Olen onnistunut pitämään pisimmän tauon täällä blogin puolella sitten kymmeneen vuoteen. 

Kaipailen kirjoittamista, postausideoiden keksimistä, reseptien jakamista, valokuvausta, mutta samalla tiedostan, ettei ihan kaikkeen pysty. Flean avajaiset ja uuden liikkeen pyörittäminen on ollut niin hullunkurista myllerrystä, että postausyritykseni täällä olisivat luultavasti olleet vain sisältököyhiä sepostuksia. Kasa epämääräisiä lauseita, kirjoitusvirheitä ja paljon huutomerkkejä. 

Sitä tämä on luultavasti tänäänkin. 

En haluaisi muuttaa tätä alustaa Flea-blogiksi, mutta saanko kuitenkin oksentaa tälle näppikselle kaiken ennen kun pikkuhiljaa palataan normaaliin sisältöön? En osaa sanoa nyt muuta.

 

 

 

Miten Fleassa sujuu nyt?

Avasimme liikkeen kaksi viikkoa sitten ja siitä lähtien tupa on ollut täynnä ja liikkeessä käynyt yllättävän kova kuhina. Kiinnostus Fleaa kohtaan ja asiakkaiden palaute on ylittänyt kaikki meidän odotukset. Mistä olen äärimmäisen kiitollinen ja mikä on suuri syy siihen että suupielet pysyvät korvissa ja töihin on joka aamu hyvä fiilis tulla (vaikka välillä tekisi mieli nukkua takahuoneessa pöydän alla). Viime kuukaudet ovat olleet stressaavia, mutta hyvä palaute ja se, että kauppa käy, on vierittänyt älyttömän ison osan painolastia hartioilta.

 

 

 

Kokonaisuutena Flea on haastava – sitä ei voi kieltää. Verkkokauppa, myymälä ja tuleva kahvila.
Myymälän kolmessakymmenessä rekissä vaihtuu viikottain asiakas, sekä tuotteet, samalla kun verkkokauppa pyörii taustalla ja liiketila vaatii fiksailua, kahvilaan tilataan laitteita, on koulutuksia, neuvotteluja ja tapaamisia.

Työpäiväni näyttävät nyt tältä: hinnoittelu, esillepano, tuotekuvaukset, asiakaspalvelu, somistukset, tilaukset, täytöt, lähetykset, tilitykset, logistiikka, tapaamiset ja yleisen säätäminen ympäriinsä.
Onneksi uudet kuviot alkavat jo rutinoitua, nimittäin pian on taas aika oppia uutta kun saamme kahvilan joulukuussa auki ja palettiin tulee vielä kokonaan uusi alue.
Alue josta olen erityisen innoissani. Olen jo nyt niin inspiroitunut vaatepuolella, että saa nähdä mitä käy kun saan heittää lusikkani vielä kahvilapuolen soppaan 🙂

 

Paljon on siis haasteita, paljon uutta (paljon haavoja käsissä ja tulostimen potkimista), mutta niin paljon enemmän hyvää filistä ja tekemistä. Olen onnellinen että uskalsin lähteä tähän matkaan 🙂

 

Kuvat Flean avajaisista: Johanna Jarva

P.s Tänään on ensimmäinen Flea-vapaapäiväni kuukausiin.


”Et tee sitten mitään työjuttuja”, oli kuuluisat viimeiset sanat, mutta silti löydän itseni 05 aamulla tutkimassa Flean raportteja ja kirjoittamassa kilometriviestejä yhtiökumppanilleni, miettin jo mitä kaikkea pitää tehdä Fleassa huomenna.
Veikkaan, että yksi päivä ei ihan riitä rentoutumiselle. Vauhti ja innostus on liian kova.

 

Tags:

 

Mitä teille kuuluu?
Blogia ei ole tullut päiviteltyä kovin tiuhaan tahtiin, mutta toivotaan, että se on vain väliaikaista.
Elämäni on pyörinyt aikalailla Flean ympärillä viimeaikoina. Päivät liiketilalla ovat helposti yli kaksitoistatuntisia ja kotona käydään vain nukkumassa. Ja silloinkin ajatukset ovat liiketilalla ja jopa kaikki unet ovat Flea-aiheisia. Viime yönä näin unta, että sovituskoppien verhot olivat liian kapeat ja tänään käydessäni liiketilalla huomasin sen harmikseni olevan oikeasti totta.
Ei siis muuta kuin ompelijalle heti maanantai-aamusta. Tuntuu, että tähän loppukiriin on mahtunut ennätyspaljon pientä takapakkia, mutta oletan sen toki olevan myös normaalia. Ei varmaan kukaan remppaa ja avaa liiketilaa ensimmäistä kertaa, niin että kaikki sujuisi täydellisesti ja täysin aikataulussa? 🙂

Matka on kaikesta kompuroinnista huolimatta ollut edelleen mielestäni todella hauska. Mielialat ovat hyppineet pienistä epätoivon hetkistä mielettömiin innonpuuskiin ja vaikka fiilis on ajoittain todella uupunut, niin tuntuu että olisi ihan eritavalla elossa. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. 

Olen myös todella innoissani siitä, että apukäsiä on vihdoin luvassa. Yritimme ehkä liian pitkään pitää yhtiökumppanini kanssa koko pakkaa kahdestaan hallussa – meillä ei vain yksinkertaisesti riittänyt aika ja lopulta päätimme hakea Flealle työntekijöitä. Pieni Instagram-ilmoitus poiki meille lähes sata hakemusta ja hitsi kuinka upeaa porukkaa olikaan meillä tällä viikolla haastatteluissa! Olisin voinut palkata siltä istumalta miltei kaikki. Toivottavasti voimme joskus vielä palkata enemmän 🙂 

 

 

Loppusuora siis häämöttää. Pian pääsen näyttämään teille ennen -ja jälkeen kuvia ja kertomaan avajaisista, mutta nyt kaivaudun tässä oloasussani sohvalle, otan koiran kainaloon ja laitan leffan pyörimään.
Ajatukset hetkeksi pois Fleasta ja kaikesta 🙂 

 

Loungewear – Gina Tricot

 

Tags:

Flealle avautuu kivijalkaliike.

 

Olen kai kirppistelijäperheestä. Lapsuudet on vietetty mummon vaatekaupassa ja kesät istuttu toreilla kirppispöydän takana laskemassa myyntilipaston markkoja.
Teininä kalliita muotifarkkuja kompensoidakseni ostin kirpputoreilta muita vaatteita ja ompelin niitä itselleni sopivaksi. En ollut kummoinen ompelija, mutta osasin lyhentää ja kaventaa – joskus jopa lisäsin vaatteisiin erilaista kangasta ja koristeita. Langat roikkuivat ja paljetit irtoilivat, mutta ei se ollut niin tarkkaa.

Myöhemmin aloin myös itse myymään käyttämättä jääneitä vaatteita. Rakastin itsepalvelukirppisten helppoutta ja kesäkirpputorien nopeaa tavaranvaihtoa.
Toki olen myös ostanut uutta (ihan liikaa). En lähde jeesustelemaan sillä, että tässä olisin osannut tehdä vain hyviä valintoja, en missään nimessä, mutta suunta on onneksi koko ajan enemmän kohti kestävämpää kulutusta.

 

 

Ensimmäisen kerran haaveilin omasta liikkeestä jo joskus 18-vuotiaana kun roudasin jätesäkeissä kaikenlaista sekatavaraa hämyiselle itsepalvelukirppikselle. Muistan manailleeni, että miksi ei ole lähempänä kivoja ja miksi kirppikset ylipäätänsä olivat niin ankeita ja sotkuisia. 

Myöhemmin tuli uusia paikkoja. Olen kolunnut niistä kaikkea laidasta laitaan. Akselista Kaivarin kanuunaan ja myynyt niin hietsun torilla kuin trendikkäämmässä ReLovessa – joka onkin ollut mieletön suunnannäyttäjä siinä millaista Second Hand shoppailu voi parhaimmillaan olla. 

Kaikki nämä myyntipaikat ovat olleet todella erilaisia, mutta niitä on yhdistänyt sama ongelma. Jono.
Myyntipaikkaa saa todella kärkkyä ja odotella. Joka kerta kun taistelen kalenteriini mahdollisia myyntiviikkoja, on mielessä pyörinyt sama ajatus. Tällaisia paikkoja tarvitaan enemmän. 

Ja nyt vihdoin, vihdoin, vihdoin saatiin ystäväni Noran kanssa kerättyä rohkeutta ja otettua iso hyppy kohti omaa liiketilaa. Flean verkkokauppa on lähtenyt hyvin käyntiin ja saanut mielettömän hyvää palautetta, joka myös osaltaan auttaa luomaan uskoa, että ei olla aivan väärällä polulla.

 

 

Mutta hyppy on silti pelottava. Ollaan loikkaamassa aika isoihin saappaisiin ja melko isoihin liiketilaneliöihin. Suoraan keskelle Iso Roobertinkatua.
Taustalla on ollut monen kuukauden työ. Selvittely, etsiminen ja suunnittelu. Töitä on todella riittänyt, mutta niin on onneksi intohimoakin. Ihanaa saada vihdoin rattaat kunnolla pyörimään ja remppa aloitettua.

 

Ja tietty sillä välin kun odotellaan liiketilan maalin kuivumista, niin kuvaillaan jatkuvalla syötöllä uutuuksia Flean verkkokauppaan. Käykään kurkkimassa 🙂 Sivuille pääset TÄSTÄ.

 

 

Tags: