Myönnetään, olin hieman hämmentynyt kun Etelä-Afrikkalinen ystäväpariskuntamme ilmoitti, että tällä kertaa ei sitten vaan lojuta Kapkaupungissa, vaan lähdetään golf-safarimatkalle Zebula nimiseen paikkaan Limpopoon (eli jonnekin lähemmäs Johannesburgia).

Golfia ja safaria? En aluksi oikein hahmottanut paikan konseptia. Oli siellä kuulemma paljon muutakin, kuten esimerkiksi spa (kiinnosti). Ja meillä olisi iso talo keskellä savannia, jonka pihalla kuljeksisi eläimiä vapaana. 

Olin tietty salaa hieman skeptinen ja ajattelin, että minun tuurillani ainut eläin, jonka näkisin tällä reissulla olisi torakka vessani lattialla. 

Kuinka väärässä olinkaan. Heti kun ajoimme alueelle tuntui kuin olisin ollut Madagaskar ja Leijonakuningas -elokuvien sekoituksessa. Lauma jättimäisiä kuduja tepasteli vastaan (mitä hittoja noi ovat, kysyin ensitöikseni Ryanilta), jonka jälkeen seeprajengi käveli automme ohitse ihan chillisti, kuin vuokrapakumme olisi ollut osa heidän laumaansa. 

 

 

Päästyämme talolle odotti siellä ensinnäkin aivan helkkarin iso talo. Niin iso, etten ole ehkä koskaan ollut niin tilavassa talossa. Meitä oli 5 pariskuntaa + muutama lapsi ja talosta löytyi identtisiä jättihuoneita 8 kappaletta. Oli biljardipöytää, poreallesta, baaria, jättimäistä keittiötä ja maailman isoin näkemäni ruokailupöytä. Sekä ylä ja alaterassia, parvekkeita, nuotiopaikkaa, grillikatosta ja uima-allasta. 

Okei, en tiedä missä hitossa juuri olen, mutta kelpaa!
Inoissamme tutkimme taloa ja ennen kuin ehdimme edes skoolata alkumaljoilla, tuli kaksi antilooppeja moikkaamaan meitä ja hengaili hetken terassimme reunalla. 

🐗Myöhemmin näin pumbaperheen myös meidän pihalla. Tajusin, että villisian ja sen neljän pennun temmellystä on ehkä hauskinta ikinä livenä seurata – saanen vielä muistuttaa, että omalta terassilta viinilasi kourassa.

🐒Kun pojat lähtivät golfaamaan, varasti apinalauma heiltä (Johannesburgista tulleelta kaverilta) tupakka-askin. Kiipesi puuhun ja tiputteli sieltä yhden tupakan alas kerrallaan. Askin omistaja odotteli siinä sitten puun alla ja otti röökeistään koppeja. Ihan perus meininkiä. 

🐍Samaisena iltana ystäväni mies Ryan meni yöllä vessaan ja herätti melkein koko talon karjaisullaan. Vessan lattialla oli vastassa hyökkäysasennossa sihisevä kobra. (Jolle Ryan läimäytti oven kiinni ja myöhemmin henkilökunta tuli hakemaan käärmeen pois sellaisella pitkällä käärmekoukulla). 

Alue oli täynnä mitä erilaisempia eläimiä, mutta tietääkseni se oli enemmänkin eläinreservaatti. Iso alue, missä villieläimet asuvat turvallisesti. Ei siis niinkään sitä ihan villeintä, villeintä safaria. Ei ollut mahdollista törmätä mm. Leijonaan pihalla ja virtahevotkin olivat niin kaukana jossain savannin mutalammikoissaan, että alueella oli ihan turvallista hengailla eläinten seurassa. Jos nyt pientä kobra-vessaepisodia ei lasketa. Niin ja arvatkaa avasinko tuon jälkeen oman vessani oven hitaasti metrien päästä kuin jo valmiiksi odottavani kuningaskobran tuijottavan minua pöntöstä.

 

 

Siellä me siis hengailtiin, sulassa sovussa jättitalossa villieläinten kanssa. Pojat ja Saara kävivät pelaamassa golfia, minä ja Aleksi otettiin aikainen aamu-safariajelu (ajelimme jeepillä aluetta n. 3h ja näimme myös kirahveja!).

Lisäksi testasimme tyttöjen kanssa span ja muutoin vain hengailimme, grillasimme, soitimme musiikkia, pelasimme biljardia, bongailimme eläimiä, katsoimme upeita auringonlaskuja ja nautimme olostamme tässä todella eriskummallisessa paikassa. 

Olipahan kokemus <3

 

 

 

Kuten olettekin saaneet kaikkialta somestani huomata (ihan man-flu -tyyppisesti kun olen tätä uhriutuneena toilottanut), niin sain heti lähtöpäivänäni kunnon riivaaja-viruksen mukaani matkakaverina. Virus kaatoi minut jo lentokoneessa täysin voimattomaksi, mutta lopulta päästyäni Kapkaupunkiin, olin 40-asteisena houruilevana ihmis-patterina täysin vuoteen oma monta päivää ja odottelin vain kuumeisesesti (heh) taudin loppumista, jotta pääsisin nauttimaan Kapkaupungista ja ystävieni seurasta.

Ja kun lopulta pääsin, niin vähät tiesinkään mitä oli edessä. Tavallaan olin terve matkaaja, mutta n. 20% akkulatauksella varustettuna. En ollut koskaan ennen kokenut vastaavaa uupumis-jälkitautia (joka myöhemmin tutkittua oli normaalia influenssan tai mononukleoosi-mikälie taudin, mikä minulla nyt olikaan, jälkioire ja saattaisi kestää jopa viikkoja). Ja hitsi se oli niin outoa! Olla täysin terve, mutta fiilis oli kuin joku olisi murskannut unilääkkeitä ruokaani joka aterialla. Aina kun oli vähän energisempi fiilis, se kesti vain hetken ja sitten teki mieli taas vain nukkua.

Mutta tietenkään en malttanut levätä, vaan halusin mennä muiden mukana. Olihan meillä vaikka mitä juhlia, pöytävarauksia, minireissuja, viinitiloja, ystäviä, sukulointeja, golf-matkaa ja safaria suunniteltuna. Kaiken lisäksi mukanani oli tietty muutama työprojekti. Kuvauksia ja muutamia isompia kampanjasuunnitteluja. 

Siinä minä sitten kuukahtelin milloin missäkin tilanteessa. Jos menin mm. Huoneeseeni vaihtamaan vaatteita ja istahdin sängylle, saatoin herätä siitä siitä tunnin kuluttua vaatteet puoliksi vaihdettuna. Meileihin vastaaminen ja työn teko sujui niinkin tehokkaasti, että kuola vain valui näppikselle kun heräsin poski läppäriini painautuneena.
Olen muutenkin hieman introvertti luonteeltani, joten iltoina kun talo oli täynnä väkeä, piti tehdä kyllä ekstraduunia, että jaksoin ylläpitää edes hieman normaalia keskustelua, enkä näyttää joltain huumatulta uninallelta.

 

 

No mutta! Jos jotain hyvää, niin tavallaan tämä kuukahtelu (varsinkin iltaisin) tuntui jollain tapaa jopa kivalta! Kuten tiedätte, kärsin usein nukahtamisongelmista, eikä minulle unenpäästä kiinni saaminen ole koskaan ollut kovin helppoa. Tuntui niin hassulta nukahtaa tuosta noin vain! Tältäkö se tuntuu kun saa heti unta? Hyvät unenlahjat omaavat tyypit ovat kyllä onnekkaita!

Tosin tottakai mielummin olisin ollut oma itseni koko loman ajan, mutta oli Kapkaupunki jälleen kaunis jopa unihiekkaisin silmin katsottuna.
Kummipojastani oli kuoriutunut mitä suloisin ja iloisin pikkutaapero ja parhaan ystäväni kanssa oli ihanaa juoda viiniä auringonlaskussa ja käydä läpi meidän jokakertaisia terapiakeskusteluja.

Kaikinpuolin siis pienestä epäonnesta huolimatta, oli meillä oikein onnellinen ja ihana loma 🙂

 

 

Joko se talvi alkaa sieltä vihdoin leijailla maahan lumisena? Vai mennäänkö vieläkin plussa-asteissa? Täällä paistaa aurinko täysiä siniseltä taivaalta, mutta Ihan pian ollaankin takaisin jo siellä ja bikinien sijasta päällä villapaitoja. 🙂
Juuri ennen kun lähdin reissuun, kävin lomavaatteita pakatessani koko vaatekaapin taas perusteellisesti läpi. Rakastan pitää vaatteeni järjestettynä ja ojennuksessa. Nyt menin vielä tosin astetta pidemmälle ja huolsin myös kaikki villapaitani kunnolla. Ihana fiilis kun tietää, että siellä ne nyt odottavat Suomeen paluutani henkareillaan muhkeina, lämpiminä ja nukattomina.

Miten sitten niitä villavaatteita huolletaan?
Ajattelin jakaa teille tämän todella kiva ja kattavan neuleiden huoltoinfo-pläjäyksen, jonka itse sain jo varmaan reilu vuosi sitten eräästä pr-tapahtumasta, missä Arkive Atelierin tytöt oli kertomassa meille vaatehuollosta. Heillä on muutenkin sivuillaan paljon tietoa vaatteista ja kattavasti vinkkejä ja ohjeita, joten kannattaa käydä kurkkimassa täältä – Arkive Ateliér

 

Mitkä asiat vaikuttavat villaneuleen laadukkuuteen ja miten niitä voi selvittää?

♦ Yleisenä ohjenuorana voidaan pitää sitä, että neuleessa olisi ainakin puolet luonnonkuitua. Tällöin neuleessa säilyvät luonnonkuidun hyvät ominaisuudet, kuten lämmittävyys ja ennen kaikkea se, että neule on huollettava.

♦ Sataprosenttinen luonnonmateriaali ei ole kuitenkaan aina laadun tae. Myös huonolaatuisia sataprosenttisia luonnonmateriaaleja on olemassa. Esimerkiksi materiaalin viimeistely ja loppupesu vaikuttavat lopulliseen laatuun. Myös se, mistä kohtaa eläintä karva on leikattu tai villa keritty, vaikuttavat laatuun.

♦ Joissain tapauksissa keinokuidun käyttö on perusteltua. Polyamidia lisätään joskus villan sekaan parantamaan kestävyyttä ja muodon säilymistä. Polyesteriä ja akryyliä lisätään yleensä vain hinnan vuoksi.

♦ Harjaannuta näppituntumaa ja opettele erottamaan hyvä ja huono laatu. Hinta tai brändi eivät aina takaa laatua.

♦ Silmäile viimeistelyt (saumat, reunat ja yksityiskohdat). Tarkasta rekin/ hyllyn muut samanlaiset kappaleet – onko laatu tasainen?

♦ Jos olet epävarma laadun tunnistamiskyvystäsi, suosi brändejä, joilla vankka kokemus myymästään materiaalista.

 

 

Miksi ja miten neule nyppyyntyy?

♦ Syynä voi olla liian suuri tekokuidun osuus neuleessa suhteessa luon- nonkuituihin tai tekokuidun yhteensopimattomuus luonnonkuidun/ kuitujen kanssa.

♦ Nyppyyntyminen on myös yksi luonnon villojen ja karvojen perus- ominaisuuksista – nyppyyntyminen ei siis aina ole merkki huonosta laadusta!

