolehtimassa.

•Kuinka nopeasti pentuun on tottunut, vaikka toki ensimmäiset päivät olivat hieman epävarmoja. Esimerkiksi neljä viikkoa sitten olin miltei soittamassa eläinlääkärille koska koira oli mielestäni liian unelias. Nyt neljä viikkoa myöhemmin tiedän sen nukkuvan useita tunteja keskipäivällä ja vain nautin tuosta ”vapaa-ajasta”.
Koiran rytmin ja tarpeet oppii tuntemaan yllättävän nopeasti.

 

Tags: