Flean muodonmuutos 26 tammi 2021

Kauan sitten lupailemani Flean ennen ja jälkeen kuvat -postaus näkee vihdoin päivänvaloa.

Tiedän, että ei tule yllätyksenä kun sanon, että en ole koskaan ennen rempannut liiketilaa. En perustanut kauppaa, enkä todellakaan tiennyt mistä edes aloittaa. En tietenkään.

Kysymerkkejä tuntui olevan pidempi litania kuin ideoita.
Mistä rekit? Entä mitkä maalit? Tasot, tiski, kassa, sovituskopit, valot, turvakamerat, kajarit, teippaukset, mallinuket, henkarit, paperikassit, maksupääte, viivakoodinlukija, kuittirullat, varasto, hintalaput, henkilökunta, taloushallinto, remonttimiehet, sähkömiehet, kulut, menot, aukioloajat, pyhäpäivät, vakutuukset, kahvikone, keittiö, elintarvikevalvonta, tukkukortit, ja koko helahoito.  

Tuntui että alku oli pelkkää opettelua. Selvittely ja tietämättömyys vie energiat ja kaiken ajan – sen opin kantapään kautta, mutta opin myös sen, että mikään ei ole niin vaikeaa kun vaan vähän ottaa selvää. Kaiken voi oppia.
On kuitenkin äärimmäisen helpottavaa nyt kun homma toimii, kun ei ole enää etsimistä, selvittämistä, yllättävää takapakkia, perustamiskustannuksia, menoja menojen perään ja haavoja sormissa kaikesta nikkaroimisesta.

Vähän sellainen olo, että me selvittiin.
Flean kivijalka on ollut pystyssä jo miltei kolme kuukautta ja siellä käy asiakkaita. Tuntuu voitolta.

 Myymälän kassatiski ennen ja jälkeen 

Pop-up nurkkaus ennen ja jälkeen.

Sovituskopit ennen ja jälkeen.

Kahvila ennen ja jälkeen

Liiketilaa etsittiin yli puoli vuotta ja sen jälkeen sitä kunnostettiin pari kuukautta. Vanha talo edellinen vuokralaisen jäljiltä ei ottanut meitä vastaan mitenkään priimakuntoisena, päinvastoin – aikamoisena työmaana. 

Ulkoistettiin sen verran mitä voitiin ja tehtiin itse niin paljon kun vain jaksettiin. Oltiin lähes yötä päivää liiketilassa. Isojen teipattujen ikkunoiden sisälle kätkeytyi rakennustelineitä, maalitahroja, tikkaita, sotkua, naurua, itkua, paljon take away -ruokaa, sekä kaksi työttä hullulta tuntuvien ideoidensa kanssa. 

Välillä oltiin intoa täynnä ja välillä kaikki tuntui mahdottomalta. Mahdottomalta, että joku joskus oikeasti tulisi asiakkaana sisään, nappaisi rekistä vaatteen, kävelisi sovituskoppiin sen kanssa ja mahdollisesti vielä kassalle asti ja lopulta ulos ovista Flean paperikassi kyynärtaipeessa.

Lokakuu 2020

Marraskuu 2020

Näin kuitenkin kävi. Vaikka edelleen liiketilassa riittää nikkaroitavaa ja liikkeen pyörittämisessä opittavaa, niin ovet ovat auki, sovituskopit paikoillaan, kassa toimii, asiakkaita käy ja Flea pyörii. Ihan hullua <3

TAUKO 25 marras 2020

Olen onnistunut pitämään pisimmän tauon täällä blogin puolella sitten kymmeneen vuoteen. 

Kaipailen kirjoittamista, postausideoiden keksimistä, reseptien jakamista, valokuvausta, mutta samalla tiedostan, ettei ihan kaikkeen pysty. Flean avajaiset ja uuden liikkeen pyörittäminen on ollut niin hullunkurista myllerrystä, että postausyritykseni täällä olisivat luultavasti olleet vain sisältököyhiä sepostuksia. Kasa epämääräisiä lauseita, kirjoitusvirheitä ja paljon huutomerkkejä. 

Sitä tämä on luultavasti tänäänkin. 

En haluaisi muuttaa tätä alustaa Flea-blogiksi, mutta saanko kuitenkin oksentaa tälle näppikselle kaiken ennen kun pikkuhiljaa palataan normaaliin sisältöön? En osaa sanoa nyt muuta.

Miten Fleassa sujuu nyt?

Avasimme liikkeen kaksi viikkoa sitten ja siitä lähtien tupa on ollut täynnä ja liikkeessä käynyt yllättävän kova kuhina. Kiinnostus Fleaa kohtaan ja asiakkaiden palaute on ylittänyt kaikki meidän odotukset. Mistä olen äärimmäisen kiitollinen ja mikä on suuri syy siihen että suupielet pysyvät korvissa ja töihin on joka aamu hyvä fiilis tulla (vaikka välillä tekisi mieli nukkua takahuoneessa pöydän alla). Viime kuukaudet ovat olleet stressaavia, mutta hyvä palaute ja se, että kauppa käy, on vierittänyt älyttömän ison osan painolastia hartioilta.

Kokonaisuutena Flea on haastava – sitä ei voi kieltää. Verkkokauppa, myymälä ja tuleva kahvila.
Myymälän kolmessakymmenessä rekissä vaihtuu viikottain asiakas, sekä tuotteet, samalla kun verkkokauppa pyörii taustalla ja liiketila vaatii fiksailua, kahvilaan tilataan laitteita, on koulutuksia, neuvotteluja ja tapaamisia.

Työpäiväni näyttävät nyt tältä: hinnoittelu, esillepano, tuotekuvaukset, asiakaspalvelu, somistukset, tilaukset, täytöt, lähetykset, tilitykset, logistiikka, tapaamiset ja yleisen säätäminen ympäriinsä.
Onneksi uudet kuviot alkavat jo rutinoitua, nimittäin pian on taas aika oppia uutta kun saamme kahvilan joulukuussa auki ja palettiin tulee vielä kokonaan uusi alue.
Alue josta olen erityisen innoissani. Olen jo nyt niin inspiroitunut vaatepuolella, että saa nähdä mitä käy kun saan heittää lusikkani vielä kahvilapuolen soppaan 🙂

Paljon on siis haasteita, paljon uutta (paljon haavoja käsissä ja tulostimen potkimista), mutta niin paljon enemmän hyvää filistä ja tekemistä. Olen onnellinen että uskalsin lähteä tähän matkaan 🙂

Kuvat Flean avajaisista: Johanna Jarva

P.s Tänään on ensimmäinen Flea-vapaapäiväni kuukausiin.

”Et tee sitten mitään työjuttuja”, oli kuuluisat viimeiset sanat, mutta silti löydän itseni 05 aamulla tutkimassa Flean raportteja ja kirjoittamassa kilometriviestejä yhtiökumppanilleni, miettin jo mitä kaikkea pitää tehdä Fleassa huomenna.
Veikkaan, että yksi päivä ei ihan riitä rentoutumiselle. Vauhti ja innostus on liian kova.

LOPPUSUORALLA 31 loka 2020

Mitä teille kuuluu?
Blogia ei ole tullut päiviteltyä kovin tiuhaan tahtiin, mutta toivotaan, että se on vain väliaikaista.
Elämäni on pyörinyt aikalailla Flean ympärillä viimeaikoina. Päivät liiketilalla ovat helposti yli kaksitoistatuntisia ja kotona käydään vain nukkumassa. Ja silloinkin ajatukset ovat liiketilalla ja jopa kaikki unet ovat Flea-aiheisia. Viime yönä näin unta, että sovituskoppien verhot olivat liian kapeat ja tänään käydessäni liiketilalla huomasin sen harmikseni olevan oikeasti totta.
Ei siis muuta kuin ompelijalle heti maanantai-aamusta. Tuntuu, että tähän loppukiriin on mahtunut ennätyspaljon pientä takapakkia, mutta oletan sen toki olevan myös normaalia. Ei varmaan kukaan remppaa ja avaa liiketilaa ensimmäistä kertaa, niin että kaikki sujuisi täydellisesti ja täysin aikataulussa? 🙂

Matka on kaikesta kompuroinnista huolimatta ollut edelleen mielestäni todella hauska. Mielialat ovat hyppineet pienistä epätoivon hetkistä mielettömiin innonpuuskiin ja vaikka fiilis on ajoittain todella uupunut, niin tuntuu että olisi ihan eritavalla elossa. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. 

Olen myös todella innoissani siitä, että apukäsiä on vihdoin luvassa. Yritimme ehkä liian pitkään pitää yhtiökumppanini kanssa koko pakkaa kahdestaan hallussa – meillä ei vain yksinkertaisesti riittänyt aika ja lopulta päätimme hakea Flealle työntekijöitä. Pieni Instagram-ilmoitus poiki meille lähes sata hakemusta ja hitsi kuinka upeaa porukkaa olikaan meillä tällä viikolla haastatteluissa! Olisin voinut palkata siltä istumalta miltei kaikki. Toivottavasti voimme joskus vielä palkata enemmän 🙂 

Loppusuora siis häämöttää. Pian pääsen näyttämään teille ennen -ja jälkeen kuvia ja kertomaan avajaisista, mutta nyt kaivaudun tässä oloasussani sohvalle, otan koiran kainaloon ja laitan leffan pyörimään.
Ajatukset hetkeksi pois Fleasta ja kaikesta 🙂 

Loungewear – Gina Tricot