 

Nyppyyntymisen määrään vaikuttavat esimerkiksi:
1. käytetty villalaatu (kashmir, merino, angora, mohair…)
2. kuinka sileäksi lanka on kehrätty
3. kuinka tiiviiksi neulos on kudottu
4. kuinka kauan neuletta on tehtaalla loppupesun aikana pesty 5. mistä kohtaa eläintä karva on leikattu tai villa kehrätty

 

♦ Nyppy syntyy kun irtonaiset kuidunpätkät hankautuvat ja takertuvat- käytössä toisiinsa ja synnyttävät nyppypallon.

♦ Pehmeämmät ja huokoisemmat villat, kuten kashmir, nyppäävät enemmän, kuin vaikka tiiviiksi ja sileäksi kudottu merinovilla.

♦ Kannattaa miettiä itseään huoltajana ja valita neule myös sitä silmällä pitäen.

♦ Tärkeää muistaa: nyppyyntyminen ei automaattisesti tarkoita huonoa laatua, neule ei mene pilalle nypystä ja nypyn saa poistettua oikeilla välineillä.

 

 

Neuleen huolto ja nypynpoistovälineet

♦ Neuletta on hyvä harjailla usein luonnonharjaksisella vaateharjalla. Harjailu auttaa neuletta pysymään siistin näköisenä päivästä toiseen ja poistaa irtokarvaa ja nyppyjä.

♦ Kevyeen nypyn poistoon voi riittää pelkkä vaateharjalla harjailu.

♦ Nypynpoistoväline valitaan neuleen materiaalin ja sen tekstuurin perusteella – kannattaa kuitenkin aloittaa yleensä hellävaraisemmasta ja siirtyä sitten järeämpään välineeseen tarvittaessa.

♦ Nukkakampa on hyvä väline hienojakoisille neuloksille, esim. kashmir ja merinovilla.

♦ Nukkakivi (Sweater Stone) sopii karkeammille, paksummille neuloksil- le, esim. mohairsekoitteet tai paksu lampaanvilla.

♦ Mohairharjaa voi testata todella pitkäkarvaisiin, paksuihin, pörröisiin neuloksiin, esim. angora tai paksu mohairneulos.

♦ Jos on epävarma huoltovälineestä, kannattaa aloittaa hellävaraisimmasta ja testata sitä ensiksi neuleen nurjalle puolelle.

 

 

Neuleen huollon muistilista

♦ Tuuletus tai höyrytys käytön jälkeen raikastamaan neule ja poistamaan hajuja. Myös pakastusta muovipussissa voi kokeilla raikastukseen.

♦ Pese neule tarvittaessa. Tämä riippuu hyvin paljon käytön määrästä ja käyttääkö neuleen alla vaikka aluspaitaa suojaamassa. Oma nenä on hyvä indikaattori pesun tarvetta arvioidessa! Neule on kuitenkin hyvä pestä silloin tällöin, jotta villassa olevat ilmataskut puhdistuvat liasta ja

rasvasta ja neule säilyttää keveytensä ja lämmittävyytensä.

♦ Harjaile säännöllisesti vaateharjalla. Harjailu poistaa irtopölyä, hiuksia ja nukkaa. Hatjailu myös aktivoi villan luontaista rasvaisuutta ja pitää sen kiiltävänä ja hyvinvoivana.

♦ Poista nypyt tarpeen vaatiessa. Nypyt on hyvä poistaa, kun niiden huomaa ilmestyneen. Tällöin neuleen yleisilme pysyy siistinä eivätkä nypyt jymähdä kiinni kovemmin neuleeseen.

♦ Anna neuleelle lepopäiviä. Neuleen on hyvä antaa välillä levätä ja palautua käytön aiheuttamasta rasituksesta. Näin se pysyyy myös kauem- min hyvänä eikä kulu puhki ennenaikaisesti.

♦ Puhdista perusteellisesti aina ennen pidempiaikaista säilytystä. Tarvittaessa säilö ilmatiiviiseen pussiin, jos tiedossa mahdollisuus tekstiilituholaisiin.

 

Tags